Kirjoittaja Aihe: Sairauteni 8  (Luettu 7233 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Sairauteni 8
« : 24.11.22 - klo:18:16 »
Ja eikun potemaan taas!
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #1 : 24.11.22 - klo:18:25 »
No juu. Ei omaa sairautta, mutta äitini. Juuri soiteltiin. Hänet on sitten taas kotiutettu. :icon_rolleyes: Tällä kertaa muutama päivä jo mennyt kotona, yksityisen kotipalvelufirman kanssa saatu laskuja maksuun, ym.

Puhui alkuun sekavia, mutta puhelun edetessä juttu alkoi seljetä, ja ilmeisesti myös itse ymmärtää että on ajoittain harhainen. Oli nyt sitä mieltä, että voisi myydä asunnon ja muuttaa jonnekin, eli ehkä pienempään ja jossa olisi jotain hoitopalvelua. Minun sitä uutta osoitetta kai pitäisi etsiskellä. Lupasin myös olla pankkiinsa yhteydessä erinäisten asioiden järjestelyjen takia.

joensuun sosiaali- ja terveysasioita järkkäävän Siun Soten verkkosivut harmikseni eivät ole kovin informatiiviset, ja usein huomaan kiertäväni niillä kehää, kun yritän jostain asiasta tietoa etsiä.

Pitäisi kyllä olla senioripuhelinten lisäksi seniilipuhelimia. Äitini sanoi, että on yrittänyt soittaa, mutta puhelimessani ei näy mitään soittoyrityksiä. Eli jokin on mennyt pieleen. Eiköhän voisi toteuttaa lankapuhelimen näköisen puhelimen, jossa on rivissä napit ja napin vieressä isolla tekstillä nimi, ja näitä nappeja voisi olla ehkä 10 kpl ja yhtä nappia painamalla voi soittaa sinne minne haluaa? Ja kun puhelin pirisee, nostaa luurin ja vastaa. Ei pitäisi olla teknisesti mahdoton toteuttaa. Mitään muita ominaisuuksia ei tarvita, eikä edes saa olla.

Ja jooh... https://yle.fi/a/3-11070914

Jossakin vaiheessa löysin jostakin joensuulaisia yksityisiä hieman palveluasumistyylisiä paikkoja, mutta  en enää muista, mistä.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #2 : 24.11.22 - klo:20:19 »
Kaksi viikkoa on kulunut niistä tapaturmistani. Nyt on jo hiukan helpompaa, mutta ei kuitenkaan ihan entistä.

Tänään sain taas injektion silmään. Yhdeksättä vuotta näillä mennään, ja näen yhä auttavasti.

Runsas viikko sitten saimme influenssarokotukset. Minulle siitä tuli viikonloppuna lievän flunssan oireet, Matille ei niin mitään.

On ikävä kuulla öppiäisen ädin tilasta, kuin myös tyttärenkin. Ei ole mukavaa kun asutaan kaukana toisistaan ja huoltovelvollisuus painaa.
Itselläni oli äiti aina lähellä, ja veli myös. Hänkin hoiti osuutensa, joten ei meidän äiti ollut yksinäinen ainakaan lapsistaan. Ystäviään hän kaipasi kun ne alkoivat kuolla kaikin. Äitini pysyi melko hyvin 'kartalla' loppuun asti. Jotain pientä tietenkin huomasin, mutta itselläkin on nimien muistaminen ollut jo kauan heikompi.

Virtsatietulehdus on aina vanhusta sekoittava, se on koettu myös anopin kanssa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #3 : 29.11.22 - klo:07:45 »
Mietin tuota Öppiäisen äidin juttua, ja virkaholhoojan mahdollisutta.  Tosin siitä on kokemuksia vain omasta työstä käsin, ja silloin oli monesti pääasiana auttaa olemattoman pieniä eläkkeitä riittämään, ja riitti kai ne mutta potilaille jäi todella vähän käyttörahaa.  Yritin selvitellä niitä juttuja, enkä tainnut juuri onnistua.  Olematon summa ei moneen veny. Joskus sain puhuttua pari euroa enemmän.

Lähinnä mietin, voisiko tämä ottaa joitakin kaukana asuvien omaisten hommia kuten tuon kotipaikkakunnan palveluasumis-  tai muitten sopivien asumismuotojen hakemisen. 

Meillä on vanhuksilla joku "ihan kuin lankapuhelin" mutta en ole aivan kartalla mitä, äitini sillä tarkoittaa, minäkin asun ainakin toistaiseksi liian kaukana. Tuo olisi toivottava, ja ne isot napit koska monella on näön kanssa ongelmia ellei muuta. 

En nyt tiedä, mitä hyötyä tästäkään on, viime päivät on ollut fiilis että taitaisi olla paras ottaa täältä ritolat.  Jos nyt olen  n i i n  hirveäsksi loukkaukseklsi kun en todella päivystä tätä sivustoa, enkä todella, anteeksi anteeksi anteeksi lukenut että  viisveisaajua sitä ja riitta tätä enkä aio  sitä tehdä  jatkoissakaan. 

Toivon jaksamisia, jaksamista Riitalle, joko siitä on yhdeksän vuotta.  Aika kuluu mahdotonta vauhtia, kohta on elämä elettynä ja saldo, taisi olla aika köykäinen.  Ei huvita, että tämän päälle joku koiranleuka virnooottaa kasteen armoja ja ystäväkansoja, en ole nyt sillä fiiliksellä ja silkka typeryys jatkuvana ilmiönä alkaa olla jo vaikeasti anteeksiannettavaa. Ja minä  e n o l e yhtään mikään enkä ainakaan körtti, olen pelkästään Leena ja toivon Jumalan tuntevan minut tällä ainoalla nimellä.   Suotta ainakaan pistää körttien piikkiin juttujani!  Kun jokainen ei vaivaudu huomaamaan että j o k a i n e n   va as t a a  o m i s t a j u t u i s t a a n . 



Vielä vähemmän jaksan lukea itsemurhauhkauksia tai miettiä, pitäisikö sitten taas siitä kirjoittaa, että ne ensinnäkin ovat tarttuvia.  Aloittaessani väitöskirjaani, prof Lönnqvist varoitti, ja nvaroitti vakavasti, tule puhumaan jos/kun tulee ensimmäisiä ajatuksia vahongoittaa itseäsiu, höpöhöpö ajattelin, minulle muka ja ei ikinä,  mutta kuulkaa hän oli ihan oikeassa.  en uskionut mutta hän oli erittäin oikeassa.

Toisekseen, ja tulkoon nyt tämän kerran vaikka saan  p ihan painetustas sanasta ja arvovaöltaiselta taholta lukea  olevani  vihammielinen ja epäilemättä narsistnen ja slyhyesti sanottuna  vittumaisin akka jota maa päällään kantaa,olenhan ainakin varottanut.  Kaui pitää kun tämän sattuman oikusta tietää liiankin hyvin.    Pyydän tämän nyhden kerran saada käyttää tällaista kieltä. 

Mitä enemmän vatvoo itsemurhaa, sitä varmemmin ajatus vähitellen muuttuu sanoiksi.  Sanojen jälkeen huomaa niiden kyllä rauhoittaneen, mutta itsemurha-ajatus on kuin huume.  Sitä tarvitsee aina suurempia ja suurempia annoksia, kunnes tarvitaan itseä vahingoittavia tekoja, ja ne puolestaan toistuvat ja tavallisesti noin kahden viikon välein.  Tämä ns parasuisidaalinen käytös (termi ei minun) jää joskus henkilön käytökseen pysyvänä piirteenä, itsemurhan tehnyt kärsi yleensä hoitoa vaativasta depressiosta tai puhkeavasta psykoosista. 

Sanomatta on selvää, että soisin jokaisen saavan apiua, mutta en rupea ketään neuvomaan kädestä ohjaten saadakseni ehkä lukea tunnin kuluttua, että olin nniin paska että haukuin hulluksi ja käskin mennä hoitoon.  Olkaa kaikki ihan rauhassa, en käske. 

Tuli tässä omatkin huolet purettua.  Iisisti vaan, minä en tee itsemurhaa enkä vahingoita itseäni. Toivon että minut muistetaan kuoltuani ja toisin kuin moni ajattelee, itsemurhan tehneet unohdetaan nopeasti. 

Ihminen on valitettavasti heiikoa tekoa, eikä kestä mitän tahansa, ei kukaan, ei juuri ollenkaan.  Sillä ei ole mitään tekoa minkäänkukertavan kansan tai kasteen-armoon-turvaten-kulkevan-hartaan-.alatien-ja -läpäläpälää. 

Ehkä opiun vähän elämältä.  Koetan myös muistaa, kuinka haurasta tekoa me olemme, kaikki, ja minä, osaltani, pyydän anteeksi niiltä joita joskus sohaisin,  ja se tapahtui paljon paljon ennen tumman-ystäväkainsan-vaivaisen-madon-konttaamista-alatiellä.päläpälää ja mitän virtsien kääntä,misiä, keitä iskin, kyllä tietävät ja heitä minä nyt ajattelen. 



« Viimeksi muokattu: 29.11.22 - klo:07:54 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #4 : 29.11.22 - klo:08:36 »
Kymmeneltä tänään puhelinpalaveri sosiaalityöntekijän kanssa. Tarvittaessa voidaan soittaa pankkiinkin siinä samalla.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #5 : 29.11.22 - klo:11:22 »
Puuh. No niin. Se olikin Teams-palaveri. Oma kamerani ei toiminut, mutta näin kuvaa äitini kotoa.

Soitan pankkiin, kysyn mitä tarvitaan, jotta voin maksaa äitini laskuja, ja edunvalvontavaltuutuksesta.
Soitan tai otan yhteyttä yksityiseen kotipalvelufirmaan ja varmistelen kauppapalvelua jatkossa.

Äitini ei muista, omistaako asuntonsa vai asuuko vuokralla. No, minä muistan. Nyt pitäisi jostakin löytää taloyhdiön ja isännöitsijän nimi, ja ehkä osakekirjatkin jossakin vaiheessa. Ei sitä nyt heti kai kuitenkaan olla myymässä.

Hän myös luulee, etteivät kaikki jääkaapin ruoat ole hänen. Vakuuttelimme, että kyllä ovat. Monta muutakin asiaa selviteltiin.

Niitä asioita tuli äitini pääkopalle liikaa yhdellä kertaa, mutta tuntui, että hänelle jäi fiilis, että hänestä huolehditaan.  :039:
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #6 : 29.11.22 - klo:13:28 »
Hienoa, kun jaksat olla positiivisella mielellä. :039:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #7 : 01.02.23 - klo:16:07 »
Maanantaina sain uuden hampaan suuhuni ja ensi maanantaina jatketaan niin, että yksi hammas paikataan ja poskihampaan juuri kiskotaan pois.

Kylmetyin sillä reisulla kun Matin tulo parkkihallista hakemaan minut kesti kauan ja jouduin seisomaan kymmenen minuuttia viimaisessa pakkaseksi muuttumassa olevassa säässä,  aika ohuesti pukeutuneena.
Parkkihallista oli Matin edellä yrittämässä auto jolle puomi ei auennut ja kuski joutui peruuttamaan rampilta, kuten tietysti meidänkin auto. Se kesti ja sen seurauksen minulla on nyt taas VTI.

Tästä huolimatta kävin tänään silmäklinikalla glaukoomatutkimuksessa. Siinä ensin mitattiin paineet ja katsottiin näkö. Sitten vaihdettiin huonetta ja katselin 20 min tähtien tuiketta samalla aina nappia painan kun näin välähdyksen. Sitten taas vaihtui huone ja silmieni näköhermojen päät kuvattiin.
Muuten meni kivasti mutta välillä VTI juoksutti vessaan. Loppu hyvin.

Olin aamulla laittannut ruoan joka oli siis valmiina odottamassa kun liki kahden tunnin reissulta palattiin.
Olen torkahdellut muutamia kertoja tv-tuolissa ja nyt lähden syömään silakkapihviä.

16.2. on silmän injektointi.  Sen pitäisi sujua nopsasti, niin on ainakin aina ollut.
Kun seuraavan kerran tapaan lääkärin hän tietää tämänpäiväiset tulokset ja saan kysyä voino hankkia optikolta uudel lasit.

Tätä on nyt yli 10 vuotta kestänyt + muut tapaukset tietysti lisäksi mm. 5 koronapiikkiä sekä joka vuosi influenssarokotus.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #8 : 01.02.23 - klo:20:37 »
Kymmeneltä tänään puhelinpalaveri sosiaalityöntekijän kanssa. Tarvittaessa voidaan soittaa pankkiinkin siinä samalla.

Tsemppiä öppis, kun mulla faija lähti, niin siskoni ja mude piti huolta kaikesta ja kyllä byrokratia voi olla raskas .
https://www.youtube.com/watch?v=B_K6z3HiRAs&list=RDMM&index=15

Siunaten sinua.
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #9 : 10.02.23 - klo:10:53 »
Sain soiton silmäklinikalta koskien viimeviikoista glaukoomatutkimusta.
Näkyi että molempien silmien näkö ylä-alueelta heikkenee, joten autoilua ei suositella.
Olen itse sen havainnut ja lopettanutkin ajamisen, joten annoin luvan ilmoittaa poliisille ajoluvan peruuttamisesta. Heitin muoviläpykän samantien roskiin, sekän ei käy enää henkilökortiksikaan.
Onneksi Matilla on ajolupa vielä neljäksi vuodeksi. Asumme niin lähellä palveluita että vain lääkäreihin pitää ajaa. Taksia on jo pitänytkin käyttää, kun mersun akku ei antanut kipinää.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #10 : 16.02.23 - klo:11:43 »
Jokin pöpö on päässyt korona-rokotuksien ja influenssarokotuksien läpi minua kiusaamaan. Oli välillä jo parempaa, mutta nyt taas on vilu ja köhä.

Siitä huolimatta olen lähdössä saamaan injektion silmään, ties kuinka monennen.
Yli kymmen vuotta sitten aloitettiin ja keskimäärin 5 kertaa vuodessa on pistetty. Silloin se olisi n. 50 kertaa. Ei se tee kipeää, ja kohtalaisena on näkökykykin säilynyt.
Se onkin tärkeintä, vaikka kirjat luen nykyään kuuntelemalla.

Sanovat että liike on lääke, minulle se nykyään lepo.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #11 : 31.03.23 - klo:18:37 »
Olen todennut, että minulle aiheuttaa migreenikohtauksia säilötty tankoparsa.  :107: Mitään muuta niin säännöllistä yhteyttä en ole löytänyt.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #12 : 31.03.23 - klo:19:26 »
Onko se metalli- vai lasipurkissa ?  Olen havainnut että metallipurkkiin ei pidä jättää mitään kun se on avattu, vaan siirtää lasi-tai muovipurkkiin.

Olen tonnikalan kanssa huomannut saman, myös ananaksen.
Muutoinkin allergiani, nimenomaan ruoka-aineiden suhteen ovat lisäytyneet.

Nyt on lisäksi siitepölyt alkaneet haitata, otan joka päivä antihistamiinia.

Pahin minulle on ( oli ) punaviini. En käytä enää.   :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #13 : 31.03.23 - klo:19:38 »
Onko se metalli- vai lasipurkissa ? 

Lasipurkissa. Ja syön kaiken heti. Purkin kansi on kyllä metallia.)

Ainakin tuo Pirkka-merkkinen tekee sen. Valmistusaineena parsa, vesi, suola ja sitruunahappo, ei muuta.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Sairauteni 8
« Vastaus #14 : 22.05.23 - klo:10:23 »
Kotoa kauppaan on lyhyt matka. Ensin tasaista sitten pieniehkö ylämäki, jonka jälkeen olen alkanut olla lähes voimaton.
Olen ottanut astmalääkkeet ja sydänlääkkeet, juonut vettä, että lääkitys pitäisi olla kunnossa.
Nyt on ilma selvästi lämmennyt ja ehkä vielä on siitepölyäkin ilmassa, joten monta minulle huonoa tekijää on olemassa.

Antihistamiininkin olen ottanut jo monta viikkoa. Kauppaan kun pääsen istun ensin asiakastuoililla, tai rollan istuimella jos tuolit on varattu.

En millään viitsisi soittaa tällaisesta terveyskeskukseen. Osaaminen on siellä usein arvailua. Monien keskustelujen jälkeen neljäs tai viides hoitaja kysyi viimein: Mitä itse ajattelette.  :003:
Olin alusta asti tiennyt että minulla on taas VTI, mutta apua en sieltä saanut. Piti mennä Mehiläiseen.

Edelläkuvattujen oireisen perusteella ' Riitta-mummi on sitä mieltä että olen vanha , ja menen jo lisä-ajalla.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)