Jäin kuitenkin miettimään, onko vastapaino aina hyvä asia. Onko vaikkapa kansanvallan siedettävä sitä vastustavia suuntauksia siksi, että on hyvä olla vastapaino? En anna vastauksia, kun minulla ei niitä nyt ole. Äärimmilleen vietynä: tarvitseeko hyvyys vastapainokseen pahuuden?
Tässä kommentissani katson asiaa sananvapauden kannalta.
En ota tässä kantaa siihen, kenellä pitäisi olla oikeus määritellä hyvä ja paha.
Demokratia on huono systeemi, mutta koska elämme syntiin langenneessa maailmassa, en tiedä mitään paremmin toimivaa, kuin demokratian, johon kuuluu luovuttamattomana asiana sananvapaus.
Diktatuuriin taasen kuuluu se, että ”pahoja puheita” ei hyväksytä, vain ”hyvä puhe” hyväksytään.
Diktatuurissa pahimmillaan ei ole vastapainoja. Diktaattori samanmielisineen pyrkii suojautumaan ei toivotulta puheelta, demokratia sietää niin ei toivottua kuin toivottua puhetta. Mikä on yhdelle toivottua on se toiselle ei toivottua.
Näinollen demokratian ei pidä hiljentää demokratiaa vastustavia puheita, tuollainen toiminta olisi vierasta demokratialle. Tässä asiassa pitää olla tiukka, siitä ei pidä lipsua.
Demokratian suomaan vapauteen kuuluu myös vapaus luopua demokratiasta ja siirtyä diktatuuriin.
Jos demokratiasta luovutaan, on hyvä tiedostaa, että paluuta ei ehkä enää ole.
Demokratian keskeisin ja luovuttamaton elementti on sananvapaus, oikeus kertoa kuinka kunkin asian ymmärtää. Kun joku kertoo näkemyksiään, joku toinen loukkaantuu.
Kun loukkaantuja vastaa, ensiksi sanoja loukkaantuu.
Tämä on sananvapauden hinta, mutta se pitää vain maksaa.
Minä olen monesti loukkaantunut tällä foorumilla. Syy on ensisijaisesti minussa asuvasta piirteestä, joka haluaisi kieltää tietynlaisen puheen ja sallia minulle sopivan puheen.
Ja näin se on muidenkin kohdalla.
