Tänä jouluna kävi hilpeästi, olin tilannut ruokani ovelta ovelle kuljetuksena ajat sitten ettei tarvi niitä paljon painavia sapuskoita itse roudata, samalla vaivalla saapuivat kynttilät ja lahjamakeiset.
Noh, totean aatonaattoiltana, etteihän nämä passaa ruokailuni nykytilaan, juuri on tavoite 1 saavutettu ja mieleni siitä hyvä. En sotke sitä asiaa nyt. Puolitoista kuukautta on mennyt niin hyvin ja se, mikä sotki kylläisyyden tunnetta on poissa jne jne.
Olin päättänyt juhlia uuninjuureksin, ja puran laatikoista kalkkunaa, kahdessa muodossa, kypsänä ja raakana (olin luullut onnistuneesti peruneeni sen raakaversion tai siis uunivalmiin) salaatteja ja kaikenlaista mitä en itse valmista kun valmis on aina hakannut omat versioni yksi nolla.
Voiei voieu, onneksi oli ensinn kaverini luonani ja sain hänelle osan, hän lupasi sitten tuoda minullekin herkullista kaalikeittoaan hapankaalista, on hyvää.
Mutta ruokaa on ja on.
Soitan Hurstille, heillä on jo ihan ylettömästi. Soitan diakoniaan, oman seurakunnan, heillä on, mikä lie ruokkimisihme, kun on liikaakin ja jakelu päättyy ihan kohta ja jouluaterialle on kaikki kaikkialla saaneet kaiken kiitos vaan. Mutta kun ne minut muisti ottivat numeroni ylös ja käy tasan kuten arvasin kyllä.
Puhelin soi sarjaa viittä vaille, joku yksinhuoltaja kera monen lapsen pyytänyt jotain sapuskaa joulupöytään, näitähän köyhiä hesassa on minä niitä tiedän ja olen tavannutkin. No ei kun soittoa tänne ja minä kiidättämään ruokia sinne niitten toimitilaan ennen kuin sulkevat. Nyt harmitti ettei ollut kinkkua, siitäm olisi lapset tykänneet, ja lopulta, eipä siitä isolle perheelle niin paljon mitään..... mutta hävikkiä ei tullut.
Keittelin perunaa ja porkkanaa puolikypsäksi kun punajuuretkin oli sitten seuraavaksi ja asetin ne terassille jossa oii tilaa ja kylmä kyllä. Kun puolivälissä on lasi, ei siihen etuosaan sada luntakaan eikä vettä.
Kun aattona haen kasvikseni, ovat ne siististi kadonneet. Tyhjä vuoka on puhdas mutta täysin tyhjä., Joku paikallinen eläin on juhlinut kunnolla, ehkä jänis joka as uu poikineen meidän pihassa tai citykettu tai rotta, joita naapurini niin pelkää että kesällä luuli peltomyyrää rotaksi.
Noh, minä keittelemään uusia, onneksi perunaa oli, enkä niin porkkanasta välitä, ja punajuurethan säästyi kokonaan.
Nämä paloiteltuna vuokaan (pesin sen)
punajuurten päälle vähän sinihomejuustoa ripoteltavassa muodossa
punasipulia siivuina
ruoksöljyä minulla virginoilia vähän suoklaa
musta- valko- viher- kaikkia pippureita pippurimyllystä (ihana joululahja jonka joskus sain)
pehmeäksi paistetuna
eli olivat noin 200 asteessa uunissa aika kauan noin tunnin ainakin
ja päälle smetanaa
tämän kanssa smetanasilliä, ohje Riitta.mummin kts edeltä sienisalaattia ja savukalasalaattiä säästeliäästi osa tai puolet meni diakonian valioni tähden
Että oli hyvää.
Mielistyin niin uunijuureksiin että niitä tulen nauttimaan jatkossa jos elää saan, monesti ja skä kuumana että kylmänä, sillä vuokaan mahtui kahden päivän annos ja kokeilin kylmänä, hyvää oli.
Minä suosittelen kaikelle kansalle tästedes uunijuureksia jos eivät entuudesta tunne kuten tosin epäilen, täällä on hyviä ruokaohjelita efitoten Riitta-mummilta jolta edelleen toivon niiden keräämistä kokoon ja kustanyajalle läheyttämistä, ruokakeittokirja olisi tarpeellinen lisä hyllyssäni. Edelleen minulla on käytössä koulun kotitalousruntien kansio, täydennettynä mutta täydentääkseni sen tääktä tarvittaisiin kynä, sopivan kokoista ruutupaperia, ja kumpikin on ktoavaa luonnonvaraa, kohta jo joku ne vöhööd kun menet kysymään kirja- ja paperikauasta, ainakin se paperi.
