Koska pakkaset ovat jäädyttäneet Peipporämeen palstatien, niin ajelin sinne Dacialla perille asti. Kanavassa ei ollut enää puita tukkimassa veden väljää, hyviä naapureita tänään.
Kävelin sen alueen, josta olen polttorankaa kerännyt, ympäri "löytääkseni" aarnipuiden kokoista koivua, nietu toivo. Mutta sitten yhtäkkiä pelmahti iso teeriparvi maasta, ihan ympäriltäni lentoon, kuka lintu kauas, mutta muutama ihan lähelle. Hieno tunne, vaikka pyytövereni ei enää kurkkuun noussutkaan. Urosteeri on kaunis katsella.
Liika kävely aiheuttaa nykyään sen, että tulee kurkkuun ikävä ylimääräinen tunne ja pukka pientä hikeä.