Maahanmuuton nähneenä ja kokeneena olen jyrkästi maahantunkeutumista vastaan, vaikkakin todella apua tarvitsevia tottakai autamme ja otamme hoiviin, mutta emme kai ikuisesti?
Hermo menee kun tän työvoimapulan keskellä nuoria ei osata ohjata ja motivoida ammatteihin.
Siis mitä häh?
Missä ne lorvivat nuoret muka ovat? Mitä nuorisoa tiedän (esim. muilta keskustelufoorumeilta) niin järjestään hommaavat itselleen jonkin alan koulutuksen ja sitten yrittävät päästä töihin. Eri juttu on sitten se, että työnantajat eivät töihin päästä. Siitä on monellakin kokemusta. Ja toinen sitten se, että etenkin ammatillisen koulutuksen leikkaukset tarkoittavat, että pitää itse koettaa videoita katselemalla opetella, miten niitä hommia tehdään. Ehkä se joissakin duuneissa toimiikin, mutta ei kaikissa. Eli osaaminen heti koulusta päästyä voi olla heikkoa ja ymmärtävät sen itsekin ja asiaa häpeävät, vaikkei se oma vika ole.
Mutta siitä voinemme syyttää itseämme, että ikäluokat ovat pieniä. Ei ole kotoperäisiä nuoria ottaa joka hommaan.
Ja mitä se "maahantunkeutuminen" sitten on?
Mitä maahanmuuttajia on, niin ovat enimmät pyrkineet jonkin elinkeinon hommaamaan. Työkulttuuri voi toki olla muuta kuin Suomessa. On näitä juttuja ihmiskaupasta, viimeksi Närpiön kasvihuoneilta mutta myös mm. ravintola-alalta. Ja sitten veronkiertoa ym. filunkia, niin pizzerioissa kuin säätelystä vapautetulla taksialalla. Miten toiminevat parturit, joista hiustenleikkuun saa nykyään kympillä? Ja tämä ei tarkoita, että tulijat olisivat sen epärehellisempia kuin suomalaiset, vaan lähinnä sitä, että oikea käytös on muuta kuin meillä: Ensimmäisena tulee perhe ja suku, joita on autettava, sen sijaan että maksetaan verot, jotka (lähtömaassa) kummikin menevät pöhöttyneen eliitin elättämiseen. Harvassa maassa on niin hyvä virkakunta kuin Suomessa, ja tätä tulijat eivät tiedä (eikä näytä kaikki omatkaan ymmärtävän).
Ja sitten toisaalta tuon erilaisen työkulttuurin takia voivat olla haluttuakin työvoimaa esim. siivoojiksi tai rakennustyömaille tai mansikkamaille. Eivät tiedä oikeuksiaan.
Kävin tänään kampaajalla, sillä samalla kuin jo vuosia. Hänellä oli taas ollut albaani harjoittelijana. On näitä mamuja ollut useampiakin hänellä käydessäni. Taivasteli lähinnä sitä, että miksi haluavat kampaajiksi, kun alalla on tekijöillä ylitarjontaa. Tämäkin harjoittelija oli kotimaassaan halunnut sairaanhoitajaksi; no, miksi ei enää täällä halua, vaikka työpaikka olisi taattu? Ja että on ihan tilastojen kaunistelua sulloa kaikki koulutuksiin, joiden jälkeen ei kuitenkaan ole töitä.
Mutta näyttäkää missä ne lorvivat suomalaiset nuoret muka on? Niitä tiedä muutamia, jotka eivät töitä saa. (Ja onhan meitä toki muitakin, jotka emme töitä vain saa, kun yli-ihmisiä, niitä "huippuosaajia" pitäisi olla.)