Lähimmäisyys on tärkeä asia.
Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta Samarialaisesta ja kysyi, kuka oli tämän kaikkensa menettäneen ja ryöstetyn ja haavoilla olevan lähimmäinen.
Siihen aikaan ei kai arvostettu oikein Samarialaisia, tai niin olen ajatellut.
Mutta toiset kulkivat ohitse, Samarialaisella oli auttava mieli ja laupeus matkaseurueenaan, eli hän pysähtyi, auttoi, vei majataloon ja kustansi vielä kulutkin.
Ei laskenut vaivojaan auttaessaan eikä pelännyt "rokkinsa eli takkinsa ryvettymistä"
Samoin kun Jeesus oli fariseuksen talossa niin se "syntisesti elänyt nainen" pesi kyynelillään Jeesuksen jalat ja kuivasi avatuilla hiuksillaan ne...mikä oli melko sensaatiomaista niihin aikoihin kun kai naisilla oli tapana pitää hiukset jotenkin kiinni.
Ja Jeesus antoi tunnustusta naiselle, että tämä teki sen hänen kuolemaansa ja hautaamistaan varten, kun taas se isäntä eli fariseus ei ollut osoittanut alkeellisintakaan vieraanvaraisuutta koska ei ollut pessyt vieraaksi tulleen Vapahtajan pölyisiä jalkoja.
Mintuista ihmisten nähden punniten kymmenykset ja samoin tilleistä kun ihmiset katseli ja katselee.
mutta kun silmä välttää niin menee kamelikin saman seulan silmästä kun aiemmin ihmisten silmissä just ja just pääsi pikkuruinen hyttynen läpi.
Kaiken tulisi mennä yks yhteen elämässä.
Ei silmänpalvelijoina vaan lähimmäisen palvelijana.
Jaakko Löytyn ajatus laulussa "kuka on hän" on se, että helpompaa mennä kaukaisille maille kuin että menisi naapuriin mummoa tapaamaan.
Siinäkin yksi ihmisyyden mitta ja mittareista.
Ehkä.
Silti tottakai lähetystyö on tosi tärkeää, en sillä sano, mutta aina se naapurin mummolle vaikka puden hakeminen liiteristä ei ole niin kovin hohdokasta ja mainittavaa kuin jokin näyttävämpi "lavakarisma" joka sitten kuitenkin saattaa olla kuin Placeboa vaikutukseltaan, lumelääkkeen jkaltaista näennäistä karismaa....kun ajattelisi, että se olisi oikeaa armoitusta ja ns "karismaa" kun auttaisi vaikka lumen luomisessa naapuruston vanhuksia tai kävisi heille kaupassa.
No kunhan taas innostuin pähkäilemään.
Ja lieneekö minua joskus vaivaa lievä tai hiukan kovempikin saarnatauti.
