Lueskelin paksunsuolen syövästä, sillä joitain samoja oireita on. Kaksi tätiä ja eno kuolivat syöpiin. Maksaa, haimaa ja muuta sellaista. Syövässä tulee jossain vaiheessa kovat kivut, joihin ei auta enää kipupumppukaan ja siksi olenkin nykyisin vankkumaton eutanasian kannattaja. Muistan, kun tädille pyydettiin v.97 morfiinia, kun mikään muu ei enää auttanut maksasyövän kipuihin (hän oli jo iholtaan tummankeltainen). Vastaus oli tyly: tulee riippuvaiseksi. Kolme tuntia pyynnöstä täti kuoli. Olisikohan kovin riippuvaiseksi ehtinyt tulla? Ja minusta, vaikka syöpäpotilas tulisi kuinka riippuvaiseksi hyvästä lääkkeestä, niin sillä ei ole enää väliä.
Minulla on taas kova kortisonikuuri päällä ja se tuntuu vievän jalat veltoiksi. Menee sekä lihakset että nivelet. Olenkin aprikoinut, että taitaa jäädä rollaattorivaihe kokonaan pois ja tulee siirtyminen suoraan pyörätuoliin. Kuulemma muuta hyvää lääkettä kuin kortisoni ei tähän krooniseen tulehdukseen ole. Koliitin estolääkkestä ei ole mihinkään, vaikka sitäkin kyllä pitää syödä.
Sisätaudit on kaikkein inhottavimpia sairauksia. Koliittiahan on nyt todettu lievänä myös kahdessa siskoistani, isällä oli mahavaivoja ja ukki kuolikin johonkin mahavaivaan. Siskon pojalta poistettiin jo parikymppisenä paksusuoli kokonaan ja tehtiin avanne. Eipähän ainakaan syöpää voi tulla. Ihmisessä taitaa ollakin ihan turhia osia. Mitä jollain häntäluullakin tekee?
No tietenkin se on muistuma puussakiipeilyajoista. Olemmehan näet apinoita
Pitäisiköhän lopettaa tämä höpinä ja sulkea ovi ja siirtyä takavasemmalle? Hyvän kesän toivotuksin foorumilaisille.
