Väärät puheenaiheet

[1944]

Ketju alkoi köyhyyden ja sairauden aihepiireistä. Voisi näihin lisätä itsemurhan sattuneesta syystä. Ehkä joskus kykenen kirjoittamaan lisääkin, mutta nyt vain hipaisen aihetta. Että helpottaisi. Pitää ensin jaksaa ajella hautajaismatka "filistealaisten" maahan, sekin tuntuu hyvin vaikealta asialta. Tällä hetkellä "väärä puheenaihe" käännättää pään nopeasti muualle, kyselijästä poispäin.

[Leena]

Ketju alkoi köyhyyden ja sairauden aihepiireistä. Voisi näihin lisätä itsemurhan sattuneesta syystä. Ehkä joskus kykenen kirjoittamaan lisääkin, mutta nyt vain hipaisen aihetta. Että helpottaisi. Pitää ensin jaksaa ajella hautajaismatka "filistealaisten" maahan, sekin tuntuu hyvin vaikealta asialta. Tällä hetkellä "väärä puheenaihe" käännättää pään nopeasti muualle, kyselijästä poispäin.

Liitä pois.

On vähäisempääkin surua ja pettymystä kuon tuo ikinä, ja toisinaan tuntuu että enemmän sitä.
Päänsä kääntää pois aivan varmasti juuri kyselijästä.

Nämä ovat ketjunkin teemaksi ajateltu, vaikka lähti liikkeelle vähän lapsellisesta paniikkiryöpystä.

Miten löytää polun pää ja milloin vaikka vain puristaa kättä ihan äänettä.  Joskus auttaa, että liian ankaralla iskulla on todistaja, tämä todella tapahtui, tämän todella kohtasin, opin itse kun jouduin kerran kokemaan vapaudenriiston. Olin Ruutia onnekkaampi koska pian huomattiin, että tausta oli perätön, lisäksi sain apua,  mutta siitä siis joskus kyselin täällä johdattaako Jumala. Sekin, luulisin, on ystävien hyväksyttävä, ettei liian raskaan kokemuksen jälkeen toinen palautuisi aivan entiselleen.

[1944]

Kukin kirjoittaa omista lähtökohdistaan, eikä me aikuiset enää lapsellisia ryöppyjä koe. Elämisensä kanssa on kaiken aikaa pärjättävä.

[vn]

Minulla hiljaisena on valitettavasti sekin vaikeus etten pysty keskittyneesti ja rauhassa
ja kokonaisvaltaisesti kuuntelemaan...sanat on useimmiten vääriä ja harkitsemattomia...
jos yritän harkita, taitaa mennä vielä pahemmin päin mäntymäkeä.
Toivottavasti osaan ja pystyn naputtelemaan koneella, käsin kirjoitus ei suju sairaudesta
johtuen.

[öppiäinen]

Minua kiinnostaisi laajentaa tätä johonkin yleisempään pohdintaan siitä, mitä ystävyys on, mitä siltä itse kukin odottaa, millainen kanssakäyminen ystävien kanssa on tyydyttävää, millaisia ongelmia voi tulla, jos odotukset ovat erilaisia. Voihan se olla muutakin kuin väärät puheenaiheet.

Minulla taitaa olla se vika, etten osaa kunnioittaa ihmisten suojamuureja. Tai jos teen niin, ikävystyn, kun tuntuu ettei puhuta mistään oikeista asioista. On helpompaa olla yksin kuin koettaa keksiä juttua, joka ei olisi liian henkilökohtaista.

Tai siis ajattelen mm. tuttavaani, jonka kanssa kahden kesken on tuntunut kiusalliselta. Ja nyt paljon helpommalta ja vapautuneemmalta, kun hän kertoi olleensa viimeisen vuoden aikana pariinkin otteeseen psykoosin takia mielisairaalassa. Tosin emme ole tavanneet nokikkain tämä "paljastuksen" jälkeen (se tuli puhelimessa); en tiedä, voihan keskustelunaihe olla kielletyjen listalla nyt. Se aiemmin kokemani kiusallisuus ei ole johtunut mistään psykoottisesta käytöksestään vaan ikään kuin yrityksestä olla mahdollisimman normaali.

[Riitta-mummi]

On ihmisiä jotka vaikenevat vaikeista aiheista, on sellaisia jotka ovat nähneet paremmaksi puhua niistä jopa julkisesti.
Mikael Saari osallistuu tänään UMK;n laulukilpaiulun finaaliin. Tässä äidin tarina
elämästä sairauden kanssa. Sekä Mikelin kirje äidille.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/aivorappeumaa_sairastava_paivi_kallas_saari_55_muistisairaus_ei_vie_ihmisen

[malla]

Kiitos Riitta-mummi tuosta linkistä jonka laitoit.
Kosketti monella tavalla ja poika Mikaelin kirje lopussa,
siinä oli sekä rakkautta äitiä kohtaan että ystävyyttä,
kuten aiemmin kirjoituksessa mainittiinkin, että äitinä
oli myös poikiensa ystävä.
Elämä on niin moniniasta.

[Leena]

Kukin kirjoittaa omista lähtökohdistaan, eikä me aikuiset enää lapsellisia ryöppyjä koe. Elämisensä kanssa on kaiken aikaa pärjättävä.

Kiitos sinulle!  Kyllä joskus ainakin kauhuryöppyjä.

[Leena]

Minua kiinnostaisi laajentaa tätä johonkin yleisempään pohdintaan siitä, mitä ystävyys on, mitä siltä itse kukin odottaa, millainen kanssakäyminen ystävien kanssa on tyydyttävää, millaisia ongelmia voi tulla, jos odotukset ovat erilaisia. Voihan se olla muutakin kuin väärät puheenaiheet.

Minulla taitaa olla se vika, etten osaa kunnioittaa ihmisten suojamuureja. Tai jos teen niin, ikävystyn, kun tuntuu ettei puhuta mistään oikeista asioista. On helpompaa olla yksin kuin koettaa keksiä juttua, joka ei olisi liian henkilökohtaista.

Luin tämän ja mietin, yleensä kai ystävyydessä lienee kysymys juuri  kokemuksesta että tuon kanssa voi jutella, ja kun pamautetaan että sinun kanssasi ei voi niin siinä lyödään sitten liinat kiinni. Tämä ystäväsi puhui kun annoit aikaa. Ei tuollaista ihan heti taida olla kovin helppoa kertoa. 

Me kerran mietittiin tätä joukkiolla.  Ystävyydestä useimmiten puuttuu elementtejä jotka rikkovat sen kovin alttiisti,  eroottisissa suhteissa niitä on ja rakkaussuhteet ovat hauraampia. Usein se lujittuu hitaammin, eli ei oikeastaan muistettu kovin kiihkeää ja syvää  " ystävyyttä ensi silmäyksellä" koska sellaiset suhteet katkeavat useimmiten muutenkin.

Alkuun  puhutaan ns säästä ja työjutuista ja kuka hoitaa mitäkin virkaa, vähitellen huomataan kenen seurassa on kiva olla. Se perustuu hurjan usein siihen että jutut syvenevät ja vaikka nyt aina suinkaan ei puhuta juuri niistä omista asioista, niistä voidaan puhua.  Silloinkin usein parannetaan maailmaa  ja silti läsnä on tietoisuus, tuosta minä pidän, tuolle voin jutella. 

[Leena]

Minua kiinnostaisi laajentaa tätä johonkin yleisempään pohdintaan siitä, mitä ystävyys on, mitä siltä itse kukin odottaa, millainen kanssakäyminen ystävien kanssa on tyydyttävää, millaisia ongelmia voi tulla, jos odotukset ovat erilaisia. Voihan se olla muutakin kuin väärät puheenaiheet.

Aloita vaikka itse.
Sellainen kokemus kyllä on, että alkujaan käsitetään väärin tuo toinen ja sitten suututaan kun se ei olekaan semmoinen kuin minä halusin. Sellainen johtaa jokseenkin yhtä suureen ja usein vähän pelottavaan dramatiikkaan kuin aviokriisit. Mutta tällöin taustalla on juuri se " ystävyys ensi silmäyksellä" eli tyyliin " olet juuri kuin"  yleensä, kuin minä. Ja kirjoitanpa, vaikka maailma repeis, että tämmöistä nimittää itsetunnon kehityksen vaurioitten tutkija Heinz Kohut " peilitransferenssiksi".

Jokaiseen ihmissuhteeseen valutetaan jotakin menneistä kokemuksista, eli sitä semmoinen tarkoittaa. Se transferenssi. Tuollainen henkilö näkee itsensä jokaisessa vastaantulijoissa ja ihastuu tuttuuden tunteeseen. 

Tätä on kaikilla ja jokaisessa ystävyyssuhteessakin, niin vain on. Paljossako etsitään sitten niitä, jotka kiltisti suostuvat peilaamaan omaa itseä?  Hiipuvatko välit jos sanoo, ei heihei, en minä ajattele niin?
Tai ei minusta tunnu tuolta?

Mallalla oli täällä aivan loisto sitaatti hiljakkoin:  jos kerron toiselle huolistani en odota että hän ratkaisee ne, vaan osoitan, kuinka suuresti häneen luotan" .

Siinä on jo jotakin, jota kai siihen ystävyyteen punoutuu pikku hiljaa myös, puhuttiin tai ei 

[Leena]

On ihmisiä jotka vaikenevat vaikeista aiheista, on sellaisia jotka ovat nähneet paremmaksi puhua niistä jopa julkisesti.
Mikael Saari osallistuu tänään UMK;n laulukilpaiulun finaaliin. Tässä äidin tarina
elämästä sairauden kanssa. Sekä Mikelin kirje äidille.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/aivorappeumaa_sairastava_paivi_kallas_saari_55_muistisairaus_ei_vie_ihmisen

On. Toisinaan heidän on jopa ihan pakko,  koska vastaan tulee kommenttia jossa luonnehditaan ao ihan puppujutuin. Ei tiedä sitä, kuinka moni luulee tuommoista soopaa ihan todeksi ja luulee että tuo puppu on ao n omaa tuotantoa.

Samoin luonnollisesti täällä kuten muuallakin verkkokeskusteluissa saa esimerkiksi luoda ns profiilin. se välillä unohtuu, ja silloin sitä tietysti on hetken haavi auki.