Eräs jo varsin ikääntynyt sukulaiseni kuoli viime kesänä.
Olen ollut usein ja paljon penkomassa ja järjestelemässä hänen pientä 20 m2 neliön asuntoaan Helsingin Kalliossa.
Paljon tavaraa oli kertynyt, osa tavaroista on mennyt roskiin, osa kirppareille ja osa tuttaville.
Kyllä sitä paljon tavaraa onkin mahtunut pieneen tilaan!
Vielä pitäisi jaksaa jonkin verran, että saisi asunnon tyhjäksi.
Kesällä kiinteistön välittäjä kävi arvioimassa asunnon hinnan. On kuulemma kova kysyntä sen kaltaisilla asunnoilla, ainakin viime kesänä oli tämä tilanne. Välittäjä tarjoutui myymään asunnon. Lupasin tarvittaessa palata asiaan. En ole vielä palannut.
Olen kuitenkin monessa suhteessa poikkeava yksilö. HAluaisin, että asunto menisi sukulaisille, tai tuttavapiiriini, tai edes puolitutuille, sellaiselle henkilölle, joka ryhtyy pitkäaikaiseksi omistajaksi, joko itse muuttaa siihen tai laittaa asunnon remontin jälkeen vuokralle. Ikävin skenaario minun kannaltani on se, että joku täysin tuntematon ostaa sen, remontoi ja laittaa heti myyntiin.
Tai jos löytyisi joku leppoisa, huumorintajuinen Raamattua arvostava henkilö - tällainenkin olisi minusta sopiva henkilö, jonka näkisin mielelläni asunnon uutena omistajana.
Eräs tuttava, joka harkitsi asunnon ostoa, joutui perääntymään aikeistaan. Hänen tuttavansa olisi kuulemma ollut kiinnostunut asunnosta, mutta en ole ottanut yhteyttä, ainakaan vielä, koska minulla on tarve mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa siihen, millainen uusi omistaja olisi.
En ole kysynyt välittäjältä, että suostuisiko ottamaan sellaisen toimeksiannon, että tuleva omistaja olisi miun maun mukkainen.
Tuskin suostuisi sellaiseen.
Jos foorumilaisia kiinnostaa hyvällä ja suhteellisen rauhaisalla paikalla oleva suhteellisen turvallinen kohde, koet olevasi riittävän huumorintajuinen ja ennen kaikkea et suunnittele laittavasi asuntoa lähiaikoina myyntiin vaan laitat sen esim. vuokralle, niin ota minuun yhteyttä, jos siltä tuntuu.
Minusta on mukava tehdä kauppoja huumorintajuisten ihmisten kanssa.
Jokainen, joka on kauppoja tehnyt, tietää, että välillä ostajat ovat sellaisia, että he rupeavat kertomaan ostettavasta kohteesta kaikenlaista negatiivista saadakseen siitä itselleen hyötyä. Minun tapoihini yleensä kuuluu tällaisissa tapauksissa olla samaa mieltä (vaikka osa ostajan väitteistä on ilmiselvästi vääriä argumentteja), ja saatan jopa pistää paremmaksi liioittelemalla jotain ostajan tekaisemaa negatiivista piirrettä.
Hyvää tällaisessa lähestymistavassa on juuri se, että ei mene eipäs-juupas väittelyksi ja ostajakandidaattikin hölmistyy varsin merkittävällä tavalla.
Toki, jos minulla on syytä olettaa, että ostajalla tosiaankin on jostain yksityiskohdasta selkeästi virheellistä tietoa ja hän ei feikkaa, silloin luulisin, että korjaan ostajan tietoja.
Minun mielestäni kaupankäynnissä pitää olla mukana tervettä huumoria ja ajatusta, että ei tämä kaupanteko mikään haudanvakava asia ole.
Sellainenkin hassu piirre minussa on, että pelkään, että huijaan ostajaa, koska varsinkin asuntokauppaan liittyy tuhansia (tai ainakin useita kymmeniä) pieniä yksityiskohtia, joita en ehkä ole ottanut huomioon. Tästä johtuen ihannetilanne on se, että ostaja saa kohteesta pikkuriikkisen huonomman kuvan, kuin se todellisuudessa on.
Eli näistä minussa olevista tietysitä rajoitteista johtuen olisikin mukava, jos tuo kohde menisi huumorintajuiselle ihmiselle.
Kuulostaako hassulta, hauskalta tai muuten vain kummalliselta?
Aihe: Omituiselta kuulostava ongelma kuolinpesässä (Luettu 2059 kertaa)