Minä ja mies olemme syöneet lohiseljankaa ja tätä mokovalaista kalaseljankaa eri tilaisuuksissa ja pitäneet niistä. Nyt mies pudotti lattialle yhden sienisäilyketölkin, ja tölkkiin tuli lommo, joten oli kiire käyttää sienet. Jälkikasvusta se, joka ei pidä kalasta (oikeasti ruodoista) söi keittoa kaksi lautasellista ja sitruunaa inhoava mummi ei ollut syömässä. Mies ei voi sietää raakaa sipulia, mutta tässä sipuli oli sekä paistettu että keitetty, aikuisena hän on oppinut syömään kypsää sipulia. Lasten on hyvä oppia erilaisiin makuihin, ja jos ei joku maistu, niin sen voi jättää lautaselle, pari viikkoa sitten nuorin maistoi yllättäen blinien ja mädin kanssa raakaa sipulisilppua ihan vapaaehtoisesti.
Kävisi aika yksipuoliseksi ruokailu, jos aina olisi ruokaa, jossa on kaikkien mielestä vain suosikkiaineksia. Varsinkin, kun yhden lempiruoka on toisen inhokkia ja taas toisinpäin, joten on paras syödä mukisematta kanaa, koska toisella kerralla saa hernekeittoa tai rössypottua, tai seljankaa, koska seuraavana juhlapäivänä saattaa olla etanoita. Koska on ollut tarjolla kaikenlaista ja monipuolista, osaavat lapsetkin syödä monipuolisesti eksoottisempia ja jopa epäilyttäviä perinneruokia.
