Aikanani koetin aika vimmatusti jankuttaa KUA:n johtaja Antti Pentikäiselle jos mitä reittiä käyttäen Syyrian pakolaisten YK:n leirien viheliäisistä olosuhteista.
Mitä jos meillä KUA koettaisi suunnata sinne resursseja, työvoimaa, siedettävämpiä asuinoloja kuin ne mutaiset kylmät teltat? Mitähän, jos uskoisimme viiden leivän ja kahden kalan ihmeeseen? Vaan ei. Hän tahtoi vain sitä EAPPIA ja kutsui minuakin mukaan, sittenpä näkisin miten hirrrrrveä on palestiinalaisten tilanne, no hyvä, ehkä. Mutta tuo ohjelma on erittäin suosittu, kansainvälinen, eihän sinne edes päässyt koska jonot olivat niin valtavat.
En ollenkaan ihmettele että myös niiltä leireiltä lähdetään, ei rikkauksien, vaan siedettävämpien elinolojen toivossa, kun viides vuosi on paleltu, lapset eivät pääse kuin sirkuskouluun ja sota kotimaassa ei kuin jatkuu. Jos saamme tänne nyt väkeä joka ei suoranaisesti odota kranaattia päähänsä, saamme syyttää tuollakin kohtaa tasan itseämme.
