En oikein usko että nykynuoret sen huonommin kieltä tuntisivat kuin vanhemmat. Nykyään vain kuka tahansa saa kirjallisia riipustuksiaan julkisuuteen vaikkapa näin nettifoorumeilla. Jos ajattelen 20-luvun alussa syntyneeltä jo edesmenneeltä tädiltäni saamiani kirjeitä, niin eipä niissäkään yhdyssanat oikein olleet, eikä moni muukaan asia. Tai siis asja, kuten hän sen kirjoitti. Fiksu älykäs enoni oli käytännössä kirjoitustaidoton; osasi kyllä kirjoittaa yksittäisiä sanoja, mutta ei muodostaa niistä kirjoitetun kielen normien mukaista virkettä. Takana heillä oli ehkä viisi luokkaa kansakoulua eikä muita opintoja. Sen ajan sivistyneistöllä oli sitten omat virheensä, mm. huoneusto parvekkeella ja ruotsin mukainen sanajärjestys. Nykyään virheet lainataan englannista.
Koulun ratkaisevaan merkitykseen en tässä(kään) asiassa usko. Se, että jokin asia on opetettu koulussa, ei mitenkään takaa, että sen vielä muistaisi tai olisi edes silloin aikoinaan oppinut ja myös ymmärtänyt. Eiköhän paljon vaikuta se, millaista tekstiä koulun ulkopuolella näkee ja lukee? Tai lukeeko ylipäätään mitään. Tuon tätini (ja siis myös äitini) lapsuudenkodissa ei saanut lukea, se oli laiskottelua nimittäin. Kovin erilaisia eväitä saamme elämäämme, sekä ennen että nyt.
(Vaikka koulun merkitystä tuossa vähättelin, niin tietysti joillekin juuri koulu on voinut olla se paikka, joka antaa virikkeen lukea, etsiä tietoa, tutustua toisenlaiseen maailmaan kuin mitä kotona on. Tästä taitaa olla kaunokirjallisuudessamme joitakin kuvauksia? Ehkä jos suunta jatkuu nykyisellään - tuloerojen kasvu, yhteiskuntaryhmien eriytyminen, lähikirjastojen lakkautukset, puhumattomat kännykkävanhemmat - koulusta taas tulee sitä? En taida kuitenkaan toivoa...)
