Kuulin elämäni ensimmäisen kerran jäiden soittoa. Kävelin äsken Themiksen ranssa rantaan johon osuu lounaistuuli Enonselän yli. Lieneekö selkä ollut vielä edes jäässä, mutta Kilpiäisten lahti kerkesi olla jo pari viikkoa.
Nyt laineet toivat jäitä jotka rannan jäätikköön osuessaan soivat helkkyen. Kaunista ja outoa.
Lenkin loppupuolella huomasin maatuvien lehtie läpi kurkoittavia uusia versoja, koiranputkea kaiketi. Myös puna-apila näytti kasvavan uutta vihreää.
Tänään on sentään "vanhaa taivasta " näkynyt, aurikoa ei vieläkään.