Kerron pienen tarinan eräästä kirkossa olleesta häiriköstä.
Mielelläni kuulisin tähän Maunon, SeppoSin, Jampen ja kaikkin muidenkin kommentit.
Aivan aluksi painotan sitä, että kannattaa tarinaa lukiessa pitää mielessään, että kumpikin osapuoli oli vilpitön uskossaan.
Kauan kauan sitten, 500 vuoden takaisessa Saksassa eräs pappismunkki ryhtyi lukemaan Raamattua.
Hänen mielestään kirkon johto eli ja salli moraalittomuutta.
Hän myös oli sitä mieltä, että kirkkoon oli vuosisatojen kuluessa tullut hänen oman raamatuntulkintansa mukaan Raamatulle vieraita oppeja.
Kirkossa hyväksyttävän moraalittomuuden eräs syy oli Jumalan Pyhän Lain vesittäminen, josta sitten johtui se, että armokin oli hänen mielestään siinä samalla vesittynyt.
Hän ja samalla tavalla ajattelevat ryhtyivät kirkossa kapinallisiksi: eivät enää uskoneet kaikkia pappien saarnoja.
Tämä kapinallispappi herjasi jopa kirkon kaikkein ylintä johtajaa tituleeraamalla tätä antikristukseksi, eli siis Paholaiseksi.
Suurinosa muista papeista ja munkeista oli pienempiä paholaisia tämän häirikköpappismunkin ja hänen kannattajiensa mielestä.
Eipä ihme, että tämä kapinallispappismunkki joutui kirkonkiroukseen julkaisujensa ja edesottamustensa tähden.
Pappismunkki kannattajineen taasen oli laittanut kirkon korkeimman johtajan boikottiin,
ja siinä samalla boikottiin meni valtava määrä muita papiston jäseniä, sekä munkkeja jne...
Ja kaikki sen tähden, että tällä kapinallispappismunkilla kannattajineen oli erilainen raamatuntulkinta, kuin kirkon johdolla.
Miksi pappismunkki kannattajineen piti omaa omaatuntoaan ja raamatuntulkintaansa niin arvokkaana, että uhrasi niiden tähden kirkkorauhan
ja ryhtyi nimittelemään kirkon johtoa antikristuksiksi?
Tätä kapinallisryhmää kehoitettiin rakkauden nimessä unohtamaan kapinansa ja palaamaan sovinnollisina kirkon helmoihin.
Ainakin eräs Erasmus -niminen tunnettu kirkonmies sovittelevana henkilönä tätä kehoitti.
Hän ei onnistunut.
Mikseivät kapinalliset vain tyytyneet siihen, että olisivat rukoilleet kirkossa, käyneet ehtoollisella ja nauttineet muistakin kirkon tarjoamista pyhistä toimituksisista? Eiväthän he ehtoollista tai rukousta kirkossa pahana pitäneet.