Huh, mitähän onkaan tapahtunut joskus vuonna vilu ja viltti, kun olen ollut noin äääärimmäisen kaikkee. Oikein hyvä, että kykenee unohtamaan. Mistähän lie syystä koko ketju kaivettiin esiin, noh, miksi ei tietysti, jos joku niin halusi.
Kaikessa kanssakäymisessä jonkinlainen moderaattori on valitettavasti hyvin tarpeellinen. Työelämässä se oli joka vuosi opiskeltava Bionin "Kokemuksia ryhmistä" joka sopii aivan minne hyvänsä.
Bionin oivalluksena on, että ryhmä hyvin mielellään luopuu ns perustehtävästään, jonka kai piti meillä siellä olla psykiatristen potilaitten hoito, ja valitsee jonkin helpomman, josta tietty seuraa, että se duuni johon ihmiset palkattiin jää muutaman tunnollisimman niskoille, kun koko loppuporukka vetää lonkkaa ja miettii miks täällä kaikki menee ns vituralleen.
Omassa erikoistumissairaalassani ylilääkäri hajotti yksin tein koko tiimin --- ensin siirrettiin turvaan ne, jotka otti pahiten osumaa, sitten vähitellen kertyi havaintoas että jotain kummaa on meneillään säännönmukaisesti siellä, missä tietty tyyppi mennä porskuttaa, ja näille ehdotettiin että hakevat sopivamman työpaikan...
Jouduin kerran perimään osaston jonkin ydinräjähdyksen jälkeen, ja pelkäsin ihan sikanaan mennä sinne. Hankin erillisen työnohjaajan vain sitä varten. Turhaan pelkäsin, jos jotain, niin siivilleen saaneita ne oli, tosi järkyttyneitä, osastonhoitajn kanssa istuttiin monta tuntia vetämässä röökiä ja valamassa kannuja, mutta siitä se lähti eikä siellä mitään ongelmia tullut.
