Tänään olin Härmän kuntokeskukses seminaaris, johona meille demari ehrokkahille annettihin laaja paketti tiatoa kansankirkon rakentamiseksi.
Demarit ehdokkaat toimivat kirkossa sen puolesta, että
*kynnys on matalalla erilaisten ihmisten tulla mukaan
*seurakunnissa tehdään työtä lähellä ja kaukana olevien heikoimpien puolesta
*tasa-arvo toteutuu ja ihmisten erilaisia elämänratkaisuja kunnioitetaan
*oman uskonnon tuntemusta käytetään suvaitsevaisuuden lisäämiseen
Seminaarin keskustelus pohorittihin erityysen hualestuneesti sitä, että koulujen uskonnonopetus on tällä hetkellä sellaanen mörkö, jota kunnis yritetähän vähentää ja poistaa.
Torettihin, että jos ei ole uskonnonopetusta, niin ei ole kirkos jäseniäkään. Ihimeteltihin vähän, että kirkko ei ota tilannetta tarpeeksi vakavasti.
Miätittihin nuarisoa, joka jää opetuksetta yhä enemmän vaille uskon tuamaa turvaa.
Myäs maallistumisen mittaaminen (kirkossa käynti) ja "oikean Uskon" fund. haavoittavaisuus oli aiheena, kun sen kohteena ovat iltarukousta opettavat tavalliset äirit ja isät, jotka ovat kansankirkon juuristo. Mitä kirkko olisi tänään v2010, jos sen juuristo, työkansa olisi eronnu kirkosta?
Alleviivasimme suvaitevaisuuren ja lähimmäisenrakkauren ja siitä syntyvän sosiaalisen omantunnon heräämisen siunauksellisuuren elämässämme..