Minusta, pelottomasta maaseudun kasvatista tuli arkajalka yhden lenkkireissun jälkeen täällä uudessa paikassa, joka on mielestäni vähemmän maaseutua kuin kasvukuntani. Kuulin täällä asuneelta tutulta että täällä on karhuja, ja että ne jopa tulee pihoillekin. En osannut huolestua, sillä eikös niitä ole nykyisin kaikkialla, ja ne pelkää ihmisiä. Halusin kovasti löytää hyviä ulkoilureittejä, kun olin edellisessä paikassa päässyt juoksemisen alkuun. Läheltä ikivanhaa kartanoa meni metsätie joka oli vielä nimetty ikivanhalla tienviitalla. Tieltä pyrähti lentoon useita metsäkanalinnulta näyttävää kömpelösti ja matavalta lentävää kaakattavaa otusta. Hiljaiselta näytti. Jossain keskellä metsää oli pieni hapantunut mökinröttelö, tai se mitä siitä oli jäljellä. Sitten tuli tien mutka ja jännä olo ettei ehkä tartteis mennä tästä eteenpäin. Uteliaisuus voitti ja ympärille pälyillen etenin varovasti. Sitten kuulin metsästä rytinää jonka suurikokoinen liikkuja aiheuttaa. Rytinä hiljeni mutta en jäänyt odottamaan mikä eläin sieltä tulisi vaan käännyin ympäri ja aloin kävellä hitaasti poispäin. Saattoihan se olla hirvikin, mutta tuskin ihminen äänen tyypistä päätellen. Kohta sen jälkeen alkoi kuulua laukauksia kauempaa, metsästysaika. (Karhut saattaa kuulemma olla vähän levottomia siihen aikaan) Jotenkin se nosti kylmän hien pintaan, ja vaaran tunteen, tuli siinä rukouskin mieleen. Sille tielle en ehkä mene mutta lähistöllä aion liikkua, luulen että on enemmän terveydelle vaarallista jättää liikkumatta.