Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: luterilainen - 23.12.21 - klo:11:42
-
Yrjöttävimmät jouluruuat! :078:
-
Lipeäkala :078:
-
Älä viitsi olla lapsellinen, luterilainen.
-
Onneksi minun eikä Matin tarvitse syödä jouluna tätä:
https://fi.pinterest.com/pin/22025485666347500/
Kotikalja kyllä käy, ja hyvvää siitä tulikin !
Mie oon jo nii vanha jot minnuu vähä lapsettaa !
(https://www.cosgan.de/images/midi/xmas/a216.gif)
-
Lipeäkala :078:
Lipeäkala on suuri herkku varsinkin pippurin kanssa
-
Kuulin juuri muisteluksen, jonka mukaan kapahauesta tulee maukkaampi lipeäkala kuin turskasta. Väri on tummempi.
-
Lipeäkala on suuri herkku varsinkin pippurin kanssa
Totta. Olemme myös syöneet kaksi kertaa nyt ennen joulua. Sepolla ja minulla toinenkin yhteinen herkku, hapankaali.
Ei sentään joulupöydässä, vai mitä ?
Herkkua on myös se mitä äsken maistoin, joululeivän tai ruisleivän kastaminen ( dippaus ) kinkupaistorasvaan. Lapsuuden pulavuosina tehtiin näin.
Kielletyä herkkua tietysti diabeetikolle, mutta jouluna on lupa syödä konvehtejakin.
-
Glögi, vaikka ei ruoka nyt ihan olekkaan.
-
Glögi, vaikka ei ruoka nyt ihan olekkaan.
Glögiä on monenlaista. Vinetto oli siihen tarkoitukseen mainio.
-
Herkkua on myös se mitä äsken maistoin, joululeivän tai ruisleivän kastaminen ( dippaus ) kinkupaistorasvaan. Lapsuuden pulavuosina tehtiin näin.
"Lapsuuden pulavuosina" oli vielä rasvaisia sikoja, niin että kinkusta tosiaan saatiin paistorasvaa eikä vain suolavettä, kuten nykyään. Näin muisteli kaihoisasti niitä pulavuosia elänyt isäni.
En kyllä muista koskaan jouluna syöneeni mitään sellaista, mikä oikeasti olisi yrjöttänyt. Ehkä jos jossain sillissä olisi oikein paljon sipulia? Maistoin juuri palasen tekeillä olevaa lasimestarin silliä, siinä oli sopivasti.
-
Totta. Olemme myös syöneet kaksi kertaa nyt ennen joulua. Sepolla ja minulla toinenkin yhteinen herkku, hapankaali.
Ei sentään joulupöydässä, vai mitä ?
Herkkua on myös se mitä äsken maistoin, joululeivän tai ruisleivän kastaminen ( dippaus ) kinkupaistorasvaan. Lapsuuden pulavuosina tehtiin näin.
Kielletyä herkkua tietysti diabeetikolle, mutta jouluna on lupa syödä konvehtejakin.
Ai ai tulee vesi kielelle Kohta tulee kinkku uunista.
-
Meillä kinkku oli valmis klo 15, ja minä otin kupillisen lientä ja ' toppasin' siihen joululeipää. Ei edes kerennyt vesi tulla kielelle kun oli niin hoppu päästä maistamaan. Suola on hyvä, ja öppiäisen kaipaamaa läskiäkin on sopivasti. Ei ole kuiva, vaan pehemeä ja mehevä. Veijo Votkinin muistoksi ! Tytär on tehnyt Veijosta jutun Kotilieteen männävuosina. Oli ollut elämys kerrakseen, ne Votkinin villisiat ja ruuan määrä pöydässä.
-
En ole kokenut yrjötystä ainoastakaan ns jouluruoasta, paitsi nyt liikasyömisen seurausta jonka lusin tänäkin aattona.
-
Kotona joskus aatonaattoyö oli kinkunpaistoyö, ja hyvää oli kun aamuyöstä dipattiin ruisleipää siihen liemeen. Ja se oli mukava yö muutenkin siis kun jaksoi jo valvoa vanhempien mukana. :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi:
-
Meilläkin, siis lapsuuden kodissa, oli kinkun paisto aina aaton aaton illasta aaton aamuun. Niin taisi olla , siis ikäänkuin kuului asiaan olla näin, joka huushollissa.
Ja sitten aamulla lientä maistettiin, ja leipää kastettiin. Se oli aina ruisleipää tai paistunutta kinkunkuoritaikinaa. Nyt vältän ruisleipää, paitsi Jurmon mustaa saaristolaislimppua söin mädin kanssa.
Jos jostakin jouluruoasta en enää välitä. ne ovat pulla ja siirappipiparit. Pullaa en leiponut enkä ostanut. Pipareita ostin, paketin Ylhäisten joulpipareita, jotta oli juustolle ja päärynälle kaveri.
Kahvileivät ovat helpoimmat joita entisistä jouluherkuista karsin.
Täytekakkua piti olla ennenvanhaa aina joulukahveilla. Muistan monta kertaa vaahdottaneeni voi-sokeri-muna-kuorrutusta joka maustettiin väkevällä kahvilla. Istuin viileässä sisä-eteisessä yläkerran portailla sitä tehden. Se ei ollutkaan helpoin kuorrute, meinasi krakeloitua, eli juoksettua helposti.
Kahvi-suklaarakeilla ja marmelaadikaramelleilla kakku koristettiin, ja osa kuorrutteesta värjättiin karamellivärillä vihreäksi ja siitä pursotettiin lehdyköitä lisäksi.
Tämä muisto saattaa olla 1950-luvun puolelta.
-
Glögiä on monenlaista. Vinetto oli siihen tarkoitukseen mainio.
Parhaillaan nautiskelemani saksalainen Glühwein on oikein hyvää! Tässä on vähemmän sokeria ja alkoholiakin kuin glögin nimellä myytävissä tuotteissa yleensä.
Varmaan kyllä yrjöttäisi, jos vetäisi pari pulloa nopeaan tahtiin.
-
Tyttäreni anopin perinne on riisryynpuuro kermaan - ja päälle väskynäsoppoo. A vot, kylä lähtee! Voe mahohoton!
-
Tyttäreni anopin perinne on riisryynpuuro kermaan - ja päälle väskynäsoppoo. A vot, kylä lähtee! Voe mahoton!
Yrjöstä tuli mieleen:
Pyhä Yrjö eli Pyhä Yrjänä (kreik. Άγιος Γεώργιος, Hagios Georgios, lat. Sanctus Georgius) (n. 280, Kappadokia – n. 23. huhtikuuta 303, Lydda, Israel) on katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon pyhimys ja yksi neljästätoista hädässä auttajasta. Ortodoksit käyttävät hänestä kunnianimeä Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja.
...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Yrj%C3%B6#Pyhimysel%C3%A4m%C3%A4kerta
-
Tyttäreni anopin perinne on riisryynpuuro kermaan - ja päälle väskynäsoppoo. A vot, kylä lähtee! Voe mahoton!
Niin mikä lähtee ? Yrjökö, vaiko koko kylä liikkeelle ? :003:
-
Tyttäreni anopin perinne on riisryynpuuro kermaan - ja päälle väskynäsoppoo. A vot, kylä lähtee! Voe mahoton!
Niin mikä lähtee ? Yrjökö, vaiko koko kylä liikkeelle ? :003:
Josei o vielä lähteny, ni nyt kylä lähtee! Koko kaapunti. Yrjö on hallussa eli sitä ei ole eikä tule - ei ainakaan tähän mennessä ole tullut.
Vakavasti kirjoittaen joulun tai muunkaan vuodenajan merkkiruuista tai ruuista yleensäkään ei mielestäni ole asiallista kirjoittaa alatyylisesti. "Yrjö" ruuan yhteydessä ei kuulu minun sanavarastooni. Ruuasta on kirjoitettava ja puhuttava kunnioittavasti. Eikä tämä ole pula-ajan jäänne. Jumalanviljaa on kaikki, millä ravitsemme itseämme. Kaikenlainen kilpasyöminen, mitä joskus näkee tiedotusvälineissä, on lapsellista ja tuomittavaa.
Lopuksi en kuittaa edelläolevaa, että "Kukin taaplaa tyylillään". Sopivuuden raja on tässä.
-
Meillä syötiin riisipuuro vasta uudenvuodenaattona, kun kuului siihen lista muitakin kotitekoisia perinteitä. Puurossa oli tietty aina se manteli ja otin raskaasti kun se ei osunut minulle ja varsinkin jos se osui siskolle. Niitä sekametelisoppia meillä ei juuri harrastettu, tai söikö vanhemmat en muista, me pisteltiin ihan kanelin ja sokerin ja maidon kanssa.
En tiedä mkiten se niin pyörähti mutta näin aina toimittiin, aina. Ehkä kun ne joulusapuskat ei järin kaivanneet enää jälkiruokia.
Lipeäkalahan on siis aivan huippua, siihen laitettiin valkokastike jossa oli valko- ja mustapippuria. :109: Mutten minä siitä lapsena niin tykänny.
Lapsen suussa on enemmän makunystyjä kuin aikuisen, kai ihan luonnon luomasta, etteivät pistä suuhunsa mitä hyvänsä. Se selittää kyllä miksi lapsena joku vaikka mauste ei maistu hyvälle suussa ja sitten kasvaessa ihmettelee ettätäähän on ihan sikahyvää...
..............
Glögi tehtiin toisinaan ihan hehkuviinistä mantelilastuin mutta nyt vedän vain tuota Valion tummaa tölkkiglögiä sokerittomana. Se sinisessä tölkissä maistuu paremmalle kyllä, tai maustetummalle. Muista mehuista en erityisesti pidä. :kahvi:
-
Lipeäkala ja glögi :078:
-
Tein Valion ohjeella (https://www.valio.fi/reseptit/luumukakku/) luumukakun, joka ei maistu luumulle ollenkaan, vaan kitkerästi mausteille. Arvasin kyllä luumusoseen määrästä jo, ettei tule luumukakkua. Ei nyt suoranaisesti yrjötä, mutta ei ole hyvääkään. Pitää olla kova nälkä, jotta tuota söisi. Tai viipale juustoa päällä.
Kokeilin tuota, kun ajatus hedelmäkakusta ei inspiroinut ja tuntui äitelän makealta. Mutta ehkä sitten en vain halua mitään kuivakakkua enää. Pistetään muistiin ensi jouluksi tämä.
-
Lipeäkala ja glögi
Eivät taida yhdessä oiken muodostaa harmonista kokonaisuutta.Livekala kaipaa rinnalleen valkokastiketta, pippuria ja herneitä. Glögin kanssa voi popsia piparkakun tai joulutortun.
-
Eivät taida yhdessä oiken muodostaa harmonista kokonaisuutta.Livekala kaipaa rinnalleen valkokastiketta, pippuria ja herneitä. Glögin kanssa voi popsia piparkakun tai joulutortun.
Mistäpä sitä kokeilematta tietää, kuinka herkullista olisi glögimarinoitu livekala?
Mutta joo, vaikka alkoholijuomiin päin kallellani muuten olenkin, niin lipeäkalasta olen todennut, että sen kanssa toimii parhaiten kivennäisvesi.
Glögit ovat makuuni yleensä turhan makeita eivätkä tosiaan kaipaa enää piparilisää, mutta nytpä alkon myyjä kysyessäni vinkkasi sokeritonta glögiä. Siinä on jotain makeutusainetta, mutta ei kovin paljon, ja maku naamioituu muihin mausteisiin (etenkin neilikka) aika hyvin. Olen tyytyväinen.
Glögillä ja lipeäkalalla on kyllä yhteinen nimittäjä, nimittäin maustepippuri. Itse en ole tottunut valkokastikkeeseen, kun lapsuudenkodissani käytettiin voisulaa.
Hallussani on kimpale lipeäkalaa, joka onkin arvotavaraa, kun se muka on täältä Tampereelta loppu. En usko, mutta samapa tuo: Joskus ehkä alkuiltapäivästä otan sen mukaani ja menen kavereille lipeäkalabileisiin. Heillä kun sitä ei ole, mutta tykkäävät kovasti. Toinen joutui sairaalaan ennen joulua ja pääsi nyt lyhyelle kotilomalle. Lohtakin vien, ja silliä, ja ylimääräisen purkin luumumarmeladia. Ottaisinko sitä pippuriakin pussin? Glögiä emme varmaan juo. Heillä on sitten muita tykötarpeita, eli nyyttäriperiaatteella toimitaan.
-
Vähän vaatii kansalaisrohkeutta aloittaa tälläinen topic.
Aika isojen juttjen äärellä.
Kuin puhuisi kasteesta kirkkokahveilla.
Lumukiissel ihan vad sager jag den som smager det evligest
-
Sillisalatti.
Ja öö rosolli kai, kermakastikkieella.
On ollut mielikuvitusta ruuankeksijällä, kun nämä keksineet, mutta en tykkäämättä olla voi.
Jos oikein mietimme näitä nerokkaita jouluruuan oheisruokia, niin kohta kinkku on sen etovin?
-
Ehkä kinkun valmistustapa on se etovin, kun pitäisi aloittaa tappamalla se sika. Tai nykyisin se sikojen kasvatus saattaa olla pahempi vaihe. Joskus aiemmin saivat juosta pihalla vapaana, kuulemma. En tiedä kun en ole ollut näkemässä sitä aikaa.
Vein lipeäkalaa, ja sain lipeäkalaa, ts. vein mutta ei tarvinnut valmistaa itse. Tehtiin tällä kertaa uunissa paistamalla. Haju oli paha mutta maku normaalia parempi. Jopa valkokastike oli hyvää.
-
Aika on ajanut jo lipeäkalan ohi ja myös rosollin asema joulupöydässä horjuu. :078:
-
Aika on ajanut jo lipeäkalan ohi ja myös rosollin asema joulupöydässä horjuu.
Jouluruokien keskeinen ominaisuus taitaa kuitenkin olla perinteisyys. Toisin sanoen juuri ajan ohi ajamat ruoat kuuluvat joulupöytään.
-
Jouluruokien keskeinen ominaisuus taitaa kuitenkin olla perinteisyys. Toisin sanoen juuri ajan ohi ajamat ruoat kuuluvat joulupöytään.
Näin näen sekä maistuu suussani. Mietin tässä syrjähdellen kuinka suuresti joulu tulee rysähtää mieleen jostakin tuoksusta ja mausta, eli niistä oikeastaan ultravarhaisimista ihmislapsen kokemuksista. En järin ehkä kykene niin täytenä ajattelemaan mitään sen syvempiä merkityksiä itselleni täi ihmiskunnalle, ne kaiketi siinä majailevat. minun käy niin että joulu vain o n selittämättömänä yleispätevänä hyvänolon kokemuksena eikä se edes edellytä paikalle ketään. En minä oikein tiedä miten se niin menee.
Tietenkin on mukava jos voidaan viettää joulua yhdessä tai siis oli niin pitkään kuin Anttolanhovi oli pystyssä ja vanhukset vielä jaksoivat. Merkillistä kyllä, silloinkin ne omituset joulufiiliskohtaukset nyt muistaa sinänsä marginaalisista näköjään sivuseikoista. Hyasinyin ja mandariinin tuoksu ja kuusen tietty ja oli joulu. Kinkku ja oli joulu, etenkin lipeäkala ("maista edes vähän") valkokastike ja oli jouu.
Ehei mikään ole koskaan ällöttänyt ja ilmaisen myötäelävän osanottoni jos kuka on joutunut ties minkä pakkosyötän uhrina ällöpositioon.
........
Johan taas tulee juttua...
En oikein käsitä itse'ni tässä ja olen liian vanha yrittämään, kun joulu sitten on ohi pää on hieman pyörällä ja lievä ymmälläolo vallitsee, mikä mun oikeastaan tuli ja huh, nyt se meni, mutta taannun kolmen vuorokauden ikään ja siihen kerrostuvat kansakoulun kuuden viikon joululauluharjoitukset, kynttilät, lumituisku ja Karelia-ammattikorkeakoulun sisäpiha jonne katselin, kyntteliköt ikkunoilla, tuoksuva tee ja pop-jazz-luokasta kuuluva yritys saada jotenkin sujumaan "Mistä tuntee joulun" ja ensimmäisen rivin jälkeen säännöllnen naurunremakka, kuinka ajattelin silloin että joopa, lapset jätti koulun ja kotona on kaikki sekaisin, lapset 1-4 ja siskon hermo ihan-kohta-katki, ja kaikki, kaikenlaiset joulut ovat läsnä, junamatka lattialla väärässä vaunussa ja epätoivoinen puhelu, tää vaunu hei tuli Tampereelle, kuin mä pääsen täältä Mikkeliin ai taksilla vai, yksinäiset täydellisen onnelliset joulut kun olin liian oireinen matkustaakseni ja oireet loppuivat aatonaattona, hyasintti ja nokkahuilu kunnes naapuri hakkasi seinään ja pudotti postiluukusta kiukkuisen lapun, taloyhtiössämme noudatetaan hiljaisuutta kello 23 alkaen ja kello on nyt puoli kaksi....
En ymmärrä mitä joulu minussa saa aikaan mutta olen melkein kaikesta riippumatta silloin täydellisen onnellinen
-
Aika on ajanut jo lipeäkalan ohi ja myös rosollin asema joulupöydässä horjuu. :078:
Rosollia näyttäisi tänä vuonna menevän enemmän kuin viime vuonna: https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000010068412.html