Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: veijo - 09.07.16 - klo:08:04
-
Kuuntelin eilen tv-uutisia mainitaanko siellä mitään herättäjäjuhlista. Olihan siellä päässyt herättäjäyhdistyksen nokkamies ääneen. Taisi vaan monelta körttiläiseltä mennä yöunet sen kuultuaan. Vaikka herännäisyys onkin suvaitsava kansanliike, se ei tarkoita sitä että synnistä tehdään hyväksyttävä.
-
Heräsi uteliaisuus: mistä siellä puhuttiin? (Pieni haju saattaa olla aiheesta)
-
Vaikka herännäisyys onkin suvaitsava kansanliike, se ei tarkoita sitä että synnistä tehdään hyväksyttävä.
Hei,
voisitko määritellä hiukan tarkemmin mistä "synnistä" on kyse?
-
Kuuntelin eilen tv-uutisia mainitaanko siellä mitään herättäjäjuhlista. Olihan siellä päässyt herättäjäyhdistyksen nokkamies ääneen. Taisi vaan monelta körttiläiseltä mennä yöunet sen kuultuaan. Vaikka herännäisyys onkin suvaitsava kansanliike, se ei tarkoita sitä että synnistä tehdään hyväksyttävä.
Ken on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. En menetä körttinä tästä yöuniani. Synti on synti. Ei sitä puhtaaksi pestä voi
-
Synti on salakava, isäntänsä perkeleen opettama keino on salata se. Nekin moralistit jotka osoittavat toisten syntejä, tekevät sita itse salaa.
Vain Jeesus Kristus, synnistä meidät vapauttava, on synnitön.
Ja mihin, ja kuka oli se nokkamies, syntiin hän syyllistyi ? Vihjailu ei ole kivaa.
-
Synti on salakava, isäntänsä perkeleen opettama keino on salata se. Nekin moralistit jotka osoittavat toisten syntejä, tekevät sita itse salaa.
Vain Jeesus Kristus, synnistä meidät vapauttava, on synnitön.
Tämä oli hienosti sanottu!
-
En ota siitä kunniaa itselle, vaan ajatuksen on kirkastanut Kristus.
Ai, nythän onkin Kirkastuspäivä !
https://youtu.be/Jd_Ai1SSK48
-
Vantaan Herättäjäjuhlien sivuilta poimin tämän aamun aamuseurojen puheen.
Foorumisti mt ajattelee ja puhuu näin; ( körttiradioni ei kuulu ainakaan nyt )
http://herattajajuhlat.fi/4156-martti-tala
En löydä mitään moitittavaa tämäkaltaisesta nykykörttiläisyydestä. Kiitos Martti, tämä tuoksuu hyvältä !
-
Minäkin näen puheen ja sen sisällön pelkästään hyvänmakuisena ja antoisana.
Kiitos linkistä, haukkasin sen yhtenä suupalana ja jäi hyvä maku suuhun. :)
-
Kiitän.
Olen minäkin lueskellen viettänyt tätä päivää, mitä sitä nyt on vielä ollutkaan messun, ruokailun ja päiväunien päälle.
Olen lukenut erityisesti eilisiä seurapuheita kokeakseni ne uudestaan. Muutamat puheet aukesivat kuin uusina. Juhlakentällä välillä kuuloaisti herpaantui kun näkemistä oli silmien edessä runsaasti.
Olen muuntanut puheet pdf muotoon ja kopionut jo 4 - 5 puhetta.
Kopiopaperini on reijitettyä plaatua. Saan tehtyä puhekokoelma Vantaan juhlilta.
:023:
Nyt urheiluhulluilla heränneillä alkaa pian yleisurheilun ja jalkapallon huipennus, alkaakseen uudestaan Rion olympialaisten päästyä käyntiin.
-
Hyviä ja oikein hyviä seurapuheita. Liityin takaisin H-Y:n jäseneksi. Kunpa huimaus vielä joskus hellittäisi kokonaan, niin pääsisi ensi kesänä Nilsiään. Matkakaan ei ole pitkä: Outokumpu-Juankoski-Nilsiä. Tietenkään tulevista päivistään ei tiedä, mutta toivossa elän.
-
Kuuntelin eilen tv-uutisia mainitaanko siellä mitään herättäjäjuhlista. Olihan siellä päässyt herättäjäyhdistyksen nokkamies ääneen. Taisi vaan monelta körttiläiseltä mennä yöunet sen kuultuaan. Vaikka herännäisyys onkin suvaitsava kansanliike, se ei tarkoita sitä että synnistä tehdään hyväksyttävä.
Juu, olin paikan päällä kuulemassa ja kyllä särähti minunkin korvaan.
Helppoa sanoa, että synti on synniksi sanottava, mutta ei kerrota mikä se synti on?
Onko se nyt tämä suvaitsevaisuus homoja ja lesboja kohtaan vai mikä?
Ja kun tuollaista puhetta pitää, niin voiko olla malkaa siis tukkirekallista itsellä silmässä syntiä tuomitsemisessa?
Tuntui hassulta, kun kuuntelin niintä alkuseurojen puheita, niin minusta parhaan ja körtimmän puheen piti Vantaan kaupunginjohtaja.
-
Hyviä ja oikein hyviä seurapuheita. Liityin takaisin H-Y:n jäseneksi. Kunpa huimaus vielä joskus hellittäisi kokonaan, niin pääsisi ensi kesänä Nilsiään. Matkakaan ei ole pitkä: Outokumpu-Juankoski-Nilsiä. Tietenkään tulevista päivistään ei tiedä, mutta toivossa elän.
ensivuonna Nilsiässä nähtäisiin. siitä Kuopion talviveisuusta on jo vuosia.
Ihanaa kuultavaa. Osta sinäkin keppi.
Keppiherroja ja rouvia näin paljon Vantaalla. Oli myös nuoremmilla. Oli rollaattoreita, pyörätuoleja ja erästä mummoa työnnettiin maattavalla kärryllä. Körttiläinen haluaa Juhlille.
Jospa Nilsiässä nähtäisiin, siitä Kuopiosta on jo vuosia.
Juhani kertoi, että Tahkon majoitustilat tulevat riittämään. :039:
-
Tuntui hassulta, kun kuuntelin niintä alkuseurojen puheita, niin minusta parhaan ja körtimmän puheen piti Vantaan kaupunginjohtaja.
No, onhan Nenosella jo toiset Juhlat johtamassaan kaupungissa, v. -11 hän oli Oulun kaupunginjohtajana.
.Hyviä ja oikein hyviä seurapuheita. Liityin takaisin H-Y:n jäseneksi. Kunpa huimaus vielä joskus hellittäisi kokonaan, niin pääsisi ensi kesänä Nilsiään. Matkakaan ei ole pitkä: Outokumpu-Juankoski-Nilsiä. Tietenkään tulevista päivistään ei tiedä, mutta toivossa elän.
:eusa_pray: toivottavasti nähdään siellä
-
Kiitos mt: n oikein hyvästä puheesta. En kuullut sinne lepohuoneeseen kuin välillä kun pidettiin ovea auki eikä kukaan tullut tai mennyt että piti kysellä tietoja tai kirjata tai jotain. Täytyy hankkia se vuoden juhlien cd.
-
Juu, olin paikan päällä kuulemassa ja kyllä särähti minunkin korvaan.
Helppoa sanoa, että synti on synniksi sanottava, mutta ei kerrota mikä se synti on?
Onko se nyt tämä suvaitsevaisuus homoja ja lesboja kohtaan vai mikä?
Mitä hän oikein tarkemmin puhui, tuli suuri uteliaisuus tai sanotaan kiinnostus, on vähän asiallisempaa. Ettäkö ei sanota syntiä synniksi vai sanotaan? Siis noin sinnepäin? Yritin kuunnel uutisia Areenalta, täytyy lähteä sin nyt ettimään tätä lähetystä.
-
Körttijuna
http://www.hs.fi/kaupunki/a1468034995920?jako=902d2bfeda35c4ad16f4e415bc093a07
-
Kiitos mt: n oikein hyvästä puheesta. En kuullut sinne lepohuoneeseen kuin välillä kun pidettiin ovea auki eikä kukaan tullut tai mennyt että piti kysellä tietoja tai kirjata tai jotain. Täytyy hankkia se vuoden juhlien cd.
Toki on suositeltavaa ostaa juhlien cd:t, silloin saa kuulla myös puhujan oman rytmityksen ja äänenpainot, joilla myös on merkitystä. Mutta enshätiin puheita voi lueskella Herättäjäjuhlien sivuilta. Sieltä löytyy kaikki seurapuheet.
Kävin juuri kertauksen vuoksi lukemassa mt:n hyvän puheen, vaikka sen kuulinkin.
-
Juu, olin paikan päällä kuulemassa ja kyllä särähti minunkin korvaan.
Helppoa sanoa, että synti on synniksi sanottava, mutta ei kerrota mikä se synti on?
Onko se nyt tämä suvaitsevaisuus homoja ja lesboja kohtaan vai mikä?
Ja kun tuollaista puhetta pitää, niin voiko olla malkaa siis tukkirekallista itsellä silmässä syntiä tuomitsemisessa?
Tuntui hassulta, kun kuuntelin niintä alkuseurojen puheita, niin minusta parhaan ja körtimmän puheen piti Vantaan kaupunginjohtaja.
Juuri tässä minulta on turha odottaa osaamista eli en ihan löydä sitä vieläkään mitä hain. Oliko Körttijunassa... Ei vaan sielläkö alla olevien linkkien / ruutujen alla tämä?
Tykkään kuunnella vanhoja seuroja cd:ltä kun vaikka neulon villatakkia joululahjaksi (ihan totta, aloitin jo, jouluun päin lähdetään juhannuksesta) Mutta tosi niinikään että kaappasin kentälläkäppäilyn ja silmäilyvuoron raamattutunnin ajalle ja joskin piti vähän silmäillä ja käppäillä niin sen haluan lukea niinikään. Olen joskus hätistänyt sivumennen sanoen Samuli Korkalaista niputtamaan saarnansa kirjaksi mutta ei hän rupea.
-
Tiedänpäs nyt, että olen kätellyt erästä aamuseurojen puhujaa Sotkamossa "Vaarojeni matkalla". Kiitos R-M linkistäsi, en olisi asiaa muuten honannut, Team Ahmaa lainatakseni.
-
Oliko se korvaan särähtänyt juttu Irja Askolan puhe?
No siitä junajutusta itse jäin ajattelemaan, että oli vähän outo tuo "körteillä ei ole niin tarkkaa". Siis mikä ei ole "niin tarkkaa"? Verojen pimittäminen? Vaimon hakkaaminen? Lasten seksuaalinen pahoinpitely? Naapurin puukottaminen, kun seinän takaa kuuluu liian kovalla musaa sen sijaan että työntäisi tulpat korviinsa?
Askola on --- ja tällä kertaa saatan erehtyä ja pyydän oikaisua --- no niin. Askola on piispoista profiloitunut siten suvaitsevaiseksi että hänelle todellakaan mikään ei ole "niin tarkkaa". Olen kuullut liian harvoja puheita osatakseni vetää varmuudella nämä johtopäätökset nyt, mutta okei. Hän julistaa niin runsasta evankeliumia välillä että tulee makeaähky. Niin kuin joskus kun on syönyt kutsuilla liikaa kaikkea ja erityisesti makeaa ja kaikki ällöttää vielä huomennakin. Kyllä se tuomion päiväkin tulee.
Mutta no niin. Toimittaja jututti ja katsellessani uudelleen juhlamessua totesin ettei Askola osaa niitä veisata niitä virsiä. Hän koetti kovasti mutta suun liikkeistä huomasi kyl, ettei körttivirret niitä tutuimpia olleet. Ei hän oikein saanut sanoista tolkkua. Silti, ainahan täytyy muistaa redaktiokritiikki eli lähteen muistaminen. HS:n toimittajan mukaanhan tässä "körteillä ei ole niin tarkkaa". Kuka sen sanoo kenen mielipide on ja onko kenenkään?
.......................................
Toinen juttu oli, ja tämän kuulin Italiassa toissa keväänä ja tarkemmin Trevissä sen hotellin terassilla jossa valtaosa majoittui (minä en ikinä pääse valtaosaan koska olen "nuori ja jaksan kävellä" kai). Siksi en muista hotellin nimeä.
Toinen nuori, hän opettaja ja kymppiluokkaa ja erityislapsia opettava nainen kertoi tutustumisillassa että juuri muslimimaahanmuuttajat ovat auttaneet suomalaisnuoria uskontonoloudesta (se on joko kovin henkilökohtaista, henkilökohtaisempaa kuin "privates" tai sitten vaihtoehtoisesti pitää jokainen evankelioida ettei joudu helvettiin). Kymppiluokkaa moni maahanmuuttajanuori käy kielivaikeuksien tähden. "Siis ettekö te tiedä mitään Raamatusta? Johan on vähän ihme juttu! Mekin tiedetään enemmän kristinuskosta kuin te vaikka ollaan muslimeja".
Oltiin hiljaa.
............................
Mutta en kai minä löytänyt sitä oikeaa saittia.
-
Löytyiväthän ne H-Y: n sivulta. Kiitos nopeasta tallennuksesta!
Aattoseurat vaikuttavat olleen pitkäksi venähtänyt tervetulotoivotus. Mikään " kehärata" nyt ei kai sentään "tuo väkeä Vantaalle". ellei siten että hieman helpottaa koko pk-seudun työmatkaliikennettä.
luin puheet ja ketjun. Huvittavaa, mutta näin kai on nyt. Synti on yhtä kuin homoseksi. Vähät mistään muusta. No, sittenhän jokainen hetero on synnitön. Siitä vain kivien keruuseen. Mukava tietää aina niin tarkkaan missä se synti on ja kenen makuuhuoneessa kun ei täällä meillä. Synnitön katsoo peilistä.
En oikeastaan käsitä kuinka se niin vaikeaa on, tietää mikä nyt sitten on väärin. Luulen kyllä monen tietävän sen itsestään. Jokin eettinen hoksaavuus ja oivallus on jokaisella ellei ole vallan psykopatiasta kyse, mutta tuossa se on : " Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" .
No. Että rakasta, siis eikös se ole tunne-elämää. Ajattelen jälleen kuten kerran kirjoitin toisen ihmisen armahtamisesta ja anteeksiannosta: Ei se ole tunne. Se on teko. Nämä sanat lausuttiin yhteisölle, jonka sosiaaliturvana ei ollut Kelaa eikä sossua, ainoastaan toinen ihminen siinä lähellä.
Maailma ja ihminen lähellä tarvitsee hyviä sanoja ja hyviä tekoja. " Tee lähimmäisellesi kuten toivot itsellesi tehtävän". Tämäkin nähtiin joskus mahdottomaksi: Jos hän ei halua samaa, kuin minä?
Hyvä. Makaa hiekka-aavikolla vesipullo kädessäsi ja rupea siinä sitten arpomaan, mahtaisiko tuo tielle läkähtynyt. toivoa juotavaa vai onkohan tuo mieluummin janoissaan? Onko toisen osaan eläytyminen aivan kadoksissa? Kuka tarvitsee minun tunteitani? Enköhän pääasiassa minä itse. Tunteissa ei ole mitään pahaa eikä mitään väärää muttei niistä ole ohjenuoraksi. Minusta nyt tuntuu siltä ja tältä ja siksi minä en oikeastaan antaisi tuon toisen olla olemassakaan. Häiritsee mielihyvääni.
pidin niistä puheista jotka kuulin. Tuhannen taalan paikka, saarna juhlajumalanpalveluksesta, anteeksi jos tämä kenen sielunrauhan riistää, oli sekava, yliyrittävä, kuin fokusta kiertelevä muttei " syttynyt eikä sytyttänyt" kuten perhe ennätti todeta. Sattuuhan näitä. Hyvä siellä oli levähtää hetki.
-
Vähissä on minun mielestäni aiheet siltä, jonka mielestä homoja pitäisi alkaa tuomitsemaan homoutensa vuoksi. Sittenhän voimme aivan hyvin kaivaa esiin myös sianlihan syöntikiellon, äyriäisten syöntikiellon, kaikki kerrat kun olet ollut kunnioittamaton vanhempiasi tai esivaltaa kohtaan, kaikki kerrat jolloin olet....
Itse näen, että Luojan edessä kukaan meistä ei ole synnitön ja se joka itsensä ylentää alennetaan. Kuitenkin opetuksemme ytimessä on rakkaus ja armo jotka kuuluvat kaikille.
Minua rehellisesti sanoen välillä sylettää kun näen näitä nimeltä maintsemattomia moralisteja jotka kovaan ääneen toitottavat omaa agendaansa kuin olisivat jo itse pelastuksen lunastaneet. Mietin usein, että itselläni ei olisi rohkeutta lähteä määrittelemään Jumalamme puolesta mikä on oikein ja mikä väärin.
Rakkaus, se on se sana. Rakastakaa lähimmäistänne kuin itseänne.
-
Vähissä on minun mielestäni aiheet siltä, jonka mielestä homoja pitäisi alkaa tuomitsemaan homoutensa vuoksi. Sittenhän voimme aivan hyvin kaivaa esiin myös sianlihan syöntikiellon, äyriäisten syöntikiellon, kaikki kerrat kun olet ollut kunnioittamaton vanhempiasi tai esivaltaa kohtaan, kaikki kerrat jolloin olet....
Itse näen, että Luojan edessä kukaan meistä ei ole synnitön ja se joka itsensä ylentää alennetaan. Kuitenkin opetuksemme ytimessä on rakkaus ja armo jotka kuuluvat kaikille.
Minua rehellisesti sanoen välillä sylettää kun näen näitä nimeltä maintsemattomia moralisteja jotka kovaan ääneen toitottavat omaa agendaansa kuin olisivat jo itse pelastuksen lunastaneet. Mietin usein, että itselläni ei olisi rohkeutta lähteä määrittelemään Jumalamme puolesta mikä on oikein ja mikä väärin.
Rakkaus, se on se sana. Rakastakaa lähimmäistänne kuin itseänne.
Yleensä suurimmat huolet kannetaankin toisten ei omista synneistä. Omat on helppo pyytää anteeksi jos sitä vaaditaan.
-
Hynninen haastattelee:
Laulava legenda, pappi, oopperalaulaja Esa Ruuttunen
http://www.radiodei.fi/?sid=304&subgroup=ID140&sel=222d272642e8367b072c16c97acfec89
-
Kaikki puhuu armosta, mutta kukaan ei näytä tietävän mikä on syntiä. Mutta ei kai sitä tarvitse tietääkään mikä on syntiä jos armo tulee ilman synnin tuntoa...
-
Kaikki puhuu armosta, mutta kukaan ei näytä tietävän mikä on syntiä. Mutta ei kai sitä tarvitse tietääkään mikä on syntiä jos armo tulee ilman synnin tuntoa...
Tämä on kyllä mainio, päivän paras, kuukauden vuoden ja ehkä koko tähänastisen elämäni,kuule! :repee: "Kaikki puhuu armosta mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä on syntiä... ". Vn, minä en unohda tätä ikinä....
Ei sitä armoa tarvitse ilman syylliseksi toteamista, ei kai sentään. Eikä tapojaan tarvitse parantaa vaikka koko sen parantamisen tarkoitus olisi hieman huojentaa toisen kantamaa taakkaa luulisin. Ei Jumala tarvitse minulta mitään mutta naapurini taitaisi tarvita.
Minulla oli jano... nälkä.... olin sairas.... olin vankeudessa..... olin muukalainen, alaston, outo... Ettekä te....
-
Perisynti! Kiemurkelkaamme synnintunnossa aamuin, päivin, illoin ja öin. Armo kannattaa.
-
Kiemurtelu on energian tuhlausta. Tehkäämme hyvää yhdessä muiden viheliäisten kanssa. Kukapa syntistä auttaisi ellei toinen syntinen? Antaa hurskaiden kiemurrella!
-
En tuomitse ketään kun ei ole oikeutta rangaistakaan,mutta kerron sen kaikille jotka ei tiedä mitä synti on. Se kerrotaan katkismuksessa:" Synti on sydämmen luopumista Jumalasta ." Raamatusta löytyy Jumalan tahto , eikä suinkaan ihmisten omasta viisaudesta...
-
Toisaalta jumalan tahto ei ole meidän päätettävissä, vaan ainoastaan korkeimman.
Minusta on vaarallista puhua jumalan tahdosta muille kuin itsellä olisi joku kuumalinja taivaaseen josta saa viimeisimmät päivitykset.
Parempi olla vain nöyrä palvelija ja yrittää elää parhaaksi näkemällään tavalla. Emme ole täällä tuomitsemassa vaan rakastamassa.
-
Olen samaa mieltä. Kristityt, jotka väittävät saavansa esimerkiksi Hengen vaikutuksesta varman tiedon Jumalan tahdosta, ovat minusta lähinnä vaarallisia. Arka pitää olla tällaisissa asioissa.
-
On hyvä kuulla Jumalaa omissa asioissaan. Se on Jumalan ohjaavaa huolenpitoa.
On vastenmielistä kun tullaan sanomaan; Älä tee näin, tee noin ja noin. Ellei ole nimenomaan pyytänyt neuvoa ja matkasauvaa.Seurapuheetkaan eivät ole ' kiveen kirjoitettua sanaa'.
Joskus kolahtaa mukavasti, joskus sana on kivenkova lyömäse.
Herännäisyydessä on toista ja toistakin laitaa. Jolleikin muutos on mahdollisuus, toiset pelkäävät sitä.
-
https://www.youtube.com/watch?v=tj8sMBPzswI
Tulipahan tuo laulu mieleen, kun muutoksen mahdollisuudesta ja pelosta kerroit.
Vaikkei tämä musiikkiketju olekaan.
Koen itseni kyllä liian kaavoihin kangistuneeksi... :icon_sad:
Muutos, uudet haasteet, uteliaisuus, etsivä löytää jne....liian outoja minulle...valitettavasti...
-
Mistä tuo äänestys tänne on tupsahtanut?
Sekö kertoo, mistä oikeasti keskustellaan jotakin kiertoilmaisua käyttäen?
Kauhean vaikea valita yhtä vaihtoehtoa vain. Luterilaisena olen tietysti sitä mieltä, ettei kirkollista vihkimistä tarvittaisi kenellekään. Ja sitten se eronneiden vihkiminen mitä nyt tehdään, sehän se vasta Raamatun vastaista onkin ja homoparit ovat pikku juttu sen rinnalla. Ja vastaanko vain omasta puolestani (muuten kannattaisin mutta mieluiten luopuisin kirkollisista vihkimisistä kokonaan), vai otanko huomioon sen, että iso vähemmistö kirkon jäsenistä on kanssani eri mieltä ja että vihkimisasia ei minusta ole niin tärkeä, että heitä tarvitsisi nyt sillä loukata?
-
Tässä on muuten hyvä kysymys, eli onko tärkeämpää kuunnella enemmistöä vai ottaa vähemmistön tahto huomioon.
Siinäpä vasta kysymys..
-
Ompas vaikea toi kysymys.
Siinä pitäisi olla vielä mahdollisuus,en osaa sanoa.
Ikvää että kirkossa ajetaan pakkoa, että jos et hyväksy naispappia tai homojen vihkimistä,niin sinulla ei ole tilaa alttarin sisäpuolella.
Miksi pitäisi ottaa joku varma kanta asiaan, jota ei ymmärrä.
Mistä minä tiedän mitä on olla lesbo tai homo?
Tietysti heillä tulee olla samat oikeudet, kuin muillakin,mutta onhan se aika paljon vaadittu, että pitäisi heidän mukaansa toimia ja vihkiä heitä, ku ei ymmärrä koko olemisesta mitään.
Lain mukaan tietysti he ovat tasavertaisia ja siksi vihittäviä.
Kuitenkin, jos joku ei sitä tahdo tehdä,niin olkoon vapaus olla vihkimättä.
Toisaalta mistä pappi tietää milloin hän on vihkimässä tulevaa vaimon hakkaajaa avioliittoon tai lasten pahoinpitelijää tai muuta.
Ikävää että kirkko ei voi olla monimuotoinen jossa voi toimia monella tapaa, vaan oppi on tärkeämpi, kuin antaa tilaa hieman eri tavalla uskovalle tai asiat näkeville.
-
Ompas vaikea toi kysymys.
Ikvää että kirkossa ajetaan pakkoa, että jos et hyväksy naispappia tai homojen vihkimistä,niin sinulla ei ole tilaa alttarin sisäpuolella.
Olen kokenut, että se on monin paikoin se on juuri toisin päin eli jos hyväksyt nuo asiat älä tule meidän kirkkoon. Oli vuosi sitten häissä, joissa vihkijänä oli morsiamen isä. Hän sanoi vihkipuheen lopuksi, että muistakaa käydä oikeissa Jumalanpalveluksissa.
-
Viisveisaaja puhuu oikeita sanoja. Näen asian pitkälti samanmoisena.
-
Kuuntelin eilen tv-uutisia mainitaanko siellä mitään herättäjäjuhlista. Olihan siellä päässyt herättäjäyhdistyksen nokkamies ääneen. Taisi vaan monelta körttiläiseltä mennä yöunet sen kuultuaan. Vaikka herännäisyys onkin suvaitsava kansanliike, se ei tarkoita sitä että synnistä tehdään hyväksyttävä.
Tarkoititko Jukka Hautalan tätä puhetta ? Paikallaanoloko tökkäisi ?
http://herattajajuhlat.fi/4239-jukka-hautala-pakolaisuus-ei-havia-maailmasta
-
Olen kokenut, että se on monin paikoin se on juuri toisin päin eli jos hyväksyt nuo asiat älä tule meidän kirkkoon. Oli vuosi sitten häissä, joissa vihkijänä oli morsiamen isä. Hän sanoi vihkipuheen lopuksi, että muistakaa käydä oikeissa Jumalanpalveluksissa.
Eikös joku piispa juuri näin todennut, ettei papeilla, jotka siunaavat homo/lesbopareja, ei ole siihen oikeutta. Luulen kuitenkin, että tämä on monelle papille omantunnon kysymys. Siunataan vaikkei siihen lupaa olekaan. Itsekin ajattelen, että homot/lesbot voivat olla yhtä hyviä tai parempia kristittyjä kuin heterot. Sukupuolinen suuntaus ei kerro mitään uskon määrästä.
-
Ikvää että kirkossa ajetaan pakkoa, että jos et hyväksy naispappia tai homojen vihkimistä,niin sinulla ei ole tilaa alttarin sisäpuolella.
Ikäväkseni olen huomannut, että asiat ymmärretään usein näin kärjistyneinä. Vapaudet käsitetään pakoiksi. Näin kävi jo papinviran avautuessa naisille. Luotiin mielikuva siitä, että eri mieltä olevilta kiellettiin pääsy kirkon virkaan. Esteeksi on muodostunut vain vastaisen kannan muuttuminen jyrkiksi käytännön toimiksi. Vapaus ei voi merkitä kenenkään lupaa rajoittaa toisin ajattelevan oikeuksia.
-
Luotiin mielikuva nimen omaan, niillähän tässä pelataan... Vaan outoa on että synti tarkoittaa sitä oletusta kuinka se kuudes käsky rikotaan paitsi todella pettämällä aviopuolisoa? Täällä joku vetosi Raamattuun. Hyvä. Muistaako kukaan Matteuksen evankeliumista tapahtumaa jossa nuori mies saapui Jeesuksen luo kysymään kuinka perisi iankaikkisen elämän.
Pidä käskyt, vastaus alkoi. Siis ei: Pidä kuudes käsky. Kun en edes tiedä en, mikä käsky kieltää homoseksuaalisuuden.
Jos Raamatun käskyt, kiellot ohjeet neuvot koettaa rivittää niin sieltä on valittava se "oikein".
Jeesus puhuu kyllä viimeisestä tuomiosta. Siinä ei tullakaan sanoilla: sinä olit uskovainen/ uskomassa/ kuuluit ainoaan oikeaoppiseen kirkkoon/ noudatit Paavalin ohjeita elämäsi arvopohjan järjestämisestä vaan aivan muuta.
Kuinka väki jaksaa minä ihmettelen, olla niin täpinöissään tämän homoteeman edessä? Vuosi vuodelta samaa? Luonnollisesti medioiden tarpeella saada juttu tai hyvät katsojaluvut " kirkko ja jokin ilmiö" isketään näemmä ehtymättömään kultasuoneen ja taas mentiin. Etenkin jos se on kirkko ja jotakin seksistä.
Mikä olikaan homoeroottisten kansalaisten kokonaismäärä? Aika pieni prosentti. Moniko näistä tahtoo kirkollisen vihkimyksen ja avioliittoon? En tiedä. Heterot haluavat sitä väljempää vaihtoehtoa. Mietin toisinaan, että jos kirkko olisi ilahtuneena sanonutkin vassakuu, hauska että tulette, koko tappelus olisi kuivunut kokoon sen tien, no ei tietenkään mutta mikäli Jeesuksen opetusta synnistä olisi silmäilty niin tämä puuduttava teema olisi poissa päiväjärjestyksestä. Sen ymmärtämiseen tarvitaan pikkuisen niitä opintoja siellä " saatanan synagogassa" eli teologisessa tiedekunnassa tosin. Kai tämä jonkun suututtaa, minkä sille mahtaa. Ihmettelen minä tätä kuitenkin.
-
Mutta kiltit hyvät ystävälliset ihmiset selittäkää, sitäkö on " herännäisyys tänään" että joku vihkisi homoja? Minä hoksasin kentällä yhden heterokampanjapaidan jos lohduttaa, siis sen jossa on isä ( housut) äiti ( hame) ja tyttö sekä poika. Oranssi t-paita.
Ei suinkaan tämä nyt määritä " herännäisyyttä tänään" ?
-
Mistä sitä pappi tietää mitä on vihkimässä nykyään.
On niitä sukupuolenvaihdoksen tehneitä ja transihmisiä ja ties mitä.
Enempi mua huolettaa se, että koko avioliitto on menettänyt sitovuutensa.
Ei ennen erottu ja papin sana oli melkein kuin Jumalan sana, minkä Jumala on liittänyt sitä älköön ihminen eroittako.
Sitten tänä, että joku voi olla pettäjä, murhaaja, pahoinpitelijä ja ties mitä.
Se että papin pitäisi siunata avioliittoon vain täysin jotenkin hyväksyttyjä ihmisiä voinee olla aika mahdoton tehtävä.
-
Kuulin Pyryharakalta, että monet kirkkoon kuuluvat parit valitsevat vihkimisen maistraatissa ehkä ' vastavetona' kaiken maailman Ihanimmille häille, Satuhäille, kaiken maailman prinsessahäille sadoin vierain ja hössötyksin.
Mistä tuli villitys jossa askarellaan pöytäkortteja, lahjoja vieraille, käydään koekampauksissa ja meikeissä ym. ym ?
He jotka haluavat vain mennä vihille, eivät taida tietää että sekin mahdollisuus on yhä.
Saksatissa mekin oltiin todistajien läsnäollessa, ja tässä ollaan yhdess' yhä. Paljon olis
kirveellä töitä.
-
Mistä tuli villitys jossa askarellaan pöytäkortteja, lahjoja vieraille, käydään koekampauksissa ja meikeissä ym. ym.?
Hääaiheiset Hollywood-komediat taisivat saada meilläkin aika lailla katsojia.
-
Niin, avioliittohan ei ole Luterilaiselle kirkkokunnalle sakramentti, eli sillä ei ole minkään valtakunnan uskonnollista merkitystä kirkon näkövinkkelistä.
Siinä mielessä ajatellen Maistraattiin ja nimet paperiin kuulostaa kyllä ihan hyvältä ja kannatettavalta vaihtoehdolta.
Siis jokaiselle parille vain paperit Maistraattiin ja hallinnollisena menettelynä avioliittostatus väestötietoihin.
-
Olen miettinyt, jos kirkko nyt vain luopuisi vihkioikeudesta kun eroamiseen kuitenkin tarvitaan raastupaa. Olisiko tuolla niin suuria ekumeenisia merkityksiäkään.
Se nyt on selvä ettei luterilainen kirkko sekään elä yksin ja rajojen suojaamassa lintukodossa ja no, tulihan siinä naisen pääsyssä pappisvirkaan ekumeeninen solmu lisää, ja toinen homoparista etenkin lähetystyössä, pääsivätkö en edes muista. Ekumeenisille kysymyksille löytyy oma ketjunsa kun jaksaa ja viitsii. Nyt ajattelen jotta parempi olla julkisesti mitä on kuin ties mitä itseltäänkin salassa.
Ja yhä minä laiskasti ihmettelen mitä tekemistä tällä on "herännäisyydessä tänään" mutta ketju on päätynyt jonkinlaiseksi yleiseksi seksuaalieettiseksi pohdiskeluksi jo, joten niin kai sitten ja puhutaan synnistä toisen kerran.
-
Niin, avioliittohan ei ole Luterilaiselle kirkkokunnalle sakramentti, eli sillä ei ole minkään valtakunnan uskonnollista merkitystä kirkon näkövinkkelistä.
Siinä mielessä ajatellen Maistraattiin ja nimet paperiin kuulostaa kyllä ihan hyvältä ja kannatettavalta vaihtoehdolta.
Siis jokaiselle parille vain paperit Maistraattiin ja hallinnollisena menettelynä avioliittostatus väestötietoihin.
Tätähän se Lutteerus esitti... 500 vuoden päästä... nykyään on se aivan erilaista.
-
Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä on kolme osaa. Aviopuolisoiden tahdon kuuleminen rakastaa toisiansa ja heidän liittäminensä toisiinsa yhdeksi lihaksi. (Tarkoittaneen yhdessä hankkia lapsia). Toisena osana on muodostetun avioliiton siunaaminen. Kolmantena asiana on avioliiton rekisteröiminen henkilörekisteriin(Kirkon tai maistraatin kirjoihin). Mikä on sitten se asia joka estää samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen? Jumalansanasta eli Raamatusta se löytyy 3.Moos. 18:22-24 tai Jaakob 1:14-16 tai Room. 1: 26,27. Todennäköistä on että ainoaksi viralliseksi avioliiton rekisteriöinti paikaksi jää tulevaisuudessa maistraatti. Se ei taas estä eri sukupuolta olevien kirkollista siunaamista. Eikä myöskään sitä etteikö siunaamisen voisi tehdä myös maallikko.
-
Veijo, sinä siis olet se synnitön ihminen jonka kädestä ensimmäinen kivi sinkoutuu?
-
Esikoislesdiolaiset joita ainakin tietyiltä osin on pidetty hyvinkin raamatullisesti konservatiivisinä ovat muuttamassa käytäntönsä juuri tuohon suuntaan. Maallikot, Lapin vanhimpien painostamina, aloittavat hoitaa kasteen ja ehtollisen toimittamisen.
Miten lie enää sitten hautaan siunaamisenkaan laita, kun osa liikkeestä ilm. eroaa kirkosta. Pienempi osa on jäämässä. Viimeinen sovittelu pidetään täällä Lahdessa, joka on liikkeen pääpaikka Suomessa, 23.7.
Tietoja ESS;sta ja Googlesta
-
En ole ymmärtänyt että " yksi liha" merkitsisi lasta. Eihän jokainen liitto niitä ole tuottanut, siitä huolimatta aviopuolisot ovat " yksi liha", Jeesus viittaa aviouskollisuudessa tähän.
Tämä yhdeksi tuleminen teki eronkin mahdottomaksi, oli liitosta lapsia tai ei. Samoin uudelleen avioitumisen, koska oli jo yhtä lihaa sen entisen kumppaninsa kanssa. Mooses tosin salli eron " ihmissydämen kovuuden tähden".
Kolmas Mooseksen kirja määrää myös kivittämään homoseksuaalisesta aktista tavatut. kiistelläänhän viidennestä käskystäkin mutta olen kohdannut ainoastaan yhden henkilön joka oli vakuuttunut siitä, että juuri tuolla kohdin pitäisi mennä loppuun asti eli kivittää homoseksuaali ollakseen Jumalalle otollinen.
Mitä jyrkemmin juutalainen sitä ehdottomampi homokysymyksessä, sillä erityinen kielto koski sitä ettei " mies makaa toisen miehen kanssa kuten naisen" koska sillä alennettiin miehen koko miehuus. Hänestä tehtiin nainen.
Se kaikki mitä Korinton seurakunta puuhasi oli aika käsittämätöntä muutenkin.
Jeesuksen puhe julistaa monesti ehdottominta lakia mitä olla saattaa. Näinhän tapahtuu myös siinä rikkaan nuorukaisen kohtaamisessa joka oli pitänyt kaikki käskyt, jossa pelastumisesta mainitaankin " Jumalalle on kaikki mahdollista".
No, tuosta siunaamisesta sen verran että mikäpä ettei maallikko, siunauksen teologiaa. no oops. Siis mitään kirkon oppia siitä mitä siunauksessa tapahtuu, kun ei oikeastaan ole. Vanhan testamentin aikaan isä siunasi esikoisensa perillisekseen, se siis oli eräänlainen julkinen omaisuuden, arvovallan ja päämiehen tehtävän siirto ja saatettiin antaa ainoastaan kerran ( Eesaun ja Jaakobin tarina: " ei minulla enää ole antaa siunausta sinulle, annoin sen veljellesi"). 5 Moos. jossa Israel saa kuolevalta Moosekselta Nebon juurella siunauksen, tarkoittaa viittausta Israeliin esikoiskansana jonka mukana Herra sotii, sehän tapahtuu ennen kuin he ottavat Pyhän Maan haltuunsa, ja siunauksen myötä se heille onnistuu lupauksen mukaan --- muistuma, jonka tähden kai sitten tuo "siunaa omaisuuskansaasi Israelia" vähän aiheetta pudotettiin yleisestä esirukouksesta pois. Sikäli aiheetta että siinä menee iloisesti sekaisin jokin 600 eKr muistiin merkitty juutalainen ( rabbiininen?) perinne olemattomien kuvitelmien kanssa siitä mitä siunaus merkitsee. Emmekö me toivota siunausta useinkin toisillemme ja pyydä esirukouksessa sitä, maallikotkin.
Kuitenkin avioliiton kirkollinen siunaaminen on pidempi perinne eikä automaattisesti sisällä kysymystä homoseksuaalisuudesta. Eräs serkkulaumastani on eronnut kirkosta omalla valinnallaan. Puolisokseen tullut sekä kuului kirkkoon, uskoi ( että toivoi kauniit häät). Tämä täytyisi nyt tarkastaa mutta pappi taisi kyllä tästä keskustella ennen kuin merkitsi mitään toimituskalenteriinsa. Kysymys koski juuri tätä kuinka suhtautua Jumalan sotkemisesta jo toteutuneeseen juridiseen tapahtumaan, jos on satavarma jumalien olemattomuudesta. No harva on, ellei kyseessä ole kiihkoilu eikä ao ole kiihkoilevaa sorttia. Vuprenvarmasti hetero hän on kuten vaimonsakin.
Siunatuksi tilaksi on nimitetty raskautta ja tietoa siitä, että nainen saa kantaa uutta ihmistä. Homoseksuaalisuus ei kuitenkaan tee kenestäkään hedelmätöntä.
.....................
Nämä ovat nyt vain hajanaisia ajatuksia ja niitäkin taisi tulla liian monta. Ennen kuin kukin voittaa homoseksuaalisuutta kohtaan tunnetut pelkonsa ei moni muukaan asia oikein suju --- sitä ennen juuri siitä ihmisen lihasta nousevat kammot estävät Jumalan tahdon tutkimisen. En tällä liioin halua opettaa siitä mitään koska ei ole minua opetusvirkaan kutsuttu. Kunhan häntä mietin, tämä vain ei kuulu niihin mietityimpiin kysymyksiin. Osaltaan sivuavat tosin taas kerran tätä: Milloin Jumala puhuu yksittäiselle ihmiselle, milloin Israelin kansalle?
Toisinaan tuntuu että lupausten kohdalla sille Israelin kansalke tai ties mille tai ei kenellekään. Kieltojen kohdalla sitten Jumala muistaa ne yksittäiset ihmiset jotka ovat kuin harmillisia tikkuja kyntensä alla, ei mitään " kämmenen maloon piirrettyjä" viivoja.
-
Raamatusta löytyy Jumalan tahto , eikä suinkaan ihmisten omasta viisaudesta...
No jaa, kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Kyllä tuo minusta vähän melkein kuin käskee turvautumaan omaankin viisauteen asioiden arvioinnissa. Ei sillä että itseään erehtymättömänä pitäisi, mutta niin, ettei voi mennä kenenkään muun selän taakse ja sanoa että tein kuten se käski joten tein oikein (vähän kuin se arin palvelija?) Sitä voi joskus olla hyvä peruste rikkoa vaikka sapattikäsky.
-
Raamatusta löytyy paljon muutakin kuin Jumalan tahto. Siis pitäkää varanne kun tulkitsette sitä.
-
Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä on kolme osaa. Aviopuolisoiden tahdon kuuleminen rakastaa toisiansa ja heidän liittäminensä toisiinsa yhdeksi lihaksi. (Tarkoittaneen yhdessä hankkia lapsia). Toisena osana on muodostetun avioliiton siunaaminen. Kolmantena asiana on avioliiton rekisteröiminen henkilörekisteriin(Kirkon tai maistraatin kirjoihin). Mikä on sitten se asia joka estää samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen? Jumalansanasta eli Raamatusta se löytyy 3.Moos. 18:22-24 tai Jaakob 1:14-16 tai Room. 1: 26,27. Todennäköistä on että ainoaksi viralliseksi avioliiton rekisteriöinti paikaksi jää tulevaisuudessa maistraatti. Se ei taas estä eri sukupuolta olevien kirkollista siunaamista. Eikä myöskään sitä etteikö siunaamisen voisi tehdä myös maallikko.
Mielenkiintoisena anekdoottina tuli vain mieleeni sellainen ehkä jo vähän "offtopic" näkökulma, että jos Jumala on kaikkivoipa eikä lähtökohtaisesti tee virheitä niin silloin on myös homoseksuaalisuus Jumalan luomusta.
Muun väittäminen olisi Jumalan luomisvoiman ja -vallan vähättelemistä. Vain Jumala nimittäin tietää Jumalan tahdon.
-
Olen luterilainen, hakenut omaa uskoani pitkään ja tuntenut aina olevani ulkopuolinen. Kotoisin olen savon mailta, körttiläisyys aika vierasta, tosin mummmoni oli körttiläinen, pukeutui aikoinaan mm.körttihameeseen. Mutta siitä on aikaa ja mummosta aika jättänyt jo 60-luvulla. Syy miksi tunnen itseni ulkopuoliseksi ns.uskovaisten keskuudessa on, että olen homo ja vaikka kirkko on suvaitsevainen, niin ihmiset ei. En ole toitottanut omaa käyttäytymistani kenellekään, ollut hiljaa ja yrittänyt elää kuten muut. Nyt jo eläkkeellä ollessa yksinäisyys painaa ja se että en ole uskaltanut puhua asiasta kuin muutamalle läheiselle ystävälle, niin ja entiselle asuinkumppanilleni. Olen sen ajan kasvatteja, jolloin tämmöisistä asioista vaiettiin...niinpä sama jatkuu. Luulin että körttiläisyys suvaitsisi myös minunlaiseni ihmiset. Teenkö syntiä kun elän näin..vaikka enimmäkseen ajatuksissa. Minulle on puhuttu erään lahkon kautta eheytymisestä ja siitä että tästäkin voi parantua. Mutta kun en ole sairas..olen vain minä ..ihminen kuten muutkin. Ahdistaa tämmöiset puheet. Eikö JUmala luonut meidät juuri tämmöisiksi kun olemme ja kun elämme nöyrästi ja kuuliaisesti, eikö hän hyväksy meidät semmoisina kuin olemme. Minun Jumalani, jonka kanssa olen seurustellut lapsuudesta lähtien, on hyvä, anteeksiantava ja armollinen Isä, häneen voi aina luottaa. Vai olenko väärässä?
-
Et suinkaan ole väärässä. Viimeinen lauseesi kertoo kaiken.
-
Toivon, että armollinen Isä johdattaa tiellesi armollisia ihmisiä! En voi mennä takuuseen ihan jokaisesta körtistä, mutta aika monesta voin.Jumala hyväksyy meidät Jeesuksen tähden sellaisina kuin olemme, ei siksi että teemme niin tai emme tee näin. Jumalan omina olemme toki kutsutut tekemään Hänen tekojaan lähimmäistemme hyväksi, emme ollaksemme itse kelvollisia.
-
Hyväksyn mykät, sokeat, raajarikot, homot ja sukupuolettomat, Jumalan antaman ymmärryksen avulla.
Kovasydämisiä, ahneita, oman edun tavottelijoita en jaksa niinkään rakastaa, vaikka vaikeitakin lähimmäisiä tulisi...
Tommi Kinnunen käsittelee kirjoittamaasi asiaa sekä Neljän tien risteys-kirjassa, että tässä uudessa Lopotissa niin, että tunnen heteroudestani myötähäpeää, sillä niin pahoja me usein olemme.
Minutkin opetettiin viidesläisyydessä tuomitsemaan. Jumala armahti siitäkin, omaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Kiitos Jeesus rakkaudestasi ja sovituksesta.
p.s. Enoni oli homo, emmekä me tienneet sitä.
-
Olen luterilainen, hakenut omaa uskoani pitkään ja tuntenut aina olevani ulkopuolinen. Kotoisin olen savon mailta, körttiläisyys aika vierasta, tosin mummmoni oli körttiläinen, pukeutui aikoinaan mm.körttihameeseen. Mutta siitä on aikaa ja mummosta aika jättänyt jo 60-luvulla. Syy miksi tunnen itseni ulkopuoliseksi ns.uskovaisten keskuudessa on, että olen homo ja vaikka kirkko on suvaitsevainen, niin ihmiset ei. En ole toitottanut omaa käyttäytymistani kenellekään, ollut hiljaa ja yrittänyt elää kuten muut. Nyt jo eläkkeellä ollessa yksinäisyys painaa ja se että en ole uskaltanut puhua asiasta kuin muutamalle läheiselle ystävälle, niin ja entiselle asuinkumppanilleni. Olen sen ajan kasvatteja, jolloin tämmöisistä asioista vaiettiin...niinpä sama jatkuu. Luulin että körttiläisyys suvaitsisi myös minunlaiseni ihmiset. Teenkö syntiä kun elän näin..vaikka enimmäkseen ajatuksissa. Minulle on puhuttu erään lahkon kautta eheytymisestä ja siitä että tästäkin voi parantua. Mutta kun en ole sairas..olen vain minä ..ihminen kuten muutkin. Ahdistaa tämmöiset puheet. Eikö JUmala luonut meidät juuri tämmöisiksi kun olemme ja kun elämme nöyrästi ja kuuliaisesti, eikö hän hyväksy meidät semmoisina kuin olemme. Minun Jumalani, jonka kanssa olen seurustellut lapsuudesta lähtien, on hyvä, anteeksiantava ja armollinen Isä, häneen voi aina luottaa. Vai olenko väärässä?
Tuo eheytyiminen on täyttä hölynpölyä. Totta kai on hyvin nuoria ihmisiä, joiden viettielämä herää ennen kuin on ensimmäistäkäön kohdetta koska niin se nyt vain menee. Sellaiset eivät homoja ole koskaan olleetkaan. Homoeroottisuys on myös kehitysvaihe, ei ainoastaan pysyvä suuntaus.
Siinä kyllä erehdyt että kysymys olisi vaiettu. Tuskin mistään on puhuttu niin paljon. Semmoiset määrät että välillä kyllästyin, ja nyt ensi kertaa mietin, eikö olisi reilua antaa välillä suunvuoro muille. Vammaisseksi, vanhusten erottaminen toisistaan vanhainkodissa, myös hieman sisäistävämpi keskustelu olisi vähintään vuorossa.
Homoseksuaalisuuden hyväksyminen omana piirteenä näyttää olevan ongelmallista. Koska puhumisesta ei varmasti tule loppua niin siitä itse kuulisin välillä mieluummin kuin kysymyksen asettamista yksinkertaistavaan " kirkko sanoo että..." kun kirkko ei ole viikkomääriin sanonut yhtään mitään. Yksi ainoa Päivi Räsänen ei ole edes mikään "kirkko" , hän on erehtyväinen ihminen joka saa huomiota kansanedustaja-asemansa perusteella.
En osaa sanoa pnko hän nyt tuomiteva edes, hänhän on vilpittömästi sitä mieltä että homoseksuaalisusta teoista joskaan ei taipumuksista( vrt maa ei olekaan pannukakku) joutuu helvettiin ja haluaa varottaa ihmisiä. Kauniisti tehty, mutta onkohan se hänen tehtävänsä ja jälleen kerranko kirkko, siis rivikristityt, piispakunnat herätysliikkeet kirkolliskokoukset antavat kieputtaa itseään kuudennen käskyn ympärillä, mitä se on... Voi kun jo lopetettaisiin tämä. Kun tullaan hyökkäävästi vastaan " niin teistä tämä tietysti on ..." ruvetaan pelästyneinä selittelyihin sen sijaan että kysyttäisiin ystävällisesti kuka niin sanoo.
-
Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä on kolme osaa. Aviopuolisoiden tahdon kuuleminen rakastaa toisiansa ja heidän liittäminensä toisiinsa yhdeksi lihaksi. (Tarkoittaneen yhdessä hankkia lapsia). Toisena osana on muodostetun avioliiton siunaaminen. Kolmantena asiana on avioliiton rekisteröiminen henkilörekisteriin(Kirkon tai maistraatin kirjoihin). Mikä on sitten se asia joka estää samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen? Jumalansanasta eli Raamatusta se löytyy 3.Moos. 18:22-24 tai Jaakob 1:14-16 tai Room. 1: 26,27. Todennäköistä on että ainoaksi viralliseksi avioliiton rekisteriöinti paikaksi jää tulevaisuudessa maistraatti. Se ei taas estä eri sukupuolta olevien kirkollista siunaamista. Eikä myöskään sitä etteikö siunaamisen voisi tehdä myös maallikko.
Jeesus ratkaisi asian näin.
Muutti veden viiniksi koko porukka niin känniin, et eivät seuraavana päivänä tiedä mistään mitään.
Toi ois ainoa fiksu ratkaisu minustakin.
Yhtä tyhjän kanssa alkaa papin miettimään.
Öö onkohan tää pari tarpeeksi hyvä avioon vihittäväksi vai ei.
Mistä papin on pitänyt alkaa tietämään onko joku lapsen hakkaaja, tai vaimon hakkaaja tai vaimo vain rahan perään naimisiin menijä tai mikä sarjamurhaaja.
Papin homma on vihkiä sitä haluavat sen suuremmitta kyselemisiä oletteko ikusesti toisillenne hyviä ja uskollisia.
Kyllä papille tulee liikaa vastuuta jos tuollaista aletaan vaatimaan.
Luulisin, että pari homoa voi olla paremmat vanhemmat, kuin riitelevät tai muuten assosiaaliset heterovanhemmat.
-
Myönnetään, useasti toivon oikaistavan. Vastuu heille jotka sen ottavat ja ne lupauksensa lausuvat. Joskus taidettiin mesota eronneitten vihkimisestä uuteen liittoon, ortodoksinen kirkko vihkii neljästi, roomalaiskatolinen ei. Sietää miettiä sitäkin vaihteeksi.
Siinä perinteessä josta itse sain rippikouluopetukseni nuoria suorastaan ajettiin avioitumaan mitä pikemmin sen parempi, koska pelättiin avioliiton ulkopuolista seksiä. Saatiin paljon kristillisiä avioeroja.
-
Olisi kyllä kiva, jos joku tekisi jonkunlaisen linjavedon mitä se herännäisyys on nykyään.
Itse kun eteenpäin menevä ja radikaalikin, jos sille päälle sattuu, vaikka kadun kulmassa paasaamassa, niin missä menee se herännäisyys nykyaikana?
Onhan pohojanmaan isännät kun on oikeasti tuntee tosi mukavaa porukkaa, tunnen heitä täällä marttia ja mörttiä, ei mitenkään ahdasmielistä porukkaa, vaan ihan vaan lähimäisten parasta ajattelevaa ja avointa porukkaa.
En oo täälä Lakeuksilla kuullut Jumalaa pilkattavan, vaikka kaikkea uutta on isännille tullut vastaan.
Ei Pohjanmaalla ainakaan ole mitään tiukkapipoja, mutta tosiasiat pitää sanoo niin kuin ne on !
Hesassa on nuoret ja uudet citykörtit, kait hekin on täältä jostain.
Kuten Minna Ruuttunen ja Raisa joku ei muistu sukunimi.
Heillä on omat hulluutensa joita en kyllä itse tajua, mutta annan tilaa. Raisa Juhani ja Minna ja ketä no tää Korkealainen kun oli täällä, niin ihan ookoo mutta ei voi olla, että tää liike on vaan näin näkymätön ja saamaton?
Kuitenkin jos pääasia on joku nuorisokuoron pyörittäminen ja oman itsensä ei Jumalan armon ja hyväksymisen ja ennenkaikkea Jumalan hyväksymisen ja avun tulo elämään juuri armon ja hyväksymisen muodossa ei tuomion, niin ei ihme jos tätä ei voi sanoa liike, mutta status quo jatkuu.
Itselleni ei taida olla tilaa tässä porukassa, mutta kyllä löydän vielä jengin jossa skulaa, luulen että jostan katolilaisesta alaporukasta :)
Kun ekan kerran kyöstikarjalaisen kanssa näin Juhanin, ni juhani tokas, kait kun kuuli kun mietimme kyöstin kanssa seuratuvalla herännäisyyttä, et onko potkua, et Paavo oli ensimmäinen katusaarnaaja Suomessa.
meinasin nousta ja kätellä silloin outoa Juhania ja sanoa, et nyt kuullostaa hyvältä.
Tämä armon painotus ja radikaali Ukko Paavo, tästä voi tulla apu monelle :)
-
Olisi kyllä kiva, jos joku tekisi jonkunlaisen linjavedon mitä se herännäisyys on nykyään.
No sitähän minä kysyin jo muutamaan kertaan eli mikäs seksualieettinen skenaario koko ketju on ja mitä se herännäisyydessä tekee.
-
No sitähän minä kysyin jo muutamaan kertaan eli mikäs seksualieettinen skenaario koko ketju on ja mitä se herännäisyydessä tekee.
Se on hiukan ongelmallinen asia, kun aloittaja ei oikeastaan puhunut aloitusviestissään kovinkaan selkeästi mitä ajaa takaa?
Taidankin mennä Herännäisyyden hengessä lukemaan Paavo Ruotsalaisen kirjeitä. Niissä on sitä jotain. Kipinää.. :kahvi:
-
Olen luterilainen, hakenut omaa uskoani pitkään ja tuntenut aina olevani ulkopuolinen. Kotoisin olen savon mailta, körttiläisyys aika vierasta, tosin mummmoni oli körttiläinen, pukeutui aikoinaan mm.körttihameeseen. Mutta siitä on aikaa ja mummosta aika jättänyt jo 60-luvulla. Syy miksi tunnen itseni ulkopuoliseksi ns.uskovaisten keskuudessa on, että olen homo ja vaikka kirkko on suvaitsevainen, niin ihmiset ei. En ole toitottanut omaa käyttäytymistani kenellekään, ollut hiljaa ja yrittänyt elää kuten muut. Nyt jo eläkkeellä ollessa yksinäisyys painaa ja se että en ole uskaltanut puhua asiasta kuin muutamalle läheiselle ystävälle, niin ja entiselle asuinkumppanilleni. Olen sen ajan kasvatteja, jolloin tämmöisistä asioista vaiettiin...niinpä sama jatkuu. Luulin että körttiläisyys suvaitsisi myös minunlaiseni ihmiset. Teenkö syntiä kun elän näin..vaikka enimmäkseen ajatuksissa. Minulle on puhuttu erään lahkon kautta eheytymisestä ja siitä että tästäkin voi parantua. Mutta kun en ole sairas..olen vain minä ..ihminen kuten muutkin. Ahdistaa tämmöiset puheet. Eikö JUmala luonut meidät juuri tämmöisiksi kun olemme ja kun elämme nöyrästi ja kuuliaisesti, eikö hän hyväksy meidät semmoisina kuin olemme. Minun Jumalani, jonka kanssa olen seurustellut lapsuudesta lähtien, on hyvä, anteeksiantava ja armollinen Isä, häneen voi aina luottaa. Vai olenko väärässä?
Et ole väärässä ja ole oma itsesi. Älä kuuntele ihmisten tuomioita sillä ne ovat vain ihmistekoja. Jätä kaikki armollisen Jumalan varaan
-
Herännäisyydestä en tiedä, mutta ensi vuonna on herättäjäjuhlat Nilsiässä. Se on mm. vanhojen körttisukujen kokoontumisajo, sukujen jotka toivovat liepeiltä lähempää tuttavuutta.
-
Herännäisyys on todella sukujen kokoontumista. Jos ei ole "sitä sukua", niin juhlilla joutuu olemaan yksin. Muistan ne ensi vuoteni, esim Kiuruvedellä juttelin vain sen perheenäidin kanssa, kun anopilleni bongasimme yösijaa. Ei ollut edes Siionin virsikirjaa. Sana ystäväkansa tulee, jos on tullakseen. Samoin Mäntsälässä juttelimme vain yhden miehen kanssa, kun sateen iskiessä Kaariina antoi hänelle ylimääräisen kertakäyttötakin.
Eräs sotilaspappi piti meidän Eilatin asunnossamme lapsukaisille Raamattutunnin. Olisin niin mielelläni hänen kanssaan muutaman sanan vaihtanut eräillä juhlilla, mutta hänet ympäröitiin vissiinkin "suvun voimin", etten päässyt puheille. Pappi oli hieno mies, elää vieläkin.
-
Herännäisyys on todella sukujen kokoontumista. Jos ei ole "sitä sukua", niin juhlilla joutuu olemaan yksin. Muistan ne ensi vuoteni, esim Kiuruvedellä juttelin vain sen perheenäidin kanssa, kun anopilleni bongasimme yösijaa. Ei ollut edes Siionin virsikirjaa. Sana ystäväkansa tulee, jos on tullakseen. Samoin Mäntsälässä juttelimme vain yhden miehen kanssa, kun sateen iskiessä Kaariina antoi hänelle ylimääräisen kertakäyttötakin.
Eräs sotilaspappi piti meidän Eilatin asunnossamme lapsukaisille Raamattutunnin. Olisin niin mielelläni hänen kanssaan muutaman sanan vaihtanut eräillä juhlilla, mutta hänet ympäröitiin vissiinkin "suvun voimin", etten päässyt puheille. Pappi oli hieno mies, elää vieläkin.
Tiedätkö että kirjoitat aivan sanasanaisesti jonkin oman merkintäni, jota en kai ole koskaan kirjoittanut tänne. Minua on hieman vaivannut tapa moneen kertaan kuuluttaa missä mikin sukuseura kokoontuu.
On herännyt muu kuin tunto, eli vaivautuneisuus joka hääti myös konfirmaatiojumalanpalveluksista pois, sillä enhän mene vennon vieraitten hautajaisiinkaan. Miksi kieppua sukuseurojen kokoontumisten liepeillä, olkoon vain kehys hengellinen ja periaatteessa jokainen tervetullut.
Tapaamisen ja kokouksen järjestäminen juhlien yhteyteen on tietenkin luonnollista jo siksi ettei tarvitse erikseen järjestellä ruokailuja, yöpymisiä ja majoitusta, eikä " sukuseura" merkitse samaa kuin lähisuku. Mutta totta noin tapahtuu, puhe vieraan kanssa saatetaan aika tylysti keskeyttää kun " me ollaan tässä, päivää, hienoa että veli on voimissaan, no päivääpäivää, niin sinä vaan jaksat " sun muuta hyvääpäivää kirvesvartta.
Ja loppujen lopuksi, sen verran on taustaa, ettei niissä suvuissa mitään ihannoitavaa tasan ole. Joku tähyää niitä kuin taivaallista Jerusalemia ja tasan syyttä. Tavanomaisia talonpoikaissukuja, kovaa kuria ja retuutusta kasvatus, välillä varallisuutta, useasti köyhyyttä ja haavetta saada joku lapsista, usein vanhin poika ellei sitten nuorin kun muut on naitettu ja kansanopisto käytetty, opintielle ja papinkauhtanaan. Jotakin kiinnostaa suvun kokoontuminen ja juuri sukuseuratoiminta. Onko foorumi oikea, siitä kai vallitsee yksimielisyys jota on paha mennä murtamaan. Onhan se osa historiaa, joskaan ei muuta. Itse mietin kuitenkin moniko sellainen joka ei ole " niitä " , vähitellen alkaa vierastaa juuri Herättäjäjuhlia. Itselleni alkaa siten käydä. Samoin käsitän, miksi äitini niin ehdottomasti torjui kaikki kesäjuhlat vaikka isä sellaisiin tahtoi, äitini oli kantiltaan " niitä" toiselta " näitä" eikä halunnut. Joskus niinkin.
Suomi on pieni maa ja suomalaisia niin vähän että toki körtin löytää kun hieman kääntelee. Vantaalla niin ei toimittu ja juhla tuntui siten terveemmin yleiskristilliseltä, olkoon se sitten kirosana tai merkki suruttomuudesta --- kuten on ikävä kyllä herännäisyyden historiassa ollut milloin pappi on saattanut olla jos miten hurskas ja ahkera virassaan mutta kotihartauksissa jaellut väärää virsikirjaa.
-
Minusta siinä että suvut kokoontuvat tunniksi-pariksi Juhlien lomassa, ei ole mitään
väärää. Kuuluttaminen kuuluu samaan kategoriaan kuin raamattutunnin tai körttipukuisten tai lounastauon kuuluttaminen.
Rakastan körttien tapaa rakastaa joukkoon ja olla ystäväkansaa. Mutta minutpa onkin otettu Eleniuksen sukuun juhanin isosiskoksi ! Myös Heinimäkien sukuun voisin kuulua. :002:
Olen käynyt Helluntaiseurakunnassa, Vapaakirkon tilaisuuksissa, karismaatikkojen rukouspiirissä, Kansanlähetyksen ja Kansan Raamattuseuran jutuissa. Tunnen esikoislestadiolaisuutta. Niissä ihmettelin, että tätäkö on usko ja uskominen. Löysin sen vasta herännäisyydestä. :049:
-
En halunnut mitenkään vikoillen kirjoittaa, vaan muistojani. On hienoa, että on körttisukuja, mitkä tätä liikettä ovat eteenpäin vieneet. Silloin menee vähän ojan puolelle, jos juhlapuhuja vain sukunsa tarinaa kertoo, eikä oikein muuta.
On minulla sellainenkin kokemus, että oma lukioaikainen luokkakaverini minulle Leppävirran juhlilla sanoi "Jorma, en koskaan olisi voinut kuvitella näkeväni Sinua näissä merkeissä". Minä olin elänyt maailmasta ja hän, Ylihärmän ja Lapuan körttien jälkeläinen, kulki joka kesä juhlilla. Voin vastaavasti kirjoittaa, että minulle oli vähän yllätys se, että hänestä tuli pappi. Enhän 60-luvulla tätä liikettä tuntenut.
-
Kyllä, miksi ei. Itse en oikein tahdokaan tulla " otetuksi" siihen tai tähän perheeseen tai sukuun koska minulla on omani, ja tärkeämpää kuin keräillä " leikistisukua" on sentään tulla juttuun ihan sen kanssa mitä onkin. Toisaalta tietty on joten jos tuo " kuulun oikeastaan näihin". tai " voisin kuulua noihin" suo hyvin tärkeää kuulumisen tunnetta, se on sitten niin ja se on hänelle hyvin.
Taidan itse ennemmin irrottautua paikallaolosta kuin lähteä esitelmöimään siitä mikä sopii mikä ei, en pidä ehkä tavasta joskin sen käytännöllisen puolen ymmärrän. Jos Herättäjäjuhlat suuresti painottuvat sukujen kohtaamisiin niin ne painottuvat väistämättä. Itse en viitsi ehkä en kehtaakaan lähteä mukaan, ja toivon että sekin ymmärretään.
Täysin tavallisena omana arkisena itsenäni voin siitä huolimatta omistaa sen mikä herännäisyydessä on hyvää ja hyljätä sen, mikä ei ole. Herättäjä-yhdistyksen jäsenmaksun suorittaminen ei itselleni edusta "sitoutumista" vaan toiminnan mahdollistamista, koska siihen osallistunkin. HK:ssa joku nuori ihminen joitakin vuosia sitten ilmoitti jättävänsä maksun väliin koska ei " sitoudu mihinkään" vai kuinka se meni. No, onhan se ajatus tuokin vaan epäkäytännöllinen.
Körttipuku jää kyllä komeroon juuri sen ihannoinnin takia. Ei Sjöblomeissa ja Bäckeissä mitään ihannoitavaa yli tavallisen kansan ole eikä tosin sukuseurakaan kokoonnu säännöllisesti. Ei taida kukaan kaivata sitä ja niin saa pukukin jäädä. Tulen ennemmin arkiasuisena. ja hyvin tavisleenana, kun tuon huomasin.
-
Savon körttejä en kyllä oikein tunnekkaan, jokusen olen tavannut ja lyhyesti jutellut ja Aholansaaressa vieraillut.
Kiva kun ensikesänä siellä päin juhlat.
Hienoa järviseutua.
Pohojanmaan ja etelänkörtit on kyllä jo tutuksi tulleet.
Tämä erilaisuus maakuntien osalta on aika hienoa. Ikävä kun Mikkelissä ei silloin joku vuosi pidetty juhlia?
Sitten taas siellä kaukana josain Kuusamon lähellä pidettiin?
Toivottavasti myyrä tulee sinne Nilsiään :)
Ja toivottavasti jotain armon sanomaan sinne syntyseuduille taas syntyy.
Onkohan muhun joku evankeelinen vaikuttanut, kun olen alkanut huolestua armon välittämisestä muille tai sen väärin ymmärtämisestä tai sen puutteesta joidenkin oppikeskeisten kohdalla?
Se kai se on, kun täällä ei körttipappeja ole, vaan lestadiolaisia ja 5 läisiä.
Niiten Jumalan palveluksissa, kun sitten on, niin pitää lukea körttifoorumia aina, että pääsee oikeille raiteille :)
-
Millaisia ovat nykypäivän körtit ja mitä on heidän uskonnollinen kaipauksensa? Musiikkiteatteri Kapsäkin toiminnanjohtaja, kirjallisuusagentti Tiina Kristoffersson on uuskörtti ja toimittaja Jussi Rytkönen syntymäkörtti.
http://areena.yle.fi/1-3461205
Mitä on nykyajan herännäisyys? Aamu-tv:ssä vierailivat ja esiintyivät Johanna Korhonen ja Katariina Airas.
http://areena.yle.fi/1-3554049
-
Alkuperäisen Lapualaisoopperan kuorossa laulanut Arja Saijonmaa kertoo Kultakuumeen haastattelussa, mitä ajatteli Ylioppilasteatterin tulkinnasta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/15/lapualaisooppera-2016-letittaa-yhteen-uutta-ja-vanhaa-seka-ottaa-paa-pystyssa?ref=ohj-articles
-
Itselleni nämä keskustelut näyttäytyvät sellaisina että vaikea sanoa mitä pitäisi ajatella. Olen Herättäjä-yhdistyksen jäsen, mutta tavallaan ulkopuolinen uuskörttilkäinen kun mun suku on kuitenkin aika perusluterilaista Savo-Karjalan porukkaa. Toisaalta mieheni suku on kauempaa hänen äitinsä puolelta Paavo Ruotsalaisen sukua, mutta hän ei ole körtti lainkaan.
Itselleni Herättäjä-yhdistys ja körttiläisyyden ajatus paljastuu pitkälti tässä Ruotsalaisen ajatusmallissa vakaasta hengellisyydestä ja sen ilmentämisestä. Toisaalta olen vaikuttanut myös Pelastusarmeijassa missä paljon todistetaan ja rukoillaan, välillä polvillaan ja välillä jaloilla seisten.
Tässä ketjussa tuli aiemmin paljon kritiikkiä sukuseuroihin liittyen. Ei niistä osaa tällainen tyhmä puutarhuri mitään sanoakaan. Toisaalta asun Helsingin alueella ja täällä toimiviin herättäjäseuroihin sieluni haikailee..
-
Millaisia ovat nykypäivän körtit ja mitä on heidän uskonnollinen kaipauksensa? Musiikkiteatteri Kapsäkin toiminnanjohtaja, kirjallisuusagentti Tiina Kristoffersson on uuskörtti ja toimittaja Jussi Rytkönen syntymäkörtti.
http://areena.yle.fi/1-3461205
Mitä on nykyajan herännäisyys? Aamu-tv:ssä vierailivat ja esiintyivät Johanna Korhonen ja Katariina Airas.
http://areena.yle.fi/1-3554049
Kiitäisin näistä linkeistä erittäin suuresti. :icon_biggrin: Se mitä itse pidin hieman kömpelönä tuli ehkä toimittajien taholta. Vierastan itse " syntymäkörtti" "uuskörtti" - ajattelua, samoin en itse enää vuosikausiin ole ajatellut aivan niin että minulla siis olisi elämä ja uskonelämä erikseen. Tapa elää joko pyrkii kysymään Jumalan tahtoa tai sitten ei, elämä joko kysyy onko Jumala sen pienissä ja suurissa vaiheissa mukana tai sitten ei olkoonkin ettei Jumalan tahto täällä varmasti tapahdu.
-
Alkaa muutenkin tämä kysymys saada vastaustansa kuten tapaa kun aikansa odottaa ja joskus lueskelee.
Ei kai herännäisyys tänään saata olla syvimmältään mitään muuta kuin eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ihmisen sanotaan " heräävän" kun kristinuskosta tulee hänelle sisäisesti merkityksellinen, ei ulkokohtaisesti nähty ja mahdollisesti joidenkin hyvien tapojen merkitsemä asia.
Syntyaikana näiden kahden välinen ero näyttäytyi selvempänä, kun hyvinkasvatettu ihminen kävi säännöllisesti herranehtoollisella ja kai se johonkin toimeen ja virkaan katsottiin vallan kuuluvaksi. Maallistunut yhteiskunta on kehnosti edes yleissivistynyt kristinuskon sanomasta, sehän monelle on itsekin koettua.
Tuo ympärillä käyty kohina ja hälinä puvuista, kuka siihen on arvollinen, sukuseurakokoukset, ja jo aiemmin " oikeat virret" saavat olla mutta Jumalan sanoman edessä heräämiseen itsessään ne eivät kuulu. Siten taas kuuluvat sinne ulkokehälle että muodostavat elävää historiaa Suomen talonpoikaiskulttuurista kiinnostuneille. Jokin " näitä virsiä äiti veisasi" kai jotakin kaikuja siitä edustaa, ellei sitten kulje suorempaa reittiä sieltä sydämestä suoraan Jumalan eteen.
Kulttuuriliikehän se on myös.
-
...11. Äl' ann' mun vilpistellä / Pois sinust', Jesu Christ'! / Vaan vahvist' uskoon vielä, /
Kiinnit' sinuus kiintiäst'; / Ett' sotii vahvast' taidan, / Mua kätes tuetkoon; /
Sitt' iloll' veisat' mahdan: / Jo nyt kaikk' täytett' on.
Körttipuku https://www.youtube.com/watch?v=3_EkNIhgt_8
-
Itselleni nämä keskustelut näyttäytyvät sellaisina että vaikea sanoa mitä pitäisi ajatella. Olen Herättäjä-yhdistyksen jäsen, mutta tavallaan ulkopuolinen uuskörttilkäinen kun mun suku on kuitenkin aika perusluterilaista Savo-Karjalan porukkaa. Toisaalta mieheni suku on kauempaa hänen äitinsä puolelta Paavo Ruotsalaisen sukua, mutta hän ei ole körtti lainkaan.
Itselleni Herättäjä-yhdistys ja körttiläisyyden ajatus paljastuu pitkälti tässä Ruotsalaisen ajatusmallissa vakaasta hengellisyydestä ja sen ilmentämisestä. Toisaalta olen vaikuttanut myös Pelastusarmeijassa missä paljon todistetaan ja rukoillaan, välillä polvillaan ja välillä jaloilla seisten.
Tässä ketjussa tuli aiemmin paljon kritiikkiä sukuseuroihin liittyen. Ei niistä osaa tällainen tyhmä puutarhuri mitään sanoakaan. Toisaalta asun Helsingin alueella ja täällä toimiviin herättäjäseuroihin sieluni haikailee..
Oih pelastusarmeja, siis rälläkkä on mulle rakas.
En tiedä niin paljon heidän kristilisestä opista, mutta monenlaista ystävää sieltä ollut vuosien taka ja kaikilla heillä ollut suvaitsevaisuus ja ihmisten auttaminen tärkeämpääkuin oppi asiat.
Tanskassa he olivat kait ekoja kun mamuja ottivat mitä ne on "tulikokouksiinsa"
Olin joskus siellä aj meno oli kunnon herätyskristillistä ainakin innossa. :)
Rälläkkä jengistä ihan rakkaat muistot varsinkin niitten kirppareista :)
-
Tässä ketjussa tuli aiemmin paljon kritiikkiä sukuseuroihin liittyen. Ei niistä osaa tällainen tyhmä puutarhuri mitään sanoakaan. Toisaalta asun Helsingin alueella ja täällä toimiviin herättäjäseuroihin sieluni haikailee..
Koska se kritiikki tuli ainakin minulta, täytynee siitä vastatakin.
Kyseessä ei varmaan ollut sukuseuratoiminta. Sen sijaan tiettyjen sukujen kaiuttaminen Herättäjäjuhlilla useaan kertaan - kokoontuvat siellä ja nämä täällä - luo valitettavasti vaikutelman toistuessaan vuodesta vuoteen niistä, joille tämä juhla varsinaisesti kuuluu ja järjestettiin. Herännäisyys on yhdeltä laidaltaan kulttuuriliike enkä oikeastaan nyt enää ajattele samoin. Jokainen kansamne kulttuuri ja perimätapa saa elää ja kukoistaa, ja on vain hyvä että tätäkin Luojan lahjaa muistetaan. Missä määrin kulttuurin painotus kuuluu kristinuskon yhteyteen on toinen kysymys. Tämä ketju aloitti seksuaalieettisenä yleiskrskusteluna olkoon vaikka miten puhe herännäisyydestä. Eihän se tuohon kysymykseen vastaa.
Sellainen on aina pikkuisen eksklusiivista. Tämä juhla on tokikin kaikille mutta erityisesti niille.... niille.... niille. Siihen talonpoikaisuuteen kuului tietty vakavarallisuus, piti näetsen olla se talo. Torpparit, muonamiehet, mäkitupalaiset, joista paraallaan kehkeytyi souvari-pienviljelijäperheitä, he ja tehtaantyöläiset eivät varmasti ole olleet koskaan talonpoikia. Sen tähden herännäisyys ei heitä vetänyt puoleensa. Se oli paremmin niille tai paremmin noille.
Tämän en soisi jatkuvan. Siinä kaikki. Tai ei ihan.
Meidät kunkin on Luoja luonut siksi mitä me olemme, eikä vertailu mahda olla Hänen mielensä mukaista. Työväenkulttuuri, talonpoikaiskulttuuri jollaisesta körttipuku on jäänne sekin, korkeakulttuuri jolla kai tarkoitetaan monenpolven ylioppilaita ovat niin usein sekoittuneet että kun kääntelee sukujansa niin vastaan tallaa ehta körtti aina sekin ennen pitkää --- ihan kuin jokainen on jonkin mutkan kautta sukua jollekin Mika Waltarille. Juhlan yhteyteen ympätty sukuseuratapaaminen edustaa helppoa ja käytännöllistä käytäntöä. Ei tarvitse järjestää sellaista erikseen. Siinä kaikki.
Toisaalta se laajemmin nähden edustaa herännäisyyden historiaa, toisaalta hieman hämmentää. Vieras identiteetti on aina vieras identiteetti. En itse kauheasti kannata tyyliä " voisin olla vaikka...." " oikeastaan kuulun siihen sukuun jossa...." sillä ethän sinä kuulu. Kukin on mikä on ja sellaisena tarpeellinen ja hyvä. Herännäisyyden piirteiden omaksi kokemisen ei ehkä tarvitse tarkoittaa, että minun on nyt leikittävä talonpoikaa? :003: Tai että sinä olet opiskellut yliopistossa ( kauhea synti) minä olen kansannainen enkä puhu sinulle kun voelä et takuulla ole. Me jokainen mahdamme edustaa varsin tavallista virkamieskuntaa, suurin osa ja helsinkiläiset etenkin. Ikämme mukaan sitten olemme käyneet joko keskikoulun tai myös lukion.
Nämä ajatukset heräsivät juhlilla kolme vuotta sitten, olisiko olleet Haapajärvellä. Kuulutuksia tuli.... tuli.... tuli.... Ihan loputtomiin asti tuntuu. Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, ettei nämä mahda oikeasti muille olla nämä juhlat. Silloin ymmärsin miksei kapinamielinen äitini koskaan suostunut lähtemään millekään juhlille, vaikka kommunistin poika Suomen Mansesta, hänet nainut sukunsa toivo ja perheensä ensimmäinen " herra" halusikin.
-
Voi kun tuli pitkästi. Enkä enää ehdi muuttaa tekstiä.
No siis. Kritiikki tuli minulta, kyllä sen saisi mainitakin ( "Leena kritisoi"). Olen kysellyt useita vuosia itseltäni, missä määrin tämä liike on hengellinen missä kulttuuriliike. "seuraliike" ei sano oikein mitään elkei selitä pitkästi mitä tarkoittaa.
Herättäjäjuhlat, jonkinlainen lippulaiva, se se on jättänyt miettimään mennäkö niille enää. Vantaalla ei eroteltu sitä sukua tästä, jos tahtoivat pitää kokooontumisensa, saivat merkitä sen kännykkänsä muistiin hälyttämään.
Kyseessä ovat vanhat talonpoikaisssuvut. Jokaisella on jokin juuri sellaiseenkin vaikkei kantaisi suvun nimeä eikä siihen virallisesti kuuluisi. Jos talonpoikaiskulttuuri on vieras koska talonomistajia on omassa sukutaustassa vähän täytyy puntaroida painoarvo: Jäädäkö kotiin, sillä muitakin hengellisiä kesäjuhlia järjestetään? En voi tälle mitään, mutta herättäjäjuhlista siis oli kysymys. Ja huomaa, olen itse pyrkinyt irti liiallisesta " minä olen körtti" - julistamisesta ja sellaiseen tehnyt tieteni pesäeroa. Kas minä kun olen leena vaan. Ikäluokkani keskiverto, kasvanut kaupungissa, koska vanhemmat saivat sieltä työtä. Ei millään tavalla merkillinen. Hengellistä antia kaipaisin, sitä en löydä julistautumalla muuksi kuin mikä olenkin, sillä Jumala etsii meidät itsemne, ei sitä mitä me kaipailisimne saada olla.
Se etu siinä on että voi puhua kaikille :003:
-
Itse olen miettinyt tuota Körtteyden käsitettä yleensäkin. Itsekin mietin että mitä se oikeastaan on ja mikä körtiksi tekee?
Onko esimerkiksi se, että olen Herättäjä-yhdistyksen jäsen ja maksanut 2016 jäsenmaksun se asia mikä tekee minut Körtiksi?
Onko se se, että pidän monista Paavo Ruotsalaisen ajatuksista ja teeseistä?
Vai onko se tosiaan kuulumista tiettyyn sukuun ja sen perinteeseen?
Jos se on jälkimmäistä, niin en voi itseäni körttiläiseksi tituleerata ja jos se on ensimmäistä, niin silloin olen vain tiettyyn järjestöön kuuluva Luetrilainen maallikko.
Ainakin itse haluaisin nähdä körttiläisyyden enemmän tietynlaisena katsontakantana kuin vain sukuseurana joka sulkee muut ulos.
Ehkä tosiaan on paras jos ei edes käytä koko körtti-sanaa. Olen vain kristitty kansainvälisessä kirkossa.
-
Pidän kirjoituksistasi ja monesti jää se mainitsematta eli tulkoon nyt sivulauseessa, että hätkähdän usein. Ettei tarvikan ottaa kantaa tai kirjoittaa mitään koska Janina saman jo kirjoitti lyhyesti ja hyvin. Senkin voisi sanoa tosin
Rehellisesti sanoakseni en todella osaa vastata, ja itse melkeinpä päätynyt toteamaan että ehkä ikäkin vaikuttaa siihen, millainen kristillisyys ylipäänsä tuntuu mahdolliselta ja mikä luo muistoja vain, jotta noin itsekin joskus kuvittelin.
Tuo ettei vain ole syntynyt körttisukuun nousee joillakin herättäjäjuhlilla korostetusti esiin ja pakottaa rehellisyyden nimissä itsekseen toteamaan, ei, en kuulu noihin joten milloin herännäisyys muuttuu tai muuntuu " kulttuurikristillisyydeksi" en voi olla siinä kovin mukana. Sikäli, etten pidä koko tavasta. Toisaalta niin lienee että jos ne kaikki sukuseurat kokoontuisivat toisella ajalla, mahtaisi juhlille tulijoiden väki vähetä. Ihan hyvä siis tai samantekevää. Monesti mietin ääneeni täälläkin, milloin "körttisyys". saa siis ohittaa "kristittynä" elämisen?
-
Kutsun itse itseäni körttiläiseksi. Ei se sen kummenpaa ole.
-
Herännäisyys, körttiläisyys on kirkon herätysliike joka vetää puoleensa ketä sitten vetääkin. Sisäisen kaipuu saa täyttymyksen, ja kaikki on vapaaehtoista.
Opin näkemyksistä on omalla kohdallani kysymys, kuten Jumalan armon ymmärtäminen yksin Kristuksen tekona.
Minä itse, se monille enimmäinen ja tärkein, jolla kaikki mitataan on pelkkä syntisäkki. Vain Kristuksen veri sen säkin puhdistaa. Likaisena ei ole hyvä olla kauan.
Tämä seppä kirkasti Paavolle, ja Paavo ja Pohjanmaan papit seuraajineen meille, minullekin.
-
Kristinuskossa tämän tulisi olla perussisältö, ja lopulta jokainen herätysliike on syntynyt tästä oivalluksesta. Lystikästä kyllä evankelisuus Suomessa lähti armon oivaltamisesta, ja oivaltajana oli körttiperheen poika Pohjanmaalta.
Kullakin liikkeellä on ilmeisesti oma kehityskaarensa. Se lähtee armon ymmärtämisestä ja hetken kuluttua sisältää ihmisten toisilleen asettamia vaatimuksia. Samoin tietysti omaa kulttuurin luomista ja välillä paljon muuta ja monipuolisempaa kuin uskonkysymyksiä. Kenties se tässä vaiheessa on tarpeeksi maallistunut päästäkseen ihmiset herätysliikektistillisyyden intomielestä, mutta siihen tavallisesti sidotuista vaatimuksista.
Siitä vain ei tahdota päästä eteenpäin, että jaksettaisiin armahtaa niitä toisia.
"Viidesläisyys". ei ole Suomen kirkon herätysliike, sen juuret ovat muualla.
-
Kullakin liikkeellä on ilmeisesti oma kehityskaarensa. Se lähtee armon ymmärtämisestä ja hetken kuluttua sisältää ihmisten toisilleen asettamia vaatimuksia. S
Kristinuskon kohdalla ongelma on siinä, että vapahtajamme Jeesus ei itse asiassa koskaan perustanut kirkkoa oppinsa ympärille. Sen tekivät hänen oppinsa seuraajat taivaaseen astumisen jälkeen, jolloin sen yhteyteen lisättiin maallisen tulkinnan varassa makaavia säädöksiä joita Jeesus itse ei seuraajilleen asettanut.
Kun Lutter erkani Katolisen emokirkon piiristä, myöskään hänellä ei ollut tarkoituksena perustaa uutta kirkkokuntaa vaan protestanttisuus oli nimenomaan määreellisen kantaterminsä mukaisesti protestia vallitsevaa tilannetta ja tulkintoja vastaan kuten anekauppa.
Kuitenkin seuraajilla oli tarve määritellä itsensä hänen opetuksensa kautta ja syntyi siis Luterilaisuus.
Jokainen liike ja jokainen kirkkokunta on pohjimmiltaan teorioita ja ajatuksia joilla pyritään kohti oman liikkeen perustajan oivalluksia. Tässä kuitenkin unohtuu helposti, että pelkkä lauman mukana seuraaminen on harvoin ollut uudistajien tarkoituksena.
Itse asiassa he ovat aina kulkeneet ennemminkin omia polkujaan kuin pyrkineet johonkin tilaan missä sulaudutaan huomaamattomaksi osaksi massaa.
-
Ihanan selkeää tekstiä jonka voi oppimatonkin allekirjoittaa.
Kuuluminen ryhmään antaa enemmän vaikka olisikin itsenäisesti ajatteleva. Ryhmään voi kuulua vaikka olisi omia näkemyksiä.
-
Kristinuskon kohdalla ongelma on siinä, että vapahtajamme Jeesus ei itse asiassa koskaan perustanut kirkkoa oppinsa ympärille. Sen tekivät hänen oppinsa seuraajat taivaaseen astumisen jälkeen, jolloin sen yhteyteen lisättiin maallisen tulkinnan varassa makaavia säädöksiä joita Jeesus itse ei seuraajilleen asettanut.
Kun Lutter erkani Katolisen emokirkon piiristä, myöskään hänellä ei ollut tarkoituksena perustaa uutta kirkkokuntaa vaan protestanttisuus oli nimenomaan määreellisen kantaterminsä mukaisesti protestia vallitsevaa tilannetta ja tulkintoja vastaan kuten anekauppa.
Kuitenkin seuraajilla oli tarve määritellä itsensä hänen opetuksensa kautta ja syntyi siis Luterilaisuus.
Jokainen liike ja jokainen kirkkokunta on pohjimmiltaan teorioita ja ajatuksia joilla pyritään kohti oman liikkeen perustajan oivalluksia. Tässä kuitenkin unohtuu helposti, että pelkkä lauman mukana seuraaminen on harvoin ollut uudistajien tarkoituksena.
Itse asiassa he ovat aina kulkeneet ennemminkin omia polkujaan kuin pyrkineet johonkin tilaan missä sulaudutaan huomaamattomaksi osaksi massaa.
Jospa körtit on vain protestantteja.
Varsinkin nyt, kun luterilaisuus elää vahvassa murroksessa ja muuttuu monilta tavoin pappeuden ja vihkimisen myötä.
Ei luterilainen pelkästään protestantti.
Vähän kuin muslimit ei tykkää, että kutsutaan muhamedilaisiksi, vaan muslimeiksi.
Itte kun mietin luterilaisuuden murrosta, niin vaikka siinä on paljon hyvää, niin ehkä pelkkä protestanttisuus sopisi mulle paremmin.
Toi sitoutuminen luterilaisuuteen ja samalla sen oppeihin on joskus rasittavaa, no onneksi enole siellä opeista ja painotuksista vastaavana ja muuttelevana ja käymässä oppisuuntauksista riitaa, se ois raskasta.
Zemppiä vaan kaikille, kun siellä taistelevat muutosten ja vanhassa pysymisen kanssa.
Riidelkää, mutta älkää aivan toisianne lyökö liiaksi.
-
minusta parhaan ja körtimmän puheen piti Vantaan kaupunginjohtaja.
Totta töriset.
Ja kaikkein epäkorttiläisimmän puheen piti se ulkomaalinen puhuja, joka kehoitti ihmisiä heräämään. Tarkoitti ymmärtääkseni hnegellitä heräämistä.
Ei tuollaista puhetta suomalaisten körttiläisten suusta taida paljoa nykyään kuullakaan.
Körttiläisyys on ymmärtääkseni ollutkin joskus herätysliike.
-
Totta töriset.
Ja kaikkein epäkorttiläisimmän puheen piti se ulkomaalinen puhuja, joka kehoitti ihmisiä heräämään. Tarkoitti ymmärtääkseni hnegellitä heräämistä.
Ei tuollaista puhetta suomalaisten körttiläisten suusta taida paljoa nykyään kuullakaan.
Körttiläisyys on ymmärtääkseni ollutkin joskus herätysliike.
Totta töriset.
Ihmettelin sitä mamun puhetta.
Ilmeisesti hänet oli valittu kiintiönä, että pitää meilläkin olla pakolainen puhumassa, vaikka puhe nyt sitten oli mitä olikin.
Ilmeisesti se körttiherätys on kuitenkin ollut aivan erilaista, niin lähtö kuin muistakin kohdista.
Telppäs tai Tylppäs tai jossain pellolla kuitenkin oli tullut taivaasta puhallus ja ihmiset saivat hengellisen kokemuksen.
Ei niin kuin nykyään on, että pitää jonkun paasata ja pelotella helvetillä ja muuten vaatia ihmisiä tekemään sitä ja tätä ja sitten on herätys.
Körttien herätysliike kun lukee Paavon kirjeitä ja muuta lähdeaineistoa on enempi ollut Paavon puheita heikonuskon puollusteluista ja ns,karismaatikkojen ja hurmahenkisten varoittelua.
En sit tiiä, ei toi historia ole niin hallussa.
-
Tuokin lienee varsin totta, Paavo piti kiinni rauhallisesta menosta verrattuna Telppäsniittyyn. Se " pieni usko" mahtoiko se merkitä ihan samaa, kuin meille äkkiä?
Me vertailemme niihin liikkeisiin joissa ihmisen vastuu pelastuksesta on suuuuuuuri, ja aivan muuta kuin jokin " minä naulat teroitin, joilla löin sun ristihin" . Ehken ajattelemme pyhityksen portaita, ihmisille asetettuja vaatimuksia jos mistä vapaantahdonratkaisuista, mutta eikö, kertokaa nyt, Paavo kamppaillut sen eteen ettei liikkeestä juuri Telppäsniityn tapahtumien tähden kehkeytyisi hurmosliikettä suurin tuntein, joita tavoitellaan ja joista keuhkotaan kunnes väsytään ja kaikki kyllästyvät.
Ne ovat hieman eri asioita. Paavo Ruotsalainen aivan varmasti oli hengellisesti herännyt mies etsimisen tuskineen, ja sepän sanat yhdestä joka puuttuu, eikö tämä " Kristuksen sisällinen tunto" merkitse lopulta vain tätä, jotta kristinuskosta tulee elävää, merkityksellistä todellisuutta, suhde Jumalaan kullekin tärkeäksi? On nimittäin kirkkokuntiakin joissa sanotaan että tuollainen oma usko on suuri synti ja ylpeyttä, kirkkoon voit olla yhteydessä et Jumalaan? Kyllä voin kertoa kuka ja missä, mutten mielelläni juuri tässä.
" Pieni usko" " Pieni paikka" olisiko se merkinnyt hieman hurmioituneen kokemuksellisuuden ja suurten elämysten välttelyä? Siis silloin.
Nyt ei taideta enää ajatella juuri samoin? Arka usko sun muu on alkanut kaihtaa tuota heräämistäkin? Ei suinkaan se ihmisen vaade voi olla, vaan lahja Jumalalta? Kyllä minä sinut muistan, sinua kuulen, kämmenteni maloon olen sinut piirtänyt, myös yksittäisen ihmisen, kuka vain uskaltaa tämän omistaa itselleen?
-
Totta töriset.
Ihmettelin sitä mamun puhetta.
Ilmeisesti hänet oli valittu kiintiönä, että pitää meilläkin olla pakolainen puhumassa, vaikka puhe nyt sitten oli mitä olikin.
Ilmeisesti se körttiherätys on kuitenkin ollut aivan erilaista, niin lähtö kuin muistakin kohdista.
Telppäs tai Tylppäs tai jossain pellolla kuitenkin oli tullut taivaasta puhallus ja ihmiset saivat hengellisen kokemuksen.
Ei niin kuin nykyään on, että pitää jonkun paasata ja pelotella helvetillä ja muuten vaatia ihmisiä tekemään sitä ja tätä ja sitten on herätys.
Körttien herätysliike kun lukee Paavon kirjeitä ja muuta lähdeaineistoa on enempi ollut Paavon puheita heikonuskon puollusteluista ja ns,karismaatikkojen ja hurmahenkisten varoittelua.
En sit tiiä, ei toi historia ole niin hallussa.
Tuota luettuani otin ja käväisin taas lukemassa Paavo Ruotsalaisen kirjeitä;
https://www.google.fi/webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=paavo+Ruotsalaisen+kirjeet
Ostin myös Vantaan Juhlilla kirjeet kirjaksi koottuna. Herättäjäyhdistys 1986 kustanne.
Näistä löytyy kirkkaana Paavon ajatukset ' villihengistä' .
Esimerkki kirjan 1. kirjeestä:
...Minulla on ollut paljon tekemistä niiden kielillä puhujain ja hourauksissa olijoin kanssa; vaan minä olen kuitenki huokiasti voittanut, ettei tule niistä meidän puolelle vaaraa.
2. kirjeessä:
... Minä olen saanut mielen ihastuksella kuulla teidän lähetyskirjoistanne, jotka ovat Kuopion kaupungin kristityille tulleet, että te jo olette ne villihenget oppineet vääräksi tuntemaan... ( tätä seutaa kolmen kohdan perustelu miksi sen kaltainen oppi ei kanna oikiaa hedelmää )
---
Kirjapajan kirjeet ja HY;n kirja eroavat jonkin verran teksteiltään, mutta sisältö lienee sama.
-
Jotenkin näen sen, että herätyskristillisyydessä on sellainen vaara, että jotenkin siitä kokemuksesta tulee joku mittari ja sitä vaaditaan sitten muiltakin.
Siis herätyskristillisyyden hengellistä kokemusta.
Jos sellaista aina vaan tavoitellaan ja sellaisia kokemuksia markkinoidaan, niin millaista uskonnollista elämää sellainen on ?
Ei ainakaan kovin levolliselta vaikuta.
Herännäisyys tänään on aika kivalla tolalla, jos multa kysyttäisiin.
Kaikissa muissa porukoissa vain riidellään ja petytään ja ties mitä.
No kyllä körttienkin parissa sitä on, mutta ei samassa mittakaavassa.
-
Jotenkin näen sen, että herätyskristillisyydessä on sellainen vaara, että jotenkin siitä kokemuksesta tulee joku mittari ja sitä vaaditaan sitten muiltakin.
Siis herätyskristillisyyden hengellistä kokemusta.
Jos sellaista aina vaan tavoitellaan ja sellaisia kokemuksia markkinoidaan, niin millaista uskonnollista elämää sellainen on ?
Ei ainakaan kovin levolliselta vaikuta.
Herännäisyys tänään on aika kivalla tolalla, jos multa kysyttäisiin.
Kaikissa muissa porukoissa vain riidellään ja petytään ja ties mitä.
No kyllä körttienkin parissa sitä on, mutta ei samassa mittakaavassa.
Jokaisen liikkeen sisällä myös riidellään koska ihmiset ovat vajavaisia ja rajoittuneita, ei meidän tarvitse mennä tätä pientä keskusteluryhmää kauemmaksi.
Elämykset, kokemukset, suuret tunteet. Ajattelen, ettei minulla ole oikeutta kieltää niitä keneltäkään. Olen pahoillani jos olen niistä joskus napauttanut, oman herransa edessähän jokainen seisoo tai kaatuu.
Se mitä opetetaan tavoittelemisen arvoiseksi on eri juttu. Kaikkea sellaista, mihin vajavainen ihmisymmärrys ei riitä, on käsitettävästi myös vaikeata pukea sanoiksi. Jokin hahmotelma on sekin yritys kuvata "sielullinen" ja " hengellinen" kokoontuminen, sisäinen elämä ja arvokkaaksi nähty. Takuulla jokainen on nämä kuullut, mutta kun nyt mietin. Sanat eivät kuvaa osuvasti ehkä mitään, mutta niitä tarvitaan ymmärryksen etsinnässä.
------------------
"Sielullinen" kristinusko perustuu tunne-elämän kiihottamiseen. Sellaiisesta ajattelin joskus äärimmäisyyksiä nähdessäni että ihminen tarvitsee ja kaipaa rauhoittumista enemmän, apua sisäisen levon löytämiselle kuin tunteiden liikuttelulle. Kuitenkaan tämä ei voi olla koko totuus. Ajattelen ihmissuhteita, liittyyhän niihinkin tunteita. Kuinka siis siihen, mitä koemme Jumalan edessä ei liittyisi? Ei tunne-elämää saa kieltää eikä voimakkaasti kokevaa tuomita --- jos kohta ei sellaistakaan, joka ikävöi syvästi juuri sitä tunteiden hyrskyn tyyntymistä omassa mielessään. Sehän saattaa elämän mittaan vaihdellakin.
-------------------
Herättäjän toiminnasta puuttuvat hallelujahuudot ja "aamenet" kesken seurojen. Ei kohoteta käsiä, ennemmin polvistutaan kerta vuodessa. Ei tulla tiedustelemaan onko sisar uskomassa eikä tarvitse piinaantua selvittämällä kellonlyönnilleen uskoontuloansa. Ei " todisteta" omaelämäkerrallisin katkelmin kuinka Jeesus kutsui " vaikka ei siihen mitään tunteita liittynyt" . Tämähän on tuttua ja tämän tähden mukaantulon kynnys on kai useimpien kokemuksrn mukaan tosi matala.
------------------
Sitä toisinaan ajattelen tietääkö kukaan tästä mitään. Mehän emme kerro? Siis siitä, että pääsylippua ei edellytetä, sitä uskossaoloa eikä kimppuun käydä. Tosinhan sain köniini tehokkaasti kun ns. yritin, " saat kuule pitää körttisi saat uskoa etten lähde mihinkään" tuli tekstiviestinä.
Syyttelen kyllä toisia " hyvää päivää - kirvesvartta" vastauksista, mutta mikäs vastaus tuo oli, kun kysytään, auttaaks toi usko sua jotenkin ja vastaan että lähdes kaveriksi Herättäjäjuhlille, enkö minä loukannut, ties kuinka syvästi siinä ensin? Eikö tuo ihminen ollut muuta vailla? Kuuntelijaa? Mihin sinä ajattelet noin tarkemmin sitä apua saatavan? Minkähän aran ja epäröivän etsinnän tallasin, ja tuo toinen haki vain sanoja? Näistä on riivatun vaikeata puhua. Muutapas uudenvärisen hetätysliikkeen tai vaikka erikielisen aktiivisen seurakuntaelämän alueelle, sinä jo käytät väärää ilmausta ja köniin tulee. Tein itse siis tasan saman virheen, varmasti.
------------------
Hyvää on, entä kyky jakaa. Tällä hetkellä askarruttaa vähän onko kykyä kertoa tai edes vastata kyselijälle, kykyä kuunnella ja selittää, että mikäli kaipaat turvallisen ympäristön perehtyä kristinuskoon niin tuonne voisi tulla vilkaisemaan.
Muuan seuroissa nuori nainen kertoi kuinka vastasi, kun kysyttiin onko tämä herätysliike. Ei, vaan seuraliike. Ymmärsiköhän kysyjä tuota vastausta? Tällä joukolla on oma slanginsa joka ei yleiskielellä yrittävälle tasan hetikään avaudu. Se on mielestäni ongelmallista.
----------------
Tänään mietin, mikä siinä " heräämisessä" on jo lähes. vaarallista. Poliittisesta havahtumisesta käytetään sanantapaista nimitystä, " valveutuminen" . Tietysti kummankin takaa saattaa löytyä silkkaa aivopesua, mutta myös siihen havahtumista, tämä on jotakin joka koskee minua. En osaa sanoa kuinka he " kuulevat ellei ole julistajaa" .
En osaa nähdä itseäni kadulla jakelemassa traktaatteja. Aina voi puhua ihmisistä Jumalalle jos on hukassa, kuinka siis puhua Jumalasta ihmisille viisaasti. Vai ajatellako ettei se minulle kuulu, opetusvirkaan kutsutut ovat erikseen.
Hätäisesti uskaltaa Raamattuun viitata, sitä mietin. Ei sen tarvitse hurki iseen mennä, joka hutkii, hutkii sitten Siionin Virsillä koska tykkää hutkia. Mitä eroa?
---------------------
No, joskus tulee näitä miettimispäiviä. Koettakaatten kestää. :kahvi:
Itse pidän siitä että saan olla koko lailla rauhassa. Ei herännäisyyden kesken hyökätä
-
Sepolle ajatus: Mainitsit, että herännäisyys on vähäriitaisin ryhmä ja muualla riidellään. Itse liikun viidesläisten parissa. Ollut noin 7 vuotta. En muista tuolta ajalta yhtään riitaa kuulleeni. En varsinkaan lehdistön kautta. Lehdistössä tosin on mainittu erimielisyyksistä körttiläisten kesken.
Mieleeni tuli, että voi sittenkin olla, että on ollut viitteitä jostain sellaisesta, että aina yhteiselo ei ole auvoista viidesläisissäkään, mutta en ole näistä viitteistä varma.
Näyttää minusta siis siltä, että jos jossain riidellään, niin ei viidesläisissä.
Sen verran paljon olen Olavi Peltolan saarnoja netissä kuunnellut. että ruusuinen kuva vähäriitaisesta ihmisryhmästä on karissut jossain määrin pois.
Sellaista ei ole olemassa.
Väitän, että riitaisuuden määrä on suoraan verrannollinen ryhmän kokoon eikä edes uskovaisuus kuvitellun nöyryyden siivittämänä tätä asiaa muuta. Uskovaisuus ja kuviteltu nöyryys liian usein sokaisee ihmisen.
Historiasta kyllä löytyy julkisempaa riitaa myös viidesläisten parissa.
-
Sepolle ajatus: Mainitsit, että herännäisyys on vähäriitaisin ryhmä ja muualla riidellään. Itse liikun viidesläisten parissa. Ollut noin 7 vuotta. En muista tuolta ajalta yhtään riitaa kuulleeni. En varsinkaan lehdistön kautta. Lehdistössä tosin on mainittu erimielisyyksistä körttiläisten kesken.
Mieleeni tuli, että voi sittenkin olla, että on ollut viitteitä jostain sellaisesta, että aina yhteiselo ei ole auvoista viidesläisissäkään, mutta en ole näistä viitteistä varma.
Näyttää minusta siis siltä, että jos jossain riidellään, niin ei viidesläisissä.
Sen verran paljon olen Olavi Peltolan saarnoja netissä kuunnellut. että ruusuinen kuva vähäriitaisesta ihmisryhmästä on karissut jossain määrin pois.
Sellaista ei ole olemassa.
Väitän, että riitaisuuden määrä on suoraan verrannollinen ryhmän kokoon eikä edes uskovaisuus kuvitellun nöyryyden siivittämänä tätä asiaa muuta. Uskovaisuus ja kuviteltu nöyryys liian usein sokaisee ihmisen.
Historiasta kyllä löytyy julkisempaa riitaa myös viidesläisten parissa.
Näin ajattelen, joskin olen nähnyt jo neljän naisen tiimin saavan aikaan semmoisen tappelun, että pelollani otin virkaeron. Väärin meni, olisi pitänyt sanoa ettei minun tiimissäni tapella ja koska tiesin tyytymättömän, olisi pitänyt uskaltaa sanoa, tules juttelemaan kahden kesken. Olisi pitänyt ja olisi pitänyt. Koko aikuiselämäni näyttäytyy välillä yhtenä lähtemään lätkimisen historiana. Totuus kai on toinen, pelkäsin niitä aggressiivisia naisia sillä ei ole myrkyllisempää olentoa. " The only way to win with a toxic person is no to play". Mutta etten edes yrittänyt. Kai ensimmäinen kerta säikäytti liian pahoin.
Missä kaksi tai kolme on koolla, saadaan tappelu aikaan ja varsin usein vaikuttaa että itse persoonallinen paha siinä on neljäntenä, siinä mielessä vain ja ainoastaan yhdessä pikku yksityiskohdassa olen toista mieltä, siis tuo ryhmän koko näyttäytyy näin. Isompi joukko ehken saa aikaan virallisen näköistä riitaa, uusia yhdistyksiä ja erillisseuroja mutta myös pehmittää koska reunoille osuu usein joku joka toivoo suuresti ja syvästi sopua, ymmärrystä ja rauhaa.
On hyvä että tänne aktiivisesti kirjoittaa muualla liikkunut, kuten nyt Karjalaisen Kyösti. Kai hän näkee, miten asiat nyt ovat. Oman ryhmän sisäpuolella asiat näyttävät toisinaan sellaiseltakin, että se " paha" joka olisi syytä käsitellä peilin edessä, ja minä korjaan Jumalan edessä, sieltä siihen apu tulee vaikka peili on hyvä alkuun, se jo yksilötasolla nähdään sijoittuvan muualle. Eihän tämä körttisten väki nyt milään enkeljoukko ole. Tavallista äksyä ja riitelevää, loukkaantuvaa kateellista ja paljossa puuttuvaista koolle tullutta väkeä. Turvallista on jos kukin todestans suuntaa katseensa Kristukseen, ei tämän ihmeellisemmin vieressänsä veisaavaan, mutta kai tämän nyt saa sanoa.
Joskus kyselen itsekseni sekö se on se parannus että ryömitään korkkimaton alle kiljumaan, olen nöyrä olen nöyrä kattokaa miten minä olen nöyrä ja kattokaa kattokaa miten minä olen alhaalla. Sitä se " alla armopöydän" pikkuisen edustaa. Voisiko parannusta tehdä suhteessa lähimmäisiin? Tuskin Jumala meiltä hyvyyksiä tarvitsee, eikö Hänellä jo ne kaikki ole?
-
Niin ja lisäänpä vielä ettei sitä kahden ja kolmen ryhmää varjele sekään, että ollaan koolle saavuttu herramme Kristuksen nimeen. Se näyttää meiltä ihmisiltä unohtuvan koolla olomme aikana, surullista kyllä.
Vähemmän suuri asia mutta paljon nyt mielessäni ollut oli tuo, etteihän kaupunki palkkaa maksanut, jos koolle tulimme tikaria hioen ja myrkkyjä sekoitellen, että nyt minä kyllä ja minä kyllä nyt. Kauhistusta millaisia mekkaloita! Ja oletettiin että hoidetaan potilaita. Joskus minä kirjoitan tästä tiatopualisemman teoksen, tulkoon siitä se Karkuunjuosseen Kertomuksia, tosielämän tapauksia. :003:. Siis jos sitäkään ei muisteta, että tänne tultiin töihin niin kuinka sitten, että Jumalan silmä meitä katselee? Työnantajasta on konkreettinen käsitys, Jumalasta oikeastaan ei. Siispä siitä voidaankin aloittaa että mikä Jumala, mitä se lupasi ja mitä se vaatikaan. Meillä on kai taipumus pysähtyä sinne Paratiisin porteille kinastelemaan kenen syytä, että tässä nyt ollaan.
Nämä nyt on tämmöisiä mietteitä vaan.
-
Kutsun itse itseäni körttiläiseksi. Ei se sen kummenpaa ole.
:icon_wink:
-
Miksei. Mietin itsekin, tunnen oikeastaan vain Siikkarit, koetan kyllä etsiä sen kirkon jossa vietettäisiin juuri Herättäjän kirkkopyhää osittain koska messun jälkeen on seurat, muistan hyvällä sen talven jona pk-seudulla voi kulkea pitkin poikin juuri niissä, menen mielelläni seuroihiN muutenkin. Toisten ihmisten mielipiteitä ei tarvitsisi ottaa niin säikysti itseensä.
Vähänhän selviönä lukioaikaan kutsuin itse itseäni " uskovaiseksi" , koska se oli seudullinen tapa ilmaista, kristinuskolla on minulle suuri sisäinen merkitys.
Väljästi ajatellen jutun ei tarvitsisi olla tuota kummempi. Mitä tämä itselleni merkitsee, jos muut haluavat erikseen jaotella syntymäkörttejä kantakirjakörttejä " myöhemmin junasn nousseita"? Ihannoivat Savo-Karjalan ja Pohjanmaan talonpoikaissukuja? Miettivät ovatko " arvollisia" kantamaan körttipukua? Totta, itse säikähdin tällaista. Tämä muistuttaa siitä vetäytymisestä: Jumala, minä en enää jaksa olla " uskovainen", minä en vain pysty siihen.
-
Keskustelu lainattu viestiketjusta: Sairauteni 4.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4362.75
Muutaman proosan kirjoitan ja sitten suljen oven ja vielä takalukkoon.
Tämä päätös on tehtävä nyt eikä huomenna, muuten tässä ”sairastuu” todella pahasti. Haluan säilyttää edes jonkinlaisen ”mielenterveydellisen” tilan.
Niin kuin kirjoitin viestissäni että muutaman proosan kirjoitan, ennen kuin ovi sulkeutuu.
Niin tässä vielä yksi vastaus
Keskustelu lainattu viestiketjusta: Sairauteni 4.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4362.75
Et näköjään pystynyt lähtemään, vaan piti vielä tulla etsimään pelastusta. Täältä se löytyy kun taas olet tarpeessa. Umpinaisuus pahentaa sairautta ei avonaisuus.
Pitkään on kengässä hiertänyt minua nykymuodossa oleva herännäisyys sekä körttiläisyys.
Ei auttanut virret, ei seurat eikä juhlat ei siis mikään.
Kunnes sain vastauksen seurakuntalaisena osallistua Turun Kirkkopäiville 19 – 21.5.2017
Eli kun sain kuunnella eri paneelikeskusteluja aloin saaman aivan toisenlaista kulmaa evl.kirkkoon.
Yksi paneelikeskustelu oli erityisesti minun osallistuttava ja se oli: Mitä kuuluu Herätysliikkeille?
Keskustelusta jäi negatiivinen vaikutelma.
Janosin kumminkin lisää tieto etten tekisi liian nopeaa päätöstä tämän päivän herännäisyyteen.
Ne kysymykset mihin halusin tarkennusta, löytyivät Logomon käytävillä.
Joten nyt ei enää hierrä, minä olen vapaa herännäisyyden kahleista.
En tiedä kuka on Seppos joka kommentoi viestiäni minulle, nimimerkki vai ylläpitäjä.
Siinäpä arvoitus joka ei ole koskaan ratkennut minulle vuosien saatossa. Kunnes …
Jätä teille lukijat tässä kohtaa ilmaan leijumaan sanat, toivon että ymmärrätte.
Lopuksi jos haluatte jälki käteen tutustua Turun Kirkkopäivien 19.5 -21.5.2017 ohjelmaan, niin tässä sivuston osoite: https://www.kirkkopaivat.fi/
ps. En usko että mikään eikä missään keskustelu palstalla saa vastauksia kristillisiin / uskon pelastukseen. Vaikka tämä foorumi siihen tuntuu uskovan.
-
En usko että mikään eikä missään keskustelu palstalla saa vastauksia kristillisiin / uskon pelastukseen. Vaikka tämä foorumi siihen tuntuu uskovan.
Mahdammeko sentään uskoa siihen, että vastaus pelastukseen löytyisi tältä foorumilta? Voimme toki kertoa toisillemme, mistä itsekukin on sen löytänyt. Jollekin se on voinut kirkastua jo lapsuudenkodissa tai pyhäkoulussa. Joku on saanut vastauksen rippikoulussa. Jollekin on kristillinen puhe ollut vuosikausia käsittämätöntä sanahelinää, kunnes se on saanut merkityksen ehkä vasta keski-iässä tai vanhuudessa. Olisihan se hienoa, jos Pyhä Henki voisi tämän fooruminkin kautta sytyttää uskon. Se ei kuitenkaan olisi tämän keskustelupalstan ansiota vaan Hengen, joka toimii kuten itse tahtoo.
-
Kiitos Pena hyvistä ajatuksistasi jälleen kerran!
Uskon että pelastus tulee yksin Jeesuksen ristin kautta, ja se on meissä Jumalan teko.
Näin yksinkertaisen ihmisen pohdintana, mielipiteenä.
Tämä foorumi on paikka siihen että asioita voi jakaa, lukea, keskustella...
ehkä asioita maan ja taivaan väliltä.
-
Virsihuoneen esittely
https://lankarinvirsihuone.fi/haastattelut/virsihuoneen-esittely/
-
Körttiläisyys eli herännäisyys on tätäkin:
Virsihuoneen esittely
https://lankarinvirsihuone.fi/haastattelut/virsihuoneen-esittely/
Ja tätä: https://lankarinvirsihuone.fi/virsia/
Ja tätä:
https://lankarinvirsihuone.fi/kuvat/nurmolaisia-veisaajia/
ja tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=476rz-JMzWU
Ja tätä:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=382.0
Myös tätä:
https://yle.fi/uutiset/3-10783708
Lopuksi tältä paikalta
nimenomaan tätä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4m%C3%A4n_tarkoitus
-
On lisättävä ^ :
https://www.youtube.com/watch?v=h4PEVod4cp4
Ja lopetettava tärkeimpään:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seurat#Seurat_her%C3%A4nn%C3%A4isyydess%C3%A4
-
... voi hyvin silloinkin kun voi pahoin.
En ole varmastikaan ainoa, joka odottaa ensi kesän Herättäjäjuhlia Joensuussa. Varmaan itken ensimmäiset seurat läpi - jos Jumala suo.
-
... voi hyvin silloinkin kun voi pahoin.
En ole varmastikaan ainoa, joka odottaa ensi kesän Herättäjäjuhlia Joensuussa. Varmaan itken ensimmäiset seurat läpi - jos Jumala suo.
Vaikka körtit ovat selvästi hylänneet minut, silti sanoisin, että herännäisyys on tänäkin päivänä parasta mitä Suomen uskonnollinen kenttä tarjoaa.
-
Tuli mieleen tässä humalapäissään, että minulla asui entisessä asunnossani, monia ihme tyyppejä naapurineitani. Yhteenä porukaan siellä joku soitteli Siionin virsiä jollain puhallinsoittimellina. Se ei ollut saksofoni eikä trumpetti vaan joku muu. Sitten sain soittajan nimen selville, kun se tuli oveen. Se oli joku nivalalainen körttinimi. Tyyppi oli aikoineen Kareksen Herännen kansan vanhan kötttiläisen nimi lei siellä on kuva yhdestä vanhasta ukosta, jonka nimen alla lukee, että vanhus heränneen kansan alkuajoista. Hän oli sellainen pieni käppärä ukko käyrä piippu suussa. Pitkä körttitukka valui olkapäille, Jakaus tietenkin keskellä. Tällä minun naapurillani oli sama sukunimi eli Tölli. Hän siis oli näitä Nivalan körttiläisiä. Kuvan alla luki myös, että vanhus herännäisyyden alkuajoita, hän oli nuorena ollut Paavo Ruotsalaisen pitämissä seuroissa. Savosta herännäisyys tosiaan levisi Pyhäjärven ja Nivalan kautta Pohjanmaalle. Kolmekymmentä vuotta nilsiäläisten körttiukkojen jälkeen Ruotsalaisen vaikutuksesta. Nivala on vieläkin vanhaa herännäisyyden vaiktutusaluetta.
-
Se ei ollut saksofoni eikä trumpetti vaan joku muu.
Klarinetti (klaneetti) sopisi kuvaan. Se on jokseenkin yleinen kansansoittimenakin.
https://www.youtube.com/watch?v=UHSOR_JcaOA
-
^ Tunnettu myös Seitsemästä veljeksestä:
EERO. Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia.
JUHANI. Ihanata!
TIMO. Soi kuin pää-enkelin pasuuna.
JUHANI. Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii että poro priiskuu. Ihanata!
Ja tästä sitten kehkeytyi ensin se tunnettu pilkkalaulu ja sen päälle tappelu Jukolan ja Toukolan poikien välille. Mutta mitä tarkoittaa "poro priiskuu"?
-
Poro lienee paraatikentän soraa. Priiskuminen on sen lentämistä vaikkapa täyskäännöksiä tehtäessä.
-
Katsoin Kysy-sivulta. Vain yksi vastaus on priiskuu sanalle. Se tarkoittanee roiskumista.
Silloin poro ei tarkoittane poro-eläintä, loskaa, rapaa, soraa. Ja onhan kahvin-porotkin. Minulla välillä porot piirkuu kun mittalusikka osuu kahvipussin runaan.
Körtit on kovettuja kahvinjuojija. Muistan kuinka Jaakko Heinimäki pistouvasi Seinäjoen Juhlilla kahvin. En osaa sanoa miksi . :017:
Ei me tunnettu, tiesin rouva-H:n, MP:sen, sillä hän oli Kotilieden toimittaja. Sen jälkeen olen tykännyt Jaakosta !
-
Kuuntelin eilen tv-uutisia mainitaanko siellä mitään herättäjäjuhlista. Olihan siellä päässyt herättäjäyhdistyksen nokkamies ääneen. Taisi vaan monelta körttiläiseltä mennä yöunet sen kuultuaan. Vaikka herännäisyys onkin suvaitsava kansanliike, se ei tarkoita sitä että synnistä tehdään hyväksyttävä.
Herännäisyys on tänään luterilaisen kirkon ultraliberaali siipiveikko, jossa synnistä tehdään hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa. :icon_xmaslol:
-
Herännäisyys on tänään luterilaisen kirkon ultraliberaali siipiveikko, jossa synnistä tehdään hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa.
Mitä synti on? Kaivetaanpa esiin vanha kunnon Kristinoppi: Synti on sydämen luopumista Jumalasta.
Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on aistillisuutta. Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on ylpeyttä.
Synnissä on aina epäuskoa. Lopulta epäusko johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle tulevan kunnian. En ole huomannut herännäisyyden hyväksyvän saati kannustavan näitä.
-
Tuli mieleen tässä humalapäissään, että minulla asui entisessä asunnossani, monia ihme tyyppejä naapurineitani. Yhteenä porukaan siellä joku soitteli Siionin virsiä jollain puhallinsoittimellina. Se ei ollut saksofoni eikä trumpetti vaan joku muu. Sitten sain soittajan nimen selville, kun se tuli oveen. Se oli joku nivalalainen körttinimi. Tyyppi oli aikoineen Kareksen Herännen kansan vanhan kötttiläisen nimi lei siellä on kuva yhdestä vanhasta ukosta, jonka nimen alla lukee, että vanhus heränneen kansan alkuajoista. Hän oli sellainen pieni käppärä ukko käyrä piippu suussa. Pitkä körttitukka valui olkapäille, Jakaus tietenkin keskellä. Tällä minun naapurillani oli sama sukunimi eli Tölli. Hän siis oli näitä Nivalan körttiläisiä. Kuvan alla luki myös, että vanhus herännäisyyden alkuajoita, hän oli nuorena ollut Paavo Ruotsalaisen pitämissä seuroissa. Savosta herännäisyys tosiaan levisi Pyhäjärven ja Nivalan kautta Pohjanmaalle. Kolmekymmentä vuotta nilsiäläisten körttiukkojen jälkeen Ruotsalaisen vaikutuksesta. Nivala on vieläkin vanhaa herännäisyyden vaiktutusaluetta.
Paavo Ruotsalainen ja Nivalassa pappina ollut Nils Gustav Malmberg - joka siirtyi myöhemmin papiksi Lapualle - löivät kättä ja tunnustivat toisensa. Se oli näihin päiviin asti kantanut kädenpuristus. Vuosi oli muistaakseni - ns. ulkomuistista. 1834. :kahvi:
-
Körttiläisestä herännäisyydestä en tiedä muuta kuin että se on täyres latingis.*)
Joensuuhun on meno kesällä. Hotelli Kimmelistä olen varannut majoituksen torstaista maanantaihin. Vaikka Juhlat alkavat perjantaina ja loppuvat sunnuntaina, ihan vain fiilistelymielessä uattelin, jotta koska tässä on näeden Juhliin kanssa ollu taokoo, ni otetaan vahinkoa vähän takasin.
Suap nähä kuinka käy, kun majoitustoimiston luukut aukeavat ensi vuoden puolella. Nimittäin vaimoa hirvittää hinta. Minä tuas oon sitä mieltä, että mitäpä ei hyvästä maksais. Totuuden hetki koittaa Juhlien (Tässähän alkaa tulla kuuma. Pitää vähentää vaatetta.) Juhlatoimikunnan majoitusvarausten mahdollistuessa, mitä kautta kustannukset ovat murto-osa. Kestääkö miehellä kantti? Kuinka paljon puoliso on siinä vaihessa tullut vastaan ja kuinka paljon minä? Aika näyttää. Maaliskuuhun on vielä kolmisen kuukautta. Tällä mennään.
Olis kommeeta asustella uudistetussa Kimmelissä lähellä juhlakenttää. Siitä vaan tepsutella veisoomaan uamuvirttä Juhlakentällä. Myös kova valinnan paikka on, syödäkö aamiainen hotellin hintaan sisältyvänä hotellissa vaiko Jumalan Taivaan alla ystävien kanssa Luojan aamuauringon lämmittäessä katsellen ystäväkansaa ja mahdollisesti rupatellen vierustovereiden kanssa ja lusikoiden väskynäsopalla höystettyä riisryynpuuroo ja hörpätä kaffet ja syödä munkki (elekee hättääntyä, katolissiskot ja -veljet!).
*)Aamun ensisäteiden valaistessa innosta punehtuneiden kamaristien juonteisia ja kamaritarten sametinpehmeitä kasvoja pihaan törmäsi joukko Suomen Sodan sotureita. He asettuivat riviin pihamaalle. Johtava krenatööri huusi heille: "Missä moomma?!" Eskaaderi vastasi, notta pirtin klasit helisi: "Moomma täyres latinkis!"
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=194.30
-
Toivon, ja uskonkin että niin kauan kuin tämä virsi soi körttiseuroissa ja kirkossa luetaan Isämeidän rukous ja Herran siunaus, herännäisyyden henki ei pihise, vaan henki kulkee täysin palkein:
https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY
SV 5 Sun armoasi anomaan
1. Sun armoasi anomaan
ja näkemättä uskomaan
opeta, Herra väkevin,
näin pyydän mielin hätäisin.
2. Suo rohkeutta, että saan
päällesi heittää kokonaan
puutteeni, suuret syntini
ja sinuun panna toivoni.
3. En kyllin ole köyhtynyt.
Rakkaampi olisitkin nyt,
jos armossasi kasvaisin,
runsaampaa rauhaa nauttisin.
4. Näin köyhänä ja kurjana
ja sokeana, rampana
luoksesi auta tulemaan,
niin että vapahduksen saan.
5. Suo, että aina valvoisin,
lupauksiisi luottaisin.
Veresi synnit pyyhkisi
ja rauhan toisi sieluuni.
6. Nyt heitän kaikki vikani
päällesi, Vapahtajani.
Kun kärsit, kuolit tähteni,
rauhoita omatuntoni.
7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
Sen päällä, niin kuin kallion,
minulla turvapaikka on.
Johan Holmberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
-
Tänään kello 11.00 on Herättäjän kirkkopyhä Lauttasaaren kirkon remontin väistötilassa ja mukaan pääsee niin Herättäjä-yhdistyksen kuin Lauttasaaren seurakunnan sivuilta. Kalle Hiltunen saarnaa jumalapalveluksessa.
-
Virsihuoneen esittely
https://lankarinvirsihuone.fi/haastattelut/virsihuoneen-esittely/