Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pyryharakka - 13.07.11 - klo:23:53
-
Nyt on muutama yö nukuttu Oulun reissun jälkeen ja kasvikirjoja selattu.
Kyllä on pakko myöntää, että Satman oli tässä asiassa oikeassa. Kevättaskuruohoksi se kasvi on todettava.
Minä olen vuosikaudet tai vuosikymmenet katsellut Otavan värikasviota vuodelta 1956. Siinä on piirretyt kuvat, joista osa on tosi kehnoja. Sen kuva kevätkynsimöstä antaa aika erheelisen kuvan.
Tiitiäisellä on yli 900 sivuinen Tammen julkaisema Suuri Pohjolan Kasvio. Sitä on ilo selata.
Minä muuten suuresti iloitsen pihallamme alle setrin korkuisista, pienin kukin kukkivasta punasolmukki.
Kirjan mukaan sen pitäisi olla 5 - 15 cm korkea. Meillä vain on niin kuiva ja karu piha, että solmukkikin on mini kokoa.
-
Minä muuten suuresti iloitsen pihallamme alle setrin korkuisista, pienin kukin kukkivasta punasolmukki.
Setri on iso puu.
-
Sen mustan apilan tahtosin nähdä. Samoin muuten ei ole kauniimpaa juuri, kuin valkea kanerva.
-
Tässä kuva:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta-apila
Näitä oli Kärkölässä koulu-aikoinani. Myös kasviooni keräsin sen. En ole Lahdessa tai Padasjoella nähnyt ja unohdin koko lajin. Kiva seppos jos Kuhmoisissa löytyy.
-
Muistaakseni poimimme 60-luvulla kasvistoihimme musta-apilan Hollolan Kutajoella. Olimme siellä muutamana kesänä juuri kasvienkeruuikäisinä. Me tarkoittaa siis minua siskoineni. Äidin avulla löysimme sieltä vaikka mitä. Suurimpana ihmeenä muistan kurjenkellon mutaation, jonka kukassa oli ainakin tuplasti sakaroita. Oli komea!
-
Lahti-Riihimäki radan varresta löytyi monenlaista Neuvostoliitosta tulevista junista pudokasta. Toisaalta järvien rannoilta kuten Kutajoelta löytyi vielä 1960-luvulla esim. lehdokkia ja Maariankämmekkää.
Täällä Kilpiäisissä on monin paikoin rohtoraunioyrttiä, enimmäkseen vaaleakukkaista. Sitä en ollut nähnyt Kärkölässä. En myöskään rohto-imikkää minkä tapasin ensikerran Padsjoella. Siellä sitä kutsuttiin esikoksi.
-
Lahti-Riihimäki radan varresta löytyi monenlaista Neuvostoliitosta tulevista junista pudokasta. Toisaalta järvien rannoilta kuten Kutajoelta löytyi vielä 1960-luvulla esim. lehdokkia ja Maariankämmekkää.
Täällä Kilpiäisissä on monin paikoin rohtoraunioyrttiä, enimmäkseen vaaleakukkaista. Sitä en ollut nähnyt Kärkölässä. En myöskään rohto-imikkää minkä tapasin ensikerran Padsjoella. Siellä sitä kutsuttiin esikoksi.
Meillä oli tontilla maariankämmekkää ja valkolehdokkia, mutta en ole muutaman vuoteen löytänyt niitä vanhoilta kasvupaikoilta
-
Setri on iso puu.
Mie ku vähän oikasin. Piti kirjoittamani: senttimetrin.
Maariankämmäköistä puheen ollen. Olen nähnyt vain pari kertaa täällä tienpenkalla moisen. Edellisestä havainnosta on vuosia. Se katosi siltä paikalta. Nyt on siitä kohden ojatkin kaivettu uudelleen.
Ilokseni työmatkani varteen nousi pari maariankämmäkän kukkavanaa, jotka huomaa ainakin pyöräillessä. Autolla siitä sujahtaa liian nopeasti ohi.
-
Se musta-apila vasta oli kuvassa hurjan näköinen kasvi! Sellaista kun saisi, levittäisin meidän pihalle, eli jonakin hämäränä yönä mustaan huppariin verhottu olento hiippailisi, kuten toisinaan ennen, jokin juuri tai kylvöspussi mukanaan pitkin poikin pihaa.
-
Se musta-apila vasta oli kuvassa hurjan näköinen kasvi! Sellaista kun saisi, levittäisin meidän pihalle, eli jonakin hämäränä yönä mustaan huppariin verhottu olento hiippailisi, kuten toisinaan ennen, jokin juuri tai kylvöspussi mukanaan pitkin poikin pihaa.
Ei se luonnossa kovin pahalta näytä. Se kun on raukkaparka niin pienikin. Olen vain kerran nähnyt mokoman luonnossa. Se oli silloin kouluikäisenä joskus.
-
Takiaanen on miälenkiintoonen kasvi. Tenavana sitä sanottihin saarimaanpiruksi, eikä sillä muuta nimiä ollukkaan. Tarttuu ku saarimaanpiru tuli kuvaallollisena lausahruksena seleväksi, kun verkkaripuku täynnä saarimaanpiruja peltoja ja ojia kolutes :eusa_angel:. Ehkä kesän kypsyes siämeniksi tämä lapsuuresta tuttu kasvi tarrasi taas miälehen ja piti ottaa siitä selevää. Ei mikään turha kasvi ookkaan. http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/takiainen.htm
-
Taas kiva uusi pohojolaassana, saarimaanpiru l. takiainen. Tuossa linkin teksitissä sanotaan että se on kaksivuotinen tai lyhytikäinen kasvi.
Meidän sisääntulokadun reunassa suuret takiaispehkot ovat kasvaneet samalla paikalla ainakin kymmenen vuotta. Kaupunki ajelee pientareen kerran vuodessa, mutta keväällä siinä on taas uudet versot.
Basso keräsi niitä pirulaisia pitkiin korvakarvoihinsa siinä koipeaan nostaessa. Oli aika homma saada ne korvista pois. Saksia täytyi monesti käyttää.
Kouluaikoina poikien hauskuutena oli heitellä takiaisia tyttönen hiuksiin. Näkyy olovan hyätykasvi.
Mustikat ovat nyt kypsiä ja vaapukat kypsymässä. Herkkutatteja saimme sen verran että pariin rasiaan pakasteeseen ja yhteen ateriaan riitti.
Matin mukaan nämä olivat vasta tiedustelijoita.
Seljapensas on punaisenaan marjoja, samoin pihlajat. Padasjoella, ei täälä kaupungissa . Pitäis tietää vähälumista talavea kansanperinteen mukaan.
-
Äiteeltä kuulin, että Kuartaneella takiaasta nimitettihin tarriaaseksi. Viime vuanna hehkutin Etelä-Pohojanmaan mahtavaa mustikkasatoa, mutta nyt on mariat tyän ja tuskan takana >:(.
-
Äiteeltä kuulin, että Kuartaneella takiaasta nimitettihin tarriaaseksi. Viime vuanna hehkutin Etelä-Pohojanmaan mahtavaa mustikkasatoa, mutta nyt on mariat tyän ja tuskan takana >:(.
Tänä vuonna ne ovat Keski-Pohjanmaalla. Kukinta-ajan olosuhteet määrää kaiken
-
Myivät Plantagenissa parvekekasvihuoneen, sangen edullisen. Onko kukaan yrittänyt saada pelargonioita säilymään talven ylitse hengissä sellaisessa, vai onko se liian kylmä?
-
Kuten tietämättömät yleensä, katsoin Googlesta, jossa neuvottiin pitämään pelakuut pimeässä ja viileässä talven yli. Pakkasta ei saa olla. Tämä oli 'äidilläni on tapana' -tietoa. Mitähän asiantuntijat sanovat?
-
Yläkerran ikkunasta näkyy yksi suuri ukonsieni. Se ei ole vielä aivan auennut joten huomenissa täytyy tarkastaa koko lähitienoo jospa niitä olisi lisää.
Ennen sateita ja pitkää kuivaa jaksoa saimme sieltä jo kolme suurta lakkia.
Tänään leikkasin kaikki malvat ja sormustinkukat ja liljanvarret alas. Ne olivat jo ehtineet siementää ja olivat aika ruman näköisiä. Nyt kukkamaani onkin pelkkää vihreää.
-
Kuten tietämättömät yleensä, katsoin Googlesta, jossa neuvottiin pitämään pelakuut pimeässä ja viileässä talven yli. Pakkasta ei saa olla. Tämä oli 'äidilläni on tapana' -tietoa. Mitähän asiantuntijat sanovat?
Minulla on sama "äiti sanoo että..." käsitys ja äitini sanoikin jotensakin niin.
Siskolle soitin, hän kun pitää talvet kylmässä ulkoeteisessä pelargoniansa, sellaisessa, joillainen hyvin usein on vanhoissa rintamamiestaloissa. Mutta siellä oli "piha täynnä miehen kiinalaisia" tekstiviestin mukaan ja "mahdoton puhua". Jäin siis miettimään mitä tekemistä "miehen kiinalaisilla" on heidän pihassaan lauantai-iltana, mutta aion vielä kysyä häneltä. Onko hänen ulkoeteisensä eli lasiverantansa minkälämpöinen talvella, en koskaan kiinnitä huomiota koska takki riisutaan sisällä? Toiseksi, siinähän on rakennettu suorastaan hyllyt juuri pelargonioita varten?
Kellarissa on täällä yhtä lämmin kuin asunnossa, joskin pimeää. Olisi aika huippua saada vain työntää ne siihen hötiskään.
Kohta koittaa jälleen terassin syyssisustusaika. Ostin menehtyneiden tilalle kaksi suurta tuijaa, siis todella suurta, yli kolmivuotiasta, ne kestävät paremmin kuin nuoret taimet. Nyt osaan jo hoitaa niitä yli kevään, joka on se kriittinen aika. Sisaren tuijat, maassa asuvat, ovat varmaan jo noin kuusimetrisiä.
Näyttää syksyltä, hyvin syksyltä.
-
Onko kuten tulee olla, että jaloruusu on alkanut pudottaa lehtiänsä? Kukat ymmärsin ja hyväksyin, ne putoavat kukittuaan. Hän asuu suurehkossa astiassa, ja saattaa toki olla yksivuotinen kodin koriste. Mutta ennen kuin terassin syyssiivouksessa hän häviää, toiminko oikein, jos heitän surutta roskiin vai herääkö hän henkiin? On mahdollista nostaa vaikka sisätiloihin yli talven.
Entä kuuluuko ruusuja leikata?
Täällä päin ei ole ollut sellaisia halloja että ne olisivat vikuuttaneet sitä. Kohta ihmettelen jälleen, mitä pitäisi hortensiasaaville tehdä.
On syyskukkien aika, asterien ennen kaikkea. Kuukaude kuluttua kehiin kanervaa ja koko värityksestä tummanvihreänvioletti. Tavallaan ihanaa, sitten asetumme viettämään syksyä kynttilänvalossa Dosentin ja Kissan sekä hyvän teen tuoksussa. Amppelien paikan perivät kynttilälyhdyt. Siistiä. Olen äärettömän onnellinen uudesta kynttilälyhtypaikasta.
-
Onko kuten tulee olla, että jaloruusu on alkanut pudottaa lehtiänsä? Kukat ymmärsin ja hyväksyin, ne putoavat kukittuaan. Hän asuu suurehkossa astiassa, ja saattaa toki olla yksivuotinen kodin koriste. Mutta ennen kuin terassin syyssiivouksessa hän häviää, toiminko oikein, jos heitän surutta roskiin vai herääkö hän henkiin? On mahdollista nostaa vaikka sisätiloihin yli talven.
Entä kuuluuko ruusuja leikata?
Täällä päin ei ole ollut sellaisia halloja että ne olisivat vikuuttaneet sitä. Kohta ihmettelen jälleen, mitä pitäisi hortensiasaaville tehdä.
On syyskukkien aika, asterien ennen kaikkea. Kuukaude kuluttua kehiin kanervaa ja koko värityksestä tummanvihreänvioletti. Tavallaan ihanaa, sitten asetumme viettämään syksyä kynttilänvalossa Dosentin ja Kissan ja elollisten ystävien seurassa, sekä hyvän teen tuoksussa. Amppelien paikan perivät kynttilälyhdyt. Siistiä. Olen äärettömän onnellinen uudesta kynttilälyhtypaikasta. Seppos asensi sen.
Tekstin kuului tulla vain yhteen kertaan. :-\
-
Saimme hyvän sienisaaliin. Tatteja on paljon, mutta viime sateiden takia ovat melko toukkaisia. Eivät onnekai kaikki. Rouskut ovat aluillaan.
Tatteja pn pakastimessa nyt yli 40 pussia, n. 0,75 l vetoisia (ilmattuna) ja suolasienta on 2 litraa. Näillä jo me Matin kanssa talven pätjäisimme, mutta on muitakin otajia perheessa, joten ensi viikolla kerta vielä.
Vain kaksi hirvikärpästä löytyi hiuksistani. Siis hirviä ei meidän maisemissa ole.
-
Neuvokaa, hyvät viisaat ihmiset, miten te tekisitte. Lähtötilanne on, että omistatte kaksi suurenmoista tuijaa. Omistatte niinikään kaksi puulaatikkoa kasveja varten, kooltaan pienehköjä, sillä naisen käsi ei kanna suurempaa: Koot ovat noin 30cm leveys., 75 cm pituus, 60cm syvyys, Viihtyisikö tuija tällaisessa, jos saisi sen kokonaan haltuunsa? Siis olisi laatikko/tuija? Multaa voisi lisätä! Vaihtoehto on istutusruukku, muovinen, ei todettu hyväksi, olkoon vaikka suurehkokin. Vai viihtyykö tuija toisen seurassa... tällöin pikkutuija voisi muuttaa suuren kylkeen, juurille vain jäisi vähemmän tilaa...
Tavoitteena on säilyttää erinomaiset tuijat elossa, ne ovat sen ansainneet, ne ovat luonnon estetiikan mestarinäyte, ja ne asuisivat Leenan ikkunan takana... heti... on kuin asuisi tuijametsikössä! Niiden kylkeen asettuisi siististi, jos joskus kokoontuu, tämä kasvihuone.
Joo... Minä luulen menetteleväni siten... mutta jos tiedätte tuijan mieltymyksistä jotakin, neuvokaa ihmeessä. Nämä eivät saa kuolla Leenan käsissä! En vaadi niitä kasvamaan kuusimetrisiksi, vaikka miten kadehtisin siskon kahta tuijaa, sillä ne eivät mahdu katon alle... kunhan elävät! Eikö puulaatikko ole talvehtivalle turvallisempi?
-
Sinulla, Leena on kiperiä kysymyksiä. Tuijat istutetaan tavallisesti maahan ja se on niille varmaan parasta. Toisaalta puulaatikossa saattaa tuija onnistua. Siinä tietenkin jossain vaiheessa tulee juurille tilan ahtaus, jos se siinä muuten viihtyy. Ongelmia voi tulla, jos syksy on oikein märkä. Laatikossa multa pysyy hyvin märkänä. Ja jos sen päälle tulee kova pakkaskausi, niin laatikossa juuripaakku komahtaa kovasti jäähän. Keväällä taas täytyy muistaa vahtia, ettei tuijat kuiva.
Oikeastaan muuta neuvoa ei ole kuin kokeile. Siinä on vain se huono puoli, että tuijat saattavat kuolla kokeilussa.
Ruusujen lehtien pudotusta mietin myös. Oliko ne kellastuneet? Syksy ei lie niille vielä niin pitkällä, että ne ihan luontojaan putoaisi. Saattaa olla kyseessä jokin tauti, tai tuholaisötökkä. Tuholaiset vievät lehdet, mutta uusi kevät koittaa ja lehtiä pitäisi ilmestyä sitten.
Talveksi kannattaa ruusuja vähän suojata. Kun pakkaset alkavat, laita kuivaa turvetta ruusujen tyvelle ja havuja päälle.
Leikkaa vasta keväällä.
-
Kiitos! Huomasin että tuijat eivät sittenkään mahdu minun laatikoihini joten annan heidän elää avarahkoissa purkeissaan ja istuttelen isompiin keväällä. Toivon ettei toinen saanut traumaa tuijuudelleen, kun koetin paakkua hieman ohentaa. Ei kai. Ne elävät katon alla, ja pk-seudulla on yleistä pitää parveketuijaa. Eräs naapurini näkyy onnistuneen, tiirailen usein hänen parvekkeelleen, mutta en tiedä kuka, ei kukaan minun tutuista tässä taloyhtiössä, olen silti laskeskellut mikä ovi, mikä rappu, ja meinaisin mennä kysymään neuvoa. Tähän ne kuolevat; nuori tuija ei kestä talvea. Eräänä vuonna annoin lumen peittää yhden ja se suojasi pakkasilta. Ne huputetaan yli kevään ja juuripaakku sulatetaan. Siinä sulatustouhussahan kuoli marjakuuseni, kaatelin sille kuumaa vettä niin että se kuoli hukkumallai, eli ulkoa lämmittäminen olisi ollut viisaampaa. Ankarilla pakkasilla, jos nostaisi sisään??
Kyllä, ruusu kellastui, mutteihan täällä vielä ole kuin pikkuisen keltaista koivussa. Kasvitauti on mahdollinen, ja olin jo alistunut siihen että minun on tyytyminen yksivuotisiin ruusuihin... :'( on aina murheellista kun ne kuolevat ja kuolevat ja...
Vietin Suuren Terassipäivän eilen, istutin uuden asterini kauniiseen mustaan vinokylkiastiaan, mutta koko yön kai satoi, ja kukkivia orvokkeja siirsin pikkuamppeliin, siitä ne herrmostuivat kyllä. Orvokki on hyvä kukkija; huolellisella hoidolla tuo keltainen on kukkinut toukokuusta asti! Samoin pienet siniseni.
Täytyy taas kippailla liikavesiä pelargonioista pois, ne kanssa tukehtuvat.
Se olikin varsinainen seikkailu, tämä kasvihuone! Voi hyvänen aika! Vaikka sitä kokosi miten, palaset hajoilivat käsiin. Mäntyä tai jotain ihan pehmeää puuta, mutta sain sen kokoon, kun ei talossa saa ongelmajätettä hävittääkään... pleksilasiseinät kai ovat... kun ihan näännyin, paiskasin katon päälle... ehkä pienet naulat joskus, ehkä alahyllyllä voi hyvin suojaten asuttaa pelargonioita yli talven. Hyllyn tukikeppi irtosi, katsoin, oli noin nuppineuloilla kiinni... kaikkia ihmeellisiä myyvät ihmisille. Sitä tukee nyt ritilä ja kukkalaatikko johon muuttaa syksyksi sypressejä. Näin minä olen nyt päättänyt heidän kohtalostaan. Irrottelin kesäköynnöksiä, olivat menopäällä, mutta miellyin suuresti elämänlankaan. Ja ehkäpä nuo hyllyt kestävät pikkuruukkuni ja työkaluni? Imuroin niinikään ja totesin naapurin rikkoneen sääntöjä neljännen kerran eli istuttaneet maahan kasvejaan. Olivat levinneet nimittäin minun puolelleni.
Ruusupapu taas paloi piloille. Ei sitä enää. Oli hauska viettää puutarhapäivä eilen, kun loppuviikon tämmä sataa.
-
Sain lahjaksi kasvin, jota puutarhurikaan ei kuulemma tuntenut. Yritän laittaa tähän liitteenä kuvan siitä. Tunteeko joku? Kasvi on kuulemma minun näköiseni.
-
Löytyisikö tästä ryhmästä apua. Mehikasvit ovat usein Afrikasta lähtöisi, viihtyvät kuivissa olosuhteissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mehikasvi
:icon_biggrin:
-
Kissanhännän Acalypha tapaiselta se näyttää.
-
Kun katsoo, niin kyllä, kyllä siinä näköä on. Afrikasta lähtöisin. Viihdytkö kuivissa olosuhteissa, useimmat kaiketi. Toisinaan on kasveja, joita puutarhurit eivät tunne kuten minun maljakukkani, se on tuotettu suurena salaisuutena puolestaan Australiasta. Jos ne ovat risteytyksiä joilla on salainen resepti, on hyvin vaikeaa tunnistaa ylimalkaan.
Mehi minunkin mieleeni tuosta tulee. Toisinaan ohdakkeet ovat mielenkiintoisen näköisiä, mutta sinä et ole järin piikikäs joten se ei käy. :-\
-
Kissanhännän Acalypha tapaiselta se näyttää.
Tutkimukset edistyvät. Se lieneekin joku Peperomia.
-
No, mietinkin tässä kieltämättä jo, kuinka Kerttu osaisi asennoitua kissanhäntään.
-
Kerttu osaa asennoitua mihin vain. Siinä onkin joskus sivullisilla kestämistä.
-
Peperonia cookiana ?
-
Paperomia cookiana sopisi havaijilaisena (Ala'ala Wai Nui) hyvin ukuleleni seuraan.
-
Paperomia cookiana sopisi havaijilaisena (Ala'ala Wai Nui) hyvin ukuleleni seuraan.
Muttei ole afrikkalainen! Joku toinen?
- Kerttu lienee koiria, joihin asennoidutaan, ei päinvastoin. Sisareni nuorin kissa on samantapainen. Off-topic tässä ketjussa; Leonardon tarvitsee vain tassulla osoittaa mielituoliaan, niin siltä väistyvät niin eläimet kuin ihmisetkin. On yksinkertaisinta niin.
-
Muttei ole afrikkalainen! Joku toinen?
- Kerttu lienee koiria, joihin asennoidutaan, ei päinvastoin. Sisareni nuorin kissa on samantapainen. Off-topic tässä ketjussa; Leonardon tarvitsee vain tassulla osoittaa mielituoliaan, niin siltä väistyvät niin eläimet kuin ihmisetkin. On yksinkertaisinta niin.
Peperomia cookiana sopii minulle ihan hyvin, kapteeni Cook on yksi poikavuosieni ihanteista, väsäsin rakennussarjasta hänen laivansakin, parkki Endeavourin.
Kissamme Ämmyli - rauha hänen muistolleen - ei osoittanut tassullaan, vaan tuijotti. Jos se ei tehonnut, 'tapahtui kamalia'. Lankoni John oli kerran uppoutunut kirjaan eikä ymmärtänyt viestiä. Väittää vieläkin sitä elämänsä tuskallisimmaksi kokemukseksi, kun Ämmyli aikansa tuijotettuaan loikkasi kynsineen hänen koivilleen.
-
Kun katsoin tuota kuva, tuli nimenomaan peperomiat mieleeni. Tuo kukka on nimittäin niin tyypillinen niille ja nuo nahkeat lehdet. Riitta-mummi on ansiokkaasti metsästänyt sille nimen. En minäkään ollut tuollaista ennen nähnyt, eikä vanha puutarhakasvien nimistökään sitä tunne, mutta meitä niin usein auttava google näyttää tuntevan. :icon_biggrin:
-
Meillä kukkii upeat ruusut kaupungintalon edustalla.
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/084.gif) (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/080.gif)
-
Niinikään täällä kukkivat ruusut täysillä tuossa uimahallia vastapäätä olevassa puistikossa. Valkea oli jo vetäytynyt talvitekloille selvästi, mutta kun viimeksi kuljin ohi se reetteli uusia nuppuja. Sain tuijilleni talvipeitettä, joihin ruukut tulee kääriä, mutta operaatio suoritetaan vasta pakkaskeleillä. Odotan niitä.
-
Tänään oli Lidl kauppahan ilmestyny kukkamukulat ja aina on miälenkiintoosta kattella mitä saksalaiset on tänne pohojolaan tyrkänny. Eräs mukulapussi oli niin miälenkiintoonen että ostin. Pussis luki Sauromatum venosum ja muuta infoa ei palio ollukkaan. Netistä kattelin, että aika eksoottinen kasvi kysees ja kukintokin houkutteloo raatokärpääsiä. :003: No, laitetahan haisulin mukulat kasvamahan..
http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/keskustelu/keskustelu.asp?id=4198
-
Keskikokoiset tuijat kuoli kai taas, mutta kolmivuotisina ostetut näyttää menestyneen, BNiissä oli kyllä pakkassuojauksetkin. Vaikuttaa hyvin suuresti että jos ostaa terassipuita, täytyy ostaa suuria, jo valmiiksi kestäviä. Niillä ei jäätyneet juuripaakutkaan. Katselen jos tänään alkaisin tuunata terassia paremmin kevättä varten. Narsissit on ookoo, vaikka ne oli välillä lumen alla, aika hurjaa. Kiinnostavaa nähdä kuoliko mattoon ja fleeceen vuorattu pelargoniarivistöni, pahoin pelkään, sillä POlantagenista ho,mmattu pihakasvihuone hajosi niitten ympäriltä. Se kyllä hajoili jo kun sitä koetin koota. Uh.
-
Mikään ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito. Eikä sekään niin tärkeää ole.
ns kiinalainen sananlasku
-
Minä en harrasta muita kuin Suomen talven kestäviä lajeja. Niistäkin vain perinteikkäitä, ei mitään liian "hienoa" meidän pihaan.
Kurttulehtruusun sallin kasvaa, vaikka se onkin vieras tulokas. Se on kaunis kukkiessaan ja marjojakin tykkään katsella sekä syödä.
Kukat ovat lähes kaikki perennoja tai sipulikasveja. Yksivuotisia laitan vain mökille yhteen penkkiin. Tuoksuhernettä ja köynnöskrassia.
Maljakkoon poimin usein niityn kukkia. Ailakkia, kurjenkelloja,päivänkakkaraa, puna-apilaa, lemmikkejä, siankärsämää, ja mataraa harsokukaksi.
Sireenipensaat, pihlajat, tammet , koivut ja havupuut reunustavat avointa nurmikkoa niin maalla kuin kaupungissa. Nurmikolla on jälkikasvun lupa pelata pallopelejä. Suojaan kukkapenkin reunan verkolla. Se pitää sekä pallot että koirat omilla reviireillään.
...
Kokeilin kerran mökillä minäkin parsakaalin karvatusta. Hyvin ne kasvoivatkin. Mutta sitten huomasin kaikissa kukinnoissa musta-keltaisia suuria toukkia solkenaan. Lähellä on paljon nokkosia, taisi nokkosperhonen löytää munilleen otollisen kehitys-alustan.
Nykyään kasvatan vain yrttejä, salaattia ja mansikkaa. Ja hiukan perunaa harson alla. Lipstikka on otollinen jokavuotinen kasvi. Siitä saa kuivattamalla soppamaustetta koko talveksi.
Tänään satoi mukavasti aamupäivällä. Vuorenkilven lehdet puhdistuivat ja alkavat nousta . Nurmikoille sade on elävöittävä. Vielä hiukan lannoitusta niin sammaleetkin saavat väistyä uuden nurmen kasvun tieltä.
-
Appiukkoa voi käsittääkseni syyttää kurttulehtiruusun leviämisestä Etelä-Suomen tienvarsiin. "Leviämistä edesauttoivat suolaa sietävän lajin massaistutukset teiden varsille ja erityisesti moottoriteiden keskikaistoille."
-
...
Kokeilin kerran mökillä minäkin parsakaalin karvatusta. Hyvin ne kasvoivatkin. Mutta sitten huomasin kaikissa kukinnoissa musta-keltaisia suuria toukkia solkenaan. Lähellä on paljon nokkosia, taisi nokkosperhonen löytää munilleen otollisen kehitys-alustan.
Nykyään kasvatan vain yrttejä, salaattia ja mansikkaa. Ja hiukan perunaa harson alla. Lipstikka on otollinen jokavuotinen kasvi. Siitä saa kuivattamalla soppamaustetta koko talveksi.
Tänään satoi mukavasti aamupäivällä. Vuorenkilven lehdet puhdistuivat ja alkavat nousta . Nurmikoille sade on elävöittävä. Vielä hiukan lannoitusta niin sammaleetkin saavat väistyä uuden nurmen kasvun tieltä.
[/quote]
Oletko koskaan kokeillut koivuntuhkaa sammaleeseen sillä se emäksisenä hävittää sen, eikä maksa juuri mitään?
-
Kyllä olen ripotellut siivilän läpi saunan ja kamiinan tuhkat nurmikolle mökillä. Se ei ole ollut pelkkää koivutuhkaa, mutta on auttanut tällaisenaankin jonkin verra,.
Pahin sammaleen kasvattaja on varjo. Kun suuri kuusi oli kaadettu mökin pihasta sammal hävisi lähes itsekseen kun siihen pääsi aurinko kunnolla paistamaan.
Kuuset ovat myös hyttysten kotopaikkoja, siksi en niitä suosi omalla pihalla. Naapurin puolella on vielä tiuha kuusikko, mutta eiköhän se ala olla jo yli-ikäistä . Kirves on jo pantu puun juurelle. Kummipoika hoitaa sen. Sitten kyllä pohjoistuulet pääsevät vapaasti puhaltamaan.
Mökkikausi korkataan kunhan lumet ovat lähteneet ja piha edes hiukan kuivunut. Asustamme entisen ruishalmeen päällä ja se on aika savista maata.
Lits läts, lautoja myöten olemme monena keväänä jotuneet kulkemaan jonkin verran.
-
Kannattaa suosia 3v vanhoja tuijia ja pakkaspeitteitä. Ne näyttävät selvinneen hyvin talvesta, eikä juuripaakut vaikuta jäätyneen todella nyt ollenkaan. Lisäksi ne ovat hauskasti jo yli kaksimetrisiä ja niitä saa syksyllä hyvin edullisesti istutuskauden ulkopuolella.
-
Kielot ovat jo tuoksuneet. Pihlaja tuoksuu nyt.
-
Pitäisi alkaa petraamaan kasvien nimiä kun ei muista enää tutun näköisiäkään. Joka tapauksessa läheisellä kentällä kasvaa mm. puna- ja valkoapiloita, niittyleinikkejä, hiirenvirnoja, peltokanankaalia ja vesiojassa oli nupullaan niitä, jotka tekee tummanruskean ison patukan. Maitohorsma ja saunakukka ovat nupulla - syyskesän kasveja. On siellä kyllä muutakin ja polun varressa valtaisat määrät koiranputkia.
-
Hyvinhän muistat niittykukkien nimiä. Se patukka on osmankäämi. Meillä niitä piisaa tuossa rehevässä Kilpiäistenpohjassa. Siellä viihtyy onneksi myös keltakurjenmiekka. Sitä oli lapsuuteni Virojoessa. Missään muualla en ole sitä nähnytkään.
Peltokanankaali on yrttikasvis. Horsman versot ovat liki parsan veroista herkkua.
-
Hyvinhän muistat niittykukkien nimiä. Se patukka on osmankäämi. Meillä niitä piisaa tuossa rehevässä Kilpiäistenpohjassa. Siellä viihtyy onneksi myös keltakurjenmiekka. Sitä oli lapsuuteni Virojoessa. Missään muualla en ole sitä nähnytkään.
Peltokanankaali on yrttikasvis. Horsman versot ovat liki parsan veroista herkkua.
Meillä kasvoi kurjenmiekkoja Suolahdessa rannassa. Ihan vedessä ne kasvoivat, mistä lie kulkeutuneet vai olivatko tarkoituksella sinne istutettuja? Kurjenmiekkahan on näyttävä kasvi. Tervossa meillä kasvoi rannassa myrkkykeisoja. Sen juuri on hyvin myrkyllinen.
Lapsuus ja nuoruus tulikin asuttua järvien rannoilla ja kesät meni penskana suunnilleen järvessä. Ei haitannut kylmäkään vesi, mutta kyllähän ne lapsuuden kesät on jääneet mieleen ihanan lämpiminä.
-
Kiitos myyrä vastauksesta ! Se innoitti googlaamaan. Iris merkitsee useita asioita. Silmän ulointa osaa, värikalvoa, kurjenmiekkakasvia ja sateekaaren henkilöitymää mytologiassa, jumalten viestinviejää.
Egl. sivustolla oli kukkaiskielessä iriksen merkityksinä mm. usko, toivo ja viisaus. Hauskaa, sillä pidän iriksistä kovasti. Olen koettanut saada ensimmäisen koirani haudalle siniset irikset kasvamaan. Kavupaikka ei ole otollinen, sillä se on kuivaa männyn alustaa. Kosteiden paikan kasveja ovat ainakin
kurjenmiekat, niinkuin olemme havainneet.
Pidän sipulikasveista, liljoista, iriksistä. En pidä kirkkaan punaisista kukista, meillähän niitä ei kai luonnossa olekaan. Unikkopellot Kreikassa olivat kyllä kauniit. Sinne ne sopivat, Välimeren intohimoiseen ympäristöön. Meillä on kielot ja valkovuokot ja sinivuokot. Lippumme värit.
Suolahti oli meillä kyläpaikkakuntana 1970-luvulla. Hyvää puolukkakangasta Sumiaisten puolella. :039:
-
Meillä kasvoi kurjenmiekkoja Suolahdessa rannassa. Ihan vedessä ne kasvoivat, mistä lie kulkeutuneet vai olivatko tarkoituksella sinne istutettuja? Kurjenmiekkahan on näyttävä kasvi. Tervossa meillä kasvoi rannassa myrkkykeisoja. Sen juuri on hyvin myrkyllinen.
Lapsuus ja nuoruus tulikin asuttua järvien rannoilla ja kesät meni penskana suunnilleen järvessä. Ei haitannut kylmäkään vesi, mutta kyllähän ne lapsuuden kesät on jääneet mieleen ihanan lämpiminä.
Nilakan vai Rasvangin rannalla?
Miulla on parraikaa maljakossa kurjenmiekkoja läheisen joen rannalta. Ne on ihania. Vaikka yksittäinen kukka ei paljon päivää pidempään kukoista, nousee uusia nuppuja verholehtien suojasta. Maljakossakin niistä on monen päivän ilo.
Osmankäämillä on täälläpäin ollut myös nimi: tynys. Siitä eräs suku otti itselleen sukunimen, kun kylään tullessaan näki tienvarsiojissa paljon tynyksiä.
-
Nilakan vai Rasvangin rannalla?
Rasvangin rannalla.
-
Miten voi olla Rasvangin rannalla Suolahdessa? Suolahtihan on monen kymmenen kilometrin päässä niin Nilakasta kuin Rasvangistakin.
-
Miten voi olla Rasvangin rannalla Suolahdessa? Suolahtihan on monen kymmenen kilometrin päässä niin Nilakasta kuin Rasvangistakin.
Ei mitenkään. Pyrtsi tarkoitti Tervoa, johon kysymykseen vastasinkin. Suolahdessa oltiiin Keiteleen rannalla. Tarkempi paikka Paatelanlahti, josta myöhemmin kaivettiin kanava Päijänteelle.
-
No niinpähän onkin kun tarkasti tuon jutun lukee. Tervo meni parilla ensilukemalla täysin ohi, aloin ihmettelemään Suolahtea ja Nilakkaa :eusa_angel:
Myrkkykeisoa kasvoi 60-luvulla omankin veneen vieressä Niiniveden rannalla.
-
Pienessä metsikössä ainakin puolukan kukkia hyvin, mustikan kukkia löysin vain yhden - mikä ei sinänsä todista mitään mustikkasadon onnistumisesta. Villivadelman kukat oli muuttumassa marjan esiasteiksi - millä nimellä niitä kutsuttaneekin?
-
Ka, ku miun eno (sellainen joka on kuollut, ku mie oon ollu muutaman kuukauen ikänen) on ollu töissä Kolun kanavalla. Se yhdistää Nilakan ja Rasvangin. Toinen eno eleli siinä likellä. Olen joskus pikkutyttönä päässyt veneretkelle Rasvangille. :023:
-
Huomenta myyrä ! Täällä mustikka kukki jo kuukausi sitten. Marjoja tulee vähän, kylmien öiden vuoksi. Marjojen esiastetta kutsutaan raakileeksi, sitähän kai tarkoitit.
Raakileita olemme myös me ihmiset. Esiasteita vasta !
Kypsymistä vartoen ! Riitta-mummi :109:
-
Sen verran kotimökillä äsken aamupäiväkävelyllä, että näyttäisi vadelmia olevan tulollaan.
Siis metsässä, ja pienessä puutarhapuskassakin.
-
Ka, ku miun eno (sellainen joka on kuollut, ku mie oon ollu muutaman kuukauen ikänen) on ollu töissä Kolun kanavalla. Se yhdistää Nilakan ja Rasvangin. Toinen eno eleli siinä likellä. Olen joskus pikkutyttönä päässyt veneretkelle Rasvangille. :023:
Joo en muista enoasi, mutta kysäisin siskolta ja se sano että Juho Vartiainen oli kanavakasöörina ja kuoli kun hän oli pikkutyttö. Paikka oli ennen tosi kaunis, mutta uuden sillan rakentamisen jälkeen meni vähän piloille. Tukkejahan hinaajat siitä kanavasta vetivät ja joskus parkkeerasivat tukkinippuja yhden saaren luo, johon sitten tietysti soudimme veljen ja naapurin pojan kanssa onkimaan. Nipuilta sai hirmu hyvin ahvenia. Lienen molskahtanut monesti järveen tukeilla kiipeillessäni. Muistan vieläkin sen hyvän tuoksun, joka tukeista ja vedestä lähti.
-
Joku lienee saanut ns joulukaktuksen kukkimaan toistamiseen. Minä pelastin kaksi kappaletta ns jouluasetelmista ja ne kasvavat komeasti mutta mitä niille pitää tehdä jotta ne kukkivat. Kiristys ja uhkailu on käytetty. Miten ne lahjotaan?
-
Joku lienee saanut ns joulukaktuksen kukkimaan toistamiseen. Minä pelastin kaksi kappaletta ns jouluasetelmista ja ne kasvavat komeasti mutta mitä niille pitää tehdä jotta ne kukkivat. Kiristys ja uhkailu on käytetty. Miten ne lahjotaan?
Sinulla on väärät konstit. Joulukaktus on valoon reagoiva kasvi ja kun sitä on sille oikea määrä niin se ryhtyy kukkimaan ja tekee sen samaan aikaan joka vuosi
-
Juu, ei minun eno ollut johtoporrasta, vaan ihan työmies. Vartiaisen poika toimi sittemmin Helsingissä lääkärinä. Nyt todennäköisimmi eläkkeellä. Hän kävi joskus meillä kylässä samaan aikaan kuin enon perhe. Tämä toinen enoni asui Kantosalon talossa. Tuli siihen kotivävyksi. Serkku siinä asuu edelleen, siis hyvin lähellä kanavaa.
Jotta en liikaa poikkeaisi otsikosta: Joulukaktuksen voi viedä kesäksi ulkoilemaan. Näin sateisena kesänä se kannattaisi pitää katoksen alla, ettei ihan märkäne. Kun syksyllä alkaa yöt kylmetä, otetaan kaktukset sisälle. Silloin ne alkavat lykätä nuppua. Ulkosallakin niitä täytyy kastella ja lannoittaa.
-
Sinulla on väärät konstit. Joulukaktus on valoon reagoiva kasvi ja kun sitä on sille oikea määrä niin se ryhtyy kukkimaan ja tekee sen samaan aikaan joka vuosi
Jeps, minä totean nyt ettei puhe tehonnut, joten he muuttavat valon äärelle nyt oitis kun paistaa. :icon_biggrin:
-
Eilen huomasin ensimmäisen haperot. Se oli vaaleanvihreä koivuhapero. Tosin se oli ison kuusen alla. Myös omassa pihassa oli pieniä kanttarellin alkuja, mutta niin vaikeassa paikassa, että ne tallautuvat siinä polun laidassa.
-
Jotta en liikaa poikkeaisi otsikosta: Joulukaktuksen voi viedä kesäksi ulkoilemaan. Näin sateisena kesänä se kannattaisi pitää katoksen alla, ettei ihan märkäne. Kun syksyllä alkaa yöt kylmetä, otetaan kaktukset sisälle. Silloin ne alkavat lykätä nuppua. Ulkosallakin niitä täytyy kastella ja lannoittaa.
He muuttavat aurinkoon juuri näillä minuuteilla. Minun terassilleni juuri ja juuri mahtuu.
-
Jotta en liikaa poikkeaisi otsikosta: Joulukaktuksen voi viedä kesäksi ulkoilemaan. Näin sateisena kesänä se kannattaisi pitää katoksen alla, ettei ihan märkäne. Kun syksyllä alkaa yöt kylmetä, otetaan kaktukset sisälle. Silloin ne alkavat lykätä nuppua. Ulkosallakin niitä täytyy kastella ja lannoittaa.
Kun en ole meillä se pääasiallinen kasvien hoitaja, niin unohdin tuon. Meillä ne oli aina ulkoilemassa kesä.
-
v Horsma on kasvi.
.
.
.
-
Mainittakoon että ilolla on todettu toisessa joulukaktuksessa kaksi kukkanuppua. Toinen saattoi sijoittua liian suoraan auringonvaloon, sen lehdistä katosi kiilto eikä tehnyt nuppuja. Siirtyivät suojaan suoralta valolta kumpikin.
-
Luin Leenan Puutarhajutut ja heräsin kiinnittämänn huomion myös omiin kasveihini oikein googlen avulla. Nyt olen hoksannut latvoa petuniat. Ne olivat suotuisan kevään ja sopivan kastelun johdosta venyneet aika pitkiksi. Kaikki ovat ruukuissa, ei amppeleissa, joihin rönsyily kyllä sopisi. Nyt toivon niiden tuuhenevan. Värejä on useita, yksivärisiä ja kirjavia.
Petunioita ja pelakuita ovat hoidokkini enimmäkseen. Yksi valkoinen koristetupakka on saanut seurakseen lobeliaa ja pienikukkaista , petunian näköistä hentovartista. Kuulin sen nimen ostaessani taimet, olisiko vaikkapa muurikello. :102: Ei ole. ( kirj.huom. )
Tomaattini on pukannut muutamia raakileita. Enimmäkseen se vielä kukkii. Olen ottanut osan lehdistä pois jotta raakileille riittää valo ja juotava.
Jos jokaisesta kukasta kehittyy tomaatti saan toista sataa hedelmää kolmesta taimesta.
Lohenpunainen pelakuu kukkii komeasti. Yhdessä taimessa on kymmenisen kukkavanaa ja liki sama määrä kukkapalloja.
Syreenipensaamme ovat vanhoja. Syksyllä ne leikataan alas.
Ruusunmarjoja on luvassa runsaasti. Aita kukkii komeimmillaan. Lehtikotilot syövät kuunliljojen lehdet reille, myös vuorenkilpi saa osansa mokomista lieroista. :018:
-
Suosittelen leikkaamaan syreenin alas vasta keväällä. Asiasta löytyy ohjeita, kun kuuklettaa: syreenin leikkaus.
-
:109: Kiitos siulle !
-
Mitä mahtoi auringonkukka tuumata kun oli kääriytynyt jo kokonaan siementensä ympäri kodaksi, oleskellut siten päiväkaudet, ja kiersin sen irti. Sivulla kun kolme nuppua kysyi tilaa kukkia. Tietääkö kukaan. Kuoleeko tämä yksilö nyt? :'(
-
Mikähän kukka on samannäköinen kuin kuvan vuorikaunokki? Ihan kuin olisin nähnyt tuon näköisiä jossain.
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/53339-uimaharjun-ratapihalla-paljon-erikoisia-kasveja
-
Mielestäni tuo kuva Karjalaisessa muistuttaa enemmän suo-ohdaketta
https://www.google.com/#q=suo-ohdake
kuin vuorikaunokkia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorikaunokki
joka taasen muistuttaa ruiskukkaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruiskaunokki
-
Mielestäni tuo kuva Karjalaisessa muistuttaa enemmän suo-ohdaketta
https://www.google.com/#q=suo-ohdake
kuin vuorikaunokkia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorikaunokki
joka taasen muistuttaa ruiskukkaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruiskaunokki
Suo-ohdake ei kasva paahdeympäristössä. Erola on biologi ja lintuharrastaja :109:
-
Väitän, että kasvaa Kasiniemessä sorateiden varsilla ja ent. lehmälaitumella, niityllä.
Kasvien lehdet ovat usein ratkaisevia. Kts. Kyläkarhiainen vs suo-ohdake.
-
Riitta-mummi mainitsi jossakin latvoneensa petunioita. Rohkaistuin tässä latvomaan pari omaani. Niillä on pitkähkö matka auringonvaloon, teinkö oikein? Pitkät varret eivät sovellu juuri tuohon kohtaan puutarhaani, ne retkottavat. En leikannut kukkivaa kasvia enkä jokaista, vain pisimmät. Toiminko oikein?
-
Netin ohjeissa ei mainittu miten latvotaa, niimpä minäkin otin ensin pisimmät pois. Tärkeää on ottaa myös kukkien pudottua niiden pohjaan ilmestyvät simenlehdykät pois. Kyllä ne näin tuuhenevat.
Minä olen harrastanut nyppimistä. Se on kivaa, ja esim. tomaatille tarpeellista kun "varkaat" muuten veisivät kasvuvoimaa hedelmiltä.
Kyllä oli hyvä että vihdoin hiukan satoi. Liki kaksi viikkoa on ollut hellettä ja maisema alkoi olla uupuneen näköinen.
-
Kuivaa on. Ei edes tänään ole vielä satanut, vaikka sadetukan mukaan piti tulla sade.
-
Kiitos, Riitta-mummi hyvin paljon! Ensi kertaa nyt koetan tehdä niille ryökäleille muuta kuin vain tukea venyviä varsia. Täytyy ottaa käsittelyyn tuo pikkupetunia-amppeli joka on vallan riehaantunut.
-
Näin jälleen mustia petunioita, mutta samaan amppeliin oli ängetty tumman purppuraisia sekä jokin paremmin törröttävä hyvin tummalehtinen kasvi. Tuntui liiallisesta eli olisi pitänyt purkaa.
Puutarhureilla varmasti on välillä äärettömän kiinnostavaa. Tietty suuri osa menee rutiinin pyörittämiseen, kosteuden ja semmoisten säätöön.
Silti pitäisin suuresti sellaisesta työstä. Jos vielä saisi pikkuisen ristiinpölyttää ja kokeilla kaikkia. Nyt kokeilut jäävät satunnaisiksi. Tietty mehiläinen täällä aina käy, mutta se kulkee täysin omia polkujaan. Ei sille voi ehdottaa, että kuinka olisi tällainen järjestys. Olen sinänsä varma että sama tyyppi. Tunnen äänestä.
-
Suo-ohdake ei kasva paahdeympäristössä. Erola on biologi ja lintuharrastaja :109:
Juu, ei kuvassa ole ohdake, vaan kaunokki. Luotetaan biologiin, mutta ei kuvan väreihin. Valokuvissa saattaa olla värit hieman vinksahtaneet, riippuen valaistusolosuhteista ja lehtitalon kuvatekniikoista riippuen.
Kaikki kaunokit ovat paljonkin saman näköisiä ruiskukkaa/ruiskaunokkia myöten. Kuvassa kukat näyttää tuuheammilta kuin wikipedian tai kirjan vuorikaunokilla. Se saattaa johtua siitä, että kukat ovat avautumassa ja laitakukat vähän kaarella. Sekin, että kukkintoja on useita per latva, saa ne näyttämään tuuheammilta.
Täällä ainakin on runsaasti ahdekaunokkia kaikilla tienvarsilla. Se on hyvin saman näköinen, punertavakukkainen, lehdet vain ovat kapeammat, aivan kuin ruiskaunokillakin.
Monien sukulaiskasvien varmaan tunnistamiseen pitäisi päästä näkemään koko kasvi, kasvupaikka ja vielä ihan hypistelemään koko kasvia. :023:
-
Kiitos, maisteri ! Näin on. Meillä kasvaa mökillä runsaasti jompaa-kumpaa. Samoin sellaista joka on joko hirvenkello tai peurankello.
Miten olisi erojen laita ? :icon_eek: :039:
-
Peurankellot ovat yleisempiä, kukat sinivioletit, noin puoleenväliin liuskoittuneet ja lehdet hieman leveämmät kuin hirvenkellolla. Hirvenkello on harvinainen ja harvinaistuva. Kukat vaaleansiniset ja pidemmälle yhtenäiset, siis liuskat lyhyemmät kuin peurankelloissa. Lehdet kapeammat ja varsi vihreä, kun taas peurankelloilla varsi on usein punaruskea.
-
No hyvä, vaikka niitä tavallisia ne ovatkin. Muistin että harvinainen olisi ollut peurankello. Muistiini en voi luottaa, vaikka se aika hyvä onkin. :023:
-
Kuka neuvoo hyvän kirvamyrkyn? >:(
-
Googlaamalla löytyi jotakin. Ei vaan sanota mihin erityisesti käytetään, mutta luomua ovat.
http://www.hyotykasviyhdistys.fi/litkut
-
Oikein suuret kiitokset. Ainakin nokkonen lähtee oitis. Ja muutama muu vaikutti kiintoisalta. Mäntysuopaa on koetettukin. :)
-
On kai tarttunut tuo Leenan kukkavillitys-tauti minuun. Lähes joka-toisella Prisma-reissulla tuon jotakin lisää pihaani. Tänään irtosi kaksi valkoista pallokrysanteemia a´2,85. Nyt täytyy laitella niille ja muillekin kukille jotka pahimmassa paahteessa joutuvat olemaan
jotakin varjoa iltapäivän kuumimmiksi tunneiksi.
-
Kasvitauti! :)
-
Kasvitauti! :)
Se on se. Aivokasvain. Sitähän minä googlailin kun pää oli kivinen, kuin kivikkokasvimaa. :icon_wink:
-
Mikähän se onkaan nimeltään sellainen valkokukkainen kärhökasvi, joka kiipeilee muilla kasveilla. Niitä on tuolla tien laidassa ja ovat nyt kukassa?
-
Mikähän se onkaan nimeltään sellainen valkokukkainen kärhökasvi, joka kiipeilee muilla kasveilla. Niitä on tuolla tien laidassa ja ovat nyt kukassa?
Stemmaako tämä http://fi.wikipedia.org/wiki/Karhunk%C3%B6ynn%C3%B6s
-
Stemmaako tämä http://fi.wikipedia.org/wiki/Karhunk%C3%B6ynn%C3%B6s
Tuo se on, kiitos. Paikalla on joskus ollut talo ja ehkä se on ollut koristekasvina ja sitten villiintynyt?
-
Tuo isokierto on vallannut täällä päin pensasaitoja joita asukkaat eivät jaksa hoitaa. Myös muutamilla jättömailla, sellaisilla kosteilla ja multavilla, niitä on aivan valtoimenaan vaakatasossa. Sähkölaitos taisi viime vuonna vihdoin ottaa alas yhden harusta myöten avolinjalle kiivenneen "terroristin ". Kukkahan on kaunis kuin mikä. Muistelen anoppi-vainaalla olleen Elämänlanka aina avokuistin reunalla.
-
Tuo isokierto on vallannut täällä päin pensasaitoja joita asukkaat eivät jaksa hoitaa. Myös muutamilla jättömailla, sellaisilla kosteilla ja multavilla, niitä on aivan valtoimenaan vaakatasossa. Sähkölaitos taisi viime vuonna vihdoin ottaa alas yhden harusta myöten avolinjalle kiivenneen "terroristin ". Kukkahan on kaunis kuin mikä. Muistelen anoppi-vainaalla olleen Elämänlanka aina avokuistin reunalla.
Nyt tulee tuttuja nimiä. Tuo karhunköynnös Wiki:ssä oli minulle uusi nimi sile.
-
Kun 1944 arvuutteli herneen ja härkäpavun välillä, innostuin taas kerran tutkimaan hernekasvien sukua. Vihdoin löysin sen kasvin jonka taimia siirsin tyttären pihasta mökille. Kyllä se on alkanut kauan jurottuaan sielläkin levitä, mutta olosuhteet ovat Vesivehmaalla otollisemmat. Tyttärellä se peittää isot alueet rinteitä.
Se on Revonpapu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorirevonpapu. En ollut sitä muualla nähnyt. Hiukan se muistuttaa Härkäpapua, mutta ei tee kunnollisia liskoja. Kukkiessaan se on komea, mutta valitettavasti sekin on vieraskarkulainen.
...
Nyt kun yöt ovat pimenneet ja ilma viilentynyt, monet kukat ovat kehittäneet värejään kirkkaammiksi. Kovassa auringonpaahteessa esim. Miljoonakelloni oli hailakka oranssinkeltainen väriltään. Nyt se loistaa voimakkaan punaisena, terrakottaan sävyttyen.
Samoin yksi kukkaruukun täytekasvi joka oli koko kesän vaalean lila, onkin nyt voimakkaan sininen.
-
Täällä ei saada talitinteille auringonkukan siemeniä luonnollisella tavalla. Kesäkuu oli holotna ja heinäkuu ruutikuiva, kasvusto vain jurotti. Kyllä kukkaan puhkeaa jotakin kasveja, mutta eivät ehtine tehdä siemeniä. Bulgaroproductia linnut ovat syöneet monta talvikautta, ettei se niille uutta ole. Pitäisi viitsiä kasvattaa taimet aina sisällä ja kouluttaa ne kasvamaan sitten ulkona. Mea culpa.
-
Hernekasveja etsiessäni löysin samalla tämän Metsänätkelmän johon ihastuin vuosikymmeniä sitten Vääksyn tien penkassa. Runsaina kasvustoina se levittäytyi heti Vääksyn taajaman jälkeen tien oikealla puolella sähköpylväiden juurilla.
Kun penkkoja alettiin niittää koneellisesti ne hävisivät vähitellen. Viimein ke katosivat kokonaan muutama vuosi sitten kun pyörätie rakennettiin siihen viereen.
Tämä muistuttaa aika paljon tuoksuhernettä. Olisimpa ymmärtänyt ottaa siitä taimet itselleni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4n%C3%A4tkelm%C3%A4
-
Kai tämän voisi kasveihinkin lukea... Vlalitan sitä, että nämä talot omistava yhtiö tekee liian innolla pihatöitä, jos minulta kysytään. Asuisin mielelläni entisen puutarhan tilalle vähitellen kasvavassa rehevässä pöpelikössä, ja mieluummin katselisin lehmusten alaoksia kuin vastapäisen talon harmaata seinää. Mutta he ovat nyt päättäneet toisin. Ehkä pihamäärärahoja jäi viime talvelta yli, kun ei tarvinnut paljon lumia aurailla tai hiekottaa?
-
Pienissä lepissä on taas tänä vuonna sinisiä koppiaisia, jotka syö lehtiin reikiä. Mitä lienevät?
Syyskesän kasveja oli kentällä kukassa kolmea lajia apiloita, syysmaitiaisia, hiirenvirnoja, keltaisia virnoja, siankärsämöitä, saunioita ja vielä jokunen maitohorsma ja harakankellokin. Pietaryrtit oli jo huonossa hapessa; osa täysin mustia. Osmankäämistä jotkut oli jo valkoisia ja monet muuttumassa valkoisiksi.
-
Hihittelin sanalle koppiainen: Kalle Päätalo yhdessä romaanissaan kertoo korpifilosofin tapaisesta Koppiaismäestä.
-
Kalle Päätalo kirjoitti paljon kirjoja.
Meni off topiciksi ja ei liittynyt kasveihin kommenttini vaan edelliseen 1944 kirjoitukseen. :eusa_angel:
-
:039:
-
:eusa_angel: :039:
-
Viilenneet ja pitemmiksi käyneet yöt ovat vaikeuttaneet basilikan kasvamista. Niimpä otin sakset ja katkoin kaikki pisimmät oksat irti. Samoin parturoin timjamin. Persiljaa olen käyttänyt niin paljon, että siitä ei liikene kuivatukseen.
Perkasin basilikan lehdet koriin, timjamin laitoin toiseen sinällään. Vasta kun ne ovat kuivuneet jatkokäsittelen ne mausteiksi.
Ruusunmarjoja tulee paljon, samoin pihlajanmarjaterttuja on enemmän kuin naismuistiin. Niistä laitan soseita ja hyytelöä.
Matti paloittelee nyt kriikunoita ritilälle.
Sain kivan vinkin googlesta omenanviipaleiden kuivatukseen. Rinkulat ripustetaan kyykinkuivatustelineen rihmoille. telinettä voi siirrellä sisään ja ulos, tarpeen mukaan.
Avomaakurkut olisivat parhaimmillaan säilöttäviksi, mutta ovat kovin hintavia, ainakin Prismassa, 1,59 on liikaa minusta.
-
HS:ssa on mielenkiintoinen artikkeli Hullukaalista, erittäin myrkyllisestä kasvista jonka siemen voi olla itämättä maassa jopa vuosisatoja.
Sitä tavataan vain historiallisilla paikoilla, nyt Stilin saarella.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008106984.html
-
Toinenkin mielenkiintoinen kasvi, tammi ja ilmastonmuutoksen aikeuttama vaikutus sen leviämismahdollisuuksiin.
HS, Espoon Dalsvikin tammet : https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008057930.html