Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pena - 16.12.10 - klo:14:29
-
Välillä mielenkiintoinenkin keskustelu kuihtuu varovaisen sovinnaisuuden hyminään. Miksi? Leijuuko yllämme 'valvovan isonveljen' varjo vai arastelemmeko toistemme reaktioita? Emmekö tiedä riittävän tarkasti soveliaan keskustelun sääntöjä?
-
Jos käy välillä semmoisella sivustolla, jossa juuri kukaan ei varo sanojaan, niin ei sitä viitsi kovin kauaa lukea. Hyvin nopeasti semmoinen menee suoranaiseksi loanheitoksi. Eli vastaus otsikon kysymykseen: Kyllä pitää.
Jos tuo 'valvova isoveli' tarkoittaa sepposta, niin enpä osaa häntä pahemmin pelätä. Sen verran lupsakalta hän vaikuttaa.
Myönnän, että jonkun verran olen oppinut arastelemaan toisten reaktioita. Luulen taas, että täällä on paljon semmoisia, jotka arastelevat toisten reaktioita paljon enemmän kuin minä. Joidenkin foorumilaisten mielipiteistä saa yksityisviesteillä paljon selvemmän kuvan kuin yleisessä keskustelussa.
Itse toivoisin, että mielipiteitä ei tarvitsisi muuttaa toisten painostuksesta. Siinä jää helposti puun ja kuoren väliin, kun jokaista pitäisi myötäillä. Haluaisin myös, että henkilöt ja asiat pysyisivät erillään. Ei tarvitse olla riidoissa toisen kanssa, vaikka ei ajattelekaan asioista samalla tavalla. Semmoinen asia olisi myös hyvä tiedostaa, että joku voi vitsailla asiasta, joka on jollekulle toiselle tosi arka asia. Jos tämmöisen asian ennakoi kaikilta osin, niin on täysin mahdotonta vitsailla ihan mistään. Kannattaa siksi ajatella, että jonkun vitsailu ei todellakaan tarkoita minua, vaan se on ihan yleisellä tasolla. Ei todellakaan kannata ottaa itseensä semmoista, mikä on kirjoitettu ihan yleiseksi asiaksi.
-
Kellä aarre on, hän aarteen kätkeköön.
Koettuani tämän yhteisön arvokkaaksi, tahdon vaalia löytämääni aarretta, mikä itse kullakin ilmenee eri tavalla. Toisesta toisen reaktiot syystäkin näyttäytyvät hyssyttelynä.
Kaikki maksaa. Silmitön rehellisyys, so. uhkarohkeus on tyhmyyttä.
Aika aikaa kutakin.
Kyllä Pena taas on oikealla asialla ehdottomasti. Ainoan runokokoelmani nimiehdotus oli Irti kaikesta, kohti ydintä. Siitä on aikaa 40 vuotta. Olen kypsynyt. Penalla on vielä virtaa.
Terveisin
häävieras Sambian Lusakassa
-
Niinhän se on kuin Penakin on havainnut. Kuten kotona, koulussa tai työpaikallakin, niin foorumillakin on porukka riitelyn jälkeen kuin "siivilleen saanut". Pölinä ja asiallisempikin keskustelu vaikenee.
Leenan tapauksen jälkeen luin foorumin säännöt jälleen kerran, mutta ne pitäisi tarkastaa useamminkin, sillä taas huomasin parin kohdan kolauttavan omaatuntoani. Niin, että anteeksi jos olen tyhmyyttäni jotakuta loukannut.
Omista ja perheeni asioista olen alusta asti kertonut kun minulla on "tekijänoikeus" ja salaisuuksista en huutele.
Ei vaihtoehtojen tarvitse olla täysi korrektius taikka sekamelska ilman ääriä. Sääntojä pitää yrittää noudattaa, mutta persoonan sopii kukkia.
Tämä on minun mielipiteeni. Sitä ei tuttujen kesken tarvinne joka kerran kirjoittaa.
Tutumpien kesken (vuosien kokemus ja tutustuminen) ei niin tule mielipahaa kun tyyli tunnetaan.
Mikähän olisi paras tapa puhdistaa ilmapiiriä. Onko kenellä viisastenkivi?
Antaa nyt Joulun valon kirkastaa ja lämmittää mielämme!
(http://www.cosgan.de/images/midi/xmas/b130.gif)
-
Minun mielestä täällä vähän liikaakin pyydellään anteeksi mielipiteitään ja olemassaoloaan, johtuneeko sitten siitä että on uskonnollista porukkaa, ikäänkuin varmistukseksi vielä etten nyt vaan olisi sattunut mielipiteilläni tai olemassaolollani ketään loukkaamaan... Olen jonkun verran ollut mukana esim. johonkin harrastuksiin liittyvissä keskusteluissa netissä niin ei siellä minusta arkailla niin auheasti niinkun ei tosielämässäkään. (täällä netissähän tämä on vain tällaista p*skanjauhamista ja ajankulua jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa)
Kyllähän sitä ihmiset on eri mieltä yhdestä sun toisesta, se nyt vaan on niin. Ja hyvät keskustelutavat tietysti on hyvä muistaa ja yrittää käyttäytyä netissä samoin kuin käyttäytyisi kasvotustenkin. Kaikista ei tarvitse eikä voikaan pitää koska se olisi teeskentelemistä, kaikkien kanssa ei myöskään tarvitse olla yhtä mieltä. Omia ajatuksiaan ei tarvitse peitellä eikä arkailla. Tämähän pitäisi olla ihmisen normaalia elämää?
Mutta sanottakoon se että täällä on kyllä minusta aika suhteellisen järkevää ja jalat maassa olevaa porukkaa ja tämä palsta toimii minusta hyvin. Toisinajattelijat on keskustelun suola, niitä ei pidä poistaa eikä vaikenemalla kummeksua.
Kaiken kaikkiaan minusta täällä ei tarvitse mitenkään erityisesti varoa sanojaan ja tätä palstaa moderoidaan ihan hyvin. Jos joku on aivan kauhean herkkä "loukkaantumaan" toisten mielipiteistä niin siinäkin asiassa voisi katsoa joskus peiliin ihan samoin kuin siinä toisessakin puolessa samaa kolikkoa.
-
Minulla on loistava ja salainen nimimerkki. Ei ainakaan minun tarvitse varoa sanoja eikä ajatuksia.
-
Mutta se se vasta on kamalaa kun oikein tyhmä ihminen pitää itseään viisaana! Olin anopin luona kahvia ryystämässä kerran ja politiikkastahan siinä puhuttiin... oltiin yhtä mieltä ja eri mieltä ja kun lopuksi lähdin pois niin anoppi tokaisi että "kyllä sinäkin vielä rupeat SMP:tä äänestämään kun sulle ensin vähän tulee järkeä päähän..."
Siinä jo rupesi silmä kiertämään huoneen hyllyjä että millä minä tuon könttään, mutta hetken päästä sitä taas suli , -onhan se minun anoppi sentään...
-ai niin; -tuo unohtui: :003:
-
Juu, olis kyllä hyvä kohtuullisessa määrin varoa sanomisiaan.
Siis ei niinkään sitä mitä sanoo,
vaan miten sanoo.
-
Minä pelkään hillittömästi yhtä asiaa: Että saan hämärätilan. On käynyt ilmi että ainakin kerran olen kirjoittanut epileptisessä hämärätilassa. Mahdollisesti kahdesti on käynyt niin. Usein minulle huomautetaan lempeästi, etten voi mennä "sairauteni taakse piiloon" ja "sen varjolla sanoa mitä huvittaa".
Asia on täsmälleen päinvastoin. Olen näihin vuosiin yrittänyt salata sitä, ja keksinyt mitä ihmeellisimpiä selityksiä. "Joo... niin joo... mä aina niinkun silleen suutun siitä asiasta... anteeksi, joo, pitäis hillitä kyllä olet oikeassa, anteeksi, pitää tehdä parannusta..." "Tota, niin, ai, jaa joo, niin, mä tosiaan raivostuin (mistä puhutaan?) meni niinsanoakseni kuppi nurin (voi kun tietäisi mistä on kysymys että osaisi valehdella uskottavasti)
Ja sitten Miten minä muistaisin, mistä minä "suutun"? mistä minulla taas pitikään "mennä kuppi nurin"? Kauheaa, jos minä muistankin väärin sen mistä minä "aina raivostun". Mitähän minä olen kertonut... voi kun joku selittäisi. Miten minä viimeksi valehtelin tämän? Se on kinkkisintä, sillä tämä on ainut elämänalue jolla valehtelen, enkä ikinä muista mitä valehtelin viimeksi!
Syy on jossakin määrin epäselvä.Olen tietysti vähän väsynyt selittämään, ja tuohan se valheelta kuulostaa että oli sairauskohtaus. Ihmisten joukossa pitäisi olla jossakin määrin johdonmukainen, ja on niin paljon tavallisempaa että suuttui nyt vain, kuin ettei muistaisi koko riidasta mitään. Lisäksi: Me ymmärrämme toisiamme koska meillä on tietyt samat lajityypilliset kokemukset, vaikkei ole kokenut kaikkea, voi ainakin kuvitella jotain. Mutta ellei ole kokenut ikinä hämärätilaa, sitä on kohtuutonta vaatia ymmärtämään. Ymmärtäminen ei ole mahdollista. Auttaa, jos lähipiirissä jollakulla on juuri tämäntyypin oireita. Sitä kun on kuuttatoista sorttia, sitä, joka on "itsestään tullutta" tai "syntymästä ollutta" epilepsiaa, kuten minun on.
......................................................
Pyryharakka kirjoitti minulle suurenmoisen kirjeen, kun pyytelin taas kerran anteeksi. Hän kirjoitti: Vain syntejä pyydetään anteeksi. Olenko minä nyt pyytämässä anteeksi jotakin muuta?
Kyllä olen. Minä en ole pyytämässä ollenkaan anteeksi tiettyä asiaa --- minä en ole uskaltanut kysyä: Saanko yrittää olla joukossanne, vaikka tuon uusiminen mitä tapahtui hiljakkoin, on mahdollista? Sitä en uskalla nimen omaan sanoa. Mutta nyt kun sain sanotuksi, oloni helpotti. Tietyt riskitekijät on karsittu, eli pahin, työ. Mutten uskalla luvata mitään. Se ei ole minun luvattavissani.
..........................................................
Kysymys on vakava. Mnä en oikeastaan ole altis suuttumaan. Suutun hitaasti, ja olen pikemmin pitkävihainen, eli itseni kanssa on tehtävä tuolla kohdin työtä. Järkytyin pois tolaltani, kun tutkin kyseisen ketjun. Niin tyypillinen: Mitä tekemistä on väsymyksellä koko ketjun teeman kanssa? Ei niin mitään. Ja "nukahtanut" työssä --- loistavaa itsepetosta yhä. Sitten, kuin salamana, käsittämätön raivonpurkaus jota en tunnista omakseni. Lisäksi olo ei edes ole vihainen, vaan tuskainen, syvästi masentunut ja sietämätön, myös fyysisesti --- siihen ei valitettavasti ole hoitoa, se on resistentti diapam-tyyppisille -- sellaista näkee. Se kestää muutamia päiviä.
Olen juuri itse sen kannalla, että kukin valitkoon avoimuutensa asteen itse. Mutta kunnioittakoon toisia ja heidän vakaumustaan. Eli: Ole kaikin mokomin oma itsesi, mutta älä käyttäydy sopimattomasti! Kun keskustellaan, ollaan silloinkin "kaksin Kristuksen kanssa".
.................................................................
Yksityisposti on mainio kanava pyytää anteeksi, jos on tunne että nyt loukkasin. Samoin olen käyttänyt sitä jos olen itse pahoittanut mieleni. Itse foorumikirjoittelua oikein harjoittelen, teen tietyt tehtävät joka päivä, jotta omaksuisin oikean tavan. Ne lähtevät tietylle luottohenkilölle. Sitten tutkin ketjuja, mutta olen vasta edennyt tähän ns kakkostehtävään... jos kuka tahtoo nähdä sen ohjelman, niin ilmoittakaa, Leena toimittaa... "Katuwaisen syntisen huoneentaulu" lähtee paluupostissa, sillä minulle tämä on suuri kysymys. Siis, että jos joku tahtoo nähdä miten itse yritän. Te olette käsittämättömän rakkaita minulle, joka ikinen. Teidän menettämisenne olisi murheen aihe, mutta tavallaan olen jättänyt tämän Sepon asiaksi ja sitäkin enemmän: Sanonut: Tapahtukoon Sinun tahtosi. Jos en voi olla täällä, sitten en. Kiitos siitä ajasta jonka sain.
Mutta tunnustan pelkääväni koko ajan. Siinä määrin, että itse mietin vakavasti, onko ihan järkevää rasittaa pelolla itseään. Eräs ortodoksi-isä sanoi minulle kerran: Sairaus on ankara opettaja. Niin on. Nyt kysytään myös, onko minun sairauteni tarkoitettu teidän opettajaksenne? Onko mahdolliosesti niin, että myös tässä saisi tapahtua, että kaikki käännetään parhaaksi niille, jotka rakastavat Jumalaa? Oma perheeni on sen kokenut. Avuttomuus on tuonut jokaisen lähemmäs Jumalaa, joka on perheenjäsen... tytöt, äkkiä nyt Ehtoolliselle, hopi hopi. Kristus on kattanut pöydän, eipäs temppuilla. Ehkä joku löytää selityksen läheisensä sairaudelle - minä olen lääkäri ja voin kertoa. Ehkä joku huomaa, että sittenkin kestää yllättävän paljon outoja hyökkäyksiä, kunhan, ja se nyt on kohtuullista,l tietää syyn? Ehkä joku huomaa: Okei. Näkyy saaneen aika paljon, mutta paljon vietiinkin... mitähän sinä Jumala tarkoitit? Ehkä joku löytää lohdutuksen omaan elämäntuskaansa. Ehkä Körttifoorumi onkin siitä erikoinen, että se on ystäväkansan näköinen. Tuo on heikko jäsen, ja pyysi tukea... miten se menikään... heihei. Kolmas viesti Leenalta! Samana päivänä! Sepolle tiedoksi, niin pannaan kirjoitusmahdollisuus poikki... viisi päivää, no, onhan se pitkästi, mutta on sitten ne saumanvarat.
............................................................................
Mutta jos koetaan toisin, niin kerron vain: Se ei olisi ensimmäinen kerta elämässäni joskin tästä virtuaalisesta ei ole kokemuksia... Jumala on lohduttanut minua niin, että olen harvinaisen huoleton, yleensä hyväntuulinen enkä mistään katkera. Te jäisitte rakkaaksi ja kauniiksi muistoksi, kuten on jäänyt työelämä, aikanaan puoliso ja unelma omasta perheestä, muutama ystävä. Kaikki on hyvin. Kaikki, miten tahdottekin.
-
Johan minä taisin kirjoittaa niin että kukaan ei jaksa lukea, mutta eräs seikka mietityttää. Olisikohan hyväksi, jos saa seuraamuksen, aika tarkoin tietää, mikä se on? Eli minä käsitin kohdaltani että kyseessä on lopullinen bannaus, ja jos niin on, se oikeastaan kai täytyisi lukea ihan niillä sanoilla.
Käsitän senkertaisen, koska en jälkikäteen edes itse tunnistanut kirjoittamaani omakseni ja reagoinnin ylläpidon taholta on ollut pakko olla hyvin nopeaa. Mutta yleisesti ottaen on varmaan hyväksi että ihminen täsmällisesti tietää kohtalonsa,eli: Et saa enää kirjoittaa tälle foorumille milloinkaan/vuoteen/kuukauteen/viikkoon. Samoin, jos tulee lukemisen esto.
Pahinta on epätietoisuus. Tietty oma tilanteeni on poikkeuksellinen, muttei mahdottoman harvinainen. Tämä on yleinen sairaus. Samoin diabeetikko saattaa toimia vastaavalla tavalla, jos ja kun verensokeri heittelee. Kilpirauhasen liikatoimita, joka joskus käy erittäin yleistä vajaatoimintaa edellä tuottaa tämmöisiä. Ylläpidon ei tarvitse osata lääketiedettä tietystikään, mutta mietin, että juuri sellaiset henkilöt jotka eivät itse valitse tilaa jossa kirjoittavat, ovat muutoinkin aika tavalla epätietoisuuden edessä, ja se koskee koko elämää. Sitä toivoisi, ettei kenenkään kuormaa kasvatettaisi entisestään. Eli hyvin selvin sanoin, on oma toivomukseni.
-
Milloin olen itse saanut napakimmin nenälleni? Tulee mieleen lähinnä väärin arvioituja tyylilajin ja huumorin valintoja. Minun mielestäni kärkevästi kirjoittanut ei olekaan sietänyt minun piikittelyäni. Hauskaksi tarkoitettu sanaleikki onkin ymmärretty ylimieliseksi diivailuksi. Kasvotusten tavatessa voi nähdä toisen ilmeistä, mihin suuntaan kannattaa jutustelua viedä, mutta kirjaimien rivejä katsellen se on vaikeampaa, vaikka hymiöitäkin vilisisi.
-
Niinhän se on, me ei ymmärretä aina toistemme pilkkeitä silmäkulmassa, mutta kyllä minä sanosin että joka Penan kanssa joutuu "riitoihin", saa kyllä katsella itsestään vikaa! (ei ollut irvailua vaan tosissaan kirjoitettu)
-En käsitä ketä sinä olisit voinut loukata?
-
Milloin olen itse saanut napakimmin nenälleni? Tulee mieleen lähinnä väärin arvioituja tyylilajin ja huumorin valintoja. Minun mielestäni kärkevästi kirjoittanut ei olekaan sietänyt minun piikittelyäni. Hauskaksi tarkoitettu sanaleikki onkin ymmärretty ylimieliseksi diivailuksi. Kasvotusten tavatessa voi nähdä toisen ilmeistä, mihin suuntaan kannattaa jutustelua viedä, mutta kirjaimien rivejä katsellen se on vaikeampaa, vaikka hymiöitäkin vilisisi.
No, kyllä saa sanoa jotta...
Siis, yksi yhteen samaa mieltä Jampen kanssa. Kirjaimellisesti.
Minä voin lopettaa eikä foorumi siinä lopulta mitään menetä, tai yrittää ruveta niin asialliseksi kuin osaan jos minun annetaan ylipäänsä jatkaa, muistakaa, ei ole pakkko, eli tiedoksi ylläpidolle saa minusta sen todella laittaa ja jos joku olisi laittanut niin aivan todella, uutta putkeen jos siltä tuntuu...
mutta jos keksii Penan teksteistä syyn suuttua niin kyllä vähän ihmettelen... Tietty jos on kauhean huono päivä, niin että potkaisee koiraa ensi työkseen kotiin palattuaan, miksei, mutta muulla motiivilla... Muistakaa että on olemassa "Katuwaisen Syntisen Huoneentaulu". Mutta patentti on minun... se on minun ja Dosentin... Dosentti ehkä ei ennätä näyttäytyä... perustaa oman blogin nähkääs... mt hänelle neuvoi... tarttee siinä vähän neuvoa vaikkei ole ollut omaa. Eikä, huh, tulekaan. Dosentin on toista. On kuuluisa, rakastettu, ja kaiken huipuksi kummitus.
-
Minusta on upeaa, että rohkenit Leena kirjoittaa tuosta hämärätilasta. Tässä asiassa ei tieto lisää tuskaa, vaan päin vastoin. Yleensäkin ihmisten mahdollinen outo käytös on paljon helpompi sietää, jos tietää mistä se johtuu.
Eräs työyhteisökouluttaja opetti minulle sitä, ettei pidä liikaa pelätä toisen loukkaamista. Jos toinen loukkaantuu jostani, mitä hänelle sanon. Pitää minun miettiä, sanoinko sen rakentavasti vai loukkaavasti. Minun tulee opetella ilmaisemaan asioita rakentavasti ja ystävällisessä hengessä. Loukkaantuneen osapuolen tehtävä on miettiä, miksi hän loukkantui. Jokaisella näet on elämän varrelta kokemuksia, mitkä saattavat olla mielessä painamassa ja mihin ihan asiallinenkin huomautus osuu kipeästi. Vanhat asiat saavat sanotusta kimmoketta ja ne paisuvat sellaiseksi, miksi niitä ei ole tarkoitettu.
Siis jos sellaisesta sanomisesta / kirjoittamiesesta, millä et ole pyrkinyt loukkaamaan tai mitätöimään toista, saat aikaan toisen loukkaantumisen, et sinä ole vastuussa loukkaantumisesta vaan loukkaantuja itse.
Miten näistä lauseista tulee niin moinmutkaisia. :017:
-
Kiitos. Eihän siitä olisi mitään tullut ilman sinua. Toisekseen, olin itse lopullisen kyllästynyt siihen, että esitän tervettä joka vain saa raivareita. Kukaan ei jaksa loputtomiin muistella, mitä viimeksi valehteli. Kolmanneksi, tämä ammatti ja tuo sairaus eivät luonnu ollenkaan. Totuus on, että diagnoosi saatiin niin myöhään, että olin ihan päästäni pyörällä --- mutta kun oikeastaan vain yksi ihminen teki minulle selväksi, mitä hämärätilan aikana tapahtuu, enkä itse muista niistä mitään, uskoin itsekin olevani "kauhean kiivas". Tämä tapahtui, kun olin jo tauottanut työn, ja siis muualla. Vääntänyt neurologille rautalangasta, että oireiden aikana tapahtuu jotakin, josta en ole perillä eikä saisi.
.........................................
Muistan kun kysyin analyysitunnilla, mikä minä sitten olen jos en ole vihainen ihminen, kuinka analyytikkoni nauroi perusteellisesti, eivätkä he erityisesti naura. Silloin petti pokka.
.........................................
Mutta hätkähdin kyllä toista kysymystä. On tietenkin mukava havaita ettei täältä löydy tolkuttomasti hämärätilaketjuja. Auraoireisuutta on, ne ovat mielestäni muuten ok, mutta kyllä minä yleensä kirjoitan vähän selkeämmin.
................................................
Kysyisin teitä asiaa jota olen miettinyt tässä koko päivän, mitä nyt kävin kaverin synttäreillä joilla kukaan ei ollut kuullut :026: Bonhoefferista ja eräs erehtyi kysymään.
..............................................
- Huomasin etteihän "minussa ole sen kummemmin vikaa kuin muissakaan" - erinomainen lähtökohta tehdä parannusta, eikö totta. Sivuöydös tavallaan mutta hätkähdin kyllä. Niin minä varmaan sanoisin viimeisellä tuomiollakin. Olen nyt rehellisesti puhuen ymmälläni, ja jos jollakin on älykäs neuvo niin saisi tulla. Tietty on riittänyt huolta tuosta epilepsiasta ja sen sosiaalisista vaikutuksista, mutta muutoin olen ollut huoleton, ja ajatuksissani on ollut lähinnä jokin että tulisi "katsoa Kristukseen". Mutta miksi? Sama teologi neuvoi joskus myöhemmin käymään päivänsä läpi käyttäen kymmentä käskyä tai ns kuolemansyntejä "peilinään". Kun ehdotus tuli satuin olemaan henkitoreissani joten ei se ollut ajankohtainen, myöhemmin minä mietin että mitäs ihmeen omatekoista rustailua tämä on --- kai minusta lopulta tulee niin hyvä että en edes tarvitse vapahtajaa. Kuitenkaan tuo ketjujen tutkiminen ei ole siitä kaukana, ja vaikka lähtökohta oli foorumikirjoittelu, niin totta alkaa ajatella myös kirjoittelijaa. Siis itseään. Ja löytää itsestään tuon vähän ärtyneen "enhän minä muita pahempi ole" -- kuukaas minä pelästyin vähän.
...........................................................
Kyllä minä sen kirjoittelupuolen aion siis joka tapauksessa katsoa. ( Minun käy sääli tiettyä... avustajaparkaa) . Mutta teettekö te muut - tai pitäisittekö hyvänä tällä tavoin tutkia itseä, että joka ilta tai miksei viikko, peiliksi käskyjä ja omia rikkomuksia tutuksi niin? Se kuulostaa juuri omavanhurskaudelta, mutta onko se --- ajattelen, että jos näkisi itsensä peilistä, kai näkisi, mihin sitä lunastajaa tarvitaan, ja siitä "Kristukseen katsomisesta" tulisi muutakin kuin hokemaa.
Jaa-a. Nyt on Leena vasta tosissaan neuvoton. Eihän pienten lasten vanhemmat voi organisoida mitään jokailtaisia tuollaisia menoja... eikä sellaisella nyt pitäisi väsyttää itseään siis, ei sairaana eikä väsyneenä ... masentuneena juttu heti poikki... eli onko tuo yksin edes turvallista. Kuitenkaan en siitä pääse että meitä ei aiheetta kehoiteta tutkimaan itseämme.
Ja tuo on pakosta se syy --- sitten tietää mihin lunastajaa tarvitaan... no... järkyttyyhän sitä joskus itseään muutoinkin... ääh. En osaa selittää. Miten te toimitte?
-
Minusta on upeaa, että rohkenit Leena kirjoittaa tuosta hämärätilasta. Tässä asiassa ei tieto lisää tuskaa, vaan päin vastoin. Yleensäkin ihmisten mahdollinen outo käytös on paljon helpompi sietää, jos tietää mistä se johtuu.
Eräs työyhteisökouluttaja opetti minulle sitä, ettei pidä liikaa pelätä toisen loukkaamista. Jos toinen loukkaantuu jostani, mitä hänelle sanon. Pitää minun miettiä, sanoinko sen rakentavasti vai loukkaavasti. Minun tulee opetella ilmaisemaan asioita rakentavasti ja ystävällisessä hengessä. Loukkaantuneen osapuolen tehtävä on miettiä, miksi hän loukkantui. Jokaisella näet on elämän varrelta kokemuksia, mitkä saattavat olla mielessä painamassa ja mihin ihan asiallinenkin huomautus osuu kipeästi. Vanhat asiat saavat sanotusta kimmoketta ja ne paisuvat sellaiseksi, miksi niitä ei ole tarkoitettu.
Siis jos sellaisesta sanomisesta / kirjoittamiesesta, millä et ole pyrkinyt loukkaamaan tai mitätöimään toista, saat aikaan toisen loukkaantumisen, et sinä ole vastuussa loukkaantumisesta vaan loukkaantuja itse.
Miten näistä lauseista tulee niin moinmutkaisia. :017:
Tämä on erinomainen ohje jokaiselle. Ei ainoastaan täällä vaan muuallakin. Tuo "sanoinko rakentavasti" -- riittää että itse tietää mitä teki. Jokaisen hipiän herkkyyttä ei mitenkään voi tietää. Synonyymisanakirjaakaan ei voi koko ajan olla selaamassa. Loukkaantuneenkin on hyvä tutkia itseään, luulen. - Meidät kasvatettiin, kun meitä oli niin monta, sellaiseen ajatukseen, että kukaan ei riitele yksin. Sovintoon tarvittiin kummankin anteeksipyyntö, sillä pitkän päälle alkaa hiljotellen vähän pelätä ja varoa viidettätoista kertaa ylhäisyydestä pudotettua "saat!" ilman sovittelevaan vastaantuloa, "no, ehkä siinä minäkin...". Toisaalta -- jos joku ei kerta kaikkiaan koe tekevänsä ikinä väärin niin mahdotontahan sellaistakaan on vaatia. Sitten täytyy taas tutkia itseään... että miksi sitä jää haikailemaan, vastaantuloa... tämä henkilö ei tule. Mutta eihän sen pitäisi minulle kuulua?
-
Mutta teettekö te muut - tai pitäisittekö hyvänä tällä tavoin tutkia itseä, että joka ilta tai miksei viikko, peiliksi käskyjä ja omia rikkomuksia tutuksi niin? Se kuulostaa juuri omavanhurskaudelta, mutta onko se --- ajattelen, että jos näkisi itsensä peilistä, kai näkisi, mihin sitä lunastajaa tarvitaan, ja siitä "Kristukseen katsomisesta" tulisi muutakin kuin hokemaa.
Musta se kuulostais aika hienolta, tuota vois esmes seuraavana paastonaikana (tätä on enää vajaa viikko jälellä niin nyt ei ehkä enää onnistu) kokeilla. Vois olla toisilla hetken aikaa vähän siedettävämmät olot :003: En kyllä ite keksi että miten synnit voi laskea omavanhurskaudeksi...
-
Musta se kuulostais aika hienolta, tuota vois esmes seuraavana paastonaikana (tätä on enää vajaa viikko jälellä niin nyt ei ehkä enää onnistu) kokeilla. Vois olla toisilla hetken aikaa vähän siedettävämmät olot :003: En kyllä ite keksi että miten synnit voi laskea omavanhurskaudeksi...
Tuossakin on muuten ajateltavaa. Minä luulen että jos tuommoiseen todella ryhtyy niin että se on jokapäiväinen askare niin kohtahan se olisi ainakin tässä huushollissa jokapäiväinen "voi kun minä olen hyvä" - askare.
Mutta mietin ortodoksista kirkkoa ja tapaa ottaa paasto vakavasti. Onhan sielläkin niitä ihmeellisiä "paastoajan herkut" - keittokirjoja... eli siis, minkä paaston... mutta kun olen tutkinut viestejä, sitten viestiketjuja (voi minä säälin sitä joka ne kaikki ottaa vastaan, minä todella, todella tarkoitan että deletoi lukematta ennen kuin ilmainen työ alkaa keittää!!!! Muuten et siedä minua enää!!! se on oikeasti vain kontrollijärjestelmä ja tae sille että jotakin katsotaan joka ikinen päivä muuten se jää tekemättä alle viikon...!!!) se johti väistämättä taas tuumimaan että tässä huomaa muutakin kuin kuinka kirjoittaa foorumille. Minä tutkinkin yhtäkkiä itseäni ja sitten saatan kehua itteäni... selittää että olen vää-ryy-den uhri... hävetä tosissani kyllä seuraavana päivänä sitä... todeta että en minä ole sen pahempi kuin kukaan muukaan... no niin kai... taatusti sanon niin Tuomiopäivänä... ja on tottakin... mutta entäs jos tekisi siitä paaston ajan asian? Se voisi olla muutenkin hyvä hetki
- huomata keneltä olisi nyt ehkäpä hyvä pyytää anteeksi
- huomata kenelle voisi antaa anteeksi
- huomata, minkä kaikki Jumala antoi anteeksi, ja antaa. Niin näkisi päivän paistavan, eli että hyvänen aika. Minulle paistaa aurinko.
Se saattaa tehdä minusta siedettävämmän ihmisen. Ei omahyväistä. Rukoilenhan minä nytkin kun katselen niitä juttujani. Välillä hannaan vastaan: Älä, älä kuule ala Kristus siinä tai minä en rupea milleen sinun kanssasi... psykiatri selittelee että eihän tämmöiseen voi ruveta... tämä johtaa itsesääliin... ja taas haastetaan. Ja kuitenkin: Se ei ole ollut huono kokemus. Ihminen voi haluta olla viisi sekuntia kerrallaan hyvä, jotta toisilla olisi parempi olla täällä. Muuallakin kuin foorumilla vaikka se teistä lähti liikkeelle!
Mentori hoi: Ketjujen tutkiminen on hitaampaa... Leena ei lintsaile.
-
Musta se kuulostais aika hienolta, tuota vois esmes seuraavana paastonaikana (tätä on enää vajaa viikko jälellä niin nyt ei ehkä enää onnistu) kokeilla. Vois olla toisilla hetken aikaa vähän siedettävämmät olot :003: En kyllä ite keksi että miten synnit voi laskea omavanhurskaudeksi...
Hei kuule kyllä sen kerkii viikossa tällä minun metodilla. Tosin, se käy alkuun hitaasti, eikä minulla ole kehitettynä muuta kuin "Katuwaisen syntisen huoneentaulu" mutta voihan aloittaa kakkostehtävästä... tietty, on joukukiireensä kullakin. Sen tähden ei ehkä ehdi kehittää mitään. Mutta siinä on sellainen etu jonka olen huomannut: Kirjoitettu sana pysyy, eli siitä näkee ainakin jotakin aika helposti. Jos yhtäkkiä aloittaisi jollakin toisella systeemillä niin ei se oikein äkkiseltään sujuisi. Leena alkaa jo olla koko huoneentaulusta niin koppava että pitää kehittää uusi parannus... tai... ei tarvi. Kokemus on osoittanut että Jumalaan voi luottaa. Hän tärskäyttää muussiksi ja se on siinä oikein hyvä turvatekijä, jos alkaa luulla itsestään jotakin. Pyytää vaan. Toivon ettei Hän ajoita sitä jouluksi, perhesyistä. Sen saa Leenalta milloin hyvänsä tilaamalla mutta osoite tarvitaan.
Jos siis tahtoo kokeilla käyttämällä foorumia, eikä sitä 10 käskyä.
-
Ei kai sen kummemmin kun muistaa nettiketin ja hyvät tavat. Huonoissa fiiliksissä tänne ei minusta kannata kirjoittaa mitään.
-
Se on kyllä sanottava ja sen voi sanoa ihan vilpittömin mielin, että täällä kirjoitteleva porukka on oikeita eläviä ihmisiä eikä mitään uskomis-koneita. Minä oon oikeastaan nauttinut täällä olosta. Täällä on tilaa hengittää. :kahvi:
-
:) :039: Täällä on kivaa ja tuntuu kuin olis tuntenut kaikki jo vaikka kuinka kauan. Itse ole henkilökohtaisesti tavannut vain MAUNON
-
Niin kai se täällä foorumilla enimmäkseen onkin, että miettii sanojaan toisten takia eikä siksi, että itse joutuisi katumaan. 'Uskomiskone' kai olisi huolissaan oman peltinsä kiillosta, mutta ihmiset välittävät toisistaan.
-
Olen nyt muutaman päivän miettinyt, kirjoittaako enää mitään tähän ja jos niin mitä. Kuinka sanoa kauniisti ja viisaasti se, että kun omaan vammaan liittyy tajunnanalenema, mahdottoman jyrkkä käytöksen muutttuminen ja myöhempi amnesia(= ettei muista mitään) puheen, toiminnan sun muun osalta kunnes seuraa reippaampaa oiretta, elämä rajoittuu väistämättä. Se on vain hyväksyttävä. Lähtipä mihin tahansa on kaiken aikaa muistettava ottaa se huomioon.
Kun aloitin täällä, en tajunnut, että myös kirjoittaisin sillä tavoin... viimeinen korjaus ja selvitys pahoitteluineen jostakin kaoottisista puheluista lähti tänään muun joulupostin mukana. Tapahtunut vuonna 2002 tai 2003 - minä' en muista,. mutta osapuoli muistaa. Olen aiheuttanut melkoisesti mielipahaa, eikä minulla ole ollut kaikkina näinä vuosina siitä aavistustakaan. Eikä siis ole kyseessä mikään ohutihoinen yliherkkä henkilö joka loukkaantuu kaikesta. Ei voi muuta kuin toivoa, että tuo viiden sivun mittainen kirje korjaa jotakin.
Se merkitsee sitä, että tästä on alettava pikku hiljaa irroittautua... kuin laiva, köysi kerrallaan. Olen semmoinen hitaan sorttinen (me kikatimme tuolle Sadettan kanssa mahdottomasti se ketju edessämme) jonka on kauhean vaikeaa lähteä (yhä hillittömämpiä naurun puuskia) koska hän pitää niin kovasti kaikista (olimme tukehtua).
Mutta se kai on aikuisuutta... se on vastuuntuntoa. Vastuu on otettava joskus sellaisestakin, mitä ei sitten millään haluaisi, ja mikä todella tuntuu ihan väärältä ja kohtuuttomalta... mutta jonka suhteen näyttää itsestä --- eli Ylläpidolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa --- että ei se ole väistettävissä. En tahtoisi kirjoittaa kymmenen vuoden kuluttua kenellekään teistä sellaisia rivejä, kuin viime yönä... mutta hyvästellään kunnolla, lähdetään hitaasti kuin vuoroveden myötä ja jatketaan turvallisemmissa puitteissa... kun Jumalaa ei voinutkaan lahjoa itsetutkistelulla. Se nyt hyödyttää tehdä joka tapauksessa, mutta vähitellen aloin oivaltaa sen puuhan motiiveja... kuten kiitos Pyryharakan sen loputtoman anteeksipyytelyn.
Toinen aikakirja sanoo jossakin: Kysy kuitenkin ensin neuvoa Herralta. Kysyn minä... että Seppokin pääsee siitä lähes päivittäisestä "mitä mun kuule pitäis..." Mutta vielä ei Herra ole muunlaista neuvoa antanut...
-
Olen semmoinen hitaan sorttinen (me kikatimme tuolle Sadettan kanssa mahdottomasti se ketju edessämme) jonka on kauhean vaikeaa lähteä (yhä hillittömämpiä naurun puuskia) koska hän pitää niin kovasti kaikista (olimme tukehtua).
:icon_eek: :017:
-
:icon_eek: :017:
Olen pahoillani. Tuosta saa nyt varmaan käsityksen että meistä olisi ollut ihan vaan valtavan huvittavaa kuinka minä loukkaan ihmisiä.
Tarkka totuus on tämä: Sadetta sanoi että olihan se tosi karmeaa tekstiä. Olen lukenut sen aika monta kertaa, se on minulla nimittäin printattuna yhtenä niistä ketjuista joita tutkin, ne täytyy tulostaa, ei niistä muuten saa selkoa. . Tietäisinpä edes sen olenko tehnyt muuta pahaa silloin --- maanantaista en muista juuri mitään. Olenko soittanut häiritseviä puheluja nyt lähinnä, tekstejä en kai ole kirjoittanut --- ne olisin nähnyt tiistaiaamuna. Olisi tärkeää tietää aina mahdollisimman tarkoin hämärätilan aikaiset tapahtumat, mitä itse teki,. mitä toiset tekivät. Muuten asiaan juuttuu.
Olen pahoillani - Sadettan puolesta aivan erityisesti. Heräsin aamuyöstä neljän maissa nähtyäni jotakin painajaista että olin taas kirjoittanut tänne jotakin sopimatonta ja loukkaavaa ja se uni oli niin elävä... ja on niin paha olla siitä kaikesta muutenkin. Ajattelin että pystyn nukkumaan kun tarkistan etten varmasti ole. Yritän kirjoittaa tämän nyt mahdollisimman oikein.
Missään nimessä meistä kumpikaan ei ole tarkoittanut mitään sellaista, että olisi vitsikästä loukata toisia. Aivan varmasti. Emmekä ylipäänsä katsele mitään körttifoorumia täällä ja ihmettele minun aikaansaannoksiani. Hän tuli sovittamaan sen körttipuvun kaavaa jota ajattelin yrittää ommella. Se on leikattu paperikankaasta, ja nämä alkujutut siinä täytyy tehdä tarkoin, sillä jos leikkaa kankaat päin seiniä niin se on vain kuin polttaisi rahatukun ja sen kyllä saisin aikaan. Minä en osaa ommella kaavoja käyttäen muutoinkaan. Mutta puhunhan minä tästä yhä, ja tällä kertaa minä nauroin sitä, että naama totisena selitän , no jokseenkin sitä mitä tuossa teille toisille. Ristiriita oli liian räikeä.
-
Tuo ruutu pomppii niin hankalasti eikä muutenkan ole hyvä kirjoittaa pitkästi.. En tahtoisi jättää teitä, en millään, mutta minut vakavoitti lopullisesti se, että todella vielä nyt saan tietooni lähes kymmenen vuotta sitten tapahtuneita asioita - että jollakin on tosi paha olla minun takiani. Siitä vuodesta tosin lääke-erehdyksin tähden en muista mitään. Oli yllätys että palautetta tulee satunnaisesti yhä. Koetan korjata, kuinka muutoin toimisin?
"Itsetutkistelu" - voi kunpa se korjaisikin myös sen joka on "luonnontiedettä eikä luonnetta" kuten joku ystävä kirjoitti.
Oma toiveeni oli, että voisin alkaa hyvästellä pikku hijaa, siirtyä kirjoittelijasta lukijaksi, kutsua ylläpidosta Seppo puolisoineen jolloinkin maaliskuussa, ellei mitään satu, kahvikupposen äärelle juttelemaan siitä, että mikäli hämärätila tulee, en todella - todella voi sille mitään. Aloitan toimimisen, eikä mikään "sisäinen kontrolli" tartu hihasta ja muistuta: Tätä ei pidä tehdä. Sen takia tänne tulee olla pysyvä esto, se ei ole mitään itsensä eikä muidenkaan kiusaamista vaan käytännön pakko. - Nyt olen kaatanut omia pulmiani jo liikaakin niskaanne. Toivon, että se ymmärretään oikein. Jokseenkin, kuten Pyryharakka kirjoitti: Outoa ilmiötä sietää paremmin nyt kun sen syyn tietää. Hyvin aktiivisen kirjoittelijan katoaminen ei ole kiukuttelua, ovet paukkuen, suuttuneena, häipymistä, vaan se saisi ja voisi olla, niin toivon, hiljainen lähtö,kaikessa rauhassa, joka ymmärretään, ja - itsekkäästi ajattelen - myös itselle helpompi. Saisiko olla niin? Tämä ei ole ristiriidatonta, vaikka vie joskus liikaa aikaa.
-
Mutta mietin ortodoksista kirkkoa ja tapaa ottaa paasto vakavasti. Onhan sielläkin niitä ihmeellisiä "paastoajan herkut" - keittokirjoja... eli siis, minkä paaston...
Selvennykseksi vain, ettei paasto tarkoita pelkästään ruuasta paastoamista.
Se on yksi asia ja oikeastaan tukena ja apuna yksinkertaistaessa elämäänsä ylipäänsä.
Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous
Herra, elämäni valtias !
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra !
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.
-
Selvennykseksi vain, ettei paasto tarkoita pelkästään ruuasta paastoamista.
Se on yksi asia ja oikeastaan tukena ja apuna yksinkertaistaessa elämäänsä ylipäänsä.
Tiedän... voi, minusta tuntuu etten osaa kirjoittaa -- tai puhua tai tehdä mitään -- niin että se ei kääntyisi pahoin päin. Mutta tämä onkin jarrutusmatkaa...
siksi yritin tuota itsen tutkimista osuttaa juuri paastolle, että siellä esimerkiksi synnyntunnustus nyt ainakin kuuluu paastoon...
ja siten itsen tutkiminen. Anteeksi Atanasia. En tarkottanu pahaa. Voi kun olis varonut koko tänne tulemista. Olen tooikerin tosissani pahoillani.
-
Lainaus käyttäjältä: Atanasia - tänään kello 10:05
Selvennykseksi vain, ettei paasto tarkoita pelkästään ruuasta paastoamista.
Se on yksi asia ja oikeastaan tukena ja apuna yksinkertaistaessa elämäänsä ylipäänsä.
Tiedän... voi, minusta tuntuu etten osaa kirjoittaa -- tai puhua tai tehdä mitään -- niin että se ei kääntyisi pahoin päin. Mutta tämä onkin jarrutusmatkaa...
siksi yritin tuota itsen tutkimista osuttaa juuri paastolle, että siellä esimerkiksi synnyntunnustus nyt ainakin kuuluu paastoon...
ja siten itsen tutkiminen. Anteeksi Atanasia. En tarkottanu pahaa. Voi kun olis varonut koko tänne tulemista. Olen tooikerin tosissani pahoillani.
Nyt Leena on kyllä ihan höpsö! :icon_wink: :icon_biggrin:
Rauhoitu - ei hätää!
-
Yritin vastata sulle mutta sinun postilaatikkosi on täynnä, ilmoittaa ohjelma. Siihen minkä olit lähettänyt minun yksityisviestiin. Minä pelkään kirjoittaa tänne, näen kauheita painajaisia että loukkaan koko ajan, ja loukkaankin... saan sellaisia pakokauhun puuskia kun tämä tulee mieleen. Yritän kyllä hillitä niitäi, mutta en voi niille mitään. Ei minul ole ennen ollut, mutta ne on saatu sovittua ennen, jos olen hämärätilassa tehnyt jotakin. Se oli vähän outoa että vasta paljon myöhjemmin sain tietää että olin loukannut puhelulla yhtä ihmistä niin kauan sitten. Yritin kirjoittaa kirjettä hänelle.
Minun on täytynyt tehdä muutakin sen hämärätilan aikana koska minä olen ihan varma siitä että bannauksessa eiu ollut mitään päivämääriä ja m yöhemmin on sanottu että 9 päivää oli. Voi, kun ihmiset tajuais että epileptikon pitäisi aina tietää aika tarkkaan. Minä olen varmaan soittanut Sepolle sinä maanantaina, tehnyt jotain muuta jokas on ihan tämän ulkopuolella ja sillon on puhuttu 9 päivästä, ja minä en muista... se on kamalan pelottavaa.
Sen takia minun täytyy lähteäkin että loukkaan, en tarkoita pahaa. En, ihan totta. Mutta pelkään. Olisi vain helpompaa irrottautua vähitellen... ainakin joku vihaa nyt ja syystä. Anteeksi, yö meni vähän huonosti. Mutta jos en kirjoita niin se on täynnä, se sun laatikko. Olisi varmaan muutenkin hyvä tyhjentää, jos et tarvi kaikkia vanhoja viestejä enää.
-
Onneksi minä pystyin kohtauksen aikana puhumaan pelkkää totaööniinkulla höystettyä siansaksaa... Kuulostaa kamalalta tuommonen että ihan tietämättään aukoo päätään tärkeille ihmisille.
-
Olen semmoinen hitaan sorttinen (me kikatimme tuolle Sadettan kanssa mahdottomasti se ketju edessämme) jonka on kauhean vaikeaa lähteä (yhä hillittömämpiä naurun puuskia) koska hän pitää niin kovasti kaikista (olimme tukehtua).
Pieni tarkennus, ettei tule ihan ihme käsityksiä :icon_eek: mahdollisesti tai mahdottomasti. En yöllä jaksanut heittää kuin ne hymiöt kommentiksi Leenan tekstiin, kun oli pakko illan jouluvalmistelujen jälkeen mennä unille. Ajattelin, josko hän hieman tarkentaisi.. Sainkin sitten yv:n, kiitos siitä!
Leena halusi vaan kertoa jotain sellaista, että hän on viihtynyt foorumilla ja tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi olla jatkossakin tekemisissä ja pohtia hengellisiä asioita, vaikka hän foorumilta poistuisi. Ja vaikeiden asioiden nyt koetellessa hän pitkästä aikaa pystyi nauramaan. Mikä meitä sitten nauratti? Se, kuinka hurjaa tekstiä hän oli päästellyt, vaikkei semmoista kukaan hänestä normaalitilassa uskoisi. Vakava asia, mutta toisaalta niin hassu juttu.
Missään nimessä meistä kumpikaan ei ole tarkoittanut mitään sellaista, että olisi vitsikästä loukata toisia. Aivan varmasti. Emmekä ylipäänsä katsele mitään körttifoorumia täällä ja ihmettele minun aikaansaannoksiani. Hän tuli sovittamaan sen körttipuvun kaavaa jota ajattelin yrittää ommella.
:023: Nimenomaan noin. Paitsi nyt ihmeteltiin vähän :icon_confused:
-
Edelliseen vielä ihan omasta kynästä: Joo, näin todella. Ketään foorumilaista ei todella ole naurettu, pilkattu, irvitty. Päinvastoin,. Kun pääsin itkemisen
alkuun niin itkeskellythän minä olen. Tuntui vain siltä että pitäisi jotakin muka-huvittavaa tänne repiä...
Sillä minä en missään nimessä tahdo tänne ittestäni mitään marttyyritarinoita tyyliin "voi sitä kärsivää sisarparkaamme joka yksin käy ankaraa taisteluaan, kun on niin paha olla ja nyt on bannattukin ja on sairas..."
siis sille vähän terveellistä höpöhöpöä.
Minä ilmoitan täten, että en ole mikään "kärsivä sisarparka" minulla on sisaria tasan yksi kappale, ja sen ainoan mielestä minä pääsen elämässä aivan säädyttömän vähällä...en suinkaan käy mitään "tuskaista kamppailua" yksinäni, enkä ole sinnepäinkään esirukouksella kantamista mitenkään tavallista enempää tässä nyt tarvitseva poloinen. Totta kai minä suren tätä --- olisi luonnotonta olla surematta. Mutta käsitän myös nyt vähän ajateltuani, mikä on järkevää, ja järkevästi toimien pääsen taatusti noista oireistani, olo tasoittuu eikä tarvitse pelätä tajuttomana loukkaavansa ketään --- se on kuulkaas tieto, jonka arvoa ei rahalla mitattukaan!
.
Mehän pysytään ystävinä, ja näin se todennäköisimmin onnistuu!! Tavataan seuroissa, nähdään juhlilla ja jos foorumilta yksi lähtee niin toinen tulee sen paikalle! Kaikki on hyvin!
-
Foorumimme on tavallaan kaksikerroksinen, yleisen keskustelun rinnalla ovat yksityisviestit. Olenko kahden kesken ajatuksia vaihtaessani sama Pena kuin kaikkien nähden? Ehkä kuitenkin olen se mustaan vahakantiseen vihkoon miinuksia piirtelevä ope, jonka Benkku oli minussa näkevinään. Olenko tullut jollekin näyttäneeksi sen puolen itsestäni? Mitä teen, ettei se tulisi kaikkien tietoon?
Vai pitäisikö minun uskaltaa olla oma itseni joka tilanteessa, vaikka siitä tulisikin suoraa sanomista vastaan. Silläkin ehdolla, että sanominen lakkaisi ja vaihtuisi jäätäväksi hiljaisuudeksi?
-
Foorumimme on tavallaan kaksikerroksinen, yleisen keskustelun rinnalla ovat yksityisviestit. Olenko kahden kesken ajatuksia vaihtaessani sama Pena kuin kaikkien nähden? Ehkä kuitenkin olen se mustaan vahakantiseen vihkoon miinuksia piirtelevä ope, jonka Benkku oli minussa näkevinään. Olenko tullut jollekin näyttäneeksi sen puolen itsestäni? Mitä teen, ettei se tulisi kaikkien tietoon?
Vai pitäisikö minun uskaltaa olla oma itseni joka tilanteessa, vaikka siitä tulisikin suoraa sanomista vastaan. Silläkin ehdolla, että sanominen lakkaisi ja vaihtuisi jäätäväksi hiljaisuudeksi?
Näillä foorumeilla on aina mahdollisuus vaihtaa ajatuksia jonkun/joidenkin kanssa myös yksityisesti.
Ihan hyvä juttu.
Monta kertaa minulle on tapahtunut niin , että jokin asia on herättänyt halua keskustella ajatuksenherättäneen kanssa
ihan kahden kesken. Ajatus on voinut olla sillä tavalla intiimi tai muuta, ettei vain halua sitä julkisesti käsitellä.
Näinhän me teemme "elävienkin" kanssa, juttelemme jonkun kanssa enemmän tai sellaisesta mitä ei isossa palaverissa puhuta.
Ihmisessä on monta puolta, samaa ihmistä kuitenkin kaikki puolet.
Jonkun kanssa on vahvana jokin ja toisen kanssa toinen puoli.
En tiedä onko se aina uskaltamisesta kiinni näyttää/julkistaa kaikkia puoliaan tai asioitaan - ehkä vain valinnasta.
Olisihan se rohkeaa uskaltaa olla aina oma itsensä (mitä se sitten onkaan)
ja vaikkei olisikaan siitä huolimatta on riski, että tulee vastaansanomista tai jäätä niskaan.
PS. Yksityisviestittelyn yksityisyyttä pitäisi kunnioittaa!
-
Itse en ole ollut kovin aloitteellinen yv-viestien lähettämisessä, mutta jonkin verran olen niitä saanut. Olen myös pyrkinyt vastaamaan, mutta muutama viesti on sotkeutunut matkan varrelle. Joittenkin kanssa on siirrytty sitten privaatti s-postin käyttöön ja sen jälkeen puhelimeen ja joidenkin kanssa on sitten tavattu. Uusia ystäviä yv-viestien välityksellä on tullut.
-
PS. Yksityisviestittelyn yksityisyyttä pitäisi kunnioittaa!
Kirjesalaisuus on toisinaan ymmärretty väärin. Sehän tarkoittaa, ettei toiselle osoitettua kirjettä saa lukea. Itselle osoitetun kirjeen sisällön saa kertoa edelleen, ellei siihen liity jotain muuta salassapitovelvollisuutta. Näiden meidän yksityisviestiemme luottamuksellisuus on kai sitten ihan sopimuksien ja niistä kiinni pitämisten varassa.
-
Sehän tarkoittaa, ettei toiselle osoitettua kirjettä saa lukea. Itselle osoitetun kirjeen sisällön saa kertoa edelleen, ellei siihen liity jotain muuta salassapitovelvollisuutta.
Itselle osoitetun kirjeen sisällön SAA kertoa,
niinpä niin,
saahan sitä kertoa itselle verbaalisestikin uskotun salaisuuden
jos on niin pönttö.
:eusa_angel:
Viralliset "salassapidettävät " on varmaan jossain määritelty...
-
Itse olen joskus "piruuttani" kertonut täällä yleisesti jotain tapahtunutta, jossa on ollut joku foorumilainen osallisena mutta aina kysynyt siihen asianomaiselta luvan.
Aiemmin olin sitä mieltä, ettei täällä liiemmin tarvitse sanojaan varoa, mutta niin paljon väärinymmärryksiä, tahattomia väärinkäsityksiä tai huhupuheita on tullut, että pakko muuttaa kantaansa. Foorumikirjoittelu ei vastaa mitenkään oikeaa live keskustelua, jossa äänenpainolla, ilmeillä ja eleillä on myös merkitystä. Täällä saa nähtävästi ihmisistä melkolailla väärän käsityksen.
-
Eräs työyhteisökouluttaja opetti minulle sitä, ettei pidä liikaa pelätä toisen loukkaamista. Jos toinen loukkaantuu jostani, mitä hänelle sanon. Pitää minun miettiä, sanoinko sen rakentavasti vai loukkaavasti. Minun tulee opetella ilmaisemaan asioita rakentavasti ja ystävällisessä hengessä. Loukkaantuneen osapuolen tehtävä on miettiä, miksi hän loukkantui. Jokaisella näet on elämän varrelta kokemuksia, mitkä saattavat olla mielessä painamassa ja mihin ihan asiallinenkin huomautus osuu kipeästi. Vanhat asiat saavat sanotusta kimmoketta ja ne paisuvat sellaiseksi, miksi niitä ei ole tarkoitettu.
Siis jos sellaisesta sanomisesta / kirjoittamiesesta, millä et ole pyrkinyt loukkaamaan tai mitätöimään toista, saat aikaan toisen loukkaantumisen, et sinä ole vastuussa loukkaantumisesta vaan loukkaantuja itse.
Niin se on.
Kerran keskellä työn touhua työkaveri kysyi jotain, ja muuhun keskittyneenä ilmeisesti ärjäisin vastauksen. No hän tietysti ihmettelemään, että ei olis tarvinnu noin vihaisesti, jo on kumma. Hätkähdin vähän, mutta sitten pyysin anteeksi ja olin tyytyväinen, ettei hän jättänyt asiaa sikseen, vaan huomautti äänensävystäni. Lienee paha tapa tai sitten hetkellinen stressitilanne, että on niin keskittynyt omaan tekemiseensä ja olemiseensa, ettei jaksa/osaa olla ystävällinen 'häiritsijälle'.
Kimurantteja tämmöiset keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyvät asiat. Jos vaan voisikin aina selvittää loukkaukset ja väärinymmärrykset toisen osapuolen kanssa. Siis puhua asiat selviksi. Mutta joskus se on ihan hirveän vaikeaa. Kai sitä haavoittuu niin helposti. Ja pelkää. Minusta 'ilmanpuhdistuskeskustelun' jälkeen on paljon helpompi jatkaa elämää, on yksi turha murhe pois ja paljon kevyempi hengittää.
Joskus ajatusmaailmat ovat niin kaukana toisistaan, että viisainta on todeta tilanne syyttelyn ja kaivelun sijaan ja jatkaa eri suuntiin. Tai samaan suuntaan, jos kumpikin näkemys mahtuu mukaan.
Minusta on hyvä, jos täälläkin voi sanoa asiansa muissakin kuin ah-niin-aurinkoisissa tunnelmissa. Aina ei päivä paista oikeassa elämässä, joten ei sitä tekohymyä tarvitse tännekään vaatia ja tunkea. Ja kaikkeahan ei tarvitse lukea. Erilaisuus on rikkaus, vaikka se kuinka välillä ärsyttäisi. Olemme samanarvoisia hienouksinemme ja huonouksinemme Jumalan edessä. Mikä minä olen sanomaan, että tuo ei kelpaa minun seuraani tai peräti meidän joukkoomme, heittäkää ulos.
Niin kauan kuin on elämää, niin kauan on mahdollisuus oppia. Minä haluan oppia lisää inhimillisyydestä. Emme varmasti pysty hyväksymään kaikkea, mutta jos voisimme suvaita erilaisia näkemyksiä ja tapoja olla olemassa myös täällä. Tämähän on pelkkä keskustelufoorumi. Jotain yhteistä, paljon erilaisuutta. Minulle ei ole tähän mennessä kertaakaan tullut mieleen, että täältä pitäisi heittää joku ulos (ihan ihme uskonkäsitysten tuputtajat on asia erikseen). Keskinäiset kahinat voisi(ko) :eusa_think: sopia keskenään tai sitten vaan todeta ja hyväksyä näkemysten erilaisuus.
Hyvä, että foorumi tarjoaa mahdollisuuden kohdata ihmisiä ja ajatuksia, kuluttaa joutavaa aikaa, löytää uutta tai vanhaa mutta ajankohtaista. Ikävää, jos foorumi lyö lyttyyn.
SV 183
1. Suo, Jeesus, hellä mieli
ja ystäväisi kieli
alati ollaksemme
lohduksi toisillemme.
2. Pois ota mestarointi
ja tuomitseva sointi
minunkin äänestäni,
ylhäinen ystäväni.
3. On väsynyttä monta,
heikkoa, toivotonta,
ihmisten sanat kovat
kun heitä lyöneet ovat.
4. Lohduttajamme hyvä,
suo rauha enentyvä.
Sen virrata suo meihin
ja meistä uupuneihin.
Jaakko Haavio
-
Jossakin lastenkasvatuskirjassa tähdennettiin minä-viestejä. Se voisi olla hyvä ohje muutenkin.
Ei siis kannata sanoa: - He ovat viheliäisiä, hän on viheliäinen.
Tämäkin on riidan haastamista: - Te olette viheliäisiä, sinä olet viheliäinen.
Tämä on jo parempi: - Me olemme viheliäisiä.
Minä-viesti on tällainen: - Minä olen viheliäinen.
Tämäkin on minä-viesti: - Minä niin mieleni pahoitin.
-
Rukous
Herrani, tee minusta rauhasi välikappale.
Missä on vihaa, anna minun tuoda sinne rakkautta.
Missä on tehty vahinkoa ja vääryyttä, anna minun tuoda sinne anteeksiantoa.
Missä on epäuskoa ja epäilystä, anna minun tuoda sinne uskoa ja toivoa.
Missä on pimeyttä, anna minun tuoda sinne valoa.
Missä on surua, anna minun tuoda sinne iloa.
Fransiskus Assisialainen
-
Hyvä kirjoitus sadettalta, viisas ja syvällinen.
-
Asiassa on aina monta puolta. Tosiasia on, että foorumilta on kaikessa hiljaisuudessa häipynyt porukkaa.
-
Asiassa on aina monta puolta. Tosiasia on, että foorumilta on kaikessa hiljaisuudessa häipynyt porukkaa.
Se on yhtä totta kuin, että uusia aktiivisia tulee koko ajan ja myös vanhoja palaa foorumiin. Kokonaiskirjoitusmäärä kasvaa melkein njoka kuukausi.
-
:039: Täällä on kivaa porukkaa. :)
-
Meitä on laidasta laitaan :109:
-
Ahaa :003: niinkös ajattelet? :002:
-
On meitä :109: vanhaa ja nuorta, ohutta ja paksua, isoa ja pientä, ujoa ja äänekästä, kelvollista ja kelvotonta. Elämä heittelee joskus vähemmän, joskus jysäyttää kunnolla.
-
Luinko oikein jostain ketjusta, että täällä on joku jäänyt eläkkeelle?
Sosiaalisista medioista :) muistutan vielä, että Hakaniemen torilla
on sellainen koju, josta saa ostaa puuroa. Päivän puuro on hyvää!
Olen käynyt siellä monta kertaa riisipuurolla, kun itse ei ole huvittanut
keittää, (vaikka en näe vielä edessäni eläkepäiviä).
-
On meitä :109: vanhaa ja nuorta, ohutta ja paksua, isoa ja pientä, ujoa ja äänekästä, kelvollista ja kelvotonta. Elämä heittelee joskus vähemmän, joskus jysäyttää kunnolla.
Onhan meitä: lähtöjään on väkeä idästä, lännestä, etelästä, varmaan pohjoisestakin - ja tuo muuan pena jostain Afrikasta. On pappiapippiätappiateppoa! Erilaiset intressit tai kiinnostuksen kohteet monillla meistä, jos kohta jokin näkymätön, toisinaan jopa näkyväksi tuleva herännäissäie... yhdistää. Vaiko ihan säde...? Olemmeko herännäissäteen lävistämiä...? :icon_eek:
Mutta useimmiten ihan mukavia nämä sähköseurat ovat. Pohdinta tulee toteen, asiat eläviksi. :039:
-
Meit on moneen junaan.........ja valitettavasti asemallekin on jäänyt joku. :017:
-
Meit on moneen junaan.........ja valitettavasti asemallekin on jäänyt joku. :017:
On uusi mahdollisuus, voi nousta seuraavaan junaan :109:
-
On uusi mahdollisuus, voi nousta seuraavaan junaan :109:
Ehkä... (http://www.vr.fi/CMS/henkiloliikenne/fi/index/aikataulut/liikennetilanne/liikennetiedotteet.html.stx)
Mt
-
Ehkä... (http://www.vr.fi/CMS/henkiloliikenne/fi/index/aikataulut/liikennetilanne/liikennetiedotteet.html.stx)
Mt
Aivan.. Jos löytyy paikka :-\
-
.. ja on oikea lippu.
-
mikäli leikolaan on uskominen
koko junaa ei edes tule!
http://www.youtube.com/watch?v=BRnvp_UY-lg
-
:-\ Mä tulin liftillä mukaan. Liftareiden ei tarvi maksaa.
-
On uusi mahdollisuus, voi nousta seuraavaan junaan :109:
Ehkä... (http://www.vr.fi/CMS/henkiloliikenne/fi/index/aikataulut/liikennetilanne/liikennetiedotteet.html.stx)
Mt
(http://cosgan.de/images/smilie/frech/a075.gif)
-
Pittää :-\
-
"Aamu-tv:n sohvalla vieraillut futuristi Elina Hiltunen Finprosta kuvailee, kuinka sosiaalisessa mediassa pidetään yllä erilaisia identiteettejä.
- On työminä, joka heittää työn puolesta kommenttia Facebookissa. Sitten on äitiminä, joka kertoo mitä lapset ovat tehneet, ja vaikkapa koirankasvattajaminä, Hiltunen luettelee.
Syy sosiaalisen median alati kasvavaan suosioon on yhteisöllisyys, sanoo digitaalisen markkinoinnin asiakkuusjohtaja Hanna Forsstöm Euro RSCG:sta. Jatkuvasti Facebook-statustaan päivittävät hakevat yhteenkuuluvuuden tunnetta.
- Ihmiset myös miettivät tarkoin, mitä sanovat. Tarkoitus on kirjoittaa jotain nokkelaa ja saada vastauksia. Mielenkiinnolla sitten odotetaan, miten muut reagoivat, Forsström sanoo.
Neulepiirin juoruista Facebookiin
Facebook on korvannut kahvipöytäkeskustelut ja neulepiirin juorut, vertaa Elina Hiltunen. Perustarve eli sosiaalisuus on ennallaan, mutta yhä rohkeampi paljastamiseen on uutta.
- Se, miten henkilökohtaisia asioita ihmiset pistävät Facebookkiin, on aika yllättävää, Hiltunen sanoo.
Hän kertoo esimerkiksi läheisen kuolemasta ilmoittamisen Facebookissa. Forsström taas pohtii, että tietyt yksityisyyden rajat olisi hyvä pitää verkossakin.
- Unohtavatkohan ihmiset, kuinka monta kaveria siellä on lukemassa, hän pohtii".
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/01/facebook_lietsoo_paljastamisen_halua_2328011.html
ps. Körttifoorumi on myös sosiaalinen media (hyvä sellainen). Mutta silti en kerro minne kohta menen...
Onnistuihan viestin lähettäminen,vaikka välillä yhteys meni poikki ja joutui kirjautumaan uudestaan.
Hyvää päivän jatkoa toivoo. Vanha lihava mies.
-
Tervetuloa!
:D
-
Hyvää jatkoa myös sinne vanhalle lihavalle miehelle.
Se hyvä puoli sosiaalisessa mediassa on, että äänensä saa kuuluviin myös se osa kansasta, joka muuten on hiljaa.
Varmaankin juuri sellaiset eniten ovat äänessä täällä.
Mutta tietysti sitten on tälläisiäkin pölinäpuheautomaatteja kuin minäkin, mutta se on hienoa, että maanhiljaisetkin saa äänensä kuuluviin.
Varmaankin se myös nostaa pikkaisen heidän itsetuntoaan, jos nyt ei heti tyrmätä heidän kirjoitteluitaan kovasti.
Siksi körttifoorumi on hyvä sosiaalinen media, kun täällä ei niin hirveän kovasti ketään tyrmätä tai mielipiteitä ja ilmeisesti pahimmat häiriköt bannataan.
Facebook on myös aika turvallinen, kun siellä voi itse hallita ketkä saavat kommentoida ja sieltä voi poistella, vähän kuin pitäisi omaa foorumiaan.
Sosiaalinen media on aikamoinen temmellyskenttä ja paljon on hyvää, mutta myös ääriainekset saa äänensä kuuluviin ja heilläkin yhteisöllisyys pääsee vahvistumaan ja se ei aina ole hyvä juttu.
Minusta sosiaaliset foorumit on hyvä juttu, mutta joku opetus kait koululaisille olisi hyvä antaa näistäkin.
Ja tosta pitääkö varoa sanojaan :-\körttifoorumilla, niin seppos pitää siitä huolta mun osalta, luotan siihen.
Oli nämä nyt sityten mitä tahansa, niin kasvokkain olemista ja juttelemista nämä ei koskaan voita, eikä hyvää kirjaa tai hyvin tehtyä leffaa tai maalausta, mutta musiikki elämykset voittaa kyllä.
-
Minulle aukeni tämä foorumi kuin "taivaan lahja" runsaat kaksi vuotta sitten. Olin ikäni puolesta jättäytymässä viimeisistäkin viikottaisista kontakteista muihin kuin perheenjäseniin.
Sosiaalisena ihmisenä kokeilin kirjoittamista ajatuksistani ja elämästäni niin että olen tunnistettava ja avoin.
Kirjoittaminen sinänsä oli muisto kaukaisesta nuoruudesta, lähes viidenkymmenen vuoden jälkeen. Havaitsin vähitellen että saan helpommin kirjoitettua kuin puhuttua vaikka vilkas puhuja olenkin. Kummalla tavalla tämä vahvistaa omaa identiteettiäni, tutustun omiin salaisiin sopukoihini
jotka ovat olleet hiljaa vuosikymmeniä.
Parasta antia ovat tutuiksi tulleet keskustelukumppanit. Joidenkin kanssa onnistuu aika mielikuvituksellinenkin sana-iloittelu. Se virkistää muutoin jo niin vakiitunutta ja tavoiksi muuttunutta päivärytmiä.
Tarkoitukseni on etten loukkaisi ketään, mutta usein sanavalinnat ovat "kokovartalo-mummi-luokkaa". Siis lipsahduksia, joilta sukkela ja värikäs kieleni teettää.
Kotipesää ei liata (äidin opetukset), kaikki käännetään parhain päin. Ja ilo pintaan vaik syvän märkänis! Edustan kai foorumilla harvinaista rajantakaista heimoa, enkä häpeä sitäkään.
vanha, kiloistaan huonosti huolta pitävä Riitta-mummi
-
Tervetuloa vanha lihava mies! Tänne mahtuu kaiken ikäisiä ja kokoisia. :039:
Yhteisöllisyyshän se meitä täällä pitää.
Kotipesää ei liata (äidin opetukset), kaikki käännetään parhain päin. Ja ilo pintaan vaik syvän märkänis! Edustan kai foorumilla harvinaista rajantakaista heimoa, enkä häpeä sitäkään.
Tässä taas mennään Riitta-mummin kanssa aivan samoissa jalanjäljissä.
-
Välillä mielenkiintoinenkin keskustelu kuihtuu varovaisen sovinnaisuuden hyminään. Miksi? Leijuuko yllämme 'valvovan isonveljen' varjo vai arastelemmeko toistemme reaktioita? Emmekö tiedä riittävän tarkasti soveliaan keskustelun sääntöjä?
Moderointi on vallankäyttöä. :eusa_pray:
Lähde
Tutkija: "Moderointi on vallankäyttöä" https://yle.fi/a/3-7485914
-
En tiedä pitääkö sanomisia varoa, mutta usein on syytä kyllä hävetä ja yrittää tehdä parannusta ja ihan oma-aloitteisesti opetella rakentavaa kirjoitustyyliä,
ettei moderaattoreiden tarvitse olla opettamassa ja kehoittamassa, tekevät tässä suhteessa parhaansa, ja meidän muiden on hyvä ottaa opiksi ja kehoituksesta vaarin.
-
Hyvä moderointi on huolehtia ryhmän ennalta määritettyjen sääntöjen noudattamisesta ryhmän keskusteluissa. Joskus olen myös törmännyt ryhmään, jossa ylläpitäjä on ollut liian herkkähipiäinen ja kontrolloiva, että parasta on ollut poistua ryhmästä pikimmin.
Sen kyllä huomaa heti, kun keskustelija ei ole aidosti ja rehdisti mukana keskustelussa. Kun iva ja pilkka näkyy melkein jokaisesta kirjoituksesta, niin ylläpitäjän tehtävä olisi puuttua siihen.
Fb-ryhmääni kuuluu eräs lievästi kehitysvammainen poikamies, jonka yksinäisyyttä käsittelevät kirjoitukset poiki aluksi monta ilmiantoa ja ilkeitä vastauksia.
Mielestäni hänen kirjoituksensa ovat lapsenomaisen viattomia ja aitoja. Kehoitinkin ryhmän jäseniä osoittamaan ymmärtämystä häntä kohtaan. Hyvä kun pystyn hänellekkin tarjoamaan mahdollisimman kiusaamisvapaan ryhmän ja puutun kiusaamiseen, jos sitä alkaa ilmetä.
Lievästi kehitysvammaisena hän on ollut kiusaamisen kohteena koulun alaluokilta ammattikouluun asti ja vähän erilainen nettikirjoittelu on aiheuttanut törkeitä kommentteja ja pitkäkestoista nettikiusaamista.
Pitäisi vaan muistaa, että lähimmäistään pitää kohdella siten kuin itseäänkin toivoisi kohdeltavan. Mitä tyydytystä kiusaaja siitä saa, kun kykenee lähimmäisensä auringon teoillaan pimentämään?
-
Huh, mitähän onkaan tapahtunut joskus vuonna vilu ja viltti, kun olen ollut noin äääärimmäisen kaikkee. Oikein hyvä, että kykenee unohtamaan. Mistähän lie syystä koko ketju kaivettiin esiin, noh, miksi ei tietysti, jos joku niin halusi.
Kaikessa kanssakäymisessä jonkinlainen moderaattori on valitettavasti hyvin tarpeellinen. Työelämässä se oli joka vuosi opiskeltava Bionin "Kokemuksia ryhmistä" joka sopii aivan minne hyvänsä.
Bionin oivalluksena on, että ryhmä hyvin mielellään luopuu ns perustehtävästään, jonka kai piti meillä siellä olla psykiatristen potilaitten hoito, ja valitsee jonkin helpomman, josta tietty seuraa, että se duuni johon ihmiset palkattiin jää muutaman tunnollisimman niskoille, kun koko loppuporukka vetää lonkkaa ja miettii miks täällä kaikki menee ns vituralleen.
Omassa erikoistumissairaalassani ylilääkäri hajotti yksin tein koko tiimin --- ensin siirrettiin turvaan ne, jotka otti pahiten osumaa, sitten vähitellen kertyi havaintoas että jotain kummaa on meneillään säännönmukaisesti siellä, missä tietty tyyppi mennä porskuttaa, ja näille ehdotettiin että hakevat sopivamman työpaikan...
Jouduin kerran perimään osaston jonkin ydinräjähdyksen jälkeen, ja pelkäsin ihan sikanaan mennä sinne. Hankin erillisen työnohjaajan vain sitä varten. Turhaan pelkäsin, jos jotain, niin siivilleen saaneita ne oli, tosi järkyttyneitä, osastonhoitajn kanssa istuttiin monta tuntia vetämässä röökiä ja valamassa kannuja, mutta siitä se lähti eikä siellä mitään ongelmia tullut.
-
Oikein Mörtti, oikein !
Tästä syystä on face-to face-tapaaminen arvokas apu keskusteluihin. Pian sitä huomaa onko kaveri minkä sortin ihminen, kestääkö huumoria yhtään taiko enemmänkin. Ja kaikkea muutakin edesauttavaa huomaa.
Silloin on kiva kirjoittaa, vaihtaa ajatuksia, ja kertoilla kuulumisistaan.
Erittäin paljon arvostan asennettasi vammaista kohtaan. En sano, enkä tiedä onko täällä kukaan sen sorttinen, mutta esim. Viisveisaajan 'pienessä sievässä' kirjoitetut sepustukset ovat enemmänkin huumoria kuin kiusallista.
Myös me sairaat, kipujemme ja vaivojemme keskellä saatamme kirjoittaa huomaamattamme ilkeästi. Olen itse tehnyt sitä muutaman kerran kun tyhmyys tai trollaus on ärsyttänyt äärirajoille. Anteeksi siitä !
Minusta seppos on hyvä moderaattori, realisti parhaasta päästä, eikä nipottaja ainakaan.
Ja se että ehdotellaan jotakuta pois potkaistavaksi on ainoastaan moderaattorin asia.
-
Toimin maltillisesti ja siivoan vain hankalimmat pois. Silti kannatta miettiä mitä kirjoittaa.
-
Tämä olettaakseni on körttiforumi nimeltään, ja vaikka itse hiukan arkailen vääntää juttua Seuratuvan puolelle, niin jostain syystä olen käsittänyt että tämä vapaampi saisi olla herännäishenkistä myös.
Minä en moderoi, en huolisi sitä hommaa, enkä ehkä ole siten herännäisyyden kanssa tuttu kuin oletan monen olevan. Kyllä, jonkin verran varon tiettyjä nimimerkkejä, m ikä ei välttämättä ole minlle pahasta, sillä sosiaalisessa elämässä vältän myös. Eiköhän jokainen opi varomaan, jos saa turpiinsa eikä edes ihan ymmärrä, miksi.
Mutta. Sen sanon ja sanon, vaikka tulisitte taas tupaseuroihin jos koronat ja niinpoispäin tai tulkaa vaikka kirves kourassa. Ymmärrän, jos tyhmä kysymys ärsyttää paremmin körttiä niin, että on hotaistava takaisin. Niin tapahtuu, ja taidan osata sen sivaltamisen itsekin.
Mutta sitä en ymmärrä ja olen sen jo kertaalleen kysynyt, jos tietoisesti inhoaa nimen omaan herännäisyyttä, eikä muuta toivo kuin sen iskemistä nuaan jottei siittä notkosta nouse, mitä täällä luulee saavansa ilokseen. Tai kuinka viitsii kuluttaa täällä ja nimenomaan täällä aikaansa. Minä en viitsisi, on kai parempaakin tekemistä maailmassa.
-
Entä, ...jos tämä ajattelemamme henkilö onkin sitä ainoaa ja oikeaa lapualaasta körttiläisyyttä. :018:
Lapuallako se oli se taannoinen kapinayrityskin, jossa yritettiin vallanvaihtoa. Vieläkö se henki siellä elää ?
Kahtiajako on ilmiselvää lähes kaikessa joka mielipidettä kysyy.On vain valittava puolensa. Keskikohdassa ei taida monikaan pysyä.
Eri asia on sitten se, haluaako mielipiteensä sanoa, ja jos, niin miten ja mihin.
Minulle tämä on ainoa ja oikeaksi vieläkin katsomani foorumi. Mitä nyt muutamiin kyselyihin lehtiin olen vastannut.
Keskustelu, puhelu, turiseminen ja tarinoiminen on minulle elinehto. Ja kuten tiedätte, M on hyvin hiljainen mies. :003:
-
Toimin maltillisesti ja siivoan vain hankalimmat pois. Silti kannatta miettiä mitä kirjoittaa.
Asioita pitää selvittää. Sen jälkeen kun vahinko on tehty, hiljainen pois siivoaminen vain tukee pahantekijöitä.
Tietäen, että kahden vuoden cyberbullyingin jälkeen tilanne oli herkkä, olisit voinut pelastaa vanhojen Siionin virsien käännökset herännäisyyden sivuille. En usko, että viisveisaaja olisi loukkaantunut, jos olisit huomauttanut "narsisti" sanan olevan mahdollisesti provosoiva. Mutta mielestäsi se oli "kritiikkiä", jota kaiken jälkeen, minun pitäisi sulattaa. Huomaan, ettei kenenkään muun tarvitse sulattaa sellaista, mutta tietenkään kukaan muu ei ole niin syvästi loukannut heränneitä kääntämällä ilmaiseksi heidän historiallisen teksinsä.
Jostain syystä heränneet eivät halua, että teksti olisi näkyvissä eikä halua olla hyvissä väleissä sellaisen kääntäjän kanssa. Syy on minulle mysteeri.
-
Toimin maltillisesti ja siivoan vain hankalimmat pois. Silti kannatta miettiä mitä kirjoittaa.
Jos olisit sijoittanut tämän postin välittömästi sen postin jälkeen, jossa viisveisaaja minua sanoo ties miten moneksi kerraksi narsistiksi, koska laitoin linkin HYn sivuille, niin käännökset olisivat vielä näkyvissä. Minulta kysytään närkästyneenä, mitä minulle riittäisi. Tämä olisi riittänyt.
Ja vieläpä tiedät sen hyvin. On ollut tahallista eikä väärinymmärryksestä kiinni. Minua kiinnostaisi tietää, miksi te ette halua, että pala teidän historiastanne olisi englanninkielellä näkyvissä.
-
Minua kiinnostaisi tietää, miksi te ette halua, että pala teidän historiastanne olisi englanninkielellä näkyvissä.
Minua kiinnostaa tietää, miksi tartut aina parin henkilön poikkipuoliseen ilmaisuun ja väität niitä kokonaisen hengellisen liikkeen kannaotoiksi.
-
Taisin olla siihen aikaan joko muissa hommiaaa, ja sekin on totta, etten seuraa jokaista keskustelua, siitä tulisi vähän työlästä.
Minä olen ollut hyvilläni ja kiitollinen kaikesta työstäsi. En olisi tullut vanhoja Siionin Virsiä kai edes lukeneeksi koskaan, se nyt vaan on näin, ellei olisi Sinua, ja käännöksiäsi. Minua kiinnosti Malmivaaran hengellinen tulkinta, sinä olet tehnyt elämäni rikkaammaksi, enkä kaihda sen sanomista ääneen tai siis kirjoittamista tänne.
Minulla on ollut täällä omat vaikeuteni. Niistä on tietysti jo toistakymmentä vuotta, enkä ollut tehnyt H-Y:lle minkäänlaista palvelusta, mutta jokin minussa kurkottaa kättä Sinulle, ja koko sydämestäni toivon, että joskus tavataan. ellei täällä, niin kuka tietää, missä muualla, sillä minulle olet rakas.
"yli pimeän, surun, katkeran pelon
yli oman taakkani, ihmiselon
minä ojennan
sinulle kättä"
kömpelöä, enkä muista kenen ja mistä, mutta joskus ei ole helppoa löytää sanoja
-
Minua kiinnostaa tietää, miksi tartut aina parin henkilön poikkipuoliseen ilmaisuun ja väität niitä kokonaisen hengellisen liikkeen kannaotoiksi.
Minä kiitän Leenaa kauniista sanoista.
Pena tuntee hyvin koko tapauksen alusta asti ja tietää hyvin, etten tartu aina parin henkilön poikkipuolisen ilmaisuun enkä väitä niitä kokonaisen hengellisen liikkeen kannonotoiksi. Sen sijaan väitän, että jotakin on mätä hengellisessä liikkeessä, jos joku ulkopuolinen tutkija kääntää liikkeen huomattavan historiallisen tekstin ja tulos on tällainen. Teidän kannattaisi keskittyä siihen, miten tämä tilanne korjaantuisi, sen sijaan, että syytätte kääntäjää ikävyyksistä. Ei kukaan tee sellaista työtä ikävään tarkoitukseen. Työ itse puhuu itsensä puolesta. Vastaanotto voi olla mitä tahansa.
-
Hyvä ystävä, tulee mieleen kysymys olitko sopinut kääntämisestä jonkun HYn edustajan kanssa ?
-
Hyvä ystävä, tulee mieleen kysymys olitko sopinut kääntämisestä jonkun HYn edustajan kanssa ?
Useamman kanssa. Alussa moni oli mielissään siitä. Nyt sinä, niin kuin moni muu, olet epäilevällä ja vihamielisellä kannalla. Tietääkseni, heränneet kunnoittavat piispojen kannanottoja. Silloin kun käännös valmistui, täällä Savon pääkaupungissa piispa sanoi julkisesti, että työ oli huomattava kulttuuriteko. En tiedä, mikä on myrkyttänyt körttien suhtautumisen. En itse huomannut vihamielisyyttä ensimmäisen kuuden vuoden aikana sen jälkeen kun käännös valmistui. Ei ollut ainakaan silloin valittamista. Mene itseesi ja kysy onko sinulla yhtä positiivinen käsitys asiasta kuin v 2014. Sen jälkeen käännös ei ole muuttunut muuten kuin muutamassa korjauksessa ja kääntäjä on sama. Muutos on ollut körttifoorumin kirjoittajissa, kuten esim. itsessäsi.
-
Välillä mielenkiintoinenkin keskustelu kuihtuu varovaisen sovinnaisuuden hyminään. Miksi? Leijuuko yllämme 'valvovan isonveljen' varjo vai arastelemmeko toistemme reaktioita? Emmekö tiedä riittävän tarkasti soveliaan keskustelun sääntöjä?
Välillä mielenkiintoinenkin keskustelu kuihtuu varovaisen sovinnaisuuden hyminään, toteaa Pena. Hmmm. Ikävä jos noin on.
-
Oli vuonna 2010 silloisesta keskustelusta.
Varsin mahdollisesti ajattelee edelleen samoin.
Toivon Sinun huolellisesti huomioivan, etten epäile Sinun olevan tästä erinomaisesti perillä. Pyydänkin, että tämä, itsessään epäilemättä tarpeeton kommentti, saisi jäädä saman tien kokonaan unohduksiin. En suurin surminkaan tahtoisi erehtyä millään tavalla kolhaisemaan saati loukkaamaan Sinua.
Itseäni valitettavasti kiusaa, kun koetetaan jatkaa keskustelua siitä, mihin sen kuka hyvänsä jätti 12 vuotta sitten.
-
Välillä mielenkiintoinenkin keskustelu kuihtuu varovaisen sovinnaisuuden hyminään, toteaa Pena. Hmmm. Ikävä jos noin on.
Välillä toivoisi, että kiivas keskustelu vihdoinkin kuihtuisi, mutta se vain jatkuu...
-
Toki on hyvä että on vilkasta keskustelua, saisi olla innostavaa ja rohkaisevaa, vaikka mielipiteitä on runsaasti, siitähän sitä rakentavaa keskustelua syntyy.
Savolaisilla vastuu on kuulijalla, en tiedä foorumilla, onko kirjoittajalla vai lukijalla, ehkä pitää olla molemmilla ymmärrystä.
Siksi meikämanne usein tyytyy musiikkilinkkeihin siinä toivossa että ne antaisi hyvää mieltä. :023: :039:
-
Toki on hyvä että on vilkasta keskustelua, saisi olla innostavaa ja rohkaisevaa, vaikka mielipiteitä on runsaasti, siitähän sitä rakentavaa keskustelua syntyy.
Savolaisilla vastuu on kuulijalla, en tiedä foorumilla, onko kirjoittajalla vai lukijalla, ehkä pitää olla molemmilla ymmärrystä.
Siksi meikämanne usein tyytyy musiikkilinkkeihin siinä toivossa että ne antaisi hyvää mieltä. :023: :039:
Ylläpito on sitä mieltä, että voi rauhassa viitata toiselle sanalla "narsisti", ja jos raportoi, vastaus on, että pitää sietää jonkun verran kritiikkiä. Sana narsisti ei ole missään kontekstissa kritiikkiä. Se on haukkumasana tai lääketieteellinen diagnoosi. Niin körttifoorumin harrastama cyberbullying on päätynyt siihen, ettei ole vanhojen Siionin virsien käännös enää näkyvissä. Se olisi voinut välttää pienellä, ystävällisellä huomautuksella, mutta vihamielisyys on niin kova, että piti toimia sen mukaan, vaikka se johtui taas käännöksen häviämiseen.
-
Se olisi voinut välttää pienellä, ystävällisellä huomautuksella, mutta vihamielisyys on niin kova, että piti toimia sen mukaan, vaikka se johtui taas käännöksen häviämiseen.
Ystävällisiä huomautuksia on nähdäkseni näissä keskusteluissa selvästi enemmän kuin vihamielisyyttä. Myös sinuun, Thomas McElwain, on jatkuvasti suhtauduttu enimmäkseen ystävällisesti, usein syystäkin ylistävästi. Joku on ärtynyt, mutta kukaan ei vihaa sinua.
-
Ystävällisiä huomautuksia on nähdäkseni näissä keskusteluissa selvästi enemmän kuin vihamielisyyttä. Myös sinuun, Thomas McElwain, on jatkuvasti suhtauduttu enimmäkseen ystävällisesti, usein syystäkin ylistävästi. Joku on ärtynyt, mutta kukaan ei vihaa sinua.
En voi sanoa, että vihaan minä jotakuta täällä. Mutta tosiasia on, että käänsin ystävällisenä eleenä virret ja ne ovat nyt poistettu yksinomaan siksi, että ylläpito ei voinut huomauttaa julkisesti sille, joka käytti sanaa narsisti, että olisi mahdollisesti syytä harkita sanoja. Ystävällinen sana olisi riittänyt. En häneltä pyytänyt muuta.
-
Ystävällisiä huomautuksia on nähdäkseni näissä keskusteluissa selvästi enemmän kuin vihamielisyyttä. Myös sinuun, Thomas McElwain, on jatkuvasti suhtauduttu enimmäkseen ystävällisesti, usein syystäkin ylistävästi. Joku on ärtynyt, mutta kukaan ei vihaa sinua.
Te luulette, että kehuminen korvaa cyberbullying. Niin kauan kuin cyberbullyingia sallitaan, kehuminen tuntuu inhottavalta. Jokainen sen ymmärtää. Se ystävällinen sana, joka olisi pelastanut tilanteen olisi osoitettu aikanaan viisveisaajalle ja se olisi, että voisi harkita sanoja. Yksinkertaista.
Mutta se on jo ohi ja mennyttä. Ostatko, Pena, vanhojen Siionin virsien kääntäjän tekijäoikeudet? Minulla ei ole niihin enää käyttöä.
-
Ostatko, Pena, vanhojen Siionin virsien kääntäjän tekijäoikeudet? Minulla ei ole niihin enää käyttöä.
Myy Herättäjä-Yhdistykselle, jolla lienee suomenkielisten virsienkin oikeudet.
-
Niin kauan kuin cyberbullyingia sallitaan, kehuminen tuntuu inhottavalta
Olemmehan tiettyyn rajaan asti sallineet sinunkin harjoittamasi nettikiusaamisen, vaikka sekin on joskus ollut inhottavaa.
-
Olemmehan tiettyyn rajaan asti sallineet sinunkin harjoittamasi nettikiusaamisen, vaikka sekin on joskus ollut inhottavaa.
Anteeksi vaan, olen täysin syytön. On skandaali, että olen joutunut kärsimään siitä, että käänsin virret, ja kaikki johtuu siitä. Tiedän, että valitukseni ärsyttää teitä, mutta hyvin helposti olisitte voineet välttää sitä. Joka sanaa, jolla syytätte minua on yksi sana lisää, jolla rankaisette minua virsien kääntämisestä, sillä ei ole ollut missään vaiheessa kysymys muusta. Ja nyt on kysymys siitä, että pyynnöstä laitoin kommentoimatta linkin tänne, kun jotkut eivät löytäneet sitä ja sain kuulla, että olen sen takia vielä narsisti. Minua moititaan siitä, että asiallisesti raportoin siitä, se oli kuulemma hirveätä. Valehdeltiin, että viisveisaaja oli pyytänyt anteeksi. Siis olette ihan uskomattomia. Olen täysin syytön. En pysty kirjoittamaan mitään niin voimakasta, että se olisi liikaa sen edessä mitä olette tehneet menneisyydessä ja nyt tämän narsismipostin yhteydessä.
-
Johan nyt on mielensä pahoittanut.
En paljoa ole ehtinyt foorumilla vierailla ja ei ole osunut aiemmin tälläinen mielenpahoitus minun sanomisistani tai siis kirjoittelusta.
Mitä tohon nyt osaisi vastata?
Anteeksi loukkaukseni.
En nyt tiedä auttaako sekään mitään, mutta pyydän anteeksi.
Ihmettelen noin voimakasta pahastumista jonkun tai siis minun loukkaavasta kirjoituksesta.
Itse en ole kovin herkkähipiäinen ja saa loukata ja haukkua minua.
Se ei noin yleisesti ajatellen tee ihmiselle hyvää olla vihainen lähimmäistä kohtaan.
Isä meidän rukouksessa kun rukoillaan, että anna anteeksi myös niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Jeesus käski rukoilla vainoajien puolesta.
jeesusta haukuttiin ja hänen päälleen syljettiin, mutta Jeesus ei noussut vastustamaan sitä vaan oli hiljaa.
Ihmisiä meitä on niin monenlaisia ja kaikkien kanssa tulisi elää.
Joku on sanonut, että joitain ihmisiä pitää hyväksyä kaukaa.
Tsemppiä vaan kaikille kun olette kokeneet tulleenne loukatuksi minun kirjoitusteni vuoksi.
Itse jätän loukkaukset Herran käteen hän hoitakoon asiat.
-
Johan nyt on mielensä pahoittanut.
En paljoa ole ehtinyt foorumilla vierailla ja ei ole osunut aiemmin tälläinen mielenpahoitus minun sanomisistani tai siis kirjoittelusta.
Mitä tohon nyt osaisi vastata?
Anteeksi loukkaukseni.
En nyt tiedä auttaako sekään mitään, mutta pyydän anteeksi.
Ihmettelen noin voimakasta pahastumista jonkun tai siis minun loukkaavasta kirjoituksesta.
Itse en ole kovin herkkähipiäinen ja saa loukata ja haukkua minua.
Se ei noin yleisesti ajatellen tee ihmiselle hyvää olla vihainen lähimmäistä kohtaan.
Isä meidän rukouksessa kun rukoillaan, että anna anteeksi myös niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Jeesus käski rukoilla vainoajien puolesta.
jeesusta haukuttiin ja hänen päälleen syljettiin, mutta Jeesus ei noussut vastustamaan sitä vaan oli hiljaa.
Ihmisiä meitä on niin monenlaisia ja kaikkien kanssa tulisi elää.
Joku on sanonut, että joitain ihmisiä pitää hyväksyä kaukaa.
Tsemppiä vaan kaikille kun olette kokeneet tulleenne loukatuksi minun kirjoitusteni vuoksi.
Itse jätän loukkaukset Herran käteen hän hoitakoon asiat.
Anteeksipyyntö joka on vain johdanto hurkasteluun ei ole anteeksipyyntö. En ole pyytänyt sitä sinulta enkä tarvitse sitä. En ole niinkään sinuun loukkaantunut kuin ylläpitoon, joka ei tee työtään vaan tukee sellaisia posteja kuin narsismipostisi. Tiesit hyvin, että sanasi ja Seppo Samilan tuki johtavat siihen, ette virret poistetaan HYn sivuilta. Niin narsistin sana ei ole enää siellä näkyvissä.
On sokeus suuri, jos et tajua mikä skandaali tämä on, että Siionin virsien kääntäjä ei voinut rauhassa laittaa linkkiä eksyneitten pyynnöstä. Aavistin, että joku vihollinen vaanii ja olin oikeassa. Niin saat iloita siitä, että sait Sepon kanssa yhteistyönä taas virret pois näkyvistä ja tällä kerta lopullisesti, sillä ei ole enää nettimahdollisuuksia jäljellä.
Ei tämä ole mitään henkilökohtaista. Sinua vain käyttävät hyväkseen ne tahot HYssä, jotka vihaavat Malmivaaran vanhoja virsiä, siksi, että niissä on saksalaista pietismiä ja häpeävät sitä historiallista taustaa. Astuit huomaamattasi samaan kusiaispesään kuin minä.
Olen humanisti ja on minulle aivan yhden tekevä onko niissä pietismiä vai marksismia, mutta herrat pelästyivät ja käyttivät ensin vilpitöntä B.S. sitten sivullista raukkaa ja sitten sinua.
-
Anteeksipyyntö joka on vain johdanto hurkasteluun ei ole anteeksipyyntö. En ole pyytänyt sitä sinulta enkä tarvitse sitä. En ole niinkään sinuun loukkaantunut kuin ylläpitoon, joka ei tee työtään vaan tukee sellaisia posteja kuin narsismipostisi. Tiesit hyvin, että sanasi ja Seppo Samilan tuki johtavat siihen, ette virret poistetaan HYn sivuilta. Niin narsistin sana ei ole enää siellä näkyvissä.
On sokeus suuri, jos et tajua mikä skandaali tämä on, että Siionin virsien kääntäjä ei voinut rauhassa laittaa linkkiä eksyneitten pyynnöstä. Aavistin, että joku vihollinen vaanii ja olin oikeassa. Niin saat iloita siitä, että sait Sepon kanssa yhteistyönä taas virret pois näkyvistä ja tällä kerta lopullisesti, sillä ei ole enää nettimahdollisuuksia jäljellä.
Ei tämä ole mitään henkilökohtaista. Sinua vain käyttävät hyväkseen ne tahot HYssä, jotka vihaavat Malmivaaran vanhoja virsiä, siksi, että niissä on saksalaista pietismiä ja häpeävät sitä historiallista taustaa. Astuit huomaamattasi samaan kusiaispesään kuin minä.
Olen humanisti ja on minulle aivan yhden tekevä onko niissä pietismiä vai marksismia, mutta herrat pelästyivät ja käyttivät ensin vilpitöntä B.S. sitten sivullista raukkaa ja sitten sinua.
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Anteeksi vaan, olen täysin syytön. On skandaali, että olen joutunut kärsimään siitä, että käänsin virret, ja kaikki johtuu siitä. Tiedän, että valitukseni ärsyttää teitä, mutta hyvin helposti olisitte voineet välttää sitä. Joka sanaa, jolla syytätte minua on yksi sana lisää, jolla rankaisette minua virsien kääntämisestä, sillä ei ole ollut missään vaiheessa kysymys muusta. Ja nyt on kysymys siitä, että pyynnöstä laitoin kommentoimatta linkin tänne, kun jotkut eivät löytäneet sitä ja sain kuulla, että olen sen takia vielä narsisti. Minua moititaan siitä, että asiallisesti raportoin siitä, se oli kuulemma hirveätä. Valehdeltiin, että viisveisaaja oli pyytänyt anteeksi. Siis olette ihan uskomattomia. Olen täysin syytön. En pysty kirjoittamaan mitään niin voimakasta, että se olisi liikaa sen edessä mitä olette tehneet menneisyydessä ja nyt tämän narsismipostin yhteydessä.
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Johan nyt on mielensä pahoittanut.
Tsemppiä vaan kaikille kun olette kokeneet tulleenne loukatuksi minun kirjoitusteni vuoksi.
Itse jätän loukkaukset Herran käteen hän hoitakoon asiat.
Pikemmin HYn herrojen käsiin, jotka häpeävät isiensä uskoa eivätkä halua, että historialliset todisteet siitä olisivat julkisuudessa. Jumala toimitsee kaikki, jotka pilkkaavat kristikunnan aikaisempien polvien virsiä, jotka parhaiten ilmaisevat edesmenneiden uskonnollisuutta. Jos jo iankaikkisen elämän voittaneiden uskonsankareiden virret (tunnen perinteen hyvin ja on vaikea löytää virttä, josta puuttuu taivallinen kosketus) ovat yleisesti meille pilkan aiheen ("kamalat" ja "kuvottavat"), niin voimme hyvin epäillä tulevamme samaan taivaan osaan kuin heillä on.
Sinun kirjoituksesi ei loukkaa ketään. Se rikkoi foorumin säännöt mutta ylläpito tukee sitä edelleen ja yleisesti tällä foorumilla ihmiset ovat samaa mieltä. Minäkään en ole pyytänyt kenenkään postin poistamista. Olen pyytänyt, että ihmiset keskustelisivat asiasta, sen sijaan, että tiivistäisivät rivinsä tukemalla ihmistä, joka julkisesti sanoo herännäisyyden keskeisiä tekstejä kamaliksi ja kuvottaviksi. Sen sijaan, että on ollut keskustelua ja mielipiteitten vaihtelua, on vain ollut saatanallista tukea sille jumalattomalle väitteelle, että Malmivaaran vanhat virret ovat kamalia ja kuvottavia. Ainoa joko on noussut sitä väitettä vastaan on haukuttu, blokattu, ja moitittu.
Hyvä jos pyydät Herralta mitä pyydät. Luulet olevasi oikeassa, kun haukut virsien kääntäjää narsistiksi, kun hän asiallisesti ja kommentoimatta laittoi linkin. Tekosi ja ylläpidon tuki johtui siihen, että virret poistettiin julkisuudesta. Jos Jumala antaa sinulle sen anteeksi, se on hyvä asia.