Körtti-akkojen puheenpulinaa vol 2

[Pyryharakka]

Eilen pääsin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani. Keitin matikkasopan. 

Minä tapaan käydä pyytämässä kalaa K-marketin matalikolta. Miesten mielestä se on liian helppoa kalanpyyntiä, saa aina mitä haluaa. Ei pidä paikkansa. Eilenkin olisin halunnut mätimatikan, vaan eipä ollut tarjolla. Näin mateen kutuaikaan ei ainakaan meidän kauppaan asti tyttömatikat pääse. Joku vetää valistä. Mäti on niin kallista, ettei sitä raaskita myydä mateen mukana. Onneksi eivät sitä parasta osaa sentään vie, maksaa nimittäin.
Lukioon mennessä pitää valita lyhyt tai pitkä matikka. Kalatiskillä ei pituudella ole niin väliä. Täytyy valita paksumahaisin. Mätimateet on selvästi pulskempia kuin koiraat. Ne on varsinaisia pömppömahoja.

Mateen käsittelyssäkin on kaksi koulukuntaa. Suurin osa kai nylkee mateen. Jotkut herkkusuut vain kalttaavat liman pois. 

[vaivattu sielu]

Eilen pääsin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani. Keitin matikkasopan. 

Keitin toissapäivänä maksan kera. Syötiin vielä eilissäkin päivänä. Mäkisen matalikolta Jyväskylästä se löytyi. Ennen en laittanut matikkakeittoa kuin itse pilkillä narraamistani matikoista - keittoonkin liittyi silloin aina tiettyä "tunteen ja jännityksen" makua. Nyt täytyy tyytyä helppoon vaihtoehtoon pyyntitavassa.

[tuulikki]

Sain sen possutautirokotteen torstaina. Ei mitään oireita, ei edes käsi kipeä. 

[Leena]

Keitin toissapäivänä maksan kera.

Siis laitatko maksaa siihen soppaan, ja minkä elukan maksaa?  Kysymys on varmaan tyhmä, mtta kun en todellakaan osaa tehdä kunnon madekeittoa niin olen luovuttanut ajat sitten.

[Pena]

Maksa se on mateellakin, vai kuinka?

[meme]

Minä sain nasupiikin keskiviikkona ja nyt viikonloppu mennyt sairastaessa. Vatsatautia, kuumetta ja käsikin arka. Saattaa olla jokin viiruskin, mutta nyt elämä jo voittaa ja huomenna pitäisi lähteä töihin.

[sadetta]

Piikkejä.. vaikka olen kiltti ihminen, kaikkeen en koske, esim. näihin piikkeihin. Kertakaikkiaan ei! 
Ps. Perustelunsa kullakin, toivottavasti.

[Pyryharakka]

Siis laitatko maksaa siihen soppaan, ja minkä elukan maksaa?  Kysymys on varmaan tyhmä, mtta kun en todellakaan osaa tehdä kunnon madekeittoa niin olen luovuttanut ajat sitten.

Siis mateen maksa on oikea herrojen herkku.... ...myös naisten.

Minä teen madekeiton niinkuin olen sen kotoa oppinut. Vesitilkkaan kiehumaan kuutioidut perunat, sipuli ja  muutama kokonainen maustepippuri. Perunakuutiot saavat juuri ja juuri peittyä vedellä. Perunoita laitat sen mukaan kuin on syöjiä.
Kun perunat on muutaman minutin kiehuneet, siis puolikypsiksi, lado matten palat ja mateen maksa paloina perunoiden päälle. Ne saa jäädä perunoiden päälle. Ne kypsyvät siinä vaikkeivät uppoa veteen. Jatka keittämistä kunnes perunat ja kalat ovat kypsiä. Sitten lisäät maitoa niin paljon, että ruokaa voi sanoa keitoksi. Lisää vielä suolaa maun mukaan ja halutessasi nokare voita. Anna maidon kiehahataa ja maukas madekeitto on valmis.

[Pirska]

Olen minäkin kuullut, että mateen maksa on herrojen herkku. Kun mainitsin siitä kalan myyjälle, niin hän vähän empi sitä, mutta sanoi, että mateen mäti on hyvää. Ostamassani mateessa oli myös mätiä. Niinpä suolasin sitä ja lisäsin joukkoon sipulia. Eipä kelvannut miehelle, vaikka hän kehui syöneensä hauen mätiä. Itse en myöskään saanut sitä alas, joten sille taisi käydä niinkuin lipeäkalalle taannoin.

Itse mateen sain nyljettyä, mutta ei siitä keitosta kovin erikoista tullut. Olisi varmaan pitänyt höystää voilla ja kermalla. Taisin jättää molemmat pois.

Taisi se maksakin jäädä syömättä, joten se siitä. Kyllä minä silti ruokaa laitan joka päivä, mutta en ole mikään gourmet-kokki. Tavalliset lihakeitot ja sen semmoiset kyllä hoituvat ihan käden käänteessä. Kauheasti en harrasta makaroni-pasta-spagetti-lasagne-linjaa, kun pidän enemmän perunoista. Tietysti joskus makaronilaatikkoa ja siinäpä se onkin.

[Pyryharakka]

Mie olen kaivannut yli 30 vuotta Elannon leipomon punssileivoksia. Sellaisia en ole missään enää nähnyt. Kai se oli heidän oma resepti, mitä mikään muu leipomo ei ole valmistanut.
Juju oli siinä, että leivois oli lehtevää voitaikinaa ja ilmeisesti alin kerros murotaikinaa. Pinnalla vain ohuen ohut kinuskikerros ja keskellä kostea kuoppa, missä makea punssin aromi. Siis kokonaisuutena ei lainkaan niin makea kuin monet muut leivokset.
Tänään yritin kehitellä omaa versiota. Tulihan niistä ihan syötäviä, mutta ei vielä oikeanlaisia. Täytyy jatkaa kehittelyä.

[Pena]

Elannon leipomohan oli legendaarinen ihan ruokaleivistä lähtien.

[seppos]

Elannon leipomohan oli legendaarinen ihan ruokaleivistä lähtien.

Pitää paikkansa. Ai että oli hyvää lämmin pieni happamaton ruisleipä tai lämmin polakka tai ranskis. Ne meni kerralla kun äiti toi ne kaupasta. Niitä leivottiin päivittäin ja ne sulivat suussa. Maalla lapsuutensa viettäneet eivät näistä herkuista ole päässeet osallisiksi. Leipurimestarina oli kiuruvedeltä kotoisin oleva körtti Aki Kauhanen, joka asui Käpylässä ja teki herkkuja seurakunnan tilaisuuksiin yhdessä K-kaupan Väiskin Väinö Purjeen kanssa. Siinä oli lyömätön pari.

[Riitta-mummi]

Ennen kuin Fazerin suurleipomo oli Lahdessa nimeltään Oululainen, siellä oli ikimuistoisia leivoksia joita ei enää ole. Punssipallo:lähes täyspallon muotoinen suklaakuorrutteinen ,jossa sisusta oli kakunmurusista ja ilm. mantelijauheesta punssilla kostutettu kaloripommi. Pintaan oli sipaistu taiteelliset pensselinjäljet kultavärillä.
 Erityisesti meidän Essi kaipaa sitä.
 Sitten oli perunaleivos. Hiukan samanmuotoinen, suklaajauheella siroteltu pinta jossa pieniä kuoppia. Sisus oli, en tiedä mitä, mutta mukavan kimmoisa ja hieno mieto maku, kuin perunassa.
 Toscaviineri muistutti nykyistä Toscakakun nelikulmaista palasta, mutta siinä oli päälyksen alla vaniljahyytelöä.

[Pena]

Olen saanut maistaa kolmea hurmaavaa punssikakkua. Varhaisin kokemukseni oli lahtelaisen Sinuhen kakku, jota piti aina siellä käydessä ostaa ainakin pala kahvin kanssa, usein koko kakku. Toinen oli Kotkan Lyseon vahtimestarin Uoken versio. Hänen isänsä leipomon nimi säilyy edelleen Hovinsaaren paikannimissä, vaikkei sitä Paalasenmäellä enää olekaan. Kolmas muunnelma aiheesta syntyy meillä kotona, jos vain on riittävän suuri merkkitapaus tulossa. Ahh!

[Pirska]

Tietokoneet ovat sangen mielenkiintoisia kapistuksia. Nyt tuo meidän pöytäkone on suurremontissa. Saa nähdä, millainen siitä tulee. Näissä koneissa on niin kauheasti kaiken maailman pikkujuttuja, että ihme, että ne toimivat ylipäätään mitenkään. Tästä meidänkin läppäristä on tullut niin maan perusteellisen tuulellakäypä, että ei tiedä, mihän tällä milloinkin pääsee. Luottamus on mennyt kokonaan.

Onneksi kuitenkin tuo aviopuolisko on semmoinen, että häneen voi luottaa. Ennemmin epäluotettava tietokone kuin aviomies.