Kirkon-strategia tekeillä, palautetta tarvitaan

[öppiäinen]

^Eivät historian oppikirjana, mutta myös niin että kuvitelma hyvästä ja rakastavasta kaikkivaltiaasta on ihmisen itsensä luomaa toiveajattelua.

[Pirska]

--- kuvitelma hyvästä ja rakastavasta kaikkivaltiaasta on ihmisen itsensä luomaa toiveajattelua.

Oletko sinä sitä mieltä, että hyvä ja rakastava kaikkivaltias ei ole totta?

[Leena]

Oletko sinä sitä mieltä, että hyvä ja rakastava kaikkivaltias ei ole totta?

Oikeastaan minua kiinnostaisi tämä sama kysymys.  Toivon, ilman muuta, ettei kysyminen tunnu hyökkäykseltä. Tai että pitäisi ajatella toisin.  eiköhän useimmat vähintään epäile sitä samaa joskus.
Usein on vaadittu Kaikkivaltiaaseen uskovia sitten todistamaan, millä perusteella Hän on.  Harvemmin toisinpäin.  
Useimmiten kuultu on tämä:  "Miksi sitten maailmassa on kärsimystä?"

Ihmeen usein kysyjillä - olin itsekin mukana - ei mitään erityisempää kärsimystä tosin ajankohtaisesti ole, ei meillä ollut ainakaan.  

Nimittävät tuota teodikean ongelmaksi.  Siihen on tuohon hyvään Kaikkivaltiaaseen uskovilla ollut erilaisia ratkaisuja.  Useimmiten tosin tälle Kaikkivaltiaalle suunnattuja vastakysymyksiä paremmin kuin ihmisille.
Kuten:  "Minulla on kaikki aina ollut hyvin, onko minulla mitään edellytystä ymmärtää kärsiviä?"  tai  "Mitä ihmettä vastaan, kun seison yksin edessäsi, ja Sinä kysyt tuota minulta? Armahda minua!"  

[öppiäinen]

Oletko sinä sitä mieltä, että hyvä ja rakastava kaikkivaltias ei ole totta?

En minä tiedä, onko. En käytännössä ainakaan kovin paljon luota siihen että olisi, ts. en sen varassa uskalla jakaa kaikkea omaani köyhille, kuten rikasta nuorukaista kehotettiin tekemään. (Ja Leenalle tiedoksi, ettei kysyminen tunnu lainkaan hyökkäävältä.) Ihmiselle, jonka pikkulapsi on rääkätty hengiltä, en ainakaan uskaltaisi väittää, että tietenkin se on totta. Kaiken maailman kärsimyksen (joo, kovin isoa osaa siitä ei ole minulle suotu) edessä vähän nolottaisi uskoa moiseen.

[myyrä]

Millaiset ammatit kelpuutat rehellisen suomalaisen työmiehen tai -naisen ammatiksi?

Ratkaiseeko se, kenelle tekee duunia (kapitalistille vai vaikka kunnalle), vai se, joutuuko työssään hikoamaan vai "saako" istua, vai koulutus vai palkka?

Voin kyllä osaltani osallistua tähän tiedonkeruuseen, jos järjestämme, vaikka eihän minulla oikeastaan ammattia edes ole, ja työkin on kiikun kaakun. Täällä muuten käy kirkossa aika rähjäisen näköistä porukkaa.

Tarkoitin toisaalta pienipalkkaisia ja toisaalta hieman parempipalkkaisia, perinteisiä duunariammatteja. Pienipalkkaisista voisi mainita vaikka siivoojat ja parempaa liksaa saavista vaikka putkimiehet ja -naiset. Näille kirkko lienee yhdentekevä laitos. Työnantaja ei ratkaise; kapitalisti tai kunta, ihan sama.

Olen miettinyt, että jo muutaman vuoden ajan ay-liikettä on yritetty lyödä polvilleen. Tässä on kunnostautuneet erityisesti vihreät entisten kokoomuksen ja kepun ohella sekä tietysti yrittäjät. Ammattiyhdistysliike kuitenkin taisteli tämän maan monella tapaa hyvinvointivaltioksi. Osaltaan maan vaurastumiseen vaikutti kyllä myös Neuvostoliiton kauppa. Sinne meni kaikki sukkahousuista jäänmurtajiin ja Suomen romahtaminen taisi alkaa samaan aikaan NL:n ja kommunismin romahduksen kanssa.

Tämä nyt meni jo muihin asioihin...

Kysynkin sinulta öppiäinen; kun olen alusta asti ihmetellyt kannanottojasi. Ne vaikuttaa kokoomuslaisen kirjoituksilta. Tietääkseni olet kuitenkin vasemmistoliiton jäsen? Millainen aatteellinen pohja sinulla on? Oletko yleensäkään tosissasi "vasemmistolaisuutesi" kanssa?

Ja vielä uskontoon. Nähtävästi olet agnostikko, joka on aivan kunnioitettavaa, ja jotenkin "uskot" kirkon autuaaksi tekevään voimaan? Minä taas pidän itseäni jonkinsorttisena "uskovaisena", joka ei kuitenkaan usko niin kuin kirkko opettaa (jo vanha fraasi) eikä varsinkaan kirkkoon instituutiona. Mitä enemmän esim. Kotimaa24:n uutisia, blogeja ja niiden kommentointia seuraan, sitä enemmän alkaa etomaan. Hirveää skeidaa; kaikenmaailman uutisia piispojen paidan väristä, iänikuista homojankkaamista ja naispappeutta jne...lista on pitkä... 

En yhtään ihmettele ihmisten kirkosta eroamista. Kävin äsken katsomassa viimepäivien lukemia Eroa kirkosta-sivuilta ja toistasataa näyttää olevan päivävauhti. Olisi kiinnostavaa tietää, monestako eroajasta on yhtä äkkiä tullut vakaumuksellinen ateisti? Arvelen, ettei monestakaan, mutta kirkko nyt ei todellakaan merkitse heille enää mitään. Ei se merkitse mitään myöskään itselleni...valitettavasti. Kypsyttelen kuitenkin rauhassa päätöstä erosta, koska haluan sen olevan sitten lopullinen eikä edestakaisin venkoilua

Taisi mennä pahasti otsikon vierestä koko sepustukseni, mutta olkoon nyt tässä.   

[öppiäinen]

Kysynkin sinulta öppiäinen; kun olen alusta asti ihmetellyt kannanottojasi. Ne vaikuttaa kokoomuslaisen kirjoituksilta. Tietääkseni olet kuitenkin vasemmistoliiton jäsen? Millainen aatteellinen pohja sinulla on? Oletko yleensäkään tosissasi "vasemmistolaisuutesi" kanssa?

Kyllä, olen vasemmistoliiton jäsen. Minua kiinnostaisi tietää, mikä kirjoituksissani on vaikuttanut kokoomuslaiselta.

Sille en voi oikein mitään, että en ole ns. duunariammatissa. Ei opintoja voi poiskaan pyyhkiä? Joskus kyllä tuntuu, että vasemmistossa ajatellaan, että ollakseen kunnon vasemmistolainen pitää olla vähintään kolmannen polven duunari (vrt. kantakirjakörtti). Että se tulee perintönä kuten aatelisuus tai perhefirman toimitusjohtajuus. Mites me, joilla ei ole moiseen edellytyksiä, pitääkö tässä nöyristellä vaan?

En sitten tiedä, mitä sanoa aatteellisesta pohjasta - teoreettinen pohja on hatara, ja epäileväinenhän minä olen. Se on kai jonkinmoista yleistä solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan, ja sitä että olen itse viihtynyt paremmin heidän parissaan (esim. kouluaikoina niiden luokan heikoimpien oppilaiden, vaikka olin itse se hikipinko, tai että harvalukuinen tuttavapiiri nyt on jotain peruspäivärahalla eleleviä työttömiä tai sairaseläkeläisiä). Ynnä yhä kasvavaa vastenmielisyyttä sitä hyvin toimeentulevien luuloa kohtaan, että he ovat itse omin ponnistuksin ansainneet kaiken sen hyvän, mitä heillä on (tätä muuten esiintyy niissä paremmintoimeentulevissa duunareissakin).

Kyllä minä sitä teoreettista pohjaa mielelläni vahvistaisin, jos työltä ja työnhaulta ehtisin. Sehän se tässä on, kun pitää oikeastaan tehdä kahta työtä. Ei paljon ehdi mitään ajatella. Kansantaloustiedettä mielelläni opiskelisin, jos aikaa olisi. kyllähän se kiinnostaisi pohtia vaikka sitä, onko nämä tuotantosuhteet nyt ihan järkevästi järjestetty, kun on kovin paljon tuotantovoimia ihan vajaakäytössä eli työttömänä. Ja jostain Keynesistä olen kovasti tykännyt, on kuulostanut järkevältä (sehän on kuin Mooses Egyptissä niiden lihavien ja laihojen vuosien kanssa), mutta ei sitäkään kai saa palvoa, vaan miettiä, miten se vaikka tällaisen suomalaisen vientivetoisen kansantalouden tarpeisiin sopsi.

AY-liikkeeseen suhteeni on sikäli ristiriitainen, koska onhan siellä niitä hyvintoimeentuleville lisää -liittojakin. Ja sitten Ay-liike ei ole kunnolla pystynyt vastaamaan pätkä- ja silpputyöläisten tarpeisiin, vaan on jymähdetty siihen ajatukseen että duuni on kokoaikaista samassa ammatissa samalla työnantajalla melkeinpä isältä pojalle periytyvää. Oma ammattiliittoni tuntuu olevan ihan hampaaton esim. minun tilanteessani (teen nyt kahdeksatta perättäistä pätkää samalle kuntatyönantajalle, viidettä vuotta). Kaikenmoista pikkujoulua ja bensantankkausbonusta kyllä järkkäävät jäsenille, mutta missä edunvalvonta? -Ay-liikkeen historiallisen merkityksen myönnän kyllä, samoin demaripuolueen.

Vihreät koen ehkä vähän samaan tapaan kuin sinä - tunnen kyllä vihreän ay-aktiivinkin, mutta hän nyt onkin akavalainen. Ja sitten tunnen paljon vihreitä, joista näköjään on ok reissata lentsikalla palloa ristiin rastiin, elää isossa lukaalissa ynnä muutenkin kuluttaa luonnonvaroja.

Muuten, onko kaupan myyjä niitä perinteisiä duunariammatteja sinusta? Kaiken kaikkaanhan niissä ammateissa toimivia on yhtä vähemmän. "Kirkkouskovia" siivoojia olen kyllä tavannut.

Ja vielä uskontoon. Nähtävästi olet agnostikko, joka on aivan kunnioitettavaa, ja jotenkin "uskot" kirkon autuaaksi tekevään voimaan? Minä taas pidän itseäni jonkinsorttisena "uskovaisena", joka ei kuitenkaan usko niin kuin kirkko opettaa (jo vanha fraasi) eikä varsinkaan kirkkoon instituutiona.

Minulle agnostikosta tulee mieleen sellainen viileästi ylhäältäpäin asioita katseleva henkilö, joka toteaa, ettemme lopultakaan voi tietää, ja sillä hyvä. Ja sitä en koe olevani. Jumala osapuilleen sellaisena kuin kirkko esittää (tai ainakin joku kirkossa) olisi mainio juttu, eli siis kaipaisin kyllä. Mitä kirkko on, sitä en tässä rupea pohtimaan pidempään (etenkin kun pitäisi nukkumaankin mennä, "huomenna" taas työpäivä). Ajattelen kai, että siellä on ihan epätoivoisia tapauksia, pöyhkeitä ja ahneita ja muita ylenkatsovia ja mielestään totuuden omistavia, mutta että siksihän ne juuri kirkkoa tarvitsee kun ovat niin kamalia. Eli että kirkko saa luvan kelvata minulle kun ei sen tarvitse olla mikään samanmielisen kaveripiirin kerho. Itsessäni on niin paljon pahaa ettei minulla ole varaa muita arvostella.

Politiikassa olen valmis ottamaan rikkailta ja antamaan köyhille (itse olen suomalaisittain aika tasan keskellä, eli en saisi enkä menettäisi), mutta kirkossa en ole valmis arvostelemaan rikkaita (paitsi silloin niille voi laukoa kun itse arvostelevat muita muusta). -No joo. Tässä taannoin muuan tamperelainen nimitteli joitakin torilla hengailevia tyyppejä ihmisroskiksi. Jos kuuluu kirkkoon (en tiedä kuuluuko), niin tuossa menee raja, tuota sanon ehdottomasti vääräksi.

[myyrä]

Kyllä, olen vasemmistoliiton jäsen. Minua kiinnostaisi tietää, mikä kirjoituksissani on vaikuttanut kokoomuslaiselta.

Sille en voi oikein mitään, että en ole ns. duunariammatissa. Ei opintoja voi poiskaan pyyhkiä? Joskus kyllä tuntuu, että vasemmistossa ajatellaan, että ollakseen kunnon vasemmistolainen pitää olla vähintään kolmannen polven duunari (vrt. kantakirjakörtti). Että se tulee perintönä kuten aatelisuus tai perhefirman toimitusjohtajuus. Mites me, joilla ei ole moiseen edellytyksiä, pitääkö tässä nöyristellä vaan?

En sitten tiedä, mitä sanoa aatteellisesta pohjasta - teoreettinen pohja on hatara, ja epäileväinenhän minä olen. Se on kai jonkinmoista yleistä solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan, ja sitä että olen itse viihtynyt paremmin heidän parissaan (esim. kouluaikoina niiden luokan heikoimpien oppilaiden, vaikka olin itse se hikipinko, tai että harvalukuinen tuttavapiiri nyt on jotain peruspäivärahalla eleleviä työttömiä tai sairaseläkeläisiä). Ynnä yhä kasvavaa vastenmielisyyttä sitä hyvin toimeentulevien luuloa kohtaan, että he ovat itse omin ponnistuksin ansainneet kaiken sen hyvän, mitä heillä on (tätä muuten esiintyy niissä paremmintoimeentulevissa duunareissakin).

Kyllä minä sitä teoreettista pohjaa mielelläni vahvistaisin, jos työltä ja työnhaulta ehtisin. Sehän se tässä on, kun pitää oikeastaan tehdä kahta työtä. Ei paljon ehdi mitään ajatella. Kansantaloustiedettä mielelläni opiskelisin, jos aikaa olisi. kyllähän se kiinnostaisi pohtia vaikka sitä, onko nämä tuotantosuhteet nyt ihan järkevästi järjestetty, kun on kovin paljon tuotantovoimia ihan vajaakäytössä eli työttömänä. Ja jostain Keynesistä olen kovasti tykännyt, on kuulostanut järkevältä (sehän on kuin Mooses Egyptissä niiden lihavien ja laihojen vuosien kanssa), mutta ei sitäkään kai saa palvoa, vaan miettiä, miten se vaikka tällaisen suomalaisen vientivetoisen kansantalouden tarpeisiin sopsi.

AY-liikkeeseen suhteeni on sikäli ristiriitainen, koska onhan siellä niitä hyvintoimeentuleville lisää -liittojakin. Ja sitten Ay-liike ei ole kunnolla pystynyt vastaamaan pätkä- ja silpputyöläisten tarpeisiin, vaan on jymähdetty siihen ajatukseen että duuni on kokoaikaista samassa ammatissa samalla työnantajalla melkeinpä isältä pojalle periytyvää. Oma ammattiliittoni tuntuu olevan ihan hampaaton esim. minun tilanteessani (teen nyt kahdeksatta perättäistä pätkää samalle kuntatyönantajalle, viidettä vuotta). Kaikenmoista pikkujoulua ja bensantankkausbonusta kyllä järkkäävät jäsenille, mutta missä edunvalvonta? -Ay-liikkeen historiallisen merkityksen myönnän kyllä, samoin demaripuolueen.

Vihreät koen ehkä vähän samaan tapaan kuin sinä - tunnen kyllä vihreän ay-aktiivinkin, mutta hän nyt onkin akavalainen. Ja sitten tunnen paljon vihreitä, joista näköjään on ok reissata lentsikalla palloa ristiin rastiin, elää isossa lukaalissa ynnä muutenkin kuluttaa luonnonvaroja.

Muuten, onko kaupan myyjä niitä perinteisiä duunariammatteja sinusta? Kaiken kaikkaanhan niissä ammateissa toimivia on yhtä vähemmän. "Kirkkouskovia" siivoojia olen kyllä tavannut.

Minulle agnostikosta tulee mieleen sellainen viileästi ylhäältäpäin asioita katseleva henkilö, joka toteaa, ettemme lopultakaan voi tietää, ja sillä hyvä. Ja sitä en koe olevani. Jumala osapuilleen sellaisena kuin kirkko esittää (tai ainakin joku kirkossa) olisi mainio juttu, eli siis kaipaisin kyllä. Mitä kirkko on, sitä en tässä rupea pohtimaan pidempään (etenkin kun pitäisi nukkumaankin mennä, "huomenna" taas työpäivä). Ajattelen kai, että siellä on ihan epätoivoisia tapauksia, pöyhkeitä ja ahneita ja muita ylenkatsovia ja mielestään totuuden omistavia, mutta että siksihän ne juuri kirkkoa tarvitsee kun ovat niin kamalia. Eli että kirkko saa luvan kelvata minulle kun ei sen tarvitse olla mikään samanmielisen kaveripiirin kerho. Itsessäni on niin paljon pahaa ettei minulla ole varaa muita arvostella.

Politiikassa olen valmis ottamaan rikkailta ja antamaan köyhille (itse olen suomalaisittain aika tasan keskellä, eli en saisi enkä menettäisi), mutta kirkossa en ole valmis arvostelemaan rikkaita (paitsi silloin niille voi laukoa kun itse arvostelevat muita muusta). -No joo. Tässä taannoin muuan tamperelainen nimitteli joitakin torilla hengailevia tyyppejä ihmisroskiksi. Jos kuuluu kirkkoon (en tiedä kuuluuko), niin tuossa menee raja, tuota sanon ehdottomasti vääräksi.

Kiitos paljon, tuohan selkeytti kummasti ajatteluasi. Pari asiaa jäi mieleen; keynesiläisyydestä olen aika pihalla ja aion kohta puoleen ottaa siitä selvää. Sen muistan, että aika kriittisesti jotkut vasurit ja muutkin siihen suhtautuvat...vai kritisoikohan tuntemani marxilainen talousoppinut Keynesin oppeja...luultavasti. Ay-liike on nykypäivänä jonkin verran jämähtänyt vanhaan, sen myönnän. Pätkätyöläisten etuja ei ole ajettu. Kuitenkin ay-liikkeen täytyy pitää varansa, ettei sitä olla kokonaan hävittämässä. Silloin nimittäin alkaa kaikilla palkkatyössä käyvillä itku ja hammastenkiristys. Enhän minäkään kansantaloustieteestä paljoa ymmärrä, olen aika idealistinen ja aatteellinen, jos olisi paremmat puhelahjat niin alkaisin sosialistiseksi soiniksi, haha.

Kirkosta meillä on erilainen käsitys...minä olen siitä laitoksesta etääntynyt jo aika kauas. Luultavasti eroon päättyy, mutta ei tänä iltana 

[öppiäinen]

Kirkosta meillä on erilainen käsitys...minä olen siitä laitoksesta etääntynyt jo aika kauas.

Niin ei minulla kirkostakaan varmaan mitään niin eriteltyä kuin käsitys ole, en ole sen vertaa teologiaa harrastanut. Fiilispohjalla mennään. En sanoisi että olen etääntynyt, kun en ole kovin lähellä ollutkaan.

Minä en kyllä tiedä, mistä kirkosta puhutaan. Sitähän ihmettelin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Onhan siellä toki yhteiskunnan valtaapitävien kanssa kaveeraavia piispoja ja viiniä lipitteleviä viherpiiperö-muotipappeja ja seurakuntaneuvostoissa pönäköitä porvarisröyviä (röyvä on Stockman herkussa ruokaostoksensa tekevä varakas rouva), mutta eivät ne ole kovin olennaista minusta. Vaikka paljon kaikkea muuta omistavatkin, niin eivät sentään kirkkoa, vaikka ehkä mielellään niin tekisivät.

Kun onhan siellä muutakin väkeä. Torstaisin käyn toisinaan iltaehtoollisella kirkossa, joka on tuossa kätevästi työmatkan varrella, ja siellä ainakin on kaikenlaista porukkaa, myös hassusti pukeutuvia haisevia hulluja. Keväällä tutustuin päihdeongelmaiseen yksinhuoltaja-lähihoitajaan, joka kanssa kuuluu seurakuntaneuvostoon. Eli jotenkin pystyn ajattelemaan kuten pyhä Laurentius, että juuri kaikki köyhät ja hullut ja muu rupusakki ovat kirkon aarre, se mikä siellä on olennaista, ja se siivompi porukka joka ehkä on enemmän äänessä ei ole niin tärkeää.

Ehkä juuri siksi, kun en ole kovin paljon missään seurakunnan toiminnassa pyörinyt, ja kun se ei ole sosiaalisesti merkittävä yhteisö minulle, voin ylläpitää jotain ideaa (=ihanteellista kuvitelmaa) siitä, mitä kirkko on, ilman että tarvitsee liian rankasti törmätä todellisuuteen.

Noin muuten olen kyllä katkera ja - myönnän - myös kateellinen niille joilla menee hyvin, suorastaan murhanhimoon asti. Mutta koen myös olevani pahasti noiden tunteiden vankina ja kaipaan niistä vapautusta. Kun ne tunteet eivät toimi minään moottorina toimintaan, jolla oikeasti olisi merkitystä; olisivatkin edes sitä.(Syyllisyyttä ne eivät aiheuta, ja valitettavasti kirkko pitkälti tarjoaa lääkettä vain syyllisyyteen.) Toisaalta huomaanhan itsekin olevani pikkumaisen ahne ja kiinni siinä, mitä omistan. (No joo, silloin olin kyllä vähemmän ahne, kun oli vakituinen työpaikka aikoinaan - nyt tuntuu että on pakko pitää kiinni siitä mitä on.) Joten miten minä muita pystyisin samasta arvostelemaan? Onko itseensä tyytyväisten pärjääjien ylpeys sen pahempi synti kuin kateus, joka minua kalvaa?

"Kirkon strategian" (heh) miettijöille voisi kyllä olla ihan hyvä lukea, mitä olet kirjoittanut. Että tuollaiselta kirkko yksissä silmissä näyttää - ja uskon ettet ole ainoa, vaikka itse vähän toisin näenkin (ts. kuvittelen).

En minä sitten tiedä, miksi niiden putkimiesten ym. yleensä edes pitäisi olla kirkossa. Mitä olennaista niiltä elämästä puuttuu, varsinkin mitä sellaista mitä kirkko voisi tarjota? Onko sinulla isihen vastausta, siis jos kirkko olisi sellainen kuin sinä sen haluat olevan niin mitä se niille antaisi? (Ne ei muuten välttämättä ole mitään riistettyjä proletaareja edes, moni niistähän on omasta tahdostaan yksityisyrittäjä ja ylpeä tekemisistään ja siitä mitä on sillä ansainnut.)

Ajatteletko, että kirkon keskeinen tehtävä pitäisi olla ruoskia hyvintoimeentulevia, tähän tapaan?

[Pena]

Siltä minustakin tuntuu ajoittain, että Jumalan armoa pidetään lääkkeenä vain syyllisyyteen. Se ei kuitenkaan ole ainoa ihmisten ahdistuksista, ei usein se tärkeinkään. Pelko, häpeä ja avuttomuus kaipaavat myös armollisuutta hälvetäkseen.

[Leena]

En minä tiedä, onko. En käytännössä ainakaan kovin paljon luota siihen että olisi, ts. en sen varassa uskalla jakaa kaikkea omaani köyhille, kuten rikasta nuorukaista kehotettiin tekemään. (Ja Leenalle tiedoksi, ettei kysyminen tunnu lainkaan hyökkäävältä.) Ihmiselle, jonka pikkulapsi on rääkätty hengiltä, en ainakaan uskaltaisi väittää, että tietenkin se on totta. Kaiken maailman kärsimyksen (joo, kovin isoa osaa siitä ei ole minulle suotu) edessä vähän nolottaisi uskoa moiseen.

Aloitin jo... Ei pahus, tästä tulee saarna.  Anteeksi.

Mutta en tiedä kenellä täällä hyvin menee.  Harvemmalla.  Moni tyytymätön vaikuttaa paremmin masentuneelta, kuin keneltäkään jolle nyt saarnata kuuluu.

[Leena]

Noin muuten olen kyllä katkera ja - myönnän - myös kateellinen niille joilla menee hyvin, suorastaan murhanhimoon asti. Mutta koen myös olevani pahasti noiden tunteiden vankina ja kaipaan niistä vapautusta. Kun ne tunteet eivät toimi minään moottorina toimintaan, jolla oikeasti olisi merkitystä; olisivatkin edes sitä.(Syyllisyyttä ne eivät aiheuta, ja valitettavasti kirkko pitkälti tarjoaa lääkettä vain syyllisyyteen.) Toisaalta huomaanhan itsekin olevani pikkumaisen ahne ja kiinni siinä, mitä omistan. (No joo, silloin olin kyllä vähemmän ahne, kun oli vakituinen työpaikka aikoinaan - nyt tuntuu että on pakko pitää kiinni siitä mitä on.) Joten miten minä muita pystyisin samasta arvostelemaan? Onko itseensä tyytyväisten pärjääjien ylpeys sen pahempi synti kuin kateus, joka minua kalvaa?

---------------------------

Ajatteletko, että kirkon keskeinen tehtävä pitäisi olla ruoskia hyvintoimeentulevia, tähän tapaan?

JOskus kysyisin kuitenkin, tarkentaakseni,  kenen tahtoisit ruoskivan ja ketä.
Toisinaan tunnut ruoskivan itse itseäsi - toisinaan kysyt, pitäisikö siis peukaloruuvia yhä kiristää, antaa kaikki pois, hapantua ja katkeroitua.

Tai - tässä on nyt vähän jotakin joka pudotti minut.

[öppiäinen]

Kai se parempi olisi, ettei kenenkään ketään mistään syystä ruoskia tarvitsisi? Vaikka onhan ruoskimisella tietenkin pitkät kristilliset perinteet, ks. Joh. 2:15.

[Leena]

Kai se parempi olisi, ettei kenenkään ketään mistään syystä ruoskia tarvitsisi? Vaikka onhan ruoskimisella tietenkin pitkät kristilliset perinteet, ks. Joh. 2:15.

Sitähän minäkin. Ei itseään ainakaan. Siinä kiusaa toisen omaa siinäkin, eli vahingoittaa Jumalan lasta.

Jeesus taisi tietää hyvin mitä teki, ja tuo viittaa hieman eri tapaukseen, kuin sadomasokismi on. Rinnakkaispaikoista löytyy niitä motiiveja paremmin.

---------------------------------------

Mutta tuo, kuinka ihmiset ovat eri aikoina etsineet vastausta teodikean ongelmaan, ansaitsisi ehkä oman ketjunsa. Siis, jos Jumala on Kaikkivaltias, miten paha on mahdollinen ja tutusti niin edelleen.  
Ajattelen joskus, sokaiseeko tämä ammatti. Muistan dokkarin, tai jonkin "inhimillisen tekijän", nuoresta lääkäristä, joka sattui näkemään kollegan pöydällä semmoiset labrat, että totesi, kas ohho, tuon pitäisi jo olla kuollut, voi ihmisparkaa. Kuulipa sitten, että niin, tässä nyt nämä sinun valkosoluarvosi ovat sitten, eli täydellisesti hallinnasta riistäytynyt akuutti lymfooma. KOlme pientä lasta, ja tuoreeltaan vähän väsymystäkö sillä oli.

No kysyy siinä haastattelija, että eikös se nyt tuntunut kummalta, että "minähän oon lääkäri. Ei minulle osu tällaista, ei voi osua kohdalle". Tämä katsoo silmät lautasina, ja kysyy, että mitenkä niin. Ei hän osaa niin ajatella.  Miksi ei minulle, kun niin monelle toisellekin?

Tuohon "miksi ei minulle" kasvaa, kun joutuu näkemään niin paljon Silti voitettu vaikeus tuntuu aina siltä kuin ei sitä olisi ollutkaan. Siksi kai on viihdyttävää seurata jotain edellisestä sodasta kertovia sarjoja, kun välillä on tämän ajan ongelmatkin tulossa ikkunan täydeltä sisälle.  Se sota meni, paloi loppuun. Tämän ajan kysymykset ovat ratkeamatta.  Niin itselläkin  - omien potilaideni ongelmat ovat ratkeamattomia, ja muutama ystäväni näprää hirttonuoraa päivästä toiseen, ja yksi on todella tilanteessa joka kertoo, ettei tarvitse matkustaa kehitysmaihin tai sisällissodan keskelle kokeakseen sietämätöntä tuskaa.  
.................................................

Ja silti!  paras löytämäni vastaus taitaa kuulua sittenkin: Mikä sotku!  Mitä Sinä haluaisit nyt minun tekevän?    En tälle mahda mitään - en tiedä, voinko edes. Totta kyllä, minua on aina autettu, tarkoitan nyt ihmisiä pahimmassa käänteessä.   SE lisää vain tuota:  Mitä Sinä haluat minun tekevän - ja vie ajatukseni tuohon:  "Me rakastamme Jumalaa ottamalla vastaan.  Hän rakastaa meitä asettamalla meidät palvelemaan toisia.(SC) "

 En taida ajatella että tuo olisi jotakin leenaperäistä ajattelua - taidan uskoa tuota Jumalan vastaukseksi, sillä onhan tässä kyselty.  -Kun muuan innokas, kärsimystä kauhisteleva pappi tahtoi ehdottomasti nyt semmoisen tiplun kuin parantaa rukouksella minut, totesi perhe kuivasti, että jos se auttaiusi niin olisit ollut terve niin pitkään kuin sairaskin, eli - no, useampia kymmeniä vuosia jo.  

Mutta sitä pidän kyllä itseruoskintana, jos joku muuttaa hevonkuusenperälle 16 neliön yksiöön ja antaa kaiken toisille - on tosin skeemamunkkeja, joille se on sopinut elintavaksi, mutta on syytä tiedustella itseltään, onko tuo minun kutsumukseni... ei taatusti minun ainakaan, munkkiudesta puuttuu jo siitäkin - tai on toisin rakennettuna - tuota - tietty yksityiskohta.  

[Leena]

  no mikä nyt taas on, kun en nukahda, ja karmea päivä oottamassa. Täällä on paljon käsitelty nyt jo poliittistakin näkökulmaa, ja terveisiä vain ajattelin pistää KMN:n kokouksesta, kun en tiedä saako Tomi Karttunen muutamaa linkkiä tänne , kun kitisin niitä fb:sta.

Kirkon ei ole mahdollista olla eskapistinen, poliittisesti ei-mihinkään-kantaaottava hurskasten kerho, ei enää. Niistähän rähinä käy, mihin kantaa tulee ottaa. Oli Busanissakin heitä vastustava fundamentalistien mielenosoitus ollut, noh, mainitsi ohimennen, olisin kyl tahtonut nähdä. Kuuluivat toteavan, että sitten tutun dosenttimme tämä olis niinkuin oivallettu, mutten häntä nyt hyppelemään päästä täällä silti. KUA:sta on vääntääkseni kättä Pentikäis-Antin kanssa, alan kyllästyä Israel-ruikutukseen, vaikka se maa pyhkästäisiin mereen, ei sillä rauhaa niillemain saada -mutta arvostan kyllä asennetta.

Jostakin syystä tekee myös mieleni huomauttaa että meillä saatiin joka tapauksessa neuvoteltua maltillinen tulopoliittinen linjaus, joka oli kai ainoa mahdollinen nyt. ay-liikkeeseen tympääntyi syntymädemarikin, kun
 se tuki vain paperia ja metallia, joissa ei muuta kuin hinnoiteltiin työt ulos maasta. Iikollin ja kommunistin
 ristisiitos oppi paljossa kuuntelemaan ja tajusi, että mitään ei nyt vain selitetä, eli ei ne opinnot automaattisesti jokaista muovaa pönäkäksi, imeläksi nonparelliksi kansakunnan kakkuun-ilmaus on lainaa, mutta etevä. Jonkun täytyi vain ottaa kaikesta itse selvää.  Erikoislääkärin, jolla on väikkäri, siis tutkijakoulutus, kaksi terapiakoulutusta ja kaikki ikälisät, liksoja joskus ihmettelen, kun omaan palkkakuittini ei vain nouse kuin se luvallisesta 12tunnista laskettu 4012 euroa 30 senttiä kuukausipalkkaa. HUS katkaisee erikoistuville määräyskirjan 3kk välein, samaa teki kyl kaupunkikin, silloin ei tarvitse maksaa siitä viikonlopusta palkkaa ei kerry lomaoikeutta ja liksahan on tuosta runsas puolikas.

Kirkolla on kai omat hupinsa jossakin perin inhimillisessä hallinnon pyhässä kolminaisuudesta jo... Piispainkokous, kirkkohallitus ja kirkolliskokous.  Saattaa liikkua aivan eri sfääreissä kuin joku penkinkuluttaja...

Saattaahan kirkosta lähteä läpyttelemään, toisaalta tehokkaampaa sen ongelmiin puuttuminen sisällä taitaa olla. Huomaa ainakin miltä kohdin katto vuotaa. Kaikki on vain niin etäällä kaikesta. Seurakuntatoiminta hallinnon rähinöi-anteeksi, jännitteistä, sankasti saarnastuolista...   Eikä sitä kahvia anneta Malmilla ikinä vieläkään.

[PekkaV]

 Kirkon ei ole mahdollista olla eskapistinen, poliittisesti ei-mihinkään-kantaaottava hurskasten kerho, ei enää.

 

   Siksi olen vilkuillut Kristillisdemokraattien suuntaan.