Kirkon-strategia tekeillä, palautetta tarvitaan

[vn]

Tulipa mieleen tuosta R-M:n mainitsemasta raamatun kohdasta.
Kannattaa lukea koko Room. 8. luku!

[Pirska]

Teologinen tiedekunta on yliopiston tiedekunta, ei kirkon, eikä sen tarvitse kirkkoa tai sen tarpeita kuunnella siinä miten toimii. Sen opetuksen pitää perustua tieteeseen eikä uskontunnustuksiin. Se on sitten kirkon oma asia päättää, vaatiiko papeiltaan opintoja teologisessa tai jossakin muussa tiedekunnassa, vai riittäisikö jokin muu.

En minä aikanaan tee mitään sellaisella papilla, joka uskon menetyksen pelossa ei uskalla silmiään avata.

Minä tunnen pappeja, jotka ovat uskaltaneet silmänsä avata, mutta eivät ole menettäneet uskoaan. He ovat ahtaalla seurakunnissa ja heitä haluttaisiin sulloa tyhjiksi jääneisiin kaappeihin mielipiteineen.

[Riitta-mummi]

Onko siis niin, että jos lankeaa viettelykseen, niin menettää uskonsa ?. Onko hän, esim. joka tarjoaa lasin viiniä alkoholistille, kadotustuomion oma ?

[öppiäinen]

Minä tunnen pappeja, jotka ovat uskaltaneet silmänsä avata, mutta eivät ole menettäneet uskoaan. He ovat ahtaalla seurakunnissa ja heitä haluttaisiin sulloa tyhjiksi jääneisiin kaappeihin mielipiteineen.

Jos he ovat ahtaalla seurakunnissa, ketkä siellä leventelevät? Ne uskonsa menettäneet?

Kuulostaa kuin olisit sitä mieltä, ettei useimmilla seurakuntalaisilla eikä papeillakaan mitään uskoa olisi. Niinkö ajattelet?

[Riitta-mummi]

SV 113:

http://www.youtube.com/watch?v=hckdV71jumw

[öppiäinen]

Tuli kyllä mieleen sekin, että kun sitä (paimennus)strategiaa on ruvettu vääntämään, niin onko tullut kysyttyä paimenilta itseltään, tarvitsetteko strategiaa. Olisiko työnne helpompaa/tehokkaampaa, jos olisi sellainen.

Paljon kuluu firmoissa työaikaa ja kahvia ja paakelsia, kun työryhmä istuu miettimässä missiota ja visiota ja strategiaa. Sitten lopulta kun jotain valmistuu (yleensä korulauseita), työntekijät nauravat tulokselle ja toiminta jatkuu ihan samanlaisena kuin ennenkin.

[vn]

Paljon kuluu firmoissa työaikaa ja kahvia ja paakelsia, kun työryhmä istuu miettimässä missiota ja visiota ja strategiaa. Sitten lopulta kun jotain valmistuu (yleensä korulauseita), työntekijät nauravat tulokselle ja toiminta jatkuu ihan samanlaisena kuin ennenkin.

Joo, näin oli...ja homma aina uusiksi jokaisessa organisaatiomyllytyksessä...
helppo puhua kun en ole noissa kuvioissa enää mukana..

[Leena]

Minä tunnen pappeja, jotka ovat uskaltaneet silmänsä avata, mutta eivät ole menettäneet uskoaan. He ovat ahtaalla seurakunnissa ja heitä haluttaisiin sulloa tyhjiksi jääneisiin kaappeihin mielipiteineen.

Tunnen itsekin pappeja, lähinnä ns vanhan virkakunnan, ja ihmettelen miksi sitten pysyä evl kirkossa kun siellä kaikki on pilalla. Naiset alttarilla, oikein iisebelit, siitä lähtien. Heillä on erittäin vankka kannatuskunta, suuri osa on jo kruunattu uskonmarttyyreiksi, kun kapituliin kannellaan, hehän laskevat niitä, kuin urheilijat pokaaleja-ei se Herran paimen taida ollakaan josta ei kertaakaan ole kanneltu!  He eivät ole sinnepäinkään ahtaalla, koska kantelu ei mihinkään johda. Useimmat ovat saaneet jo ihkaoman  piispankin,  noin oharina.  

Heitä ihailen, sillä heille onnistuu se mikä harvemmalle, eli ovat kakun sekä säästäneet että syöneet. Palkka juoksee. Siitä vissiin,mitä harjoitetaan omassa,  kivassa pikku porukassa. Koska on kunnia henk. Koht tuntea, uskallan olla näin rohkea sanoessani.

Heillä, jos kenellä, on " seurakunnan" tuki, ihailu, ja kannustus. Ehkä sitten tänä oma seurakunta hellittäis kukkaronnyörejä sen verran, että saataisiin pastorille myös säädyllinen palkka?   Jehovan todistajat pystyttävät Valtakunnansalinsa itse, talkootöillä. Miksi he eivät kykene samaan?  Missouri -synodi tukisi, varmasti!  Kysyn itseltäni jatkuvasti, mistä syystä he eivät lähde kuin Egyptin orjuudesta kun kirkko nyt siis on niin saatanan otteessa kuin sanovat? Sinne paremmin näkemisen kirkkoon? Tarvitaanko yhteinen vihollinen, jotta pysytään koossa?  

Löytyisikö, tai erottuisiko, että kirkko ehkä ei sittenkään ole kadottanut aivan kaikkea-olisiko parempi työrauha, jos he perustaisivat oman kirkkonsa? Perään voisi huutaa, kuten kerran itselleni:Muista, että kotiin saa aina tulla.  

Siinä vähän strategiaa. Separatisti saisi mennä. Ja halutessaan, koettuaan siipiään, palata takaisin. Muu ei aivan varmasti tulehtunutta tilannetta rauhoita, kuin eroon kannustaminen. Tuossa on ovi mennä. -  mutta myös palata.

[juhani]

Me olemme seurakunta. Me olemme kirkko. Me olemme syntisiä.

[Leena]

Kirkon strategia ja tulevaisuus
Tulevaisuus kohdataan yhdessä, siksi siitä on syytä keskustellakin yhdessä. - See more at: http://www.kotimaa24.fi/blogit/uudet-painopisteet#sthash.hOzADQyw.dpuf


http://www.kotimaa24.fi/blogit/uudet-painopisteet

Ääääh, sehän oli koko ajan luettavissa.  Mietin tässä, kirkko on kyllä jo tehnyt ansiokasta sosiaalityötä ainakin pk-seudulla. Siis, ihmisten rinnalla on kyllä kuljettu.  Ihan hyvä, jos resurssit riittävät.  Jos jostakin - kun jostakin täytyy säästää, niin olisiko pahimmat päällekkäisyydet kansalais-  ja työväenopistojen kanssa?   On eroryhmää, sururyhmää, mielenterveyskuntoutujain ryhmää, joku kyllä keksi narista, että vain suru on sallittu affekti vaan en väittäisi niin. Eiköhän noissa käsitellä muitakin, ja hyville fiiliksille ei kai kauheasti tarvita tukea?  Vertaisapua?

Kyl kuitenkin jäin miettimään minkä verran jokin kirkon perussanoma voi tulla tietoiseksi kenellekään ellei siitä puhuta sanaakaan.
Välillä tuntuu siitäkin vallitsevan suuri epäselvyys.  Mitä vetoa, että jos nyt umpimähkään menen ja haastattelen viisi satunnaista vastaantulijaa, neljä viidestä vähintään vastaa, että sillä on jotain tekemistä homojen kanssa.  
Ajattelen julkisuuskuvaa - kun media pyörittää mitä huvittaa kuitenkin.  Kuinkahan olisi käynyt, mitä tapahtunut, jos Päivi Räsänen homoillassa olisi sanonutkin:  Niin, niin, siitä pyydettiin keskustelemaan.  Ajattelin kuitenkin todeta, että kirkon keskeinen sanoma, jota itse kristittynä täällä edustan, on aivan muu, kokonaan jokin toinen ja ihan muu...   Homoseksuaalisuus, niin...  Sitä kai kovasti nyt tutkivat, kuten muinoin, jotta onko maa litteä vai pyöreä.  Nythän me kaikki tiedämme ettei se ole kumpaakaan vaan lytistetty.

Ja mitä olis kysytty, olisi hymyillyt ja todennut:  Niin - Kristus nousi kuolleista.  Mistä te täällä puhuittekaan - anteeksi - mikä homo - niin, en minä vaan tiedä mutta eikö ole juttu!  Kristus kantoi koko - maailman - synnit- ja nousi kuolleista, ja vielä, että esikoisena kaikista kuolleista - mikä pommi päin pläsiä.  Mikä jäynä.     Ei kai kukaan tosissaan sitä kysele - kirkon sanomaa jatkossa keneltäkään.


Ehkä kirkon sisällä  pitää sopia kaikkien tappelukaverien kanssa vain, että sanotaan tämä jos kuka kysyy.  Mitä hyvänsä ne kysyy.  Loppuisi se "kyl mä sillee niiku uskon mutten sillee niiku kirkko opettaa..."   No niin no niin.  Enhän minäkään jaksanut paikallisseurakunnan mukana - meni usko, toivo ja rakkaus taisi hyytyä varhimmin.

Apropos - Kuinka moni katsoo voivansa yhä uskoa, kuten kirkko opettaa?

[myyrä]

Niin ei minulla kirkostakaan varmaan mitään niin eriteltyä kuin käsitys ole, en ole sen vertaa teologiaa harrastanut. Fiilispohjalla mennään. En sanoisi että olen etääntynyt, kun en ole kovin lähellä ollutkaan.

Minä en kyllä tiedä, mistä kirkosta puhutaan. Sitähän ihmettelin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Onhan siellä toki yhteiskunnan valtaapitävien kanssa kaveeraavia piispoja ja viiniä lipitteleviä viherpiiperö-muotipappeja ja seurakuntaneuvostoissa pönäköitä porvarisröyviä (röyvä on Stockman herkussa ruokaostoksensa tekevä varakas rouva), mutta eivät ne ole kovin olennaista minusta. Vaikka paljon kaikkea muuta omistavatkin, niin eivät sentään kirkkoa, vaikka ehkä mielellään niin tekisivät.

Kun onhan siellä muutakin väkeä. Torstaisin käyn toisinaan iltaehtoollisella kirkossa, joka on tuossa kätevästi työmatkan varrella, ja siellä ainakin on kaikenlaista porukkaa, myös hassusti pukeutuvia haisevia hulluja. Keväällä tutustuin päihdeongelmaiseen yksinhuoltaja-lähihoitajaan, joka kanssa kuuluu seurakuntaneuvostoon. Eli jotenkin pystyn ajattelemaan kuten pyhä Laurentius, että juuri kaikki köyhät ja hullut ja muu rupusakki ovat kirkon aarre, se mikä siellä on olennaista, ja se siivompi porukka joka ehkä on enemmän äänessä ei ole niin tärkeää.

Ehkä juuri siksi, kun en ole kovin paljon missään seurakunnan toiminnassa pyörinyt, ja kun se ei ole sosiaalisesti merkittävä yhteisö minulle, voin ylläpitää jotain ideaa (=ihanteellista kuvitelmaa) siitä, mitä kirkko on, ilman että tarvitsee liian rankasti törmätä todellisuuteen.

Noin muuten olen kyllä katkera ja - myönnän - myös kateellinen niille joilla menee hyvin, suorastaan murhanhimoon asti. Mutta koen myös olevani pahasti noiden tunteiden vankina ja kaipaan niistä vapautusta. Kun ne tunteet eivät toimi minään moottorina toimintaan, jolla oikeasti olisi merkitystä; olisivatkin edes sitä.(Syyllisyyttä ne eivät aiheuta, ja valitettavasti kirkko pitkälti tarjoaa lääkettä vain syyllisyyteen.) Toisaalta huomaanhan itsekin olevani pikkumaisen ahne ja kiinni siinä, mitä omistan. (No joo, silloin olin kyllä vähemmän ahne, kun oli vakituinen työpaikka aikoinaan - nyt tuntuu että on pakko pitää kiinni siitä mitä on.) Joten miten minä muita pystyisin samasta arvostelemaan? Onko itseensä tyytyväisten pärjääjien ylpeys sen pahempi synti kuin kateus, joka minua kalvaa?

"Kirkon strategian" (heh) miettijöille voisi kyllä olla ihan hyvä lukea, mitä olet kirjoittanut. Että tuollaiselta kirkko yksissä silmissä näyttää - ja uskon ettet ole ainoa, vaikka itse vähän toisin näenkin (ts. kuvittelen).

En minä sitten tiedä, miksi niiden putkimiesten ym. yleensä edes pitäisi olla kirkossa. Mitä olennaista niiltä elämästä puuttuu, varsinkin mitä sellaista mitä kirkko voisi tarjota? Onko sinulla isihen vastausta, siis jos kirkko olisi sellainen kuin sinä sen haluat olevan niin mitä se niille antaisi? (Ne ei muuten välttämättä ole mitään riistettyjä proletaareja edes, moni niistähän on omasta tahdostaan yksityisyrittäjä ja ylpeä tekemisistään ja siitä mitä on sillä ansainnut.)

Ajatteletko, että kirkon keskeinen tehtävä pitäisi olla ruoskia hyvintoimeentulevia, tähän tapaan?

Laitan tämän lainauksen tähän kokonaan kun osaat ilmaista ajatuksiasi mielestäni hyvin. Onhan siinä lopussa kysymyskin johon en osaa vastata. Mietin tänään illalla, että vaikka minulla onkin pää täynnä ajatuksia niin en osaa ilmaista niitä kirjallisesti enkä taida nykyisin enää suullisestikaan. Sitten tuli mieleen että onko sillä edes niin väliä, kun tyytyväinen olen muuten elämääni. Miksi siis sotkisin sitä miettimällä strategioita.

Kirkosta en ole eronnut enkä taida koskaan erotakaan. Siitä on kuitenkin tullut aivan vieras, jota en edes ajattele ja vaikka kirkko muuttuisi kuinka johonkin suuntaan niin vieraana se taitaa pysyä. Olen varmaan huippuesimerkki maallistumisesta. Uskohan minulla kyllä on, mutta eipä sillä mielestäni kirkon kanssa ole tekemistä. Kodin perintönä se on tullut ja ihmeitä varmaan pitäisi tapahtua jos se häviäisi. Ei minun uskoni kyllä ihan niin mene kuin kirkko opettaa mutta se ei sureta. Kuolemanpelkoakin on ja se myös vaikuttaa. Joskus mietin, että minusta olisi tullut hyvä entisajan evankelinen, siis oikein vanhanajan hedbergiläinen. Kaikki "kilvoitukset" sun muut kun on minusta aivan turhia. Mitä ihminen niillä mukamas voittaa itselleen valmiissa asiassa?

*

Katoin muuten illalla telkkarin Streamissa tulleen keskustelun mahdollisesta uskonnonopetuksen uudistamisesta enkä osaa siihenkään ottaa varmaa kantaa. Se on kuitenkin selvää ja siitä on tällä hetkellä lähdettävä, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus oman uskontonsa opettamiseen. Millä tavalla se tulevaisuudessa tehdään on hämärän peitossa.

[Pappako]

No voi yhren kerran kun kirkko olis kerrankin niin täynnä väkiä jotta sinne ei ennään pappi sopisi mukaan Luin tossa arkkipiispan kirjoituksen ja sain huomata suurempana huolenaiheena olevan rahan riittäminen kirkkoväärtin kassassa. Onkin totta että mitään asiaa ei voi tehdä ilmaiseksi tai rahatta. Kansankirkkomme on riisissä kun ihmiset eivät jaksa kiinnostua kirkossakäynnistä kun sen opetus ei kosketa tuntoja ja saarnat eivät todista elävästä Jumalan sanasta jättäen kuulijansa kylmäsydämmiseksi ja totista sielunhätää potevat porttiensa ulkopuolelle Kirkossa kävijän tulee olla nuhteeton siveydenharjoittaja ja kelvollinen kolehdinantaja jolla rahaa riittää ylitse omankin tarpeen.
Raamatun sanasta poikkeaminen ja perusasioista puhumattomuus vieroittavat ihmiset elävästä jumalan sanasta ja sakramenteista jolloin uudistusintoilijat tuovat kristilliseen elämään mukanaan rokkijuhlan tuntua räppäreineen ja tanssitunteineen. Perinteinen veisuu ja saarnat synnistä ja jumalan armosta jätetään toissijaiseksi kirkkovuoden tärkeimpänä teeman ollessa kaikellainen rimputtelu väen saamiseksi paikoilleen.  
Ehdotetaan paluuta Elävän Kristillisyyden ja oikeaoppisen Jumalan Sanan pariin kääntymistä tekemällä parannus ja palaamalla Raamatun opetuksiin ja oppiin elävästä Kristuksesta Jeesuksesta meidän Vapahtajastamme. Perusarvot Koti, Uskonto ja Isänmaa kunniaan...Tehdään perusasioita kunnolla ja kuntoon. Eikä siinä vielä kaikki, mutta tässäpä tämä tälläerään.....Hyvää Joulunodotusta ja armorikasta Herramme Jeesuksen Kristuksen Syntymäjuhlaa niin papeille kuin muillekkin Foorumilaisille kaikille tasapuolisesti Ikään ja säätyyn katsomatta...

[juhani]

SV 61:7