Jouluruokien keskeinen ominaisuus taitaa kuitenkin olla perinteisyys. Toisin sanoen juuri ajan ohi ajamat ruoat kuuluvat joulupöytään.
Näin näen sekä maistuu suussani. Mietin tässä syrjähdellen kuinka suuresti joulu tulee rysähtää mieleen jostakin tuoksusta ja mausta, eli niistä oikeastaan ultravarhaisimista ihmislapsen kokemuksista. En järin ehkä kykene niin täytenä ajattelemaan mitään sen syvempiä merkityksiä itselleni täi ihmiskunnalle, ne kaiketi siinä majailevat. minun käy niin että joulu vain o n selittämättömänä yleispätevänä hyvänolon kokemuksena eikä se edes edellytä paikalle ketään. En minä oikein tiedä miten se niin menee.
Tietenkin on mukava jos voidaan viettää joulua yhdessä tai siis oli niin pitkään kuin Anttolanhovi oli pystyssä ja vanhukset vielä jaksoivat. Merkillistä kyllä, silloinkin ne omituset joulufiiliskohtaukset nyt muistaa sinänsä marginaalisista näköjään sivuseikoista. Hyasinyin ja mandariinin tuoksu ja kuusen tietty ja oli joulu. Kinkku ja oli joulu, etenkin lipeäkala ("maista edes vähän") valkokastike ja oli jouu.
Ehei mikään ole koskaan ällöttänyt ja ilmaisen myötäelävän osanottoni jos kuka on joutunut ties minkä pakkosyötän uhrina ällöpositioon.
........
Johan taas tulee juttua...
En oikein käsitä itse'ni tässä ja olen liian vanha yrittämään, kun joulu sitten on ohi pää on hieman pyörällä ja lievä ymmälläolo vallitsee, mikä mun oikeastaan tuli ja huh, nyt se meni, mutta taannun kolmen vuorokauden ikään ja siihen kerrostuvat kansakoulun kuuden viikon joululauluharjoitukset, kynttilät, lumituisku ja Karelia-ammattikorkeakoulun sisäpiha jonne katselin, kyntteliköt ikkunoilla, tuoksuva tee ja pop-jazz-luokasta kuuluva yritys saada jotenkin sujumaan "Mistä tuntee joulun" ja ensimmäisen rivin jälkeen säännöllnen naurunremakka, kuinka ajattelin silloin että joopa, lapset jätti koulun ja kotona on kaikki sekaisin, lapset 1-4 ja siskon hermo ihan-kohta-katki, ja kaikki, kaikenlaiset joulut ovat läsnä, junamatka lattialla väärässä vaunussa ja epätoivoinen puhelu, tää vaunu hei tuli Tampereelle, kuin mä pääsen täältä Mikkeliin ai taksilla vai, yksinäiset täydellisen onnelliset joulut kun olin liian oireinen matkustaakseni ja oireet loppuivat aatonaattona, hyasintti ja nokkahuilu kunnes naapuri hakkasi seinään ja pudotti postiluukusta kiukkuisen lapun, taloyhtiössämme noudatetaan hiljaisuutta kello 23 alkaen ja kello on nyt puoli kaksi....
En ymmärrä mitä joulu minussa saa aikaan mutta olen melkein kaikesta riippumatta silloin täydellisen onnellinen
