Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 29.12.23 - klo:18:03
-
Kalistaja kävi Kyöstin ( eli karjalaisenkyösti) kanssa aterioimassa Espoon Leppävaarassa. Se oli useampituntinen keissi. Virsistä puhuimme, ja Paavo Ruotsalaisesta. Herännäisyydestä ylipäätään. Jos kohta myös muista uskonnollisista "yhdyskunnista". Kari Tapio pomppasi esiin, eri toten hänen itselleen sanoittamansa laulu Valoon päin. Esille tuli myös traditionaalinen Olen kuullut on kaupunki tuolla. Tienvarsimainosasia ( uskonnollisia viestejä & vihjeitä) oli sekin keskustelun aiheena. Retkeä Valamoon mietimme myös. Kutsun aterialle oli Kyöstiltä saanut Kalistajan lisäksi myös kaksi muuta tälle foorumille kirjoittanutta. Noita muita ei nyt näkynyt. :kahvi:
Keväämmällä meillä - ja toivoaksemme muutamalla muulla - on uusi yhteinen ateriatuokio. :kahvi:
-
Joku homo olokohan Korkalainen niin oli kova kertoilemaan virsistä, olikohan hän kun ei tullut paikalle?
Siis homous vaan tuli mieleen kun en muuten osanut kaveria muistaa. Olkoon vaikka transu tai hippi.
Karjalaisenkyöstin kanssa oltiin useissa seuroissa joissa kyseinen herra korkalainen puhui ja johti pontevasti.
Olisin mielelläni ollut aterialla mukana, mutta kutsu ei käynyt, niin jäi väliin.
Josko kuitenkin mitä muistan karjalaisenkyöstiä, niin olisiko ollut ketun häntä öö oliko kainaloissaan?
Josko joku oman agendan ajaminen?
No ei kai siinä mitään itsekkin useasti kun en halua loukata tuon asioita esiin kettu kainalossa.
Annan kyllä ymmärtää ja sanon suoraan lopuksi mitä mieltä ja miksi ja sitten loppuriita ja kotiin.
Niin se aina mennyt.
Tavataan, jutellaan ja mukavaa ja lopuksi riita ja kotiin.
Varmastikkin kalisteliaa harmittaa tapaaminen nyt jälki käteen?
-
Joku homo olokohan Korkalainen niin oli kova kertoilemaan virsistä, olikohan hän kun ei tullut paikalle?
Siis homous vaan tuli mieleen kun en muuten osanut kaveria muistaa. Olkoon vaikka transu tai hippi.
Karjalaisenkyöstin kanssa oltiin useissa seuroissa joissa kyseinen herra korkalainen puhui ja johti pontevasti.
Olisin mielelläni ollut aterialla mukana, mutta kutsu ei käynyt, niin jäi väliin.
Josko kuitenkin mitä muistan karjalaisenkyöstiä, niin olisiko ollut ketun häntä öö oliko kainaloissaan?
Josko joku oman agendan ajaminen?
No ei kai siinä mitään itsekkin useasti kun en halua loukata tuon asioita esiin kettu kainalossa.
Annan kyllä ymmärtää ja sanon suoraan lopuksi mitä mieltä ja miksi ja sitten loppuriita ja kotiin.
Niin se aina mennyt.
Tavataan, jutellaan ja mukavaa ja lopuksi riita ja kotiin.
Varmastikkin kalisteliaa harmittaa tapaaminen nyt jälki käteen?
Viisveisaaja! Olisitko Norjasta asti tullut ruokapöytään? Tule keväällä. Pyydämme nyt jo. Vilahti Kyöstillä ketunhäntä pari kertaa, tunnusti sen itsekin ja käytti jopa tuota sanontaa, tuota ketunhäntä kainalossa. :kahvi:
-
Josko kuitenkin mitä muistan karjalaisenkyöstiä, niin olisiko ollut ketun häntä öö oliko kainaloissaan?
Josko joku oman agendan ajaminen?
Taitaa 5-veisaava olla jo aika pitkällä körttiläisyydessä, kun osaa olla kyselevällä mielellä etsien vääriä motiiveja kanssakulkijoistaan.
Hohdokkaanpaa olisi kysellä jotain uutta, kuin olla kyselevälle mielellä itsestään selvyyksien perään: Tietysti minulla on aina vähintään yksi ketunhäntä kainalossa ja oma agendakin kulkee sujuvasti mukana.
Enköhän minä sitten julkisesti ilmoita, jos tilanne muuntuu.
-
Kalistajan kanssa keskustellessa taisi mennä lähes kuusi tuntia.
Ensin Raksissa ja sitten vaihdoimme toiseen paikkaan kahville/limsalle.
Molemmilla oli aatteen väriä pukeutumisessa: Kalistajalla punainen, minulla sininen.
-
Näihin körttifoorumilaisten tapaamisiin ovat kaikki foorumilaiset tietysti tervetulleita.
Kalistajalla oli mielenkiintoinen teoria perustelun kanssa siitä, kuka Luterilainen on.
Tähän mennessä meillä on ollut ainakin kolme eri teoriaa:
1. Kalistajan teoria, jota ei ainakaan vielä paljasteta,
2. se että minä olisin hän ja
3. että hän on joku muu henkilö.
Jos vaihtoehto 1, niin Kalistaja ei olisi ollenkaan vihainen Luterilaiselle,
Jos 2, niin Kalistaja luultavasti olisi vain lievästi närkästynyt,
Jos 3, niin Kalistaja olisi hyvin vihainen Luterilaiselle.
Seuraava foorumitapaaminen on veikkaukseni mukaan noin maaliskuussa.
-
Hyväksytäänkö hameväki ts naisoletettu jota kai vähintään moni vihaa täällä -- ja minä en satavarmasti ole nimimerkki Luterilainen, olkoon tai älköön Kalistaja minulle yhtä vihainen kuin minä milloin viitsin ajatella koko sälliä olen hänelle. Toteennutan etten yleensä ajattele, joten hän saisi puolestani osallistua. Syödä pitää.
Jostain itselleni vähemmän tärkeästä syystä rupesin vuosikymmenten takaaa, nimittäin, joskus joulujen alla tai syksyllä aloin hyräillä itsekseni sitä laulua jonka Kalistaja mainitsee, olen kuullut, on kaupunki tuolla. Siinä määrin usein ja siinä määrin suunnattoman lohduttavasti, että oli hiinä ja hiinä etten tekstannut sitä tänne mutta jätin sentään. Koko laulu kaikkine säkeistöineen palasi mieleeni, vaikkei se suorastaan kuulunut niihin joita siis lauloin, veisaamisen olen jättänyt ns paremmille kristityille. Jos joudun kirkkoon, siellä veisataan virsiä tietysti, muten yritän välttää häiritsemästä. Sitä laulua ei veisattu se laulettiin.
Opin sen luullakseni Kotkan Helluntaiseurakunnassa, sillä Kotkan seurakuntanuorille harjoitettiin ekumeniaa mahdollisuuksien mukaan eli sieltä se paha on lähtöisin. Meillä oli yhteisiä illanviettoja hellareitten ja Vapaakiron nuorten kanssa paljon. Jäätii n varsin usein varsinaisen iltraohjelman ja puheitten päätteeksi vain juttelemaan keskenämme ja joskus intouduttiin laulamaan. Minulla oli kasetilla muutamia joka paikasta ja oletettavasti tämäkin.
Ei voi mitään, enhän tietenään voisi olla rehellinen ja väittää, ettei moni tai ainakin joku Siikkareista tai niistä vanhoista olisi kaivertunut tajuntaan, mutta ne olivat siellä jo vanhastaan, kodin perintönä. Jäin paljosti tuumimaan kuinka kerran voisi olla maa ilman vaivaa, ilman kyyneltä, taistoa, huolta, ja vieläpä, tiedän, siellä mä pian olla saan.
Siksi muistin Luterilaisen väitteen körttiäisuudestä lahkolaisuutena ja halusin heti kysyä, millä hän perustelisi väitteensä. Aika siinä kului ja villasukkaa valmistui, mutta kun kysymys yhä häiritsi, niin esitin sen ja tavallaan jo toiseen kertaan.'
...............
Kyllä kai hän on joku nimimerkki jolla on kaksoispersoonallisuus, ja siäli keskustelu hänen kanssaan ei tietysti kannata ja tyhmintä on yrittää arvailla kuka tätä piiloleikkiä kanssamme leikkii. Sitä vain olen miettinyt, kun tällä nimimerkillä kaikki teemat tuppaavay olemaan niin synkkiä ja kalmanhajuisia. Eihän sieltä tule kuin kolmatta maailmansotaa, varautumista vaikeisiin aikoihin lohduttominta vanhuutta ja muuta, haluaako tämä piiloleikin leikkijä saada kelvollisemmat körttiläiset huomauttamaan että niin se Jumala meitä riisuu, niin se riisuu ja kaikki meneee niinkuin pitääkin, kun huonosti menee, oikeastaan on pikkuisen syntiä mennä lääkäriinkin, paitsi että ne on tympeää väkeä ja tämän jaan, moni on todella tympeä, tekisi mieli polttaa kaikki todistukset ja laillistuspaperit eräiltä, mutta eikös sillä tavalla tyhjennetä se Jumalan riisumispuuha ja koeteta väen vängällä pukea uudestaan??
Että, lähteekö Kyösti safkaamaan ja minne? Budjettini on sen verran kireä etten valitettavasti lupaa tarjota, mutta oman ruokani maksan ja juomani, mitä juotaneenkaan. Tavata voi muuallakin, mutta ulkosalla on niin kylmä ja syödessä on kuitenkin tekemistä, jos olo käy vaivautuneeksi eikä yhtäkkiä keksikään mitään puhuttavaa.
-
Niin tosiaan. jos joku räällä saisi tulla henkiseksi tueksi ja turvaksi niin 5-veisaaja ilman muuta, hänen kanssaan ei ikinä ole tullut kelvotonta ja kelpaamatonta fiilistä että sikäli kehno körtti mutta eikös körtin pidäkin olla ja onhan täällä monta monta monta lisäksi, mutta jokainen asuu matkojen takana. Ei nyt Norjassa, mutta satojen kilomretrien päässä kuitenkin asuu. Vähän paha esittää kutsua vain aterialle.
Lähtisitlö, Köpi, jos kerran kävit Kalistajan kanssa? Vai söitkö jo kiintiösi täyteen? Puoliskon saa totta kai ottaa mukaan eli kutsu koskee ilman muuta kumpaakin ja vaikka Kalistajaa, jos on ihan pakko vaikka siinä on ihminen jota olen oppinut vähän pelkäämään ja kai sen takia en pidä hänestä. Sehän voisi korjaantua tapaamalla. Muttei Kalistajan ole p a k k o tulla.
-
Jostain itselleni vähemmän tärkeästä syystä rupesin vuosikymmenten takaaa, nimittäin, joskus joulujen alla tai syksyllä aloin hyräillä itsekseni sitä laulua jonka Kalistaja mainitsee, olen kuullut, on kaupunki tuolla. Siinä määrin usein ja siinä määrin suunnattoman lohduttavasti, että oli hiinä ja hiinä etten tekstannut sitä tänne mutta jätin sentään. Koko laulu kaikkine säkeistöineen palasi mieleeni, vaikkei se suorastaan kuulunut niihin joita siis lauloin, veisaamisen olen jättänyt ns paremmille kristityille. Jos joudun kirkkoon, siellä veisataan virsiä tietysti, muten yritän välttää häiritsemästä. Sitä laulua ei veisattu se laulettiin.
Tämä sama laulu tuo minulle aina muistoja, jotka eivät ole hyviä, mutta laulusta on lohtuakin. Kaksi vanhinta veljeäni oli 1974 Ruotsissa raksahommissa. Vanhin veljeni Juhani oli vihellellyt aamulla monta kertaa ennen töihin lähtöä Laulua taivaasta. https://www.youtube.com/watch?v=nrk1clsrhXA
Toinen veljeni Esa oli ihmetellyt mielessään tätä, kun Juhani ei koskaan ennen ollut vihellellyt tätä laulua tai mitään virsiä.
Töihin ajaessaan he olivat osuneet onnettomuuspaikalle, jossa rekka-auto oli ajanut hirven päälle. Hirvi lojui tiellä vahingoittuneena ja veljeni Juhani oli mennyt hirveä lopettamaan tuskistaan. Ruotsalainen iäkäs pariskunta ajoi 100km/h veljeni ja hirven päälle seurauksella, että 29 vuotias veljeni kuoli heti. Häneltä jäi alle 7 vuotiaat pojat isättömäksi ja ruotsalainen vaimo leskeksi.
Kyllä tälläinen tragedia vaikutti syvästi meidän elämään monella tavoin.
Elämä ei ole koskaan itsestään selvää ja hallittavissa vaikka moni itsekkäästi niin luulee ja uskomuksineen huutelee.
-
Leena, tapaaminen sopii, varsinkin jos tulet Selloon.
Jaettaisiin sillä tavoin tasan, että sinä tulisin Selloon ja minä tarjoan.
Yritän vältellä julkisia paikkoja ennen kuin menen iäkkäiden vanhempieni luo 8.1.
Palaan sieltä niin, että 12.1. olen taas Espoossa ja siitä lähtien käy tapaaminen.
Työni joustaa niin, että alkuiltapäiväkin käy.
-
Kalistaja ei ole pelottava vaan elämää kokenut hyvä keskustelija.
-
Tehdään ilman muuta niin kuin sinulle on hyvä, ja vanhojen vanhempien tapaaminen menee ajankäytöllosesti etusijalle ilman muuta. Minullekin sopii melkein mikä aika tahansa, kalenterini väittää että oloin varattu 20. 1 mutta se on vain yksi päivä, ja aamut kyl sopii myös.
En ole koskaan käynyt Sellossa, mutta eiköhän tuo löydy. Ehdit hyvin kertoa missä siellä on ravinteli jossa syömme, usein niitä on useampi.
Kalistaja ei ehkä ole yleispelottava eikä aivan varmasti pelota sinua, mutta olen minä oppinut häntä arastelemaan tai sanotaanko, mielelläni vältän, mutta sanottua, saa hänet kutsua, joskin hän ei takuulla tahdo jos minä tulen. Lyödään jälkiruuasta vetoa vai onko vedonlyönti syntiä, jos on niin ei sitten, jälkiruoka onkin yliarvostettua,
-
Tehdään ilman muuta niin kuin sinulle on hyvä, ja vanhojen vanhempien tapaaminen menee ajankäytöllosesti etusijalle ilman muuta. Minullekin sopii melkein mikä aika tahansa, kalenterini väittää että oloin varattu 20. 1 mutta se on vain yksi päivä, ja aamut kyl sopii myös.
En ole koskaan käynyt Sellossa, mutta eiköhän tuo löydy. Ehdit hyvin kertoa missä siellä on ravinteli jossa syömme, usein niitä on useampi.
Kalistaja ei ehkä ole yleispelottava eikä aivan varmasti pelota sinua, mutta olen minä oppinut häntä arastelemaan tai sanotaanko, mielelläni vältän, mutta sanottua, saa hänet kutsua, joskin hän ei takuulla tahdo jos minä tulen. Lyödään jälkiruuasta vetoa vai onko vedonlyönti syntiä, jos on niin ei sitten, jälkiruoka onkin yliarvostettua,
Totta kai Leena saa tulla samaan pöytään. Kyösti maksaa. Jos Kyöstiltä loppuu rahat, minä panen rahaa hattuun. Raxissa voimme syödä paljon vähän yli kympillä per naama.
-
Leena, tapaaminen sopii, varsinkin jos tulet Selloon.
Jaettaisiin sillä tavoin tasan, että sinä tulisin Selloon ja minä tarjoan.
Yritän vältellä julkisia paikkoja ennen kuin menen iäkkäiden vanhempieni luo 8.1.
Palaan sieltä niin, että 12.1. olen taas Espoossa ja siitä lähtien käy tapaaminen.
Työni joustaa niin, että alkuiltapäiväkin käy.
Esimerkiksi tammikuun loppupuoli olisi/on monialaiselle ruokakeskustelulle hyvä. Ostin monen alueen kuukausikortin, joten nyt ei tarvitse erikseen ostaa lippua, jos Helsingistä Espooseen kuljen, ja Espoosta takaisin Helsinkiin. :kahvi:
-
Tämä sama laulu tuo minulle aina muistoja, jotka eivät ole hyviä, mutta laulusta on lohtuakin. Kaksi vanhinta veljeäni oli 1974 Ruotsissa raksahommissa. Vanhin veljeni Juhani oli vihellellyt aamulla monta kertaa ennen töihin lähtöä Laulua taivaasta. https://www.youtube.com/watch?v=nrk1clsrhXA
Toinen veljeni Esa oli ihmetellyt mielessään tätä, kun Juhani ei koskaan ennen ollut vihellellyt tätä laulua tai mitään virsiä.
Töihin ajaessaan he olivat osuneet onnettomuuspaikalle, jossa rekka-auto oli ajanut hirven päälle. Hirvi lojui tiellä vahingoittuneena ja veljeni Juhani oli mennyt hirveä lopettamaan tuskistaan. Ruotsalainen iäkäs pariskunta ajoi 100km/h veljeni ja hirven päälle seurauksella, että 29 vuotias veljeni kuoli heti. Häneltä jäi alle 7 vuotiaat pojat isättömäksi ja ruotsalainen vaimo leskeksi.
Kyllä tälläinen tragedia vaikutti syvästi meidän elämään monella tavoin.
Elämä ei ole koskaan itsestään selvää ja hallittavissa vaikka moni itsekkäästi niin luulee ja uskomuksineen huutelee.
Voi kuinka tosi järkyttävää koko perheelle. Ei ollut ajatuksena jatkaa surullisilla tarinoilla, mutta auttamatta ajattelem enoani. Tapani oli joskus vakuutellut, ettei ainakaan liikenteessä kuole, sanoi lopuksi ettei ainakaan rusteyskolarissa, mutta oli mennyt omituisen hiljaiseksi vaikkei kukaan väittänyt vastaan.
Vietimme silloin kaikki kesät Enäjärvellä, äidinisä oli ostanut sieltä pikkutilan kesänv iettopaikakseen jiokseenkin 1930. maatilan nuorimpana sai sisarosuusrahoja, ja he olivat myös sotaa paosssa siellä. Koska paikka tuli Vainion lapsille rakkaaksi, kesänviettoja jatkettiin kun osalla jo oli omia lapsia. Olimme sinä kesänä siellä, oli jo elokuu, ja saunailta. Odotimme Tapania ja hänen nuorinta sisartaan ja veljeään, hotka olivat kaupungissa töissä.
Illansuussa saapui Ojalan talosta nuorin tytär pyörällä ja jäi katselemaan, mihin rakennukseen suunnistaisi. Tämä oli vähän outoa, ja isäni meni kysymään mikä hätänä.
Tapani oli lähtenyt Helsingistä sisarjustensa kanssa, tie oli tyhjä mutta kun hän lähti kohti Kouvolaa, Hesasta päin tuli auto niin mittarit kaakossa kuin mahdollista, ajoi suoraan kylkeen, Tapani ja Jarmo oli viety Töölön sairaalaan, Tuula Mariaan. Tapanin vaimo Riitta ja kaksi pientä poikaa, 6 ja 4, olivat jo maalla ja olivat olleet koko kesän, Riitalle tuotiin Töölöstä sana, jos tahtoisi tavata vielä, pitäisi lähteä nopeasti.
Tapani eli vielä päivän, mutta vammat olivat sen verran vakavat ettei mitään toivoaq ollit. Pojat jäivät orvoiksi isästään.
Äitini ei oikein toipunut veljensä kuolemasta, Riitta ai etenkään, eivätkä lapset. Suku piti parhaansa mukaan kaikista hulta, koska olin vanhimman pojan ikätoveri ja paras kaveri vietin paljon aikaa Helsingissä ja Matti meillä, njuorempi tyttöserkkujeni luona, mutta veljeksiä ei haluttu erottaa kokonaan toisistaan. Enäjärven kesäpaikassa oli koti jossa heillä oli kaiken aikaa ympärillään omaisia.
Itselleni Tapanin kuolema oli salaisen surun aihe, sillä olin tiennyt pienestä että minussaa eio ole kaikki okei. Odotin että Tapani kertoisi minulle, mikä on vikana, Tapani oli lääkäri ja oli jo vauvana lähettänyt minut kahdesti Lastenklimnikalle kouristelun ja itkuisuuden ja muitten oireiden takia. Nyt ei kukaan tiedä eikä kerro, ajattelin vaikka tuskin niistä olisi osattu ihmeempiä siihen aikaan sanoa.
'..................
'
Suruja ja menetyksiä tiedän täällä monen kokeneen, läheisempiäkin kuin eno. Ilman Enäjärven kesiä enot ja tädit tuskin olisivat aivan yhgtä läheisiksi tulleetkaan, vaikka alkuun asiuttiin samassa kaupungissa. Äiti muisti Tapanin omituisen vaikenemisen, kun oli keskusteltu liikenneonnettomuuksista. Aiutot alkoivat yleistyä, liikenne vilk,astua.
Tapanin kanssa kolaroinut mies oli umpihu,malassa, promilleja niin paljon kuin mittari näytti, eikä tietääkseni saanut kuin mustelmia.
---------------
Aloitimme koulun sinä syksynä, Matti ja minä. Sanotaan että ensimmäistä koulupäivää ei kukaan unohda. Itse en muista koko ensimmäisestä kouluvupodesta juuri paljoa, eivätkä muistoni liity kouluasioihin. Siltä vuodelta mieleeni kaivertui lopullisesti virsi, Ah, herää sydämeni, uskomaan toivomaan.
-
Esimerkiksi tammikuun loppupuoli olisi/on monialaiselle ruokakeskustelulle hyvä. Ostin monen alueen kuukausikortin, joten nyt ei tarvitse erikseen ostaa lippua, jos Helsingistä Espooseen kuljen, ja Espoosta takaisin Helsinkiin. :kahvi:
Lämmittääpi stäntä, on joskus hyvä tavata niin möröt katoavat.
Minulle tuli menoa ilmeisesti 24 ja 25 päivälle, on joku kurkkuvika ja tutkivat, mutta muuten sopivat aamut ja illat näillä näkymin.
-
Kalistaja, ilmoita aika.
Paikkana Sello Espoossa.
Raamatun saa ottaa mukaan.
Se tulee kännykän mukana myös mukaan.
-
Raamatun saa ottaa mukaan.
Ottakaa mukaan myös Siionin virret ja pitäkää seurat.
-
Ottakaa mukaan myös Siionin virret ja pitäkää seurat.
Huh, minul on kolme kappaletta vanhaa versiota kaksi uutta ei mitään näkemystä mihin ne on kadonneet, ainahan joku löytyy kun etsii jotain muuta ja ilahtuu mutta juuri en tiedä minkjä kirjahyllyn tai lipaston taaksr olis pudonneet,. Tiedän, uusia myydään mutta oli tässä menoja ja aina se hankiunta jää. Juhlatarratkin on liimailtu harmikseni aivan minne sattuu. Siionin kannel löytyy, sain kun olin olosuhteiden pakosta ensiavussa pari tuntia mutta osaan vain yhden laulun siitä, Varmana laulaa herrasta saan, erittäin epäkörttiläunen
-
Leenan haluaisin kyllä varmasti nähdä.
Siionin virret kyllä voisi ottaa mukaan, mutta karjalaisenkyöstin tunnistaen taitanee mennä herätyskokoukseksi.
-Niin ja itsenikin.. Nuorempana helluntaiseurakunnassa tuli vierailtua useasti ja lestadiolaisissa ja mitä ne on ne karismaattiset kai, niissä pyöri parhaimman näköiset tytöt, helluntaissa muuten vaan kaverit.
Se aika kun kävin helluntaiseurakunnassa taisi olla traumaattisinta aikaa.
Toisaalta hengellinen murros taisi olla jonkun pienen lahkon paimenen aikaansaama synnintunto ja sen aikaan saama syvä tutkiskelu aiheesta.
Josko silloin olisin eksynyt fyysisesti ja psyykkisesti loppuun ajettuna körttiseuroihin olisi voinut kasvaa hengellisesti, ruumiillisesti ja järjellisesti terveemmin?
-
Kalistaja, ilmoita aika.
Paikkana Sello Espoossa.
Raamatun saa ottaa mukaan.
Se tulee kännykän mukana myös mukaan.
Esimerkiksi keskiviikko 24. tammikuuta olisi/on hyvä päivä espoolaisessa "raxailussa". Ja vaikka kello 17. Tulkoon ateriapöytään se, joka niin katsoo. Henkeä ei haistella. Siionin virret ei tosin ole pahitteeksi. :kahvi:
-
24.1.2024 klo 17. Selvä.
Tuleeko myös PekkaV?
Ketkä muut tulevat?
-
24.1.2024 klo 17. Selvä.
Tuleeko myös PekkaV?
Ketkä muut tulevat?
T'
T
-
voi itku Siis tuo sotku. Sopii olen tulossa!
-
Ei natsaa kalenteriin. Olen tosin tuolloin etelässä, mutta Helsinki-nimisellä paikkakunnalla kokouksessa Körttikodilla klo 15.00 alkaen. Arvelen palaverin jatkuvan iltaan saakka.
En ehdi siitä ajoissa Espoon puolelle Selloa etsimään.
Mieli tekis, mutta en voi päästä.
-
Mauno, ehdota jotain muuta aikaa.
Jos se ei käy kaikille, pidetään sitten kaksi tapaamista.
Olisi suuri kunnia minulle tavata Mauno Espoon Sellossa.
-
Muistutan vielä foorumitapaamisesta ylihuomenna 24.1.2024 klo 17 Leppävaaran Sellossa.
Tervetuloa kaikki.
-
Minun aikataulu on tarkentunut niin, että en pääse edes teoriassa Selloon keskiviikkona.
Meillä on kokouksen jälkeen ateria Hesassa ja sen jälkeen vielä Körttikodin seurat. Niiden päätyttyä on aika etsiä iltajuna ja siirtyä kotiin Lahteen.
Ehkä aterioin kanssanne keväämmällä tai myöhemmin.
-
Ilmoittele Mauno kun seuraavan kerran olet tulossa pääkaupunkiseudulle.
Järjestetään silloin foorumitapaaminen.
Lahdesta onneksi on hyvät yhteydet tänne.
Esim. helmi-huhtikuussa voisi olla mukava aika.
-
24.1.2024 klo 17 Leppävaaran Sellossa Raksin edessä, eli Sellon ylin kerros Helsingin puoleisessa päädyssä.
-
Kalistaja ilmoitti, ettei ole tulossa.
Leenaakaan ei näy, en ainakaan huomaa ketään tässä odottelevan.
Olen tässä vielä hetken ja jos ei kukaan tule, lähden pois.
-
Siis apua eieiei olenko sotkenut päivät mitä... Olin merkinnyt kalenterriini 25. 1 ja siis katsoin puhelimelta, voi surkeus nyt tuli pahas moka, ja olen todella pahoillani.
Tehdäänkö niin että otetaan tämä paikaten uusiksi ja koska minä mokasin, minä tarjoan.
Anteeksi, oikein todella syvästi, ja tätä tapaamista olin odottanut. Jonkinlainen selitys on että näille päiville pinoutui lääkärikäyntejä ja muuta menoa, joten sen tähden lopulta jotain meni sekaisin.
Mutta,. siis, antereeksi!!! Ja yritetään ottaa uusiksi. :icon_confused:
-
En ehrinyt poikkeemaan täällä, meni aika kirjoittamisessa ja muussa mutta siinä enitenn, silloin kun kirjoitan en poikkeile millään somealustalla koska en oikein jaksa.
Nyt harmiottaa :'(
-
Leena, älä harmittele.
Minä en tätä kovin raskaasti ota.
Ja vaikka näin kävisi pian uudestaankin, niin en jaksa siitä kovin kauaa harmia kantaa.
Yritetään uudestaan.
Minulle käy vaikka tuleva viikonloppu, tai sitten joku päivä 8.2. jälkeen.
En jaksa lähteä Leppävaarasta kauemma, joten on kohtuullista, että koska sinä tulet tänne, niin minä tarjoan.
Korostan vielä, että kaikki on hyvin eikä harmitella tätä ja jos näin käy uudelleen, ei sittenkään harmitella. Asun lähellä Selloa, joten en tästä ongelmoidu.
-
Näin se valitettavasti menee usein. Innostutaan ideasta, joku ottaa järjestelyvastuun , mutta sitten tulee esteitä tai unohtuu.
Kolme kertaa olen kutsunut foorumilaiset kylää. Ensimmäinen kerta oli onnistunut, silloin tultiin ympäri maata meille, Sanneli oli pari yötäkin. Oltiin aluksi Mukkulan kirkossa messussa ja samana iltana vielä seuroissa Lahden Diakonissalaitoksen juhlasalissa.
Toisella kertaa ei kukaan tullut. odotin siinä sovitussa paikassa, Mukkulan kirkossa.
Olin ison sopan keittänyt, niin pyysin kirkonmenojen jälkeen väärtit vaimoineen ja jokusen muunkin syömään.
Viime vuonna tulivat tänne uusinmpaan kotiimme seppoS vaimoineen ja ystäväni Pyryharakka. Meitä oli viisi ja se onkin minun onnenlukuni !
Kahvipöydässä otimme pienen pikarin Marsalaa, ikäänkuin juhlistamaan . Ei se ehtoollinen ollut kun ei juhanikaan voinut tulla, mutta henki oli hyvä ja Hän oli läsnä puheissa ja veisuussa.
Olen saanut kokea seuraperinteen ja olen siitä hyvin kiitollinen ! :eusa_pray:
-
Viikonloppu tuli varatuksi, mutta sen tiistain jälkeen saan paremmin sopimaan. Poikkeilen nyt useammin mutta ota numerovarmuuden vuoksi uusi puh on 041 31 45 300
Vanhaan tulee tekstarit paremmin perille 050 430 4314 :kahvi:
Paikka jäi tarkastamatta. Eli missä
-
Paikka jäi tarkastamatta. Eli missä
Oliskos se Leppävaaran Sello hyvä?
Lähetän sinulle lähiaikoina tekstiviestiä ja sovitaan sitten tarkemmin paikkaa ja aikaa.
-
Juu kyl kelpaa, suunnilleen tiedän mis se on.
-
Näin se valitettavasti menee usein. Innostutaan ideasta, joku ottaa järjestelyvastuun , mutta sitten tulee esteitä tai unohtuu.
Kolme kertaa olen kutsunut foorumilaiset kylää. Ensimmäinen kerta oli onnistunut, silloin tultiin ympäri maata meille, Sanneli oli pari yötäkin. Oltiin aluksi Mukkulan kirkossa messussa ja samana iltana vielä seuroissa Lahden Diakonissalaitoksen juhlasalissa.
Toisella kertaa ei kukaan tullut. odotin siinä sovitussa paikassa, Mukkulan kirkossa.
Olin ison sopan keittänyt, niin pyysin kirkonmenojen jälkeen väärtit vaimoineen ja jokusen muunkin syömään.
Viime vuonna tulivat tänne uusinmpaan kotiimme seppoS vaimoineen ja ystäväni Pyryharakka. Meitä oli viisi ja se onkin minun onnenlukuni !
Kahvipöydässä otimme pienen pikarin Marsalaa, ikäänkuin juhlistamaan . Ei se ehtoollinen ollut kun ei juhanikaan voinut tulla, mutta henki oli hyvä ja Hän oli läsnä puheissa ja veisuussa.
Olen saanut kokea seuraperinteen ja olen siitä hyvin kiitollinen ! :eusa_pray:
Keikkatyö voitti minulla viimeksi perinteisen ja aiemmin toistuvasti onnistuneen uskonnollishenkisen keskusteluni/keskustelutuokiomme Kyöstin kanssa. Mutta vielä me samaan pöytään päädymme. Ehkäpä pian(kin). :kahvi:
-
Ens kerralla pyytäkää mut mukaan, oon sitten missäpäin maailmaa.
Nyt oon Suomessa tutina jaloissa kyllä, että en kauaa, mutta karjalaisenkyöstin kanssa Herran armosta taidamme olla suht varakkaita, niin ilmoittakaa missä, milloin ja missä päin maailmaa tahansa.
Sitten pitäis olla joku turvamies, kun tiedän, että väittelyt voivat olla voimakkaita, vaikka ihan lungia porukkaa olemmekin, ehkä jotkut säännöt pitäis tapaamiseen laatia. Enempi kuin kolme loukkausta, on ne huumoriin verhottua sallitaan ei kun vähempi, viisveisaajaa voi kuitewnkin rajoittamasti loukata ja tehdä piloja.
Jos nyrkkitappelu syntyy, niin , öö no se tapahtunee kuitenkin.
-
Kalistaja uskaltaa melkein joka vuosi tehrä visiitin tänne itärajallekkin.
Siitä on jo reilu vuosi, kun viimeksi ajelimme Kalistajan kanssa aterioimaan Valamon luostariin ravintola Trapesaan. Ruoka oli hyvää, kuten siellä aina ja ruokailu munkkien ja pyhien ikonien seurassa ei ole pahasta. https://valamo.fi/vierailut/ravintola-trapesa
Onhan täällä Pohjois-Karjalassa ollut minullekkin paljon mukavia käyntikohteita, kun olen tutustunut uuteen elinympäristööni.
Ilomantsissa käydessä tuli aterioitua Parppeinpirtin karjalaistyylisessä ravintolassa. Bomban talo Nurmeksessa on myös mukava vierailukohde.
Muulle Suomelle nämä Itä-Suomen heikot liikenneyhteydet ovat kurja asia, kun täältä löytyys niin paljon katteltavaa ja kappaleita kauneinta Suomea.
-
Olkoonkin Off-topic kun en ole Kyöstiä nähnytkään, tietääkseni, mutta kotimaan reissuilla olemme aina hyödyntäneet nähtävyydet olipa matkan aihe mikä tahansa.
Kun kerran olimme ruskamatkalla Lappiin, poikkesimme myös Bomba-talossa Nurmeksessa. Minua se tietysti historiasta ja karjalaisuudesta johtunen kiinnosti.
Hiihtolomalla Tuupovaaran Hoilolassa oli tukiktana Korpiselkätalo, samantapainen kuin Bomba.
Hienoimpia paikkoja ovat minulle olleet Askaisten Louhisaari ja Turun linna. Myös Langinkosken keisarin kalastusmaja nappasi. Runebergin kodissa Porvoossa olen käynyt kolmesti, samoin Porvoon Tuomiokirkossa.
Sammatissa poikkesimme Lönnrothin Paikkarin torpassa matkall Kemiönsaareen.
Kun paikkakunnalla on kirkko, se on aina nähtävä, myös sisältä. Tampereen Tuomiokirkko ja Rovaniemen kirkko ovat alttaritaluineen upeat.
Petäjvedellä ja Inarissa on hyvin vanhat ja hienot kirkot. Kaikkiaankin kirkkokulttuuri on kiehtova. Se on moninaista, vaihdellen kirkon ijästä, seurakunnan varoista ja rakentajien ja taitelijoiden kyvyistä johtuen.
Nuorempana olen korkeanpaikankammostani huolimatta käynyt myös näkötorneissa. Niistä maisema on aivan toista kuin alhaalta. Lentokoneesta tietysti myös, mutta se on minulle kova paikka. Kyllä ihastuin Karpaattien näkemiseen korkealta kun ensimmäisellä Kreikanmatkalla se kirkkaalla säällä ylitettiin.
Matkailu avartaa. Minulta se on jo ohi, mutta muistot elättelee !