Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: harhailija - 28.10.08 - klo:14:15
-
Lienee liikaa vaadittu kysyä, mutta kysyn kuitenkin: liekö tällä foorumilla tällä hetkellä saman asian, tupakoinnin lopettamisen, kanssa kamppailevia ja tuskastelevia?
Eli siis, alkoi hieman kauniisti sanottuna ketuttaa tässä pikkuhiljaa tuo tupakan polttaminen, joten juuri äsken kello 14 tupakalla käytyäni ajattelin, että tähän tämä voisi jäädäkin, kenties. Mikäli vain pystyn siihen...
Koska edellisestä tupakastani on nyt jotain 15 minuuttia, en osaa sanoa vielä, alkaako missä vaiheessa ja kuinka paljon tehdä mieli. Edellisen kerran olin lakossa noin 4 vuorokautta nikotiini-resoritablettien voimin, eikä minun oikeastaan tehnyt mieli ollenkaan tupakkaa. Ajattelin sitten, että kaipa sitä yhden voi vetäistä, ja siitä se lähti.
Suurin ongelmakohta lopettamisessa ei siis ole olla ilman tupakkaa, vaan tupakan polttaminen. Toki myönnän, että lakosta selviytyminen on sitä helpompaa, mitä enemmän sen aikana polttaa... heh heh, mutta sitä virhettä tässä nyt pyrittäisiin välttämään.
Isoksi ongelmaksi muodostuu myös, että kävin tuossa laivalla hiljattain, josta mukaan tarttui useampikin aski savukkeita (no, kaksi kartonkia). Niistä on jäljellä jotain puolet, eli mitä ihmettä minä niillä teen, mikäli tässäkin tavoitteessani onnistun? Myyminen on yksi, mutten tiedä antaako moraali periksi. En haluaisi kuitenkaan muidenkaan polttavan. Roskiin ei luonto salli heittää. Äh.
-
Mainittakoon, että olen lukenut sen suositun Allen Carrin lopettamiskirjan, eikä siitä ole apua. Nuoreksi ihmiseksi olen siis varsin paatunut savuttelija.
-
itse en ole polttanut joten en tiedä tuskan määrää kuin siitä mitä seurannut työkavereita samanlaisen haasteen edessä.
tsemppiä taisteluun!
lähetä ne kartongit itsellesi postissa niin aina menee 2-3 päivää ennenkuin saat mahdollisuuden niiden käyttämiseen :wink:
-
Kyllä se on kaikkea muuta kuin helppoa. Itse lopetin kaihdessa vaiheessa. Ensin lopetin tupakan ostamisen, jotta sain tavan murrettua ja sitten polttamisen kun ystävät alkoivat huveta. Se onnistui ja on pitänyt, mutta yhtään en ole polttanut. Se ensimmäinen on kohtalokas.
-
Itse en polta, mutta 20 vuota sitten poltin ja hyvät muistot jäivät siitä.
Nyt kun olen yksin kuin piru orrella, niin joskus mietin, että pitäiskö aloittaa uudelleen.
Musta oli hyvin sosiaalinen tapahtuma ja juttu lenti tupakkaympäröissä.
Lestadiolaiset pitävät eräänlaisena kirjoittamattomana hyveenä tupakointia.
Ei niin paljon pahaa, että ei hyvääkin.
:roll: :wink:
-
Lestadiolaiset pitävät eräänlaisena kirjoittamattomana hyveenä tupakointia.
Hmm, se lienee ainoa keino hillitä lestadiolaisten maailmanvalloitusta luonnollisen enentymisen kautta :)
-
Lestadiolaiset pitävät eräänlaisena kirjoittamattomana hyveenä tupakointia.
Joo, onhan se paljon vaarattomampaa kuin esim. meikkaaminen tai tv:n katselu.
-
Hmmm.
Olenkohan huomaavinani jonkinasteista ironiaa palstalla?
Pitäisikö kuitata jollain körttivitsillä tai körttipastillin huonosta vaikutuksesta hampaisiin?
Noh ei taas jaksa aloittaa kolmatta maailmansotaan.
Tupakka on myrkkyä, mutta eiköhän ne ole pakoitettua kehittämään jonkun Light version jossa on terveyttä edistäviä höyryjä.
Suolapiippuja on apoteekeissa jo myynnissä.
Ostappa Harhailija sellainen. Pitää flunssat kaukana ja hengityselimetkin tykkää.
Körttivirsien veisuukin alkaa kulkemaan oktaavia korkeammalta.
:wink:
-
Lestadiolaiset pitävät eräänlaisena kirjoittamattomana hyveenä tupakointia.
Joo, onhan se paljon vaarattomampaa kuin esim. meikkaaminen tai tv:n katselu.
Minä en tupakoi, en katso televisiota enkä meikkaa. Mihin uskonnolliseen liikkeeseen näillä ansioilla olisi mahiksia?
Mt
P. S. Ei kai meikiksi lasketa kynsilakkaa? Viimeksi olen lakannut kynteni 1987 toimituksen maanantaipalaverissa. Sekin oli lainalakkaa, väritöntä helmiäistä - sihteerillä ei ollut kokouksessa mukana sen räväkämpää. Esimies katsoi hitaasti: Muista tehdä tuo X:n ekassa palaverissa (lehden vaihto oli juuri edessä). Mutta silloin se haljennut kynsi oli jo kasvanut kiinni.
-
Minä en tupakoi, en katso televisiota enkä meikkaa. Mihin uskonnolliseen liikkeeseen näillä ansioilla olisi mahiksia?
Eihän tuohon tarvi enää liikettä, sinä olet noilla ansioilla jo matkalla taivaaseen ;)
Ei Halpa-hallissa ainakaan ennen niin vanhoina hyvinä aikoina myyty kynsilakkaa. Eli kyllä se taidetaan meikiksi laskea. :D Tai kysy lestadiolaisilta, he taitavat tietää, mikä meikiksi ja synniksi lasketaan, mikä taas ei.
Joo viisveisaaja, on ironiaa ilmassa. Tupakassa ei ole mitään hyvää, sorry.
Aini, lisäys. Voin kyllä jollain tasolla ymmärtää tupakasta irtipääsemisen vaikeutta, vaikken ikinä ole polttanutkaan. Se, että yrittää päästä muutamasta kilosta eroon ja yrittää kieltäytyä herkuista, on perhanan vaikeaa. Siis nimenomaan se herkuista kieltäytyminen silloin kun niitä on saatavilla. Ei siihen tietenkään fyysistä riippuvuutta ole, mutta herkuttelija kun on, on kieltäytyminen vaikeaa, joskus ihan henkistä kamppailua.
-
Ravintolan ruokalistassa oli ajatus:
Vahva on se, joka pystyy paljain käsin taittamaan suklaapatukan neljään osaan ja syömään niistä vain yhden.
-
Ravintolan ruokalistassa oli ajatus:
Vahva on se, joka pystyy paljain käsin taittamaan suklaapatukan neljään osaan ja syömään niistä vain yhden.
Mitä vahvuutta tuollaiseen tarvitaan? Samoin on tupakanpolton kanssa. Olin työpaikkapolttaja niin pitkään kuin se oli mahdollista. Tupakointi kuului ikäänkuin työprosessiin. Kun tupakointi työpaikalla kiellettiin lopetin myös tupakoinnin, koska en polttanut kotona (iltaisin) enkä lomilla. Minulla ei ollut pientäkään tuskaa lopettaa tupakanpolttoa. Minä yksinkertaisesti lopetin sen. Minulle onkin vaikeaa ymmärtää tuskailua tupakanpolton lopettamisen kanssa. Kysymyshän on vain tupakanpolton lopettamisesta. Tupakanpolton voi korvata vaikka lenkillä käymällä tai syömällä hedelmiä.
-
Minulle onkin vaikeaa ymmärtää tuskailua tupakanpolton lopettamisen kanssa. Kysymyshän on vain tupakanpolton lopettamisesta. Tupakanpolton voi korvata vaikka lenkillä käymällä tai syömällä hedelmiä.
Se, että jokin on sinulle ollut helppoa, ei tarkoita sitä, että se olisi sitä myös kaikille muille. Jos tunnet itsesi, et tunne vielä muita.
-
Ihmismieli on heikko. On ihmisiä, joille on helppoa kieltäytyä kaikesta "pahasta", Salis vaikuttaa sellaiselta. Mutta monelle on helpompaa antaa periksi mielihalulleen kuin kiristellä hermojaan. Toisaalta halunsa voittamisesta saa kyllä tosi hyvän fiiliksen. Mutta siihen vaatii kyllä todellista tahtotilaa. Väitän, että ihmisten aivot, välittäjäaineet ja hormonit reagoivat eri tavalla tuollaisissa tilanteissa. En voi todistaa, mutta voisin kuvitella, että näin on.
-
Minulle onkin vaikeaa ymmärtää tuskailua tupakanpolton lopettamisen kanssa. Kysymyshän on vain tupakanpolton lopettamisesta.
Ensimmäistä kertaa kuulen, että jollekin se on helppoa.
-
Hei!
Minä olen tupakkimiehiä. Tosin tällä hetkellä olen tupakkilakossa. Lakkoa on kestänyt nyt noin 20 vuotta.
Tiedän, että tupakointi on niin verissä ja minulle luonnollinen tapa, että jos poltan yhden tupakin, niin sillä hetkellä lakko on päättynyt - en pystyisi enää hillitsemään, vaan alkaisin polttaa taas jatkuvasti. Sen vuoksi en sitä eka tupakkaa ole lakon aikana vielä sytyttänyt. Eka tupakki on vaarallisin, niinkuin Seppos sanoi.
Lakon alkupuolella polttelin unessa ja kyllä oli henkisesti huono olo ja pettynyt tunne! Onneksi se oli vain unta. Käytännössä tämä on niinkuin alkoholistilla - päivä kerrallaan ja on oltava koko ajan valppaana!
Lakossa on minua auttanut hyvä elämänkumppani ja alussa nikotiinipurkka sekä ajan käyttäminen työhön ja harrastuksiin.
Painoni on noussut 50 kg lakon aikana. Taistelen nyt ylipainoa vastaan, mutta laihoin tuloksin!
terveisin Mauno
-
Musta oli hyvin sosiaalinen tapahtuma ja juttu lenti tupakkaympäröissä.
Tämä pitää varmasti paikkansa monessa muussakin krist piirissä, sinne on mennyt porukan "pahikset" jne eli ollut hurttia huumoria vakavien asioiden vastapainoksi.
Ja monessa muussa yhteisössä se on tapa rikkoa ryhmien rajoja. Esim armeijassa kaikki muut ovat yleensä aikalailla oman saapumisryhmänsä porukassa mutta tupakoijat kuulevat hyviä vinkkejä ja juttuja jo pidempään ryytyneiltä jne. Jos nyt menisin inttiin (ja jos siellä vielä olisi polttajia) niin kävisin ilman muuta välillä siellä vaikken itse polttaisikaan.
Mikähän voisi olla polttamista terveellisempi muu sosiaalisoiva tapa? :)
-
Poltin useita kymmeniä vuosia. Aika ajoin toivoin, että pääsisin eroon tupakasta eli oli suunnitelmissa joskus lopettaa.
Jossain vaiheessa aloin hengästyä ja lääkäri totesi, että minulla on alkava keuhkoahtauma. Olin sitten valinnan edessä eli joko lopettaa tai antaa taudin paheta eli keuhkoahtaumatautia sairastava saattaa jossain elämänsä vaiheessa joutua elämään happipullon kanssa. Suurin osa tupakoitsijoista saa jossain elämänsä vaiheessa keuhkoahtaumataudin.
Olin valinnan edessä. Minua auttoi tupruttelun lopettamiseen oma halu, rukous ja Champix (reseptilääke).
Olen ollut vuoden päivät polttamatta.
-
Sain apua tupakonpolton lopettamiseen Ylemmältä Taholta.
Eli sairastuin tasan kolme vuotta sitten keuhkokuumeeseen
ja siinä vaiheessa kun hengittäminen teki joka askeleella tiukkaa niin
l u p a s i n, että jos tästä selviän niin lopetan tupakanpolton.
Ja niinpä selvisin. Alussa kun tuli mielitekoja polttaa, ei tarvinnut
kun muistella sitä ahdistavaa tukehtumisentunnetta kun ei henki kulje, niin
jo oli tupakanhimot tiessään.
Olen kyllä itelleni antanut luvan, että sitten kun ja jos täytän 80 v
s a a n alottaa uudelleen - jos haluan :D
Tsemppiä vain kaiille lopettajille!
-
Ihmismieli on heikko. On ihmisiä, joille on helppoa kieltäytyä kaikesta "pahasta", Salis vaikuttaa sellaiselta. Mutta monelle on helpompaa antaa periksi mielihalulleen kuin kiristellä hermojaan.
Luopuminen jostakin vaatii korvikekäyttäytymistä. Yksi hyvä korvikekäyttäytymisen muoto on lenkillä käynti. Sen jälkeen on parempi fiilinki kuin poltella ulkona kylmässä jossain nurkassa tupakkia.
Ihmiset ovat persoja erilaisille asioille. Tyypillisimpiä ovat alkoholi, tupakka, ruoka, makeiset ja seksi. Kysymyshän on riippuvuudesta. Haluaa jatkuvasti samaa asiaa. Ja riippuvuudesta pääsee irti korvaamalla se toisella, mutta positiivisella riippuvuudella.
Suurimmat kansanterveydelliset ongelmat pohjautuvat kolmeen riippuvuuteen: Alkoholiin, tupakkaan ja ruokaan. Ylilihavuus alkaa olla yleisin sairauden aiheuttaja, johon syynä ovat yleensä liiallinen alkoholin käyttö ja syöminen. Tupakka taas tunnetusti lisää riskiä sairastua syöpään tai sydäntauteihin. On erittäin tärkeitä, että keksitään toimivia keinoja irtautua näistä riippuvuuksista.
-
Ihmismieli on heikko. On ihmisiä, joille on helppoa kieltäytyä kaikesta "pahasta", Salis vaikuttaa sellaiselta. Mutta monelle on helpompaa antaa periksi mielihalulleen kuin kiristellä hermojaan.
Luopuminen jostakin vaatii korvikekäyttäytymistä. Yksi hyvä korvikekäyttäytymisen muoto on lenkillä käynti. Sen jälkeen on parempi fiilinki kuin poltella ulkona kylmässä jossain nurkassa tupakkia.
Ihmiset ovat persoja erilaisille asioille. Tyypillisimpiä ovat alkoholi, tupakka, ruoka, makeiset ja seksi. Kysymyshän on riippuvuudesta. Haluaa jatkuvasti samaa asiaa. Ja riippuvuudesta pääsee irti korvaamalla se toisella, mutta positiivisella riippuvuudella.
Suurimmat kansanterveydelliset ongelmat pohjautuvat kolmeen riippuvuuteen: Alkoholiin, tupakkaan ja ruokaan. Ylilihavuus alkaa olla yleisin sairauden aiheuttaja, johon syynä ovat yleensä liiallinen alkoholin käyttö ja syöminen. Tupakka taas tunnetusti lisää riskiä sairastua syöpään tai sydäntauteihin. On erittäin tärkeitä, että keksitään toimivia keinoja irtautua näistä riippuvuuksista.
Syömistä suurempi ongelma ylipainon suhteen on liikkumisen ja liikunnan vähyys.
-
Syömistä suurempi ongelma ylipainon suhteen on liikkumisen ja liikunnan vähyys.
Luulenpa kuitenkin, että ongelma on kuitenkin syöminen yhdistettynä alkoholin juomiseen: Rasvaiset ruoat, makeiset ja alkoholi ovat ylilihavuuden suurimpia aiheuttajia. Sitten tulee autoistumisesta johtuva liikunnan vähyys. Koululapset totutetaan jo pienestä liikkumattomuuteen, kun niitä kuljetetaan kouluun ja koulusta. Peruskouluun tarvittaisiin 7-8 liikuntatuntia viikossa eli 1 1/2 tuntia päivää kohti. Salo on Suomen autoistuneempia kaupunkeja. 400 metriä on liian pitkä matka salolaiselle kävellä eli täytyy ottaa auto persiin alle ja ajaa lähikauppaan.:lol: