Näin on asia: "Jonka Poika tekee vapaaksi, hän on totisesti vapaa." Mutta se vapaus on omituista: Se vapaaksi tehty puhuu tuolla tavalla kuin tuossa virressä, tekee niinkuin lapsi, joka sanoo äidille sen, mitä tarvitsee, jolle ulkonaiset loukkaukset ovat samanlaisia kolauksia kuin Herran omalle hänen kärsimisensä, ja jonka tarpeet äiti ottaa niin ihmeellisesti huomioon, vaikka eivät ne niin hyvin tulekaan esitetyiksi. Samoin on hänen laitansa, jonka Poika vapaaksi tekee. Ei sellainen ole joutilas, vaan hänellä on elämän Herralle niin äärettömän paljon puhumista uskottomuudestaan, katumattomuudestaan, heikkoudestaan sisällisesti, kiusauksistaan syntiin, ja kaikesta onnettomuudesta, kaikista näistä on hänellä Herralle sanomista, silloin, kun hän on uskossa. Ja juuri silloin, kun hän koettelee itseänsä, onko hän uskossa, hänessä herää uskoa. Silloin on niin elävä varmuus siitä, että jollei se Herra minua auta ja armahda ja anna minulle taas uutta voimaa ja uutta mieltä, niin olen hukassa.
Juho Malkamäki