Minä vanha "kahvikissa" olen siirtynyt pakon sanelemana teen juontiin seitsemän vuotta sitten, kun mahani ei enää kestänyt kahvia. Olin juonut kahvia lapsesta saakka enkä osannut kuvitella elämää enkä aamuja ilman kahvia. ;-) Niin vain kävi, että kahvi teki minulle niin pahaa, jopa sen haju, että en voinut enää kuvitellakaan juovani sitä.
Nyt tee on korvannut kahvin, mutta juon kyllä vieraiden seuraksi tai kylässä kahvia, mutta en koskaan missään aamuisin. Aamulla kahvi ei enää mene alas. Kun juon kahvia harvoin, se myös maistuu todella hyvältä. Siis hyvin keitetty kahvi, ei mikä tahansa litku.
Kaikki ei opi tykkäämään kahvista ja eihän ole pakko. Jokainen juo sitä, mitä juo ja maistuu parhaiten.
Minulle ja monille muille varmaan liittyy kahviin hyvin vahvoja tunne-elämyksiä ja muistoja. Lapsuuskodissa joimme päiväkahvin aina n. klo 14, koska silloin postiauto toi postin. Ja mikä sen parempaa kuin äidin paistama tuore pitkopulla ja kahvi. Ja aamulla herätessä äidillä oli kahvi valmiina pannussa. Kahvi on myös asia, joka rauhoittaa, kun on murheita tai kahvilla voi palkita itsensä, kun on raatanut kovasti töissä. "Keitettäiskö kahvit?" on ollut sellainen tervetullut kysymys läpi elämän niin iloissa kuin suruissa. Tänäänkin sain kahvikutsun päiväkahville tiistaille. ;o)
Äänestys
