Rippi

[vn]

Toisaalla kyselin olenko liian flegmaattinen, laiska, veltto...
En kysele, en lue, en tutki riittävästi.
Luultavasti tästä johtuu etten ole kahdenkeskistä rippiäkään käyttänyt kuin 1-3 kertaa...
Häpeän ja ulkopuolisuuden tunne kyllä joskus iskee...haluan kuulua joukkoon.
Toivon että mulla olisi paikka...ja että minusta välitetään ja etsitään jos eksyn...
On kyllä sanottava että ehdottomasti näin koen...kyllä minusta välitetään, rakastetaan.
Tästä ripin mahdollisuudesta ainakin täällä päin koen että mahdollisuutta siihen pidetään esillä, hyvä niin.

[Leena]

Toisaalla kyselin olenko liian flegmaattinen, laiska, veltto...
En kysele, en lue, en tutki riittävästi.
Luultavasti tästä johtuu etten ole kahdenkeskistä rippiäkään käyttänyt kuin 1-3 kertaa...
Häpeän ja ulkopuolisuuden tunne kyllä joskus iskee...haluan kuulua joukkoon.
Toivon että mulla olisi paikka...ja että minusta välitetään ja etsitään jos eksyn...
On kyllä sanottava että ehdottomasti näin koen...kyllä minusta välitetään, rakastetaan.
Tästä ripin mahdollisuudesta ainakin täällä päin koen että mahdollisuutta siihen pidetään esillä, hyvä niin.

Niin itsekin ajattelen, ja joskus hyvän hengellisen neuvojan löytäminen on auttanut. Häneltä kysyin muitakin seikkoja. Aikuisena riitti yksi joka totesi ettei omaksumani uskontulkinta ollut ainut eikä ihan kristinuskokakaan, sitten viidentoista vuoden kuluttua se henkilö jolta sain anteeksiannon sanat siitä seikasta etten anna anteeksi. Sitten taas Jumala antaa uuden, kuten Dosentti nyt kyllä, kun Hän kai ajattelee että Leena voisi nyt jo lukea jotain itsekin.

[Riitta-mummi]

Minun päässäni rippi ja sielunhoitokeskustelu ovat kaksi eri asiaa. Rippi ei ole hoitomuoto siihen kaikkeen inhimilliseen pahaan  mitä nyt kullakin voi ollakaan. Siihen on sielunhoito, terapia tai hyvä rehellinen keskustelu luotetun ystävän kanssa.

Rippi on synnintunnustus. Sitä on myös messun ko. osa. Kun synnintunnustussanat lausuu todella sydämestään Jumala armahtaa. Eikä vatvomaan pidä jäädä.

Synti on ero Jumalasta. Yhteyden kun antaa säilyä, on aika turvallinen olla.

[Mansipaani]

Pieni välimiete; kukahan tietää mistä sana rippikoulu juontaa juurensa? Liittyisikö katoliseen aikaan ja ripittäytymistraditioon.

[vn]

No just, kiitos Riitta tarkennuksesta...
Taisin minäkin puhua enempi oikeastaan sielunhoitokeskustelusta?
Rippikokemuksia minulla on tosiaan ehkä tuo 1-3 kertaa, messujen synnintunnustusten lisäksi.
Sen sijaan sielunhoitokeskusteluja käyn netissä melkeinpä päivittäin.

[Leena]

Pieni välimiete; kukahan tietää mistä sana rippikoulu juontaa juurensa? Liittyisikö katoliseen aikaan ja ripittäytymistraditioon.

Se taitaa olla ns svetisismi, eli tulla sanasta skriftsskola. Taisivat ennen opettaa lukemista, katekismusta, Lutherin pieni oli jokaisen hallittava, kunnianhimoisimnat oppivat " vähän suurtakin" ja oma nimi osattiin kirjoittaa. Ei sillä ripin kanssa ole tekemistä.

Lukuisilla kai jokainen muistaa niistä lukuseteleistä puhutun, niillä taitoja tarkastettiin, ja EliasLönnrotista ainakin me kansakoulussa luettiin,  oli siitä kuuluisa että sai täysiä ristejä aina. Muuta ei kansan tarvinnut osatakaan.

[Leena]

Minun päässäni rippi ja sielunhoitokeskustelu ovat kaksi eri asiaa. Rippi ei ole hoitomuoto siihen kaikkeen inhimilliseen pahaan  mitä nyt kullakin voi ollakaan. Siihen on sielunhoito, terapia tai hyvä rehellinen keskustelu luotetun ystävän kanssa.

Rippi on synnintunnustus. Sitä on myös messun ko. osa. Kun synnintunnustussanat lausuu todella sydämestään Jumala armahtaa. Eikä vatvomaan pidä jäädä.

Synti on ero Jumalasta. Yhteyden kun antaa säilyä, on aika turvallinen olla.

Hyvä hyvähyvä, niin ajattelen minä myös. Itse ajattelen, että rippi on osa sielunhoitoa, mutta ei kuin pieni osa.  Sehän ei luterilaisessa perinteessä edellytä pappia kuulijakseenkaan,  itse en kyllä menisi kaikista asioistani kenelle tahansa puhumaan. Papin tulee aika sukkelaan säntäillä usein kahdella kentällä, jos heidän tulee välillä ymmärtää, mikä kaikki kuuluisi terapeutille. Kilpeläisen " samalle portille" kuvasi surkuhupaisiakin tilanteita. Pappi ressu lopulta juoksee pakoon seurakuntalaista, koska ei tiedä mikä on tunteensiirto, ja luulee hoidettavan lapsenomaista kiintymystä rakastumiseksi, kun taas terapeutti hykertelisi tyytyväisyyttään, kun päästiin asiaan, tai vakiinnutettiin hoitosuhde. Siinä on pitkien sielunhoitopalaverisarjojen vaara. Alkuun se hivelee itsetuntoea, tai säikäyttää, ellei tajua että tuo tunne on muisto menneestä, joka saattaa pahoin sitoa, ennen kuin saa sanallisen sisällön. Siinä on hyvä kirja.

Itse pidin Stinissenin "Andens terapi" kirjasta, se käsitteli paljon mielenkiintoisia juttuja, kuten katolisten pappien ammatillisuuden säilymistä, kun tulee hehkeää hoidettavaa vaikka kuinka olisi seinän takana. Muuten oli kuin Tähkän Psykoterapian perusteet jonka joutui tenttimään ensi kerran jo kandina. Mutta hyvä, ja varmaan saa jo suomeksi.

[Leena]

Nythän rupesin, eli toivon luettaman sitten siitä tuolta alempaa.  Suurimmin harrastan ekklesiologiaa, mutta taidan vielä pistää pari riviä ripistä Finkenwalden tyyliin.

Totesin, ettei tuon edellišen tekstini viime kappaleista tajua mitään.  Ei, minulla ei ollut hämärätilaa, silloin haastan riitaa. Lepän tautivuoteellani ja iPad arvioi mikä sana voisi olla mikä. Jumalan se muuttaa sitkeästi junalaksi, ynnä muuta.

Kerroin kuinka me palatessamme Herättäjäjuhlilta keskustelimme teemasta, oliko Bonhoeffer körttiläinen. Mielestämme kyllä, mutta perustelumme olivat selvästi sukupolvisidonnaisia. Välillä kyllästyn, kun häntä ei oikeastaan voi niputtaa, jokainenhan häntä on omimassa. Paljon yhteistä kyllä on, ja Siikkareissa on erinäisiä mielivirsiäänkin. Tärkeintä ei ole suomalaisessa virsikirjassa. Se puhuu kristityn rohkeudesta kärsimyksen keskellä, on vähemmän söötti, mutta itse pidin niin että käänsin ja kirjoitin melodiaa myöten itelleni.

[Pyryharakka]

Tästä linkistä löytyy yksi selitys rippikoululle.
http://sana-analyysi.blogspot.fi/2009/08/rippikoulu.html

Äitini käytti ripitys-sanaa nimen omaan nuhdesaarnasta tyyliin: "Kyllä minä sen pojan ripitän." 

[Mansipaani]

Kiitos Leena ja Pyryharakka, olen tyytyväinen vastauksiin.

[Leena]

Tästä linkistä löytyy yksi selitys rippikoululle.
http://sana-analyysi.blogspot.fi/2009/08/rippikoulu.html

Äitini käytti ripitys-sanaa nimen omaan nuhdesaarnasta tyyliin: "Kyllä minä sen pojan ripitän." 

Juu, itse kvarttihurrina käsitykseni saattavat olla epätieteelliset. Tuo ripitys-sana tuossa merkityksessä on tuttu yhdestä hirmuisuussynnistä, jos sai aviottoman lapsen niin siitä ei(nainen)selviytynyt ilman papin ripitystä sakastissa. Siis ellei itse tajunnut syntiä tunnustaa niin pappi vähän auttoi, siihen taisi olla joku kaavakin... Jos näistä tahtoo lukea ihan hyvin mutta viihteellä kirjoitetun kirjan, niin sitten hyvä tapaus on tuo Stengrunden, siis Kalliopohja, jonka kirjoitti Bo Giertz. Ruotsalainen kirkkoherra ja kovasti oppinut mies.

Se kertoo taalalaisen Ödesjön seurakunnan paimenten vaiheista kolmena aikakautena, viimeinen ajoittuu meidän talvisotaamme.  Siinä on mielenkiintoinen ulottuvuus. Ruotsissa pelättiin enemmän kuin tiesinkään, kuinka heidän käy, ellei Suomi kestä.