Kun luin juHOMA4 09.05.2008 13:05 Mistä EI tunnista körttiä ?
Niin hämmästyin ja kummastelin.
Lainaan kumminkin seuraavaa kirjoitusta Espoon seurakuntasanomista, mikä minusta tuo hyvin esiin, körttiläisyyden eilisen ja tämän päivän eron.
Yhdyn kirjoituksen mielipiteisiin ,meistä körteistä.
Esse : Espoon seurakuntasanomat - Körtti ei rossaa uskolla
Ulla Lötjönen 22.02.2008
Anni Hussi vaihtoi asuinpaikkaa viime syksynä. Hän myi pitkäaikaisen kodin Nöykkiöstä pojan perheelle ja muutti kerrostaloasuntoon Espoonlahteen. Asunnonvaihto tiesi huonekalujen ja tavaroiden arvioimista. Piti päättää, mitä ottaa ja mitä jättää. Muistorikkaita esineitä ei kukaan henno heittää menemään. Hussin kasvoilla vilkahtaa salaviisas hymy, kun hän kaivaa kätköistä esiin muutaman ja nostaa ne keittiön pöydälle.Siinä on pieni, vähän naarmuinen peltirasia. Peltirasiasta löytyy kymmenen pennin kolikko, pieni rintaneula ja Lee-farkkujen nahkainen merkki."Tämän sain yli kaksikymmentä vuotta sitten muistoksi pieneltä suloiselta koulutytöltä", hän kertoo.
Toisen aarteen lahjoitti koulupoika.
Muoviseen sydänrasiaan on kätketty ruutupaperille lyijykynällä kirjoitettu runo: "Muistelen minä sinua, satakielet soittelevat, yössäni hämärtyvässä. Hyvää kesää!"
Alaluokkien opettajat saavat hellyttäviä lahjoja oppilailtaan. Rahallista arvoa niillä ei ole, mutta tunnelatausta on vaikea sanoin kuvata, sanoo Hussi. Hän toimi opettajana koko työikänsä. Viimeiset vuodet hän johti kivenlahtelaista Meriusvan koulua."Sain tehdä mielityötäni. Pienestä pitäen haaveilin, että pääsisin opettajaksi."
Sisulla oppia saamaan.
Kun Anni Hussi oli lapsi, opintie avautui harvoille. Omat vanhemmat eivät halunneet päästää lastaan kansakoulun jälkeen keskikouluun, sillä maanviljelysperheessä tarvittiin työvoimaa."Kovan taistelun jälkeen isä ja äiti laskivat minut vuodeksi Raudaskylän kristilliseen kansanopistoon." Tytön opinnälkä ja sisukkuus yllättivät vanhemmat. Yhdeksäntoista vanhana hän muutti kotoa pois opiskelemaan kansankorkeakouluun ja jatkoi siitä Savonlinnan opettajaseminaarin. "Pääsin seminaariin, koska sain niin hyvät suositukset kansankorkean rehtori Jukka Malmivaaralta." Anni Hussi puhelee lämmöllä herännäisjohtaja Malmivaarasta ja muista heränneistä, joihin hän tutustui jo rippikouluiässä."Körttinen oli se nimitys, jota syntymäpitäjässäni käytettiin tuohon aikaan heränneistä.
Kun rippikoulun jälkeen aloin kulkea heidän seuroissaan, tokaisi isäni: 'Olisit mieluummin liittynyt lestadiolaisiin kuin niihin körttisiin'", kertoo Hussi.
Körtti oli pilkkanimi.
Hussin vanhemmat olivat tavallisia kansanihmisiä, jotka toisten tavoin vierastivat körttiläisiä. Perheen kotiseudulla Nivalassa körtit pukeutuivat pyhäpäivinä mustiin asuihin. Miehillä oli musta halkiollinen takki, jota ruotsissa kutsuttiin nimellä skörd.
Herätysliikkeeseen kuuluvia pidettiin tuohon aikaan jyrkkinä ihmisinä ja körtti-nimitys oli alun alkaen pilkkaava. Sana ei tästä syystä edelleenkään maistu Hussin suussa. "Nuoremmat polvet käyttävät sitä mielellään, ja sitä kuulee yhä enemmän. Itse puhun mieluummin herännäisyydestä tai heränneistä. Ne ovat lempeämpiä sanoja."
Hussi pohtii mieltymystään herännäisyyteen. Olihan muitakin uskonnäkemyksiä tarjolla jo nuoresta pitäen. "Minusta on ihanaa, kun ei tarvitse yrittää yhtään sen enempää kuin mitä on. Saa rauhoittua ja luottaa Jumalan armoon. Armo on herännäisyyden kantava sana."
Uskolla ei sovi ylpeillä.
Hussi kertoo keskustelleensa ihmisten kanssa, jotka ovat tehneet tietoisen uskonratkaisun ja ovat varmoja pelastuksestaan."Sen sijaan herännäisyydessä minua viehättää, että se on matalan tien kulkemista. Itseä tai omaa uskoa ei korosteta. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen kuuluu sanoneen, että ihmisen ei parane rossata eli ylpeillä omalla uskolla." Hussi kertoo, että hän ei tiedä tehneensä tietoista valintaa Jumalan puoleen. Herännäisyys on hänelle uskonnollinen ovi, joka oli rippikoulun jälkeen luonteva avata. "Kun taivaaseen pääseminen on tullut puheeksi, olen sanonut, että on yksin Jumalan armoa, jos minulle niin hyvin pääsee käymään. Varmuutta minulla ei ole, mutta toivo on ja kaipaus."