Minulle oli juhlaa kun pääsin kaikessa rauhassa käyskentelemään museon näyttelyissä, sekä lahtelaisen puusepäntaidon pyhätössä ProPuussa. Jälkimäisestä löysin itselleni visapuisen morttelin. Näille ikävuosille olen nenäliinan kulmassa puunuijalla hakannut pippurit pieniksi. Olen usein messinkistä morttelia haaveillut, mutta nuukana ihmisenä en ole raaskinut ostaa.
Historiallisessa museossa oli kaupungin Holma-kokoelman ja Viipurin kaupungin aarteiden lisäksi Lefrénin leipomon muistonäyttely runsaine valokuvineen. Oli perhekuvia sadan vuoden ajalta, mutta myös kaupunkimaisemia hiukan.
Lahden Reippaan näyttely antoi esillä olevien artikkeleiden ja kuvien lisäksi todella hauskan jutun. Näyttelyä katseli myös Jaakko Marttinen, entinen Reippaan jalkapalloilija. Hänen elämänsä liittyy omaani, alkaen Hausjärven Oitin ajoilta.
Oikein istuimme puhelemaan menneistä ajoista ja ihmisistä. Paljon niitä olikin, alkaen hänen molemmista veljistään.
On hienoa kun pääsen nyt ilman huonoa omaatuntoa liikkumaan paikoissa yksin tai Matin kanssa. Tänään olimme yhdessä liikkeellä.
Olen ehkä liiankin velvollisuudentuntoisesti huolehtinut tylleröistä ja koirista, unohtaen omat tarpeeni.
Nyt olen vapaa. Se on minulle maallisista arvoista tärkein.
