Epätoivoista toivoa? Häh?!

[Leena]

Mutta en tainnut pysyä asiassa ja ainakin keskustelu katkesi. En ole tutustunut.

Sen sijaan risteily markkinointitempauksena on sikäli juttuja joista en pidä että se maksaa. Maa jakautuu ilman semmoisiakin hyvää vauhtia rikkaisiin ja köyhiin syntisiin ja lisäarvo oli siinä. On ihmisiä joilla ei ihan totta ole varaa.

Niinno, jos kerätään yhdessä rahat ja järjestetään vaikka ilmainen risteilyviikonloppu nääntyneiden omaishoitajien virkistämiseksi, vastaavia kohteita varmasti löytyy lisää konsultoimalla hieman seurakuntien diakoniatyöntekijöotä, ja veisataan siellä tästä kirjasta ja mieltyvät niin että pyytävät joululahjaksi, siinä mainostemppu myöskin ja ehkä paremmin mieleiseni.

[öppiäinen]

Sen sijaan risteily markkinointitempauksena on sikäli juttuja joista en pidä että se maksaa. Maa jakautuu ilman semmoisiakin hyvää vauhtia rikkaisiin ja köyhiin syntisiin ja lisäarvo oli siinä. On ihmisiä joilla ei ihan totta ole varaa.

  En nyt ehkä (taaskaan) ymmärtänyt oikein.

Totta kai markkinointi maksaa. Milläs mainostoimistot muuten eläisivät?

Jotkut myyvät kirjojaan kirjakaupan mainoksin ja lähettämällä arvostelijakappaleen toimittajalle, jonka toivovat kirjoittavan lehteen jutun. Onko jotenkin huonompi homma mainostaa risteilyllä? Asiakashan joka tapauksessa lopulta mainoskulut maksaa.

Vai ajattelitko, ettei kenenkään bisneksenä saisi olla uskonasiat?

Ne on kuitenkin onneksi sellaisia asioita, että maksutontakin tarjontaa on runsaasti. 

Vai enkö nyt vain ymmärrä jotain siksi, että itse voisin kyllä taloudellisen tilanteeni puolesta lähteä virsiristeilylle (eli en osaa asettua köyhän asemaan), mutta kun ei yhtään kiinnosta.

Heinimäkihän ei taida olla minkään seurakunnan palkkalistoilla, vaan ihan yksityisyrittäjä tätä nykyä. Ei kai mitään seurakuntaa voi velvottaa maksamaan hänen mainosbudjettiaan?

[Pyryharakka]

Sanovat, viimeisenä katoaa toivo. Tämä oli otsakkeena jossakin viisausmiehen artikkelissa joka piti opiskella johonkin tenttiin.  Se oli vuotena 2009 mutten muista kuin tuon asian ja perustelut.

Tästä tuli mieleeni, että itsemurhan tekijältä on kai kadonnut toivo. Vai onko. Ehkä hänellä on ollut toivo siitä, että ahdistus, tuska tai mikä liekin loppuisi viimeiseen tekoon. Ehkä hänen toivonsa kohdistui väärään suuntaan. 

[Leena]

En nyt ehkä (taaskaan) ymmärtänyt oikein.

Totta kai markkinointi maksaa. Milläs mainostoimistot muuten eläisivät?

Jotkut myyvät kirjojaan kirjakaupan mainoksin ja lähettämällä arvostelijakappaleen toimittajalle, jonka toivovat kirjoittavan lehteen jutun. Onko jotenkin huonompi homma mainostaa risteilyllä? Asiakashan joka tapauksessa lopulta mainoskulut maksaa.

Vai ajattelitko, ettei kenenkään bisneksenä saisi olla uskonasiat?

Ne on kuitenkin onneksi sellaisia asioita, että maksutontakin tarjontaa on runsaasti. 

Vai enkö nyt vain ymmärrä jotain siksi, että itse voisin kyllä taloudellisen tilanteeni puolesta lähteä virsiristeilylle (eli en osaa asettua köyhän asemaan), mutta kun ei yhtään kiinnosta.

Heinimäkihän ei taida olla minkään seurakunnan palkkalistoilla, vaan ihan yksityisyrittäjä tätä nykyä. Ei kai mitään seurakuntaa voi velvottaa maksamaan hänen mainosbudjettiaan?

Kyllä sinä ymmärsit minua  aivan oikein.  Minä olen monesti ymmärtänyt sinut täydellisesti väärin. Valitit ja valitit ettet käsitä uskosta yhtään mitään kai kaksi vuotta, niin että minä aivan totta uskoin että kirjoittelen vakavissasi ja sitten kun ilmeni ettei asia nyt taida niin ollakaan sait totta kai minut tuntemaan itseni täydeksi idiootiksi kun lupasin peräti matkustaa seudulle kuuntelemaan hirveää hätääsi, minä taukki, ensin ei sinulla ollut aikaa tulla tänne töitten takia ja on minä olisin matkustanut sinne niin ei sitä apua nyt niin, eh, tarvittukaan. Mutta kun itse kirjoitan niin vain totta tarkoittaen en ole vieläkään aivan perillä siitä mitä sinä valitit. Tosinhan nettiin saa luoda itsestään sellaisen profiilin kuin haluaa.

Kyllä, minua inhottaa minkäänlaisten hengellisten uskoa rikastuttamaan tarkoitettavan kirjojen kaupitseminen kuksusristeilyillä. Siinä on minulle eräs niistä alueista joilla yhteiskunta jakautuu vilkasta vauhtia varakkaisiin ja hyvin vähävaraisiin. 

Aivan sama koskee jotakin luksusretriittiä yksityisessä retriittikeskuksessa. Se ei saa avustusta seurakunnilla joten jollakinhan sen on elettävä ja mainiota että mainostavat tämän retreatgårdenin kannalta, muutoin sitä ei pian enää ole.

Se mistä minä en pidä, ja minun on havaintoni mukaan hyvin vaikea saada itseäni pitämään, on tämä että seurakunta jakautuu kahtia varakkaisiin risteilyillä rentoutuviin ----  oli tarvis tai ei ----  ja parhaissa mahdollisissa retriiteissä sieluaan ruokkivilla (700 euroa omin lakanoin)

Tähän on mahdollista hymistä hurskaasti, jäähän toki messut kaikille ilmaisiksi....  On paljon diakonaalisia erityisryhmiä....

Muistaakseni itse ilmoitit ettet ainakaan suostuisi elämään vähin erin katkeroituen lähiöyksiössä annettuasi kaiken omasi pois. No, monen täytyy niin tehdä ja lisäksi ontua operoidulla lonkallaan dementoituneen kumppanin jäljessä kun siinä kumpikin on toinen toisensa omaishoitaja ja jotenkin se sujuikin niin pitkään kuin Milli kaatui ja Ville alkoi karkailla.

Sen tähden minusta mainio mainostempaus Sacrumille olisi kustantaa joukko pk-seudun omaishoitajia sille mainosristeilylle. Tai kalvakoiden lapsukaisten jonotukseen väsyneimmät vanhempia.

Sellainen temppu on vielä verovähennettäväkin. Ja muut jotka eivät pidä tyhjäpäisiä mantrana sitä että Kristusta seuraamalla oppii uskomaan seuraamalla häntä voisivat sen viikonlopun osallistua seurakunnan vapaaehtoistyöhön paimentamana Villeä. 

 

[Leena]

Mutta tämä lienee paremmin poliittinen kysymys.

Joku on aivan oikeutetusti sitä mieltä että yhteiskunta nyt vain jakautuu rikkaisiin ja köyhiin, se on sitä markkinaliberalismia, kyllä vain kannattaa mainostaa juuri ostokykyisille, kirja kuin kirja, toiminto kuin toiminto. Mitä kirkon toimintoihin tulee, taitaisi olla parasta luoda sinnekin jokin vähän vetävämpi juttu seurakunnan maksukykyisille ennen kuin koko putiikki kaatuu.

Se on sitä Jeesuksen seuraamista ilmastoidussa bussissa joka itseäni tympi kun laskeskelin mitä pariskunta jonka täytyy reissata Israeliin neljästi vuodessa olemaan lähellä Jumalaa voisi antaa jollekin varattomien virvoituskohteelle luopumalla, huomaa, yhdestä matkasta ja kokeilemalla olisiko se mitään.

Sitä merkitsisi se uskova seuraa ja seuraaja uskoo. Viime keväänä enerituspiispa Eero Huovinen puhui tuosta "myy kaikki tule sitten ja seuraa minua". Matt. alkuluvuista löytyy. Hän sanoi sen olevan ankarinta lakia jota voi etsimällä Raamatusta löytää. Mutta luku jatkuu:  Kuka sitten voi pelastua, kysyvät opetuslapset. Ihmiselle se on mahdotonta mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.

Arvelen, että "uskomaan oppiminen" joka minulle kelpaa aivan varmasti jopa paremmin kuin muut ihmisten kyhäilemät " tulla uskoon" " tehdä vapaantahdonratkaisu" "edetä pyhitysportaita" " kulkea alatietä" koska noista lainausmerkkeihin asetetuista en ymmärrä oikeastaan mitään niin, että osaisin selittää mitä ne merkitsevät,  tarkoittaisi jotakuinkin samaa, kuin se, että edes kerran elämänsä aikana yrittäisi elää kuten Jeesus eli. Sitä saattaisi merkitä vaikkapa kirjan mainostaminen, jos se on todella tarkoitettu syntisen virsikirjaksi, kokoamalla kuulemaan esittelyjä vähävaraisia ja väsyneitä syntisiä. Veikkaan lisäksi ettei hyvinvoivia kiinnosta. Risteily nyt, mutta miksi kiusata siellä itseään jollain jeesusteluilla?

Kyllä taidan pitää tästä aivan poliittisestikin kiinni, kukin on tietenkin oikeutettu kantaansa, tämä on siitä mukava valtio.

[Leena]

Arvostelijakappaleet lähettää kustantamo.  Lehden  kulttuuritoimittaja saa ihan itse valita, lukeeko koko opusta.
Sitten kukin lehti on oikeutettu poimimaan uusista julkaisuista kiinnostavilta vaikuttavat.  Sitä en tiedä kuka tämän toimen toimittaa. 

Kirjasta kertoo lehti  lyhyesti panemalla asialle joko toisen kirjailijan tai arvostelija-ammattilaisen, kulttuuritoimittajan tai substanssiosaajan, esimerkiksi teologin.

Aika paljon useampi saa tietääkin kirjasta että tasa-arvoisempaa tapana pidän tätä vanhaa.  Viisi tekijän saamaa tekijänkappaletta  jaellaan yleensä niille jotka avustivat kirjan substanssin oikeellisuuden arvioimisessa  jos siinä on tietoainesta, tai muutoin lukivat sitä eli ne kaksi NVL: n lukijaa ainakin joita ilman käsis ei pääse edes kustannustoimittajan pöydälle. Näin on.

En sitten osaa sanoa onko mainostamisella ja pikku-uutisella ( julkaistu on). jokin ero. Enkä nyt jaksa taas kerran veivata koko juttua kanssasi.

[Leena]

Tästä tuli mieleeni, että itsemurhan tekijältä on kai kadonnut toivo. Vai onko. Ehkä hänellä on ollut toivo siitä, että ahdistus, tuska tai mikä liekin loppuisi viimeiseen tekoon. Ehkä hänen toivonsa kohdistui väärään suuntaan. 

Itsemurhaa on tutkittu ja itsemurhayrityksiä myös. Määritelmäksi vakiintui "teko, jolle ei ole osoitettavissa päämäärää ja jonka motiivit ovat moninaiset, jonka tavoitteena tavallisesti on jokin muu kuin kuolema".

Toivo on varmasti kadonnut ainakin sillä hetkellä. Moni tehdään kyllä jonkin aineen, alkoholin, vaikutuksen alaisena ja juuri laskuhumalassa. Mutta itsemurhaa ns yrittävä henkilö ei yleensä tavoittele kuolemaa vaan pääsyä aivan sietämättömästä olosta....

Huh, olen vastannut viiteen viestiin, kohta soittaa hallitus. Täytyy muutenkin lopettaa.

[öppiäinen]

Valitit ja valitit ettet käsitä uskosta yhtään mitään kai kaksi vuotta, niin että minä aivan totta uskoin että kirjoittelen vakavissasi ja sitten kun ilmeni ettei asia nyt taida niin ollakaan sait totta kai minut tuntemaan itseni täydeksi idiootiksi kun lupasin peräti matkustaa seudulle kuuntelemaan hirveää hätääsi, minä taukki, ensin ei sinulla ollut aikaa tulla tänne töitten takia ja on minä olisin matkustanut sinne niin ei sitä apua nyt niin, eh, tarvittukaan. Mutta kun itse kirjoitan niin vain totta tarkoittaen en ole vieläkään aivan perillä siitä mitä sinä valitit. Tosinhan nettiin saa luoda itsestään sellaisen profiilin kuin haluaa.

Tämä nyt ei oikastaan kuulu tähän epätoivoiseen toivoon yhtään mitenkään, mutta: Kirjoitan totta tarkoittaen sen mitä kirjoitan. En huvikseni luo erilaisia profiileja. Mutta pidän hyvin mahdollisena ja ehkä luultavanakin, että minun hätäni ja sinun hätäsi ovat ihan erilaisia, eivätkä niihin tepsi samat lääkkeet. Uskosta ties vaikka jotakin ymmärtäisinkin (en ole varma eikä se ole tarpeenkaan); kielistä jolla uskosta ihmiset puhuvat, on vaikea saada tolkkua.

Muistaakseni itse ilmoitit ettet ainakaan suostuisi elämään vähin erin katkeroituen lähiöyksiössä annettuasi kaiken omasi pois. No, monen täytyy niin tehdä

Tämäkään ei liity itse asiaan (joka lienee Heinimäen edesottamukset pikemmin kuin mikään epätoivoinen toivo), mutta sen verran haluan sanoa, että muistat väärin. Noin en ole ilmoittanut, ja tämän olen korjannut jo kerran aikaisemmin. (Minuun ei satu se, jos minusta sanotaan ikäviä asioita, kunhan ne ovat tosia. Mutta se kyllä, jos sanomaani ei ole tajuttu.)

[öppiäinen]

Se on sitä Jeesuksen seuraamista ilmastoidussa bussissa joka itseäni tympi kun laskeskelin mitä pariskunta jonka täytyy reissata Israeliin neljästi vuodessa olemaan lähellä Jumalaa

Ehkä he siinä(kin) jotenkin vähitellen kasvavat... eli kutistuvat.

Pitäkööt lystinsä, kunhan eivät luule, että se on jotakin oikeasti tärkeää. Minä kävin tänään (no, eilen eli keskiviikkona) teatterissa ja oluella eikä se kai ole sen suurempi pahe kuin tuo pyhiinvaeltelu. Yhtä lailla törsäilen.

Tietenkin seurakunnan toiminnassa - siinä minkä kustannamme verovaroin, en nyt siis tarkoita sitä että minäkin olen kaikissa toimissani seurakuntaa - on messu se tärkein, ja siksi ei ole vähäpätöinen asia, että se on kaikille ilmainen. Sitä voi sitten miettiä, pitäisikö sen olla en emmän sitä mitä se kai joskus oli, köyhien ruokkimista. (Enkä nyt tarkoita mitään sanan leipää saati öylättiä, joka on vaikea uskoa leiväksi, vaan ihan fyysisen nälän tyydyttämistä.)

Mutta joo, mikäs tässä on yltäkylläisyydessä kirjoitellessa. Voin valita, että en todellakaan halua mihinkään virsiristeilylle tai retriittiin.

Mitä yhteiskunnallisiin kysymyksiin tulee niin minähän laiskasti kannatan tasaisempaa vaurauden jakoa. (Laiskalla tarkoitan, että en muuta tee kuin äänestän enkä toisaalta viitsi mihinkään kepulikonsteihin ryhtyä omaa hyötyäni maksimoidakseni.) Ja kuten jo ehkä kävi ilmi, en osaa nähdä jotain virsiristeilyä sen kummempana kuin muuta ylellisyyskulutusta. Eli joo, kysymys on paremmin poliittinen. Siihen en osaa sanoa mitään, jos joku kokee virsiristeilyjen tai retriittien kovasti auttavan hengellistä elämäänsä, paitsi ehkä että kukin taaplatkoon tyylillään.

[öppiäinen]

Se mistä minä en pidä, ja minun on havaintoni mukaan hyvin vaikea saada itseäni pitämään, on tämä että seurakunta jakautuu kahtia varakkaisiin risteilyillä rentoutuviin ----  oli tarvis tai ei ----  ja parhaissa mahdollisissa retriiteissä sieluaan ruokkivilla (700 euroa omin lakanoin)

Piti varmaan olla ne vähemmän varakkaat kahtiajaon toisena osapuolena?

Joo eihän se kiva ole että noin menee, mutta kun seurakunta ei ole mikään täydellisten seurakunta, vaan koostuu monella eri tapaa syntisistä. Niin kai siellä saavat olla mukana myös itseään hemmottelevat varakkaat? Vaikka sitten uskonnollisella viihteellä itseään hemmottelevat. Maksaahan ne ihan kivasti kirkollisveroakin 

Voisi toki ihan kiinnostaa kuulla, mitä Heinimäki itse asiasta ajattelee. Veikkaan ettei arvele olevansa yleisönsä hengellisen elämän kannalta sen olennaisempi kuin seuraavan risteilyn tanssiorkesterin muusikot.

[öppiäinen]

Voisi toki ihan kiinnostaa kuulla, mitä Heinimäki itse asiasta ajattelee. Veikkaan ettei arvele olevansa yleisönsä hengellisen elämän kannalta sen olennaisempi kuin seuraavan risteilyn tanssiorkesterin muusikot.

Tai sanoisiko jotakin, että "niin tehän tiedätte, että toki teidän olisi kuulunut sen sijaan että itse täällä risteilette, piffata muutamalle uupuneelle köyhälle tämä risteily. Mutta koska olette ahneita piruparkoja niin tervetuloa syntisten virsiä veisaamaan ja samalla maksamaan leveää elämää virsikirjan kokoajalle, joka on vähintään yhtä ahne kuin tekin..."

[Leena]

No tarkasta menneiltä sivuilta itse,  mitä kirjoitit.

[Leena]

Tästäkin on keskusteltu monella taholla. Vaikka nyt siinä onko körttipuku liian pyhä vaate tällaiselle syntiselle.

Olen tänne kirjoittanut monesti kanmoavani kaikkea hengellistä puheenpartta, ja tästä näkökulmasta niputtavani ne kaikki yhteen:  Vain pienehköllä alueella varttunut, asioihin huolella vihitty tietää, mitä merkitsevät satunnaisten saarnaajien keksimät ilmaukset:  tehdä vapaantahdonratkaisu, tulla uskoon, antaa sydän Jeesukselle, olla uskomassa, kulkea alatietä, saada armonvilaus.

Miksi ihmeessä kristinuskon suppeasta ydintarinasta ei voida keskustella siten, että jokainen ymmärtää? Tai sakramenttinsa merkityksestä jos kuka haluaa? Se on vaativampaa sen myönnän, mutta väitän myös että niin pitkään kuin näitä ei osaa ilmaista arkisuomeksi, niitä ei kukaan käsitä, eikä niitä käsitä silloin itsekään.

Vasta kun osaa sanoa, mitä se on, ja sanoa niin että koko tuota venkuraa tekstin koristeena ei tarvita ollenkaan ja viesti tulee silti perille, on itse ymmärtänyt omaa puhettaan.

[Leena]

Mutta päättelen loukanneeni ja pyydän anteeksi. Tunsinhan  minä itseni idiootiksi mutta se oli minun ongelmani ja lopulta, totta tämäkin, nauroin itselleni. Minut saisi kai aika helposti halpaan tai tuskaisena sairaana ja huolestuneena esiintyen totta vieköön saisi.

En oikein sille mitään voi että avatessani foorumia mietin mitä kenellekin kuuluu,  meneekö paremmin, onko kipua tai huimausta vähemmän  ja kehtaisiko kysäistä yv: llä vai antaisiko olla rauhassa vaan. Tämä ei koske ollenkaan terveydentilaa. Ja syvin epätoivo varsin monella on liittynyt elämän matkalla kysymykseen siitä, onko minulla välit Jumalan kanssa edes suunnilleen siedettävät kun sen uskomisenkin kanssa oli niin ja näin, eli välillä en erityisemmin uskonut koko hemmoon.... Ja tästä viisausveisaaja kirjoitti johonkin ketjuun hyvin! Kun nyt olemme tällä foorumilla ajattelen juuri Paavo Ruotsalaista. Minun vaikutelmani on että juuri kysymykset Jumalasta merkitsivät syvimpiä epätoivoisen toivon kysymyksiä.


Mutta hyvä kansa. Se johtuu vain siitä että olen useaan kiintynyt täällä. Voi myös etäkiintyä, huomaan sen. Eikä se muodosta minulle taakkaa. Te vain olette todellisia henkilöitä joiden todelliset asiat minä muistan ja hyvin usein toivon kuulevani myös niistä uutisia.

Tietysti välillä tämä jää seuraamatta koska ei ehdi. Mutta se ei merkitse sitä ettäkö ihmiset lakkaisivat olemasta kuin kuvitteelliset henkilöt sulkiessani kirjan kannen. 

[öppiäinen]

No tarkasta menneiltä sivuilta itse,  mitä kirjoitit.

Juuri niin teinkin jo ennen kuin kirjoitin. Eli näin: http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=269.msg125683#msg125683

En minä siinä sano omasta suostumisestani katkeroitumiseen yhtään mitään.