Tämän luin / Tätä luen IX

[Riitta-mummi]

Luen ensimmäisiä sivuja Olli Jalosen varhemmin, 1989, ilmestyneestä romaanista Johan ja Johan.
Nyt ymmärrän mitä mahtoi kirjastovirkailija tarkoittaa kun mainitsi, että Jalonen on vaikealukuista. Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä eivät sitä mielestäni olleet, mutta tämä on
kuin lyriikkaa. Avautuu kun on avautuaakseen.
Toisekseen on silmilleni paha,  kun kirjan paperi on kellertävä ja printti tiheää, joten ahmimaan en kykene.

Muutaman sivun jälkeen alkavat Jalosen tutuiksi käyneet asiat tulla esiin. Vammaisuus, Hämeenlinna,polkupyörä, tähdistö, listailu, vinttikamari ja " ajattelen sen valmiiksi ".
Koska näistä muut paitsi polkupyörä ovat myös minun omiani, tunnen heimolaisuutta.

Tämä se on:           http://www.luekirja.fi/olli-jalonen/johan-ja-johan/kirja/131/

[Rajan poika]

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa. Jään ja tulen kevät menossa.

[Riitta-mummi]

Minäkin olen lukenut ne, koko sarjan. Paitsi jos Graniittimies katsotaan olevan samaa sarjaa, sen lopetin alkuunsa.
Ne ensimmäiset, Mustat morsiamet jne. ovat hyvää ajan- ja ihmiskuvaa.Viimeisin, Hietakehto ei niinkään kiinnostanut. Ilmeisesti se oli välityö enne Graniittimiestä.
...
Nyt yritän päästä Olli Jalosen erilaisen kirjoitustyylin rytmiin. Poika elää tässäkin elämäänsä Hämeenlinnassa. Nyt 1920-luvulla.
Uusimmissa kirjoissaan hän käyttää suorempaa tyyliä, vaikka henki on sama.

[Rajan poika]

Graniittimies, sikäli kuin Finlandia-esittelyistä pääsin jyvälle, ei enää kuulu tuohon varsinaiseen Kuopio-sarjaan. Tosin samoja aiheita, Neuvostoliittoon menoa kai käsitellään siinäkin.

Minusta ensimmäinen osa Mustat morsiamet oli raskain luettava, sen jälkeen muut ovat tuntuneet jotenkin valoisammilta, vaikka raskaita asioita ihmiset läpi käyvätkin. Pari osaa taitaa vielä olla jäljellä Jään ja tulen kevään jälkeen.

Samaan aikaan on nyt luettavana myös Kähkösen samaan aihepiiriin liittyvä tietokirja Vihan ja rakkauden liekit.

[1944]

Kirkkohallituksen kansliapäällikkön mielipidettä sain lukea Kalevasta. Pienen, pienen vähemmistön oikeuksien vuoksi jouduttaneen uhraamaan, taas kerran, ison enemmistön oikeudet. Siis tämä uskonnoton asiakokonaisuus. Nyt ymmärrän kolme asiaa: kun kirjoittelin Israelista, eräs ihmetteli, kun on antisemitismin pelkoa, sitten sama henkilö oli karkottamassa sotilaspapiston pois viroistaan ja edelleen "mä mitään usko...ihmettelen vaan" ja on ystäväkansaa. Että mistä oli sisäpiiritieto? Kukin tietysti taaplaa tyylillään. Mutta ei kait tälle forumille olisi syytä tulla tehtävän saantiaan toteuttamaan.

[Riitta-mummi]

Graniittimies, sikäli kuin Finlandia-esittelyistä pääsin jyvälle, ei enää kuulu tuohon varsinaiseen Kuopio-sarjaan. Tosin samoja aiheita, Neuvostoliittoon menoa kai käsitellään siinäkin.

Minusta ensimmäinen osa Mustat morsiamet oli raskain luettava, sen jälkeen muut ovat tuntuneet jotenkin valoisammilta, vaikka raskaita asioita ihmiset läpi käyvätkin. Pari osaa taitaa vielä olla jäljellä Jään ja tulen kevään jälkeen.

Samaan aikaan on nyt luettavana myös Kähkösen samaan aihepiiriin liittyvä tietokirja Vihan ja rakkauden liekit.

Kun jätin Graniittimiehen lukemisen kesken, empä osannut arvata , että sama aika, sama paikka, Pietari vallankumouksen jälkeen tuli eteeni Olli Jalosen Johan ja Johan sarjassa.
Tässä kuvaus on niin eri lailla kerrottu, että olen erittäin utelias  jatkamaan.

Jalosen satiiri neuvostobyrogratiasta propuskoineen, opintokerhoineen on samaa lattua kuin Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan . Sen olen tosi nähnyt vain tv-sarjana ja se oli hyvä.
Muuten teemat yksinäsyydestä, erilaisuuden sietämättömyydestä ja välivallan teoista ovat omaa jalosmaista laatua.

[Leena]

Kiivaasti kreikkaa saadakseni kurssini kiinni. Heti huomenna lähtee partisiippin kertaus. 

[PekkaV]

   Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

... Lahirin kerronnan tyynen pinnan alla liikkuvat syvät ja voimakkaat virtaukset, kun hän kysyy, kumpi on kivuliaampaa, lähteminen vai jääminen? (etulieve)

[Leena]

Kreikkaa. Kaik on mänt.  . Epäilen etten opi sitä omin päin. Kun pääsis johkin vaiks kesäyliopistoon.

[Riitta-mummi]

Kun pääsin sisälle Olli Jalosen tapaan kirjoittaa minästä hän, ja hänestä se, sekä käytellä repliikeissä lainausmerkkejä tai sitten ei, alkoi lukeminen sujua.
Kirja on huima kuvaus ihmisen raadollisuudesta. He raatelevat heikompaansa kuin susi lammasta.
Alla kulkee neuvostopolitiikan naurettavuus satiirina, mutta myös ajatukset joista Raamattu puhuu.

Googlailin kiinnostuneena mitä arvostelu sanoo netissä. Eipä paljon. Yllättäen löysin Kirkko ja kaupunki-lehden haastattelun arkkipiispa Kari Mäkisen ja kirjailija Riikka Pelon maininnat mieluisista kirjoistaan. Ja, Kari Mäkinen mainitsi juuri tämän kirjan !
Oli hänen listassaan muitakin joita minulla on ja joista pidän.

Kirja ei ole helppo, mutta sydänjuuria myöten möyhivä. Se uudistaa .

http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/kirjat-joihin-palaan

[Leena]

Täytyy etsiä näistä lukemista. Mieli köyhtyy hyvää vauhtia. Ajattelin meneväni johkin lukupiiriin jossa lukevat. Ei tämä pelkkä tenttikirjojen lukeminen edusta mitään vaikka pitäisi oppimisesta kuinka. Lukupiirissä saattaisi olla muutenkin hauska kuunnella mitä ajattelevat. Saattaa haluta lukea jotakin uudestaan.

Pienen kirjan Bachin toisen puolison päiväkirjan joululahjaksi sain. Se oli hyvin suloinen katkelma mennyttä ja tuoretta sekaisin, ja kadotin sen oitis, lukisin mielelläni uudelleen. Samoin tahtoisin käsiini katsottavaksi Victoria Holtin kirjan Saari. tv-sarja oli onnistunut. Kertoi tosipohjaisen tarinan  leprapotilaista jotka eristettiin saarelle, jossa heidän täytyi muodostaa oma yhteisönsä. Olen ajatellut että tämä Holt olisi paremmin rakkausromaanien rustaaja, sellaisten joita olisi lähemmä sata ja Kirjavalioissa kerran kuussa yksi lyhennettynä. Mutta sarja oli hyvin tehty. Siinä oli ajatusta.

[Leena]

Tai en tiedä. Kun keväällä 11tai jotain autoin niissä loppulausunnoissa ja luin yli 550 potilaskertomukset niin tulin kyllä liian kirkkaasti tietoiseksi siitä mihin ihminen kykenee ja kuinka julmuus näyttäytyy. Kaipaan jotakin raikasta sen jälkeen. Kai sen tähden kirjoitin nuorisokirjan. Tai vahingossa niitä tuli kaksi.

Vähän sana juttu kuin tuossa käytännöllisen tentissä. Vihasin niitä kirjoja mutta täytyihän ne opetella.

[seppos]

Siirrytään osaan X