Tänään 30

[Pena]

"Tι είδους κουάκερ κουτάλι Ώθηση" sanoo kuukkelikääntäjä.

[Leena]

"Tι είδους κουάκερ κουτάλι Ώθηση" sanoo kuukkelikääntäjä.

Viisas kuukkeli.   

[vn]

Joka aamu on armo uus...siitä huolimatta vaikka nukuin aamusta ohi...
Hiljaista ja rauhallista tänäänkin.
Kotiparturissa tuli istuskeltua, sen jälkeen siivous ja suihku 
Mutta siisti tukka ja parta on. 

[Leena]

Ihmettelen seikkaa joka on ollut aina.
Kun mikä hän on, tentti tai koe tai ylioppilaskirjoitus tai mitä on, lähenee, minun aivoni sanovat kuumenneensa ja käskevät jäähdyttää.
Se on aivan mysteeripakko.
Ihmiset voivat lukea viimeiseen minuuttiin vaan en minä voi. Viimeisinä päivinä pitää tehdä hidas jarrutus. Se on outoa ja monta oppimistuntia menee tai sitten minun aivojeni pitää järjestellä ja lokeroida seikat sekä suhteellistaa kokonaistilanne. Ei täsdä olla menossa viimeiselle tuomiolle. Etäisesti muistuttaa vain ja minun päässäni. 

[vn]

Päivät on erilaisia...
Mutta lamppu on sytytetty ja valo loistaa jossakin...vaikka itse en vielä näe...
"Valoa vaikk en näekään, sen tiedän loistavan"
....kunpa jaksaisi odottaa, olla, kiitollisena elää tätä hetkeä...
Eilinen on mennyt...huominen ei ole tullut...tänään auttaa Herra 
 

[Riitta-mummi]

Jopa yksi päiväkin voi muuttua aamun pelottavan sekapäisestä olosta tyyneksi onneksi ja rauhaksi.
Miksi joskus herää ahdistuneeseen oloon. Onko se omasta sielusta tai mielestä, vai ulkopuolisten voimien vaikutusta. Aavistelen, että lähes kaikki jotka ovat sitoutuneet olemaan Kristuksen omat, saavat tätä kokea.

Olen usein kertonut kuinka ehtoollispöytään on kovat estot mennä. On silti mentävä, sillä se tunne on vihollisen vaikutusta. Se ei sitten kuitenkaan uskalla  alttarille tulla mukaan. Tähän kertomiseeni vanha foorumisti, Lars Mikael, tiesi että; Odotapa vaan, kovempaakin on tulossa. Näin on ollut jo pari kertaa.

Ystäväpappi jonka kanssa näistä myös juttelin sanoi, että taistelua käydään loppuun asti.  Tästä kertoo Luther. Samoin juhani mainitsee saatanan vaivaavan elämäämme.
...

Taas tänäänkin armo kohtasi koko perheen yhteisellä aterialla. Pienet tytöt välittivät ilosanomaa ja rakkautta ja se levisi meihin väsyneisiin vanhempiin kuin häkä.

[vn]

Voi itku, R-m, mitä juttelet....
Kiitos...hiljaa kiitän...vaikka välillä kipuja ja vaikeuksia meillä itsekullakin on...
Olotilat ja tunteet vaihtelee...itse koen välillä että aivan liikaa...sietämättömän liikaa...
Jotenkin vaan...kiitos sanoistasi R-m...huomaan että syytän usein liikaa itseäni...
syytän liikaa olosuhteita, kanssaihmisiä, jopa taloyhtiöitä... : (
Enpähän ole aina muistanut...tämähän on Kristuksen omien osa...  :```)

[Riitta-mummi]

Voi ihmettä, jos tämä tuli sinua lähelle, ja kosketti ja ymmärsit mitä tämä päivä minulle toi. Se oli vain oman päiväni kuvausta.  Jos joku on ajatellut, että elämäni on iloista ja huoletonta, se on väärin ymmärretty. Tämä aamu vain oli erityisen paha,
ja ahdistus käsittämättömän syvä, siksi jaoin sitä.  Saatan tietää syyn. Taistelu jatkuu varmasti.

[tosikkoko]

Kolme nostoa eilisestä:


2. Kristus ei ole saldon laskija, vaan painikaveri

Arvostamani teologi Pentti Simojoki alusti siheesta "Ankarasta avarakatseiseksi". Minulle jäi päällimmäiseksi, kahden erillisen virren säkeistön petusteella pohditusta seuraava:
Painin koko ajan omaa Jaakobin painiani Kristuksen kanssa. Hän haastaa minut. Painii kanssani koko ajan, arjessa, yölläkin. On koko ajan siinä. Hän ei ole olio, joka iltaisin saapuu tsekkaamaan päivän saldon, saavutukset ja puutteelliset palvelukset. Kristus on koko ajan, ei ainostaan viimetipan viimeinen keino.

hieno kitetytys.

--
tänään kalistaja on pitänyt hyvän esitelmän, itse en ollut paikan päällä mutta kuulin äsken tiivistelmän. 

[malla]

Lenkillä, melko pitkällä olin ja nyt on hyvä olo. 

[vn]

Hyvä homma     Mullakin kohta tarkoitus lähteä 

[vn]

Tulipa tehtyä sama kävelylenkki kuin eilenkin, tuleeko tästä tapa? 
Eikä jalkakaan kipeytynyt juuri yhtään. 

[Riitta-mummi]

Kohta on nukkumaanmenon aika. Päivä on ollut pitkä ja monivaiheinen. Kolmen päivän mittainen, nyt tuntuu jo siltä.
Elokuva joka tuli Teemalta jäi paremmin mieleeni kuin otaksuin. Tyyli oli sitä tuttua ranskalaista jota harrastin
nuorena. Ohjaaja käsittelee pinnan alla uskon kysymyksiä.
Katsoin perään ohjelman Trappin laulavasta perheestä. Elämä on tarinaa ihmeellisempi heilläkin.

Lopuksi huitaisin runon kun innostuin taas hiukan hommasta.

[Leena]

Te olette sitten kilttejä minä olen tässä ollut varsin pitkäpiimäinen  minusta tulee jälleen lyhytpiimäisempi minä vakuutan.

Minä erehdyin kreikan suhteen se ei ole kieli vaan pitkää matematiikkaa. 

Tämä erehdys kun on joltisestikin korjautunut rupean epäkeskisemmäksi vai mikä se sana oli kylä minä luen teitä ja pidän äärettömästi minä olisin pahoin polttanut järkeni ilman tätä pakomahdollisuutta Docens pakeni kirjahyllyyn kun rupesin saamaan hillittömiä naurunpuuskia.

Kaiken takana on sekaannus luvuista. Minä varmasti sanoin opiskelleeni passiiviin asti ja ilmoitin että lukuun viisi jossa olikin imperfektit kun lukukappaleet ja käännöskappaleet sekoitin. Ja opettaja sanoi että minä käyn ihan omaa kurssiani ja tentti on jo tehty.  . Mutä jos sairastuisi sopivasti? Tai sanoisi rehellisesti että sotkin ja opiskelin erehdyksessä aoristikin ja olen varsin ymmälläni.

Mihin joku joukkio tarvitsee semmoiset määrät aikamuotoja?

[Leena]

Kas, kävin täällä jo tänään.