Ensimmäisestä uskonkappaleesta muistuttamista kai toisinaan pidetään toisen uskonkappaleen pelastushistoriaan liitetyn henkilökohtaisen synnintunnon ja armon vastaanottamisen väistelynä.
NIkean tunnustus yhdistää kappaleet sanomalla, että uskomme "yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja
jonka kautta kaikki on saanut syntynsä" (kursivointi minun).
Ja samanhan Johanneskin sanoo: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. "
En vain ymmärrä, mitä pointtia siinä olisi, että keskittyisi johonkin omaan pelastumiseensa. Sehän olisi tavattoman itsekeskeistä. Ja sitten jos ei olekaan omasta pelastumisestaan kiinnostunut, pitäisi tuntea asiasta vielä syyllisyyttä.