^Minkä kuolema? Siis onko tämä jotenkin enemmän elämää, että opiskellaan ammatti ja toinen ja ehkä kolmaskin, eikä siltikään saada työtä muuta kuin pätkänä jotain, mihin ollaan kolminkertaisen ylikoulutettuja?
Olen kyllä miettinyt, että jos perustaisi rekrytointifirman. Kaikista niistä pätevistä ja ja varmasti homman osaavista hakijoista arpoisi sen onnellisen, joka paikan saa. Luulis että firmoillakin menee älyttömästi aikaa ja rahaa satojen hakemusten pinkan läpi plaraamisessa. Se minun rekryfirmani voisi tarjota ratkaisevasti edullisempaa palvelua juuri siksi, että ei yrittäisikään ajatella vaan hoitaisi homman arpomalla. Tai sitten voisin vähän enemmän nähdä vaivaa ja uskoa (insinööri-)isääni siinä, että koulutodistuksen äidinkielen numero kertoo yleisen fiksuuden, ja antaa arpaliput vain niille, joilla se on kiitettävä. Yhtä kaikki, helppo homma!
