173, 193, 101 (ja samalla sävelellä 94 sekä 161), 199, 261... Ei näistä nyt mitään suosikkia voi sanoa, eikä edes kaikkia hyviä tullut mainittua tuossa. Kuitenkin joka kerta eri tilanteessa veisataan, ja erilaisiin tilanteisiin sopii aina erilainen virsi.
Mutta, hyväkin virsi menee liialla veisuulla pilalle, kuluu puhki. Näin kävi tänä kesänä, AHIS 1&2 leirillä kun olin isona, joka ilta 252 ja toisen leirin konfirmaatiovirsi. Muutenkin pyöriteltiin samoja virsiä. Itse muistan että riparilla konfirmaatiovirsi opeteltiin musiikin tunneilla, eikä iltaveisuita näin pilattu. Ei millään pahalla, mutta kenen idea lie ollutkaan niin en siitä erikoisemmin pitänyt. 252 oli minustakin varsin hyvä virsi, mutta siihenkin kyllästyy äkkiä. Eikä ole ainut virsi. Toisaalta, näihinkin ehtii taas tottua kun on pitempiä taukoja ettei kuule, eli ei kai tämä pysyvää ole.
Ainut virsi joka on alusta asti ärsyttänyt, on numero 107, "Milloin opin lapsen lailla...". Kyseinen virsi on minua ärsyttänyt alusta asti, enkä oikeastaan siedä sitä vieläkään. En tiedä mistä tämä inho johtuu, mutta sellainen kuitenkin on. Muita virsiä en oikeastaan tähän tapaan inhoa...
