Miten kosit/kosittiin? Entä pyysitkö/pyydettiinkö isältä kättä?

[seppos]

Olen kuulemma kosinut Helsingin Diakonissalaitoksen parvekkeella. Oli varmempi kysyä vaimolta, he kun muistavat nämä paremmin. 42vuotta ja tähän asti kaikki hyvin. En pyytänyt kättä, vaan hoidimme asian kahden kesken.

[Pirska]

Yhteisesti tulimme siihen tulokseen, että menemme naimisiin. Sitä ennen oli jo isäni nähnyt mieheni ja sanoi pitävänsä hänestä. Se herätti luottamusta entisestään ja tyytyväinen olen valintaani. Ei minulla ole mitään mielikuvaa, että minua olisi kosittu eikä isältäni ole varsinaisesti kysytty lupaa. Olimme täysi-ikäisiä.

[Pena]

Muistaakseni kysyin jääkäripataljoonan varusmiehenä kirjeitse, että haluaisitko jääkärin morsiameksi.

[seppos]

Yhteisesti tulimme siihen tulokseen, että menemme naimisiin. Sitä ennen oli jo isäni nähnyt mieheni ja sanoi pitävänsä hänestä. Se herätti luottamusta entisestään ja tyytyväinen olen valintaani. Ei minulla ole mitään mielikuvaa, että minua olisi kosittu eikä isältäni ole varsinaisesti kysytty lupaa. Olimme täysi-ikäisiä.

Tämä ei liity yhteen alla olevan kanssa, muutoin kuin ajatusyhtymän täysi-ikäisyydestä kanssa. Tämä juttu on Amerikasta ja oli eilen Facebookissa amerikkalaisella ystävällä. "Mistä huomaat, että alat vanheta. Siitä kun lapset eivät enää ole vahinkoja vaan tarkoituksella tehtyjä." Tämä sopii todellakin paremmin kuin meille Amerikkoihin, jossa seksuaaliopetus on jumalattomana kielletty.

[juhani]

En kosinut... morsian päätti itse äitinsä ja isänsä kanssa...

[Pirska]

En kosinut... morsian päätti itse äitinsä ja isänsä kanssa...

...ja sinä vikisit? 

[juhani]

Pirska tiesi... minä vikisin...

[seppos]

Pirska tiesi... minä vikisin...

Vie sie, mie vikisen, oo vievinäs väkisin. Juhani oli ujo ja umpirakastunut ja tarvittiin toisen aloitetta kuten myöhemminkin.

[Kalistaja]

 Aikoinaan vaan asiat etenivät. Naimisiin asti. Ei siinä muita tarvittu. Kauan olimme kihloissa, jälkikasvuakin ehti tulla. Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. En minä minkään isän ( tai äidin) kanssa naimisiin mennyt, vaan otteikkaan henkisfyysisen naisen kanssa, naisen josta tuli vaimoni kun aurinkonaamainen isä Mitro ( Repo, tämä nykyinen Brysselin herra ) kysyi että passaako tai jotain vastaavaa.

 Nyt tietysti voisi tehdä asiasta vaikka kuinka pitkän jälkikirjoituksen - mutta väliäkö tuolla. Ei naimisissa useimmiten hassumpaa ollut.

 Mutta menettelee se toisinkin. Menettelee siinä vaiheessa ( ja myöhemmin ) kun uuteen tilanteeseen tottuu ja uuden tilanteen sisäistää. Tosin sanottakoon, että jossain vaiheessa, uuden tilanteen alkuvaiheessa, ystävän veisaama virsi tai sattuva sana vei kerralla ylös- ja eteenpäin tosi vinhasti.

 Ja täällähän jokseenkin järjissäni olen. Tällä foorumilla. Muuallakin monin paikoin, meillä ja maailmalla, Suomessa ja ties missä. Monta ovea on auki. Moni idea vielä toteuttamatta. Moni keskustelu käymättä, usea juttu kirjoittamatta.




 

[Riitta-mummi]

Matin oli pakko pyytää minua pyytämään vanhemmiltani lupaa. Meille kävi ns. vahinko ja olin alaikäinen, 20-vuotias. Tulevana ystävänpäivänä, joka on meille voitonpäivä olemme samassa ruokapöydässä istuneet 48 vuotta.
" Vahinko " ja jälkikasvut ovat olleet meidän elämämme onni ja ilo.

Kun lapsi oli tulossa, puhuimme asiat halki-poikki ja pinoon, puhuimme arvoistamme ja toiveistamme.

Väliin, ja aika kauankin on ollut vaikeeta, mutta nyt nautimme yhteisestä "elon taipaleesta" hyviä päiviä muistellen. Ja ne pilviset päivät ovat olleet kasvuun ja kärsivällisyyteet tarpeelliset.

Körttipappi (tietämättämme) Timo Airas meidät vihki kahden näyttelijäystävän todistaessa. Mentiin meille kahville ja syötiin Oululaisen banaani-kermakakkua. Minulla oli tummansininen pitsimekko ja pieni pillerirasia vaaleilla kutreillani. Matilla oli senaikaista teryleeniä, nailonpaita ja kapea solmio.

[PekkaV]

Ei naimisissa useimmiten hassumpaa ollut.

   

[Kalistaja]

   

Siis ei hassumpaa, ei kehnompaa, tai jotain sellaista.. ei se siis usein mitään huonoa olemista ollut..?! Hassuakin oli. Ja järkeviäkin hetkiä. Mutta kaikella lienee aikansa. Nyt on näin. Nyt on toisin.

[öppiäinen]

Meille kävi ns. vahinko ja olin alaikäinen, 20-vuotias. Tulevana ystävänpäivänä, joka on meille voitonpäivä olemme samassa ruokapöydässä istuneet 48 vuotta.

Siihen aikaan on ollut enemmänkin tuota vahinkoa liikkeellä. Mm. minä.

[Kalistaja]

Matin oli pakko pyytää minua pyytämään vanhemmiltani lupaa. Meille kävi ns. vahinko ja olin alaikäinen, 20-vuotias. Tulevana ystävänpäivänä, joka on meille voitonpäivä olemme samassa ruokapöydässä istuneet 48 vuotta.
" Vahinko " ja jälkikasvut ovat olleet meidän elämämme onni ja ilo.

Kun lapsi oli tulossa, puhuimme asiat halki-poikki ja pinoon, puhuimme arvoistamme ja toiveistamme.

Väliin, ja aika kauankin on ollut vaikeeta, mutta nyt nautimme yhteisestä "elon taipaleesta" hyviä päiviä muistellen. Ja ne pilviset päivät ovat olleet kasvuun ja kärsivällisyyteet tarpeelliset.

Körttipappi (tietämättämme) Timo Airas meidät vihki kahden näyttelijäystävän todistaessa. Mentiin meille kahville ja syötiin Oululaisen banaani-kermakakkua. Minulla oli tummansininen pitsimekko ja pieni pillerirasia vaaleilla kutreillani. Matilla oli senaikaista teryleeniä, nailonpaita ja kapea solmio.

 

Kalistaja sanoo: Ei se mikään vahinko ollut - teidän piti tavata, ja saada lapsi jo tuolloin. Ja jännällä ja omatyylisellä tavalla tykkäätte toisistanne mukavasti yhä. Sen saatoin yhden kokonaisen päivän aikana havaita syksyllä 2010!

[Riitta-mummi]

Sen päivän muistan yhä, se oli sielujen sympatiaa meijän välillä.

Nyt on karvahattukeli !