Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: vn - 01.10.14 - klo:12:16
-
Hieno ruska puissa, aurinkoista, lokakuun eka päivä :039:
-
Pikkupakkasaamu ja nyt todella kaunis aurinkoinen syyspäivä.
Ja lokakuun ensimmäinen.
Ajatella.
Lokakuu.
-
Pitäisi lähteä tuonne salmelle soutelemaan näinä päivinä...siellä ruska-aikaan todella kaunista :039:
-
Myimme jollan ja perätuupparin pois, kun ei ollut käyttöä. Täällä ei ole ollut kunnollista hillasatoa 7-8 vuoteen. Jollayhdistelmällä huristelimme yhden Oudonjärven yli paremmille soille.
-
Mun äiti osti hilloja (tai lakoiksi me sanomme niitä) eräältä tutulta torimyyjältä ja nyt piisaa.
Tosin osan veimme Vaasaan tyttärelle ja Antille myös ja Tanjalle lupasin myös, siis pojalle ja Tanjalle.
Mun nuoret arvostaa marjoja kovasti ja varsinkin miniä, siis Tanja poimii paljon marjoja...maalaistalon tyttönä oppinut jo pienestä muutenkin tekemään kaikenlaista hommaa. Mikä on aivan mahtavan ihana asia myöskin.
Ja huomenna alkaa lähestyä mun Vaasan nuorten matka kohti Kossia.
Mukavaa kun pääsevät sinne viikoksi.
-
Itse olen aina ja koko ikäni poiminut metsästä marjat, kun vaan löytyy...into ei ole poikiini siirtynyt :icon_sad:
Olenko antanut huonon esimerkin? Pakotettu ei ole...
-
Asioista ollaan perillä :039:
-
Älä syyllistä turhaan itseäsi. :039:
Ei mun tyttökään ole niin innokas kuin mun äitini on ollut marjastamisen suhteen, enkä minäkään...sienestämisestä sen sijaan minä ja lapseni olemme aina tykänneet.
Äitini onkin ollut paljon ahkerampi kuin minä elämässään aina.
-
Kiitos :039:
Itse muuten olen oppinut värjäyssienten poimimisen vasta tänä kesänä :icon_biggrin:
-
Kukin sukupolvi elää omalla tavallaan. :eusa_angel:
-
...tai siis syksynä....on muuten hyvä suppissyksy täällä miun maisemissa :icon_lol:
-
niin elää. :eusa_angel: :039:
Ja hauskaa ja hyödyllistä että keräät värjäykseen sieniä, vn.
Minä en sellaisia hommia osaa lainkaan.
-
Isoja hanhiparvia lensi eilen kohti lounasta.
-
niin elää. :eusa_angel: :039:
Ja hauskaa ja hyödyllistä että keräät värjäykseen sieniä, vn.
Minä en sellaisia hommia osaa lainkaan.
Kyllä niitä värjäyssieniäkin kerätä osaa, nuo pari seitikkiä oppii helposti tunnistamaan...
mutta se lankojen värjäys niillä sienillä vaikuttaa olevan "vähän" työläämpää... :icon_eek: :eusa_clap:
-
:icon_rolleyes: :icon_biggrin:
No juu, kirjoitin taas hiukan sekavasti.
Osaisin poimia sieniä ja poiminkin tosin vain ruokailua varten.
Värjäys taas on ihan hepreaa mulle.
Mutta sen tiedän että murretut värit eivät riitele koskaan keskenään, useampikaan.
Se on kuin metafora...toivottavasti...siis...kun ihminen on murtunut ja kohtaa toisia saman kokeneita...niin ei heti aleta riidellä...vaan toivottavasti ymmärretään sovussa ja kunnioitetaankin toisen tuskaa ja kipeitä elämän kokemuksia.
Tuli tälläinen mieleen tässä.
-
Siis olen mielestäni joskus kuullut että luonnon materiaaleilla, kasveilla ja sienillä värjätyt langat olisivat siis juuri niitä murrettuja värejä, eri värien sävyjä.
-
Siis olen mielestäni joskus kuullut että luonnon materiaaleilla, kasveilla ja sienillä värjätyt langat olisivat siis juuri niitä murrettuja värejä, eri värien sävyjä.
Kyllä, juuri näin näyttää olevan.
Hienosti kerrot myös murtuneista ihmisistä.
Mustarastas-yhtyeellä on hieno levy "Murretut värit", tuli mieleen...vaikka eihän täällä mainostaa saisi...
Murtuminen kaikessa monimuotoisuudessaan on kovasti läheistä, omakohtaista, kohti käyvää...
ehkä sitten myös eheytyminenkin aika ajoin... :eusa_pray: :eusa_angel: :039:
-
Särkynytsydän
Särkyneelläsydämellä on pitkät, kaarevat, haarattomat varret ja himmeän sinivihreät liuskaiset lehdet. Varresta riippuvat alaspäin ruusunpunaiset kellomaiset kukat, joiden keskellä vilkkuu valkoista. Yhdessä varressa on rivissä 5–15 kukkaa. Se kukkii toukokuusta heinäkuuhun. Kasvi kasvaa 50–70 cm korkeaksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4rkynytsyd%C3%A4n
-
Myöhästyin mustarouskusesongista.
-
Muistojen Helsinki syksyisessä lumossaan. Maynie Sirén.
https://www.youtube.com/watch?v=73Bci97YWzw
-
Irwin Goodman - Viimeinen laulu
https://www.youtube.com/watch?v=zT6WVR8r1ro&index=11&list=PLA6DDC0EB8C3DBEB1
-
Tavattoman kaunista täällä. Lapsi num. 1 on kaatanut useita suunnattoman suuria puita ja on hän innoissaan. Numero neljä vältti lukion ja on niinikään onnellinen hän näette sai ensimmäisen sellomaikkansa näin takaisin ja vakuuttaa suoriutuvansa teorioista. Kolmonen vietiin sieniretkelle täältä eilen, veivät täältä sähköpianon hänen residenssiinsä pois tilaa viemästä sain lundiaa lisää ja kaikki kirjapinot pois.
Syksy kun aina vähän aloittaa uusia seikkoja aloitti jälleen. Tuntuu ihmeelliseltä ettei enää elä jossain antikvariaatissa pölyisiä pinoja siellä täällä ympärillä. :109:
-
On kyllä kaunis, aurinkoinen päivä. :eusa_angel:
Osa nuorista on Kossilla viikon lomailemassa.
Mutta itse nautin tästä kotimaan syksystä nyt kun se on saapunut.
Iloksemme.
:kahvi:
-
Naapuri lähtee Fuengirolaan neljäksi kuukaudeksi.
-
Pian jo kevätkin sitten kun naapurisi palailee kotimaan kamaralle. :eusa_angel:
-
Hyvä sää, puuhattiin pientä, käytiin haudoilla. Yöpakkasia on luvassa. Saa olla niin hirvikärpästen vuoksi.
-
Eilen koko päivän vaellus, puolukoita syötiin, oli hieman maaruskaa, jonkin verran keltaisia haapoja, sieniä, joutsenia rannalla. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Upea päivä.
-
Olin aamulla Nelivuotiaan kanssa lasten leikkipuistossa. Kaikki laitteet, istuimet ja tarttumapinnat olivat märkiä, hiekkaa oli lisätty penkeille ja pöydille. Minulla oli vain kaksi paperinenäliinaa joista toisen tarvitsin niistämiseen. Oikeastaan vain kiipeilyseinällä ja naruverkossa kiipeiltiin. Ja seisomakeinussa kiikuttiin.
Lämpöä oli kai noin 2 astetta. Nurmikot olivat vielä huurteessa. Sormikkaat vettyivät, ja palevin sormin täytyi lähteä kotiinpäin.
Löysimme suuria sembramännynkäpyjä ja otimme niitä viisi kappaletta. Tahrimme sormeme ja takin hihat niistä valuvaan väkevän hajuiseen pihkaan. Pihka ei irronnut kuin lakanpoistoaineella. Komeat kävyt pantiin takkahuoneeseen kuivumaan ja aukeamaan. Niistä askarrellaan jotakin joulukoristetta myöhemmin.
Kirkkoon en tänään ehtinyt, mutta meillä oli lapsi , ja hänen enkelinsä ainakin täällä joukossamme.
-
Eilen koko päivän vaellus, puolukoita syötiin, oli hieman maaruskaa, jonkin verran keltaisia haapoja, sieniä, joutsenia rannalla. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Upea päivä.
Mietin ensin tovin, mitä maaruska on, syötävääkö http://fi.wikipedia.org/wiki/Vatruska . Sitten hoksasin sen yhdyssanaksi.
-
Olen aikani miettinyt onko tietty sieni Suomuorakas vai Suo-muorakas. :003:
-
Kun en löytänyt "linnut"-aihetta, niin kerron tässä kokemukseni tämän päivän lehtokurppa-kaveristani. Valmistelin nuotion polttoa, jolloin keräsin kaiken irtisaatavan risuaineksen. Tällöin kuusen alta, minusta metrin päästä pölähti lehtokurppa lentoon. Poltin nuotiota koko päivän ja nyt kävin jälkeä tarkastamassa, niin saman kuusen alta lähti taas lehtokurppa lentoon. Kurkistelin kuusen alle, jolloin sieltä löysin "käytetyn", sanoisinko päiväpesän. Selvästi kurppa oli kuopinut pienen syvennyksen pehmeimpään ruohostoon ja sammaleisiin. Sitkeä sissi, kun ei lähde pakkasia pakoon ja minuakin vain väistelee.
-
Ajellessani taas tänään ihastelin väriloistoa.
Varsinkin aroniapensaat ovat kauniin punaisia mustine marjoineen.
Osa koivuista jo pudottanut lehtensä, osa ei.
vaahterat, haavat ja monet pensaat...voi että, on kaunista. :eusa_angel:
-
Totisesti :039:
-
:eusa_angel: :039:
-
Ruska on kaunis.
Joskus sitä alkaa makustella sanoja. Maaruska. Jos sen sanoo hieman "venäläisittäin" maarushka, niin siitä tulee mieleen maatushka. Ikävä, ettei suhussää saa oikein merkittyä. Joka tapauksessa hauska sana.
Hauska sana on tuo suomuorakaskin. Suo-muo-rakas. Isälläni myös oli tapana leikkiä sanojen kanssa. Hän luki pikku uutista lehdestä: "Varkaalla oli naisa-puri." Koulun ruokalistalla oli kanari-sotto.
Minulle lukivikaiselle käy usein, että tavaan sanoja, joita ensin tavutan väärin ja niihin ei tahdo saada tolkkua.
Muuten männynsuomuorakasta käytetään lankojen värjäyksessä. Siitä saadaan ruskean sävyjä ja joillakin puretteilla jopa sinistä. Sininen on havinainen väri luonnontuotteilla värjätessä.
-
Ajellessani taas tänään ihastelin väriloistoa.
Varsinkin aroniapensaat ovat kauniin punaisia mustine marjoineen.
Osa koivuista jo pudottanut lehtensä, osa ei.
vaahterat, haavat ja monet pensaat...voi että, on kaunista. :eusa_angel:
Aivan sama tilanne täälläkin :039:
-
:eusa_angel: :039:
Tuosta mitä Pyryharakka sanoi isästään niin mulla on äiti joka leikkii sanoilla, on aina leikkinyt ja kova täyttämään ristikoita, kryptoja ja sanahakuja, uusin villityksensä on sanahaut englanniksi. Sitten kyselee multa että muistatkos mikä on puolukka enkuksi...ja mä sanon että kai se joku berry on mutta en alkuosaa muista. Kiusasin sitä yks päivä että sä saat kohta kirjoittaa englannin kun niin paljon oot niität ehtäviä jo tehnyt.
Äiti tavuttelee kanssa...ja kääntelee ja vääntelee...ja muistelee murresanoja...lukee aforismeja, sananlaskuja ja lehtiä tarkkaan.
Mutta sudukoista meistä kumpikaan ei tajua tuon taivaallista.
Se on kyllä ihan täyttä hepreaa.
Ja tunnen ihmisiä jotka ratkovat niitä kaikkein vaikeinpiakin sudukoja ja huh...mä en pääse mun mamman kanssa edes alkuun siinä hommassa.
-
Mä olen taas hurahtanut sudokuihin...tosin elämän ongelmat heittäneet ulos siitäkin...pitäisi palata,
ettei unohdu...keskivaikeat on ainakin joskus sujunut...vaikeat ei...
heh...numeroiden pyörittäjä kai vaan olen edelleen...onko se sitten hyöty vai haitta...en tiiä..
-
Juu, varmaan noin.
Numeronpyörittäjä. :icon_biggrin:
Minä en oikeastaan ole kovinkaan looginen enkä varsinkaan matemaattinen ihminen ja voi olla että sekin vaikuttaa että numerojutut hirvittää, ei saa selkoa, ei tajua mistä edes aloittais.
-
Mie tykkään täytellä kuvaristikoita, piilosanaristikoita, kryptoja ja sudokuja. Sudokut oli ensin käsittämättömiä. Sitten Tiiti antoi aloitusvinkin, jonka jälkeen olen nauttinut niiden tekemisestä. Usein aloitan aamun aamupalalla sudokun tai ristikon kanssa. Ne ei sido huomiota kokonaan, joten samalla sujuu rupattelu pöytäseuran kanssa. Se on samalla aivojen aamujumppaa.
Meillä harrastetaan myös paljon sananmuunnoksia, siis käännellään sanoja. Lisäksi fingerporilainen ajattelu kuuluu jokapäiväiseen elämään. Se jopa häiritsee joskus elämää. Kuten viime keskiviikkona diakonissamme piti alkuhartautta ja alkoi sen kertomalla tunnelmia hiippakunnan Myö ja työ päiviltä. Hän kertoi, että piispa pyöri siellä koko päivien ajan. No, meikäläinen näkee silmissään heti piispan pyörivän. Yritä siinä sitten vakavana kuunnella hartautta.
-
Sudokut kyllä helppoja...numeroita vain 1...9 ja kukin numero vaan kertaalleen kuhunkin riviin :023:
-
Pyrtsin jutusta tuli mieleen...
Entisessä kotiseurakunnassa oli pitkään pappi, joka putosi aina jaloilleen kuin kissa...
huomasin tämän kun toimin suntion tuuraajana...kerrankin korjasi suntion töppäyksen loistavasti !!
-
:icon_biggrin:
Apua !!
Nyt naurattaa.
Pyörivä piispa.
Ja sama meillä, äiti varsinkin keksii kaikenlaisia juttuja joita en ole ikinä ennen edes ajatellut, kuullut ja se just miten sanoja painottaa puhuessaan.
Sanojen ilmeikkyys...ei ollenkaan monotonista touhua.
Meillä myös nauretaan aika paljon...vaikka emme ole eläneet mitään helppoa elämää, mielestäni mutta juuri se on tehnyt kai meistä tälläisiä "omituisia otuksia"...ne monet kipeät elämän iskut.
Taakat ja painot.
Joskus luin jostain kun joku kantoi raajarikkoa selässään ja toinen ihmettelemään että on sulla raskas taakka niin tämä kantava sanoi että ei ole, se on keveä koska se on minun rakas veljeni.
Tälläiset metaforat taas saavat minut helposti kyynelehtimään koska minun ainut sisarukseni, veljeni on lievästi kehitysvammainen mutta taatusti tunneälyltään paljon mua terävämpi ja monessa asiassa hoksaavampi ja käsistään kätevämpi.
Joku onkin sanonut...tai taisin hammaslääk. vo:lla odottaessani vuoroani lukea että joku kehitysvammaisen äiti, iäkäs nainen sanoi että hän on pysynyt virkeänä koska "me kaikki vammaisten äidit ollaan vähän sellaisia leijonaemoja"
-
Elikkä en muistanut vaihtaa oikeaa liturgista väriä saarnatuoliin ja alttarille...
Papin kanssa yhdessä sitten vaihdettiin...ja pappi kertoi samalla värien merkityksestä kirkkoväelle...
Tämä ei kuulunut suunnitelmiin...mutta papilta hieno "pelastus"
-
Myös murre on erilaista.
Sana "jumalatoon" etelä-pohjanmaalla, varsinkin Peräseinäjoella joka kylläkin nykyään Seinäjokea..kerrotaan että aikoinaan oli todella iso mies pappina.
Siis e-p:lla sana "jumalatoon" on kauhean iso.
Niin Peräseinäjokiset sanoivat:
"On siinä sitten jumalatoon pappi"
Muuallahan sen käsittää ihan toisin...silleen kai ettei ole oikein "uskossa" tai jotain sinne päin.
-
Hyvä Malla, että selvennät näitä murrejuttuja :eusa_angel: :039:. Syntyperäisenä ei aina huomaa, että mitä pitäisi selventää.
-
Huoneeni ikkunasta näkyvät haapojen latvat alkavat kellastua, syksyisin olen saanut aina ihastella
niiden hohtavaa keltaisuutta, tai siis 8 vuotta vasta.
-
Hauska sana on tuo suomuorakaskin. Suo-muo-rakas.
Entäs viher-tuoksuma-likka, tai tuoksuva-tukka?
Sudokut kyllä helppoja...numeroita vain 1...9 ja kukin numero vaan kertaalleen kuhunkin riviin
Niinpä niissä ei olekaan oikein mitään oivaltamisen iloa. Kerran koodasin tietokoneohjelman, joka ratkoo tuollaiset 9 x 9 ruudun sudokut. Siinä on minun elämäni sudokut kerralla ratkaistu.
Ristikoista sen sijaan pidän, jos vihjeisiin on upotettu sanaleikkejä. Etenkin yhdessä ratkaisten siten, että on yhtä monta ristikkolehteä kuin on ratkojiakin, ja aina välillä vaihdetaan, kun tulee jumi. Tai toimii se niinkin, että yksin ratkoo mutta välillä ajattelee muuta, sitten tehtävä taas nytkähtää eteenpäin.
-
Täällä toinen ristikkofani.
-
Ja täällä kolmas. Ertyisesti, ja uusimpina tavu-ristikot.
-
Kyllähän minäkin ostan paljon ristikkolehtiä ja niitä ratkon. Yöllä sellainen "yöllisempää" kuin esimerkiksi vanhojen Dallapeen levytyksien bongaus, jota taas teen mieluummin kuin katsoisin suomalaista kiroiluohjelmaa telkasta.
-
Tänään taas ajellessani ihastellut syksyn mahtavaa värikylläisyyttä.
En lakkaa sitä ihmettelemästä.
Kyllä siltä korpilta varmaan on puoliso kuollut, aina nykyään yksin lentelee kun ennen aina olivat kaksin.
Mua surettaa se.
Yhdellä isolla peltoaukeamalla oli aivan valtava määrä joutsenia.
Saattoi olla siinä noin 60-70 yksilöä.
Ja harakka hienohelmoja mustavalkoisessa asusssaan näin paljon, samoin närhiä, variksia, naakkoja.
-
No oletpas lintuja nähnyt :eusa_angel: :039:
-
Jepulis.
Oli niitä jousenia ainakin todella iso parvi pellolla. :eusa_angel: :039:
-
Mä en ole nähnyt nyt kuin pareittain silloin tällöin.