Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: steal - 15.09.13 - klo:09:27
-
On se kumma jos rekkakuski saa sakot kun ajelee ylitunteja lepäämättä, mutta lääkärit saa soheltaa vuorokausikaupalla.
Jos yhden vuorokauden valvominen vastaa jo 1.5 promillen känniä, niin miksi tuomitaan kännissä työnteko, muttei unettomankännissä lääkärin toilailua.
Kuinkahan monta on kuollut huonon diagnoosin takia, pelkän lääkärien ahneuden takia ?
Onko muita ammatteja joissa saa olla " kännissä " joka vastaa törkeää rattia ja silti on arvostettu ala ihmisten silmissä ? :kahvi:
-
Ei se ihan noin mene, päivystämään on pakko jäädä tahtoi tai ei. Korvaus on niin mitääntekemätön, ettei sen takia kannata. onneksi ensinnä, vuodesta 84 jolloin tämä oli tärkeä työtaisteluteema, seuraavana päivänä saa lähteä kotiin nukkumaan, nei nimittäin ollut mitään viheliäisempää kuin ne 36 tunnin työvuorot. Lääkärit siinä tuupertuivat.itselläni puhkesi tuo epilepsia ja vallan hurjistui... Potilasmokat johtuvat tavallisimmin siitä ettei hommaa osata. Siihen ei vaikuta vuorokaudenaika, ei vireystaso eikä mikään.... Nähty on. Jokaisesta joka punnertaa itsensä tiedekunnasta läpi, ei mielestäni lääkäriä tulekaan, vaan tautioppinut. Ei osata ajatella, mietitään vain ulkomuistista mitä tauteja on.
Toiseksi, juuri tärkeintä ensihoitoa varten on pitkään tehty kolmivuorotyötä, siis 8 tuntia kerrallaan, mikäli tekijöitä riittää. Moni tarvitsee apua öiseen aikaan, ja myöskin sitä saa. Erona rekkakuskin hommaan on sekin, että pieni jännitys siitä mitä seuraavaksi, ja oikeus nukkua väliajat, paitsi tietysti siinä poliklinikoiden ensihoitotyössä, pitävät kumpikin unisukkulat minimissä. Tyhjän tien rutiini turruttaa päivisinkin väsyneen uneen. Lisäksi ajetaan ylinopeutta, jotta taatusti ennätetään saada määrätty matka tehtyä.
Näitä juttuja ei voi päättää itse, sen lauluja laulat jonkableipää syöt. Sitkeänä elää käsitys, että lääkäri " voi tehdä mitä vaan". Privaatissa voikin. Siellä ei tarvitse päivystää. :)
-
En nyt pysy asiassa, mutta lääkäreistä puhuttaessa pitäisi meidän voida vaikuttaa siihen, että asiakkaan kirjallisessa kappaleessa ei olisi latinaa. Puhukoot lääkärit vaikka kuinka vanhaa latinaa tahansa keskenänsä. Sairaanhoitajakin kirjoitti kotiuttamispapereihini, että minulla oli solisluuvamma, kun piti latinasta yrittää kääntää. Ihan muista luista oli kyse.
-
En minä ainakaan uskaltas mennä humalassa hoitaan sairaita ihmisiä. Kieltäytyisin jos ÄO on jo noin matalalla. Oon kuitenkin senverran ammattiylpee, onneksi korjaan elottomia koneita, enkä elollisia ihmisiä tai eläimiä. Huh,huh !
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288599297168.html :kahvi:
-
Sitten hoitajalle sattui virhe. Kyllä hekin käyttävät samaa latinaa. Latinaa käytetään, jotta olisi mahdollisimman yksinkertaista ymmärtää eri kielialueilta saatavien anatomian atlasten ja siitä edespäin kaikkien oppikirjojen tekstejä. Suomi on pieni kielialue, eikä joka rakenteelle edes ole suomenkielistä vastinetta. Nyt on Duodecim alkanut kustantaa suomenkielisiä oppikirjoja. Kaksipiippuinen juttu! On helppoa seurata alan kehitystä kolmella, neljällä kielellä, kun siihen oli pakko opiskeluaikana tottua. Mutta tärkeää sekin tottakai on ettei kadota ammattikielen sijalta äidinkieltään.
Tavallisesti jokaiselle toiminnalle on perusteensa. Ne muutetaan, mikäli eivät palvele hyvin. Itselleni kävi kerran, kandina, ihan hassusti, sillä totta kai puhun potilaalle keuhkoputkista, en bronchuksista. Olin väsyksissä, sillä päivystys napsahti kerran viikossa. Suuret lopputentit olivat vasta edessäpäin, ja ajattelu sitä munkkilatinaa siksi. En kerta kaikkiaan saanut päähäni yhtäkkiä, mikä bronchiitti on suomeksi, ja koska alan tirskua hämmentyessäni tirskuivat ja lopulta nauraa kikatin. Se oli hirveää... Keuhkoputkentulehdus siis.
-
En minä ainakaan uskaltas mennä humalassa hoitaan sairaita ihmisiä. Kieltäytyisin jos ÄO on jo noin matalalla. Oon kuitenkin senverran ammattiylpee, onneksi korjaan elottomia koneita, enkä elollisia ihmisiä tai eläimiä. Huh,huh !
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288599297168.html :kahvi:
Aika harva uskaltaa... 1994 iski lääkärikato. Kukaan ei jaksanut, koska työtä ei juuri saanut tehdä rauhassa. Meni minne hyvänsä, keskustelu alkoi lääkärien kauheudella ja julmuudella. Mietiskelen toisinaan, eikö kukaan ole saanut apua?
Muuten, tuosta menettää lääkärinoikeutensa, siis jos esiintyy päihtyneenä työssään. Ei kuin kantelu eteenpäin.
-
Tosin lääkärin on hoidettava humalaisia, myös väkivaltaisia ja aggressiivisia. Psykiatrian päivystyksessä on lyöty useammin kuin kerran, mutta silloin on olleet aina narkomaanit asialla. Tiedettiin siitä huitomisesta ja uhkailusta jo ennen lehtiä milloin isompi huume-erä jäi tullissa haaviin, ja ellei saatu kaavakkeita väärennöksiä varten, käytiin tarvitsemassa unilääkettä.
-
Aihetta hipoen: http://www.tiede.fi/artikkeli/628/8_syyta_nukkua
Kahvikin vaan väsyttää pidemmän päälle. :-\
-
Olen ihmetellyt samaa kuin steal.
Ei se silti pelkkää ahneutta ole. Päivystämään on etenkin nuoren lääkärin pakko jäädä.
Omasta lähipiiristä tiedän tapauksen, jossa potilas kuoli aamuvirkun illantorkun lääkärin arviointivirheeseen yöpäivystyksen aikana. Tunsin siis tuon lääkärin niihin aikoihin. Ei hän vapaaehtoisesti yövuoroja tehnyt, olisi mieluummin ollut ilman. Tapaus oli ihan typerä, mutta kaiketi silkka unisuus esti häntä hoksaamasta, että pitäisi hoitaa tehokkaammin mahatautista diabeetikkoa, jonka verensokeri huitelee pilvissä. Sen jälkeen hänen ei tarvinnut enää yövuoroja tehdä.
Itsehän olen päinvastoin aamutorkku ja iltavirkku - yökukkuja. Harmittaa kun on virastotyöaika, menee aamupäivät usein työpöydän ääressä nuokkumiseen (ja te veronmaksajat maksatte minulle siitä). Työni luonteen puolesta voisin tehdä sen illallakin. Mutta minä en sentään saa ketään hengiltä, vaikka olenkin unisuuttani tehoton. Soveltuisin hyvin tekemään yövuoroja, voisin hyvin olla vaikka vain yövuoroa tekevä hoitaja (sellaisia on), mutta valitettavasti en tunne mitään mielenkiintoa hoitoalaa kohtaan. Ja kuulemma me iltavirkut sopeudumme paremmin vuorotyöhönkin, etenkin jos vuorokierto menee myötäpäivään (aamu - ilta - yö - lepo -rytmin toistoa).
Toivoisin, että unirytmejä ja muitakin yksilöllisiä eroja otettaisiin työelämässä paljon nykyistä paremmin huomioon. Esteenä taitaa olla yhtä lailla työnantajien jäykät asenteet kuin ammattiliitot.
-
Aihetta hipoen: http://www.tiede.fi/artikkeli/628/8_syyta_nukkua
Kahvikin vaan väsyttää pidemmän päälle. :-\
Mielenkiintoista... ehkä tässäkin on yksilöllisiä eroja? Nimittäin kyllä, minusta valvominen (jonka hyvin tunnen) saa aikaan humalaa muistuttavan tilan. Mutta en minä valvottuani (tai humalassa) ärtyisä ole, päinvastoin! Naurattaa vain. En jaksa takertua lillukanvarsiin, kuten normaalisti. Artikkelin mukaan valvominen vaikuttaisi aivojen otsalohkoon ja sitä kautta luovuuteen (vähentävästi), mutta minusta kyllä tulee vain tuotteliaampi, juuri siksi etten jää punnitsemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, vaan toteutan sen ensimmäisenä mieleen tulevan, ja sitten eteenpäin.
Ja tarkoitan tällä nyt siis pari - kolme vuorokautta jatkunutta valvomista, en liian aikaisia aamuherätyksiä. Aamuherätyksistä seuraa kyllä areä tokkurainen kaikkea muuta kuin luova olo. Opiskeluaikoina tuli tehtyä harjoitustyöt, seminaariesitelmät sun muut parin vuorokauden yhtämittaisina loppurutistuksina juuri ennen deadlinepäivää, ja kyllä ajatus juoksikin reippaasti silloin. Usein vielä boostasin suoritusta ylettömällä kahvi- ja ruokamäärällä sekä alkoholilla. (Tekstit joita syntyi olisi kyllä ollut hyvä editoida kuukauden päästä, hyvin nukkuneena eli kriittisemmässä mielentilassa.)
Mutta kyllä se kropassa tuntui, mahassa varsinkin. Deadline on nimensä veroinen!
-
Hyvä kysymys.
Meitä on monenlaisia ja jotkut tekevät kolmessakymmenessä vuodessa enemmän työtunteja, kun toiset neljässäkymmenessä. Toiset työtunnit ovat paljon rasittavampia kuin toiset jne. Kun puhutaan eläkeiän korottamisesta huomioidaan vain vuodet järjestelmän yksinkertaisuuden vuoksi. Toisaalta tänä päivänä hyväkuntoiset eläkeläiset tekevät kaikenlaisia vapaaehtoistöitä runsaastikkin korvauksetta eivätkä suinkaa makaa sohvaperunana töllön edessä. Otsikkoon viitaten hyviä kysymyksiä on aivan riittävästi ja asioiden vertailu vaikeaa.
-
Minä nyt piipitän vielä kerran: asiakkaan = potilaan paperissa pitäisi teksti olla selkokieltä, minulle suomea eikä latinaa.
-
Minä nyt piipitän vielä kerran: asiakkaan = potilaan paperissa pitäisi teksti olla selkokieltä, minulle suomea eikä latinaa.
Kun olen lukenut niitä papereita niin ne ovat olleet sekokieltä eli osaksi suomea ja osaksi latinaa, mikä tekee niistä haasteellisia. Onneksi on Google
-
Minä nyt piipitän vielä kerran: asiakkaan = potilaan paperissa pitäisi teksti olla selkokieltä, minulle suomea eikä latinaa.
Niinpä. Mutta paljonko informatiivisempi sinulle olisi esimerkiksi päärynälihaksen kireys tai jokin muu josta ei kertakaikkiaan kukaan käsitä mitään?
Olen jokseenkin unohtanut kaiken silmätaudeista olin niissä aika surkea vaikka miten luin, eihän meillä päässyt tentistä, ellei osannut 75prossaa, sillä sai 1-. sinnittelin muistaakseni kuitenkin magnan. olin vain joissain aineissa huono.
Sitten tuli omia silmäongelmia, todettiin oikean silmänpohjan rappeuma joka ei suomeksikaan sano minulle mitään. Äidillä on sama, mutta hän on koko lailla iäkäs jo. En siis tiedä, sokeutuuko se, muttei kai lekuri liioin.
En tajunnut järin mitään tekstistä jonka potilaskertomuksesta sain, mutta hoito-ohjeen ymmärsin erinomaisesti, samoin, milloin tulee saapua jatkotutkimuksiin ja varata seuranta-aika. Minulle se riittää. Tiedän että tekstin on oltava yksiselitteinen ja ilman ihmettelyjä avautuva myös toiselle lääkärille, mikäli seuranta ei onnistu samalla. Niin vain voi tapahtua. Hän kun saattaa vaikka kuolla.
Minulle oleellista on, että tekstit ovat joka lääkärille asialliset, luettavissa ja ymmärrettävissä, sillä paraneminen on minulle se ykkösasia, ei se, passataanko minua niin pitkälle, että hoito jo vaarantuu.
Lääkäripotilas osaa ajatella molemmin päin. On nämä mietitty sen verran usein. Mikään ei häiritse hoitoa niin, kuin mitääntekemättömät merkinnät edelliseltä lääkäriltä.
-
Kuvittelisin, että lääkärilläkin voi olla sanellessaan kiire, ja kiireessä ei ehdi miettiä sananvalintojaan tarkkaan. Suusta päästetään ulos se ensimmäisenä sinne tunkeva sana, ja opiskelleella ihmisellä se saattaa olla se vierasperäinen, johon on opintojensa aikana tottunut, eikä olemassaoleva suomenkielinen vastine. Sattuu tuota itsellenikin, vaikka ihan eri alalla olen, enkä niin kiireinen. (Itse olen suullisessa niin huono, että nopeammin taidan kirjoittaa.)
-
Kuvittelisin, että lääkärilläkin voi olla sanellessaan kiire, ja kiireessä ei ehdi miettiä sananvalintojaan tarkkaan. Suusta päästetään ulos se ensimmäisenä sinne tunkeva sana, ja opiskelleella ihmisellä se saattaa olla se vierasperäinen, johon on opintojensa aikana tottunut, eikä olemassaoleva suomenkielinen vastine. Sattuu tuota itsellenikin, vaikka ihan eri alalla olen, enkä niin kiireinen. (Itse olen suullisessa niin huono, että nopeammin taidan kirjoittaa.)
Ei nyt sentään, mutta konekirjoitus ei aina saa selvää. Siksi olisi viisaampaa palauttaa teksti niin, että siinä lukee " valkoinen aukko" eikä arvata sanaa. Itse luen aina saneluni kun ne palaavat, sillä minulla on siihen aikaa, päivystävällä kirurgilla voi tilanne olla kehnommin. Teksti on toisinaan mielenkiintoista luettavaa kun on sanelun purkaja, jolle kaikki termistö joka kielellä on outoa, ehkä suomen kielikin, mutta kova yritys päällä.
Kerran koetin kahdella kielellä rautalangasta vääntää, että jos kaikki ihmisen mielenisältö pyörii jonkin ajatuksen ympärillä niin, että se jo kapeuttaa elämää, ilmaistaan se aika usein, että mielen täyttää vaikka nyt itsemurhatematiikka, ei siis matematiikka.
Ei se auttanut. Ihmisten mielet täytti jatkossakin paranoidinen matematiikka, ahdistava matematiikka, itsemurhaan liittyvä matematiikka. Koetin kysyä lopulta, olisiko aihepiiri järkevämpään päätökseen johtava, mutta kun oli ulkomaankielinen tämä konekirjoittaja. Otin session hänen kanssaan ja yritin selvittää, ymmärtääkö hän mitä eroa on tematiikalla ja matematiikalla. Ymmärsi. No, onko ahdistavaa matematiikkaa meidän potilailla. No ei. Mutta tekstissä se istui.
Periaatteessa joka ikinen teksti tulisi tarkastaa, valitettavan moni ei ennätä. Uudet digisanelimet toimivat paremmin, ainakin omat saneluni saapuvat järjellisempinä takaisin, kuin niiltä kuluneilta kaseteilta. Virtuaaliresurssi ilmoittaa ellei saa selvää, jolloin voidaan tarkastaa, onko laite ehjä. Se näyttää sopivaa volyymia koko ajan, vihreällä pitäisi pysyä.
..............
Ikävämpi asia on, että papereita uskotaan enemmän, kuin potilasta. Osastolla on pariin kertaan tullut lainausta, kun "papereissa ei lue niin" mutta asia nyt vain niin on. Älytöntä, sillä livahtaahan niihin silti virheitä. Tai lääkäri ei löydä merkintää. Sain itse kerran polilla GM kohtauksen, ja siirsivät sinänsä suotta osastolle. Purin kieleeni kuin yleensä, virtsasin alleni, mutta teksti viipyi sanelussa, eikä osastolla siis löydetty polin merkintää. Kieli turposi ja kipeytyi tolkuttomasti ja kysyin, onkohan se tulehtunut. Lekuri merkitsi että väittää saaneensa pkl: lla GM-kohtauksen, pieni puremajälki kielessä, ei mitään merkintää mistään kohtauksesta papereissa. Kohtelu oli tosi tylyä.
Sisko synnytti toisensa syöksynä, hyvä ettei pullahtanut autoon. No, kolmatta haettaessa kätilö kysyy, pitkäänkö edellinen kesti, johon sisko että kolme tuntia. Ei voinut, inttää kätilö, kun papereissa on 13 . Puhkesi rehevä riita, kun osui kaksi päättäväisenä vastakkain, ja sisko selitti että niinniin, hän i tarkoita aikaa pöydällä van sitä mistä supistukset lasketaan. Ja kätilö selittää että papereissa... Ne on liiaksi kuin jotain jumalansanaa.
...........
Itse olen tottunut käyttämään jnkl lähdekritiikkiä eli katson kuka tämän tekstin rustasi. Sitten koetan siivilöidä asian.
Eikö potilaalle joka tapauksessa ole tärkeintä, että hän toipuu? Annan sen tekstin olla informatiivinen toiselle lääkärille, hän osaa sitä lukea, se tyttö oli muutenkin typerä, jonka kanssa minulle tuli erimielisyys, ja onnettomuudeksi Helsinki ei osaa hoitaa aivoirritatiivisia tiloja, oikeammin HUS. Se on suuri haitta, sillä basilaarimigreeniin voi kuolla, ta siitä saada aivoinfarktin. Itseni ei auta kuin heittää Junalan haltuun, kun nyt täällä asun. Kuopiossa osattaisiin. Se johtuu siitä, että yliopistoklinikt jakoivat neurologiset tutkimusaiheet.
..................
Oli parempi kun kaupungilla oli oma neurologinen poli. HUS sen söi.
...................
Minulle riittäisivät selkeät hoito-ohjeet, muu teksti saa olla vaikka minä ukkapukkaa, niin paljon monen elimen rakenteesta ja toiminnasta unohtuu, tärkeintä on seurata omaa alaansa ja ymmärtää, milloin kyse ei ole psykiatrisesta ongelmasta, se riittää. Kovalevylle ei mahdu kaikki, ihmisiä kun olemme.
...............
Lääkäristä kuvitellaan kyllä ihme asioita. Tapasin kerran Kaivarissa yhden iha n jees kaverin, jolle uskalsi ammatinkin kertoa, hän kysyi, mitä psykiatri testasi hänestä kun rapsutti itseään. Tunsin tyypin ja saatoin sanoa, että sillä on paha allergia, ja näppylöitä auttamatta kutiaa kun on jokin jonkin puun kukkimisaika. Eli ei mitään. Olisi kysynyt, niin olisi saanut heti tietää.
-
Mietin sitäkin, kuinka harhaanjohtavaa on, ettei kelvollisia suomenkielisiä termejä vain ole. Paranoidinen skitsofrenia tarkoittaa kylläkin iä, että henkilö kärsii syvästi peloista, että on itse vainon kohteena, puhutaan televisiossa netissä jne. Ja uhkaavasti! Joku etsi sitten käännöksiä. Jakomielisyys on yhtä mitäänsanomaton, kin vanhurskas. Löytyi sitten joku tuttu joka selitti että klassinen hullu, ja paranoia tiedenttiin wikistä vainoksi,
Näin, näen kuin lääkäri ennätti väliin, oli äiti päätellyt poikansa diagnoosiksi vainohullun, ja siihen päättyi yhteistyö. Hänen kiltti arka lapsensa siis vainohullu! Hulluna vainoamassa toisia, ei ikinä!
...................
Myös potilaan kieli saattaa olla käsittämätöntä, j tarkoitan nyt terveyskeskusta. Kiireessä tulisi ymmärtää kiitän käsittämättömintä ilmaisua. Uskoiin, että esimerkit saa kertoa, ette tiedä ketä he ovat, mistä ettekä edes sukupuolta, tunnistaminen on mahdotonta.
Mitä arvelisitte ihmisestä, jonka"silmissä on sähköä?".
- Paikallinen ilmaus säteilyn aiheuttamalle silmien ns lumisokeudelle, eli sidekalvontulehdukselle, kun se seuraa hitsaamistai ilman suojalaseja. Saman saa jos hiihtelee auringonpaisteessa suojaamatta silmiään.
Ei sokeuta ketään mutta riivatun kipeiksi saa silmät.
I
-Tai jonka kaulasta "lyö läpi"?
Samanaikainen ihotulehdus ja nielutulehdus, jota usein sanotaan angiinaksi.
Sama antibiootit tepsi kumpaankin, oli tarpeetonta aloittaa päivystyksessä luentoa siitä että eri taudit sattuivat vain samaan aikaan.
-
Koulumaailmassakin uskotaan usein paperia enemmän kuin ihmistä. Niinpä on ruvettu tuottamaan papereita. Jokaisesta vähänkin hankalasta opetettavasta laaditaan arvioita, suunnitelmia ja päätöksiä. Niiden avulla sitten tarpeen tullen todistetaan, että ongelmat ovat todellisia ja niille on tehty se, mitä on voitu. Opettajan, kuraattorin tai muun puheille ei anneta arvoa ilman 'mustaa valkoisella'. Oppilaan ja opettajan oikeusturvallahan tätä perustellaan, mutta minusta se kertoo luottamuspulasta ja ammattiihmisten vähättelystä.
Voihan paperille kirjoittaa melkein mitä vaan. Varmaan joskus kirjoitetaankin.