Luin ketjun koska minun tulisi olla toimekkaasti kirjoittamassa uskontotieteen tehtävää konversiosta joka lähteiden perusteella merkitsee kääntymystä. Kiitos kaikille. Köpi tietää paljon eli on lukenut mies.
siitä hyvästä.
Merkillistä kuinka välillä haluttaa sanoutua irti jokaisesta -laisuudesta -vaisuudesta -istisuudesta ja tarvittaessa ään pisteet näihin. mietiskelen paljohkosti ihmisen idealisaation tarvetta ja ajattelen että olkoon näin, mutta sille piirteelle voi välillä hieman
nauraa koska se on monin tavoin terveellistä.
Kun olemme Waeltaneet Pyhiin on piispa Huovinen useasti todennut itseään vaivaavan niin hirveän sielunhädän päivittäin ettei hänen näkemyksensä mukaan roomalaiskatolisella kirkolla pitäisi olla nokan ropsauttamista jos hän siellä menee ehtoolliselle, se kun on heidän vastauksensa siihen voivatko sen tarjota erossa olevalle veljelle. Toisaalta hän saarnasi kerran lainaten Dosenttia, että sellainen ihminen joka seisoo vain toisella jalallaan tässä maailmassa on hieman pelottava, hän tuskin koskaan voi seistä molemmin jaloin myöskään taivaassa.
En minä pelännyt vaarojen matkaa (vaikka ehkä olisi ollut hyvä) mutta Vantaan juhlien tunnusta toisinaan hieman pelkään. Kahden maan kansalaisuus kun käsitteenä on minulle aika mahdoton. Voin olla vain Suomen kansalainen ja toivoa saavani elää tämän elämän kristittynä, ei niin, että minulla olisi samanaikaisesti kaksi elämää joiden välillä taiteilisin.
