Luetteko muuten koskaan tunnustuskirjoja? Nehän ovat netissä helposti kaikkien saatavissa.
Onneksi en ole pappi, sillä en voisi allekirjoittaa ainakaan tunnustuskirjojen väitettä "paavin kannattajajoukot, papit, munkit ja nunnat ponnistelevat Jumalan järjestystä ja käskyä vastaan. He halveksivat avioliittoa". Niin väittäessänihän samalla rikkoisin kahdeksatta käskyä.
Joskus olen ne tenttinytkin, sillä oli pakko lukea ne ulkoa jotta tajusi itse tenttikirjasta yhtään mitään. Minusta oli aika iisiä erottaa jostakin Schmalkaldenin opinkohdista tai ties minkä Puolustuksen Puolustuksesta aikaan sidoksissa oleva, todella käytyä keskustelua koskenut aines jostakin joka edusti kristinuskon uudelleen löytämistä...
Tietty siinä se tenttikirjakin tuli hyötykäyttöön, samoin opettajan lähettämä tiedollinen tekstittämään materiaali, se oli nettikurssi eli saatiin "luennot" näin. Joissakin maissa, niiden kirkoissa, hyväksytäänkin vain osa, yhteistä on, että Augsburgin tunnustus ja katekismukset hyväksytään, ja muistaakseni kyseessä olivat luterilaiset kirkot, reformoitujen osalta tilanne on varsin kirjava siis.
Se kirja oli Grassmann ja Hendrix, Johdatus luterilaiseen tunnustuksen. Vaikeaksi sen teki, että arvon herrat ajattelevat hyvinkin eri tavoin. En tajunnut mitään enkä kehdannut olla osaamatta kun muutenkin sekoitin koko kurssin Bonhoefferilla. Opettaja olisi päässyt toteen, että mitäs aloitit riehua siellä viime vuosisadan Saksassa, sillä kaikki innostui mukana ja kohta me opiskeltiin Bultmabnia ja Tillichiä ja Barthia ja huitaistiin ihan sivuun kaikki mitä meidän piti tehdä. Nolo juttu mutta se oli kyllä ihanaa,
Tunnustuskirjojen merkitys ei voi aivan Raamatun veroinen olla, ja niistä tulisi tietää milloin opetetaan perusasioita ( katekismukset. Augsburgin tunnustus pääkohdiltaan) milloin käydään dialogia.