Erilaiset käyttäytymistavat ärsyttävät meitä.
Voisi olla terveellistäkin joskus pysähtyä ajan kanssa miettimään, että mitä ne syvimmät syyt ovat, kun jokin ihminen tai toimintatapa ärsyttää.
Ihmiset ovat pohjimmiltaan aika samanlaisia - hyveineen ja paheineen - , riippumatta kulttuuritaustoista.
Palaan vielä tähän, näennäisen yksinkertaiseen toteamukseen, koska se jäi muhimaan alitajuntaani. (Tajusin yhteyden tosin vasta jälkikäteen):
Olin tapanani mukaan melkoisesti etuajassa eräästä tapaamisesta. Ei tehnyt mieli kahvia. Aurinko paistoi. Istahdin penkille kirkon (
) eteen ja katselin ohikulkijoita. Tajusin miten usein katselen kanssakulkijoita arvostelevasti: toi vihaisen näköinen, inhoan tuollaista sähkönsinistä sävyä, kivat rastat mutta miten ihmeessä niitä pestään, kauheeta kuinka nuo kersat riehuvat ja niin edelleen. Mutta siinä istuin, kiireettä, katselin vain, kiinnostuneena mutta arvottamatta.
Pieni hyvä hetki. Muutaman kymmenen minuutin virkistysloma. En väitä valaistuneeni tai tulleeni parannetuksi ärsyyntymisen synnistä, mutta koin, että ainakin hetken on mahdollista kokea jotakin samankaltaisuutta lajitoverien kanssa. (Siis todella kokea, ei vain järkeillä, että totta kai me ollaan kaikki yhtä hyviä ja huonoja.)
karjalaisenkyöstin ytimekäs saarna tehosi