Ja minä olin nuorena joitakin opiskeluihini kuuluvia harjoittelujaksoja ko sairaalassa.
Melko iso miljöö on, tosin silloin vielä oli kuntia todella paljon jotka kuuluivat siihen systeemiin.
Nykyään sairaalan osastomäärä on todella pieni ja ilmeisesti akuuttiosastot siirtynevät jatkossa "ylämäkeen" ns Y-talon puolelle, jos olen oikein käsittänyt.
Kaunis ympäristö ja massiiviset rakennukset.
Olin ensin ns avo-osastolla yhden harjoittelujakson ja viimeisimmän halusin olla miesten suljetulla.
Muistan ne ajat ja kokemukset kuin eilisen päivän.
Olin nuori ja noviisi alalla.
Ajattelin että voin paljon tehdä, mutta ajan oloon olen tullut siihen tulokseen, että hoitaja on kuin instrumentti persoonineen mutta todellinen
parantumisprosessi psyykkisissä asioissa tapahtuu asiakkaan itsensä suostuttua käymään läpi kipeät asiat, itse voi tehdä esim. avustavia kysymyksiä ja kuunnella, ohjata tavallaan ... mutta asiakas paranee ja toipuu, kun suostuu käymään läpi asioita.
Ja lääkehoito mukaan lukien edesauttaa ja ehkä vankistaa...niin että päästään akuuuttivaiheesta eteen päin.
Ja mahdolliset toimintaterapiat yms.
Asiat vaatii usein pitkänkin kriisin läpielämisvaiheen käymistä läpi mutta moni selviää.
Oho, tulipas pitkä muisteluhetki tähän.
Mutta edelliset kommentit luettuani tekstiä tuli asiaan liittyen minultakin, tai siis paikkaan liittyen.
