Jämillä olisi hiihtopäivä, toiset hikoilevat ja toisilla voi olla vilu. Mekin Kaariinan kanssa nostatettiin sykettämme ja kaataa napsaisimme yhden kotikoivun, mikä häjysti kalvehti vieruspuita. Kyllä kuusi voisi elämänsä ajan piillä varjossakin, mutta esivaltahan päättää. Ongelmallinen paikka kaatoon, sillä siinä on sähkölinjat 90 asteen kulmassa ja aika keskellä Uponorin panospuhdistamomme ja lähellä on pirtin nurkkakin. Kysehän on tiimihommasta: yhdellä pitää olla metsurin ammattitaito, toisella halu ja uskallus ohjastaa Zetoria, kun kaatoliinaa kiristetään sitä mukaa kuin sahaus tyvellä etenee ja kolmannella pitää olla ruista ranteessa, no Zetorillahan on kokonaista 32 hv din-asteikossa.
Kaikki meni päälle toivoin, panospuhdistamon kansi jäi 40 cm sivuun niinkuin pitikin. Karsin oksat, joiden kimppuun Kaariina kävi kuin, kuin kaunis vaimo konsanaan. Peruutin Zetorin koivun latvalle ja kiinnitin käljyn ja vedin rungon hyvin auratun pihamaan osalle. Sitten siirsin Zetorin koivun tyvelle, kiinnitin käljyn ja vedin 19 m pitkän rungon puuliiterimme edustalle. Ajoin Zetorin talliin. Tulin pirttiin vaihtaakseni kuivaa ylle ja alkaakseni nauttia hiihdon vauhdin hurmasta, alamäessä tietysti, mutta nykyään ylämäessäkin, kun yritetään toistaan jättää.
Kaariina jäi hommiinsa, kuin "kelpo vaimon ylistyksessä" kirjoitetaan "vöitä hän kauppiaalle toimittaa, tiedättehän te loput forumilaiseni.
