Korjasin ampparien pesän vaivat. Odotin päivään niin pitkälle, että erotin ojennetun käsivarteni päässä peukaloni kynnen. Inhottavaa, jos lyö vasaralla peukaloonsa. Helppoa työtähän lautojen ja rimojen kasaaminen on, mutta tylsää. Tuurillani kävi niin, että melkein heti vasaroinnista meni ulkovalo pimeäksi. Eihän Osramin lamppu kestä kymmentä vuotta. Pikkuisen pitää maalata jotain paikkaa, mutta minulla on ostettuna torpanpunaista maalia. Ikävää oli myös se, että harakat olivat poissaollessamme repineet villoja siihen rappujen eteen maahan. Luulin ensin, että yöllä olisi satanut lunta. Täytyy harakoita jotenkin rangaista. Ei se sovi, että ruokkijan villoja levitellään sopimattomasti. Minullahan on tuliluikkuja kaapissa ja sellaisen kanssa kun tuliasemaan kaadun, niin ei harakalla taida olla mahdollisuuksia henkensä pitämiseen. Tuumaan kuin Herkko Päätalo, että "näkkyypähän".
Enää on neljän tuuletusaukon sulkeminen siten, että ampparit eivät läpi lennä, mutta jos tarve vaatii, niin näppärästi sellaisen sulun voin avata ja Zyklon B:tä suihkuttaa.
