Pelolle valta ?

[steal]

Mielestäni pelko on tervettä.   Jos ei mitään pelkää, niin äkkiä on kuollut tai vammautunut.  Nyt poliitikot, niin kuin ennenkin sanoo jotta älkää pelätkö, suomessa ei ole mitään terroristeja. Itselleen kyllä lissäävät turvamiehiä. Miksi jos ei ole pelättävää ?  Paradoksaallista.  Uudet tutkimukset on huomioineet jotta Suomi Ja Ruotsi on terrori-iskujen suunnittelijoiden loma ja latautumispaikkoja.

[malla]

En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta assosiaationa mieleeni tuli Palefacen erässtä laulusta mieleen lause:

"Turvakameroilla luodaan pelon ilmapiiri"

Siis ihan ajatuskuviona, tälläinen, ei välttis totta, mutta toisaalta voi ollakin...kuitenkin pieni totuus siinäkin.
Mielikuvia, kielikuvia.

Ja juu, jos ei mitään pelkää, voi olla vähän jos paljonkin heikoilla.
Ihminen on ihminen.
Jo luonnossakin pelkään, saatan pelätä että jokin petoeläin syöksyy päälle.

Joku on sanonut, että jos pelkää Jumalaa, niin ei tarvitse muuta pelätä.
Mutta silti...ja joskus voi jotkut asiat ahdistaa vaikka niitäolisi käsitellytkin.
Joskus jokin vanha pelkoa aiheuttanut, jo arpeutunut muistijälki avautuu, repeää ja taas ne "inhottaviksi koetut asiat syöksyvät esiin" ja saattavat saada joksikin aikaa otteeseeseensa.

Joku voi kokea (jostain johtuen) sosiaalista kammoa, joku toinen yksinolemisen pelkoa ja monemoista muuta.

Nämä ovat näitä mun hetken mielleyhtymiä, haja-ajatelmiani.
Kuin lastuja elämäni matkalta.

[Pena]

Pelko on tervettä, mutta pelottelu ei ole. Pelolle ei saa antaa valtaa eikä varsinkaan saa käyttää pelottelua vallan välineenä. Rauha syntyy ja säilyy, kun pelkoa saadaan pienemmäksi ja tilalle kasvavaa luottamusta.

[donpate]

On olemassa erilaisia pelkoja, esim. osaanko yms. Mutta Jumalan rakkaus voittaa pelon, jota Steal tässä ilmeisesti tarkoittaa. Rakkaudessa ei ole pelkoa.  1. Johanneksen kirje 4:18.

[malla]

Tuli mieleen, että sekin, millainen elämänkaari on ollut, muovaa meitä ihmisinä.
Onko ollut seesteisempää vai myrskyisempää, entä pettymykset, ilot, surut ja sen semmoiset.
Varmaan ne jotenkin jättää vähän jälkiä ihmiseemme, meihin itseemme, vaikka työstäisimmekin kipujamme ja
toisaalta reilusti ilojamme iloitsismme,.

Onkohan niin, että joku luonne on luonnostaan arempi asioidenkin edessä ja suhteen kun taas
toisenlainen luonne ja ihminen mennä porskuttaa ja kokee eteen tulevat asiat eri tavoin.

Voikohan pelkokin olla kuin "sisäänopittu juttu" ?
Tai kuin mallioppimista esim. lapsuudessa.

Ja kuinka paljon ihminen on saanut positiivista kannustusta ja uskoa kykyihinsä...sitäkin varmaan tosiaan voi pelätä, että
onnistunko, osaanko.
Ja sitten se sosiaalinen "peikko" että hyväsuytäänkö minut sellaisena kuin  olen erilaisiin yhteisöihin, yhteyksiin jne.

Niin ja tämä on edelleen tätä mun pohdintaani, ei mitään valmista faktaa lainkaan.

[malla]

Tuli Penan kommentista mieleen, että pelottelulla voi käydä valtataistelua, henkistä taistelua joka ei ole mukava asia.
Ja sillä ehkä voi yrittää saada hallittua ja vallittua toisia ihmisiä.
Ja joskus se voi olla läpinäkyvää, toisinaan "hienompaa" eli ei heti tajua, mistä voi olla kyse.

Vallan väärinkäyttö luo tukalat olosuhteet ja oltavat, tuumailisin ainakin niin.

Ja voisiko se olla joskus jopa pahasti kieroutunutta se vallan väärinkäyttö, yritystä hallita toisia henkisesti.
Asteikko voi vaihdella.

[Pena]

Jossakin toisaalla kuvattiin tilannetta juutalaisperheiden joukkoteloituksesta. Kummat pelkäsivät?

Vanhukset pitivät kuopan reunalla pieniä lapsia sylissään ja tyynnyttelivät heitä kehtolauluja hyristen. Nuoret ja aikuiset hyvästelivät kyynelsilmin toisiaan. He olivat valmiita kohtaamaan rohkeasti kohtalonsa.

Toisella puolella teloittajat kokivat puolustuskyvyttömät ihmiset, joita ei voitu syyttää mistään rikoksista, uhkaksi, joka tuli tuhota. Minä kutsuisin sitä järjenvastaiseksi ja raukkamaiseksi peloksi.

[steal]

Tuo teloittajien homma kolmannessa valtakunnassa oli samaa, kuin on ollut ennenkin ja on myös nyt, kohteet vain vaihtuu ja tavat. Tehdään mitä käsketään. Suomessakin on samaa touhua, tehdään mitä käsketään. Ei ole tervettä sitoutua liikaa sairaaseen yhteiskuntaan. ihminen on yleensä aika tyhmä ja tottelee maallisia valtiaita liikaa.

[Pena]

Suomessa ei ole valtiaita.

[Saukkis]

Pelko on tervettä, mutta pelottelu ei ole. Pelolle ei saa antaa valtaa eikä varsinkaan saa käyttää pelottelua vallan välineenä. Rauha syntyy ja säilyy, kun pelkoa saadaan pienemmäksi ja tilalle kasvavaa luottamusta.

Olen samaa mieltä. Pelottelu ja hysterian lietsominen lisäävät epätervettä pelkoa. Terve riskinarvointi on yleensäkin elämässä paikallaan. Jalankulku keskellä moottoritietä on pelottavampaa ja vaarallisempaa kuin hiljaisella maalaiskylätiellä. Tämänhetkisellä lumisateisella säällä ruuhkaliikenteessä kannattaisi pelätä edes vähän ja olla ohittamatta huonolla näkyvyydellä tai olla ajamatta päin punaisia.

[Viisveisaaja]

 
Mä jostain syystä oon aina tykännyt pelosta, ainakin sen lievemmästä muodosta vaarasta.
Kummasti se kiehtoo ja vetoaa.
En tiedä miksi joidenkin, kuten mun pitää sitä etsiä.
Aina kaikkea hullua pitää tehdä ja kokeilla.

No tuskin kuitenkaan olen niitä hurjapäistä pahimpia, mutta oman osan vaarasta olen saanut ja tuun saamaan.

Jos sallitte avautumisen syntymästäni.
Siis ennen kuin Markku tuli maailmaan ja alkoi tämä kaaos, normaali kaaokselinen elämä joka jatkuu ja jatkuu.
Siis mutsi ja faija oli jossain saaressa, kun äitini oli paksuna.
Sitten ilmeisesti jotain komplikaatioita alkoi tuleen ja he lähtivät pika pikaa maata kohden.
Saaristo jossa olivat oli sokkeloinen ja kaikki saaret alkavat äkkiä näyttää samalta.
No faija hermoili ja joku tuttu, kun oli mukana tyynnytteli mutsia ja kuulemma poltti röökiä tolkuttomasti.
No maihin tultiin ja tässä oon kaikesta huolimatta.

Faijja kertoo aina välillä, et olipas se reissu ja hän oli pikkasen hermona:)
Mietin vaan, et sieltäköhän tää vaarojen etsiminen on perua?
Onkohan muillakin hurjapäillä joku trauma tai muu, kun ajaa etsimään extremeä.
Sit on toisia, kun on onnellisia vaan himassa ihmetellen?