Varmaan ennen varsinkin kasvatettiin lapsia tekemään...ja suorittamaan ja ns laiskuus katsottiin paheeksi, pahaksi.
Minä ajattelen että joskus on hyvä antaa itselleen lupa vaan olla ja relata niin sitten taas jaksaa.
Ja on sanottu niinkin että tietynlaisessa levollisuudessa voi piillä luovuuden, luomisen siemenet elämään ja sen helpottamiseen jopa.
Varmaan voi kokea kenties jopa syyllisyyttä jos ei "tee kaiken aikaa"....mutta, mutta...ehkä silti hyvä intervallittaa tekeminen ja lepo...niin jaksaa paremmin aina ne pakolliset tekemisetkin.
Tämä nyt tälläistä pohdintaa tässä vain.