Voi että miä kiitän teit ihan kaikkii siis niin tosissaa. Miä sain onnareit mun ihan nuaruusaikasilt ystäviltkii, ja miä yhä viilaan sit mahollisuutta joteskii saaha niit seuroi pystyy, vaik sit joulukuus nii vois pitää yhes Lapsi numero Kolmen kaa yhteiset.
Miä olin unohtannu ne kokonaa mut iskä soitti siit et ne oli unohtannu pistää onnittelun postii ku ne kävi mökil ja vähä ne järkytty, ku siäl oli putki jäätynny. Miä muistan ku myä kaivettii sitä maaha. Siis se oli jotaa järkkyy nimittäin kaikki maailman kivet oli takuul meijän tiällä, iskä käytti kankee ja miä riipuin painoon ku tuli pahimpii. Silti myä ei saatu sit kovin syvään, nii et nyt se nähtii.
Miä tahtosin yksinkertasest nähhä teit kaikkii. Se kauhee kirkkohissa vaa rutisti mehut minust et miä muistutan rusinaa. Mut nyt on sikakevyt olo. Tuntu oikeestaa ihan kivalt kertailla kreikan sijapäätteit eilee illal, sillee niiku mekaanist. Kirkkohissas on liikaa matskuu. Hirveit kokonaisuuksii.
